Miehelläni ei kiinnosta minä, minun kuulumiseni ja minun elämäni

Mies ei taida pitää sinusta kovin paljon? Sellaisen vaikutelman tuosta saa, toivottavasti olen väärässä.

No ei ainakaan normaalia. Törkeän tylyä käytöstä.

Lue oma kirjoituksesi ja mieti, haluatko tätä parisuhteeltasi. Kaikkea ei tarvi sietää :)

Ikävää ja surullista.

Ei tuollaista suhdetta voi sanoa rakkaudeksi, ei ees välitä mies sinusta.

Itse lähtisin suhteesta.

Onko mies masentunut tai muuten mielenterveys potilas.

Onko aina ollut tuollainen.

Mieti näitä

Ja lähde pikaisesti

ei ole normaalia. Eroa miehestä jos ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei taida pitää sinusta kovin paljon? Sellaisen vaikutelman tuosta saa, toivottavasti olen väärässä.

Hän on sanonut suoraan useasti, ettei pidä minusta. Kun otan eron puheeksi, mies hätääntyy ja sanoo, että rakastaa minua eikä halua erota. Kohta aletaan olla siinä tilanteessa, että minä en valitettavasti pidä enää miehestäni tämän käytöksen vuoksi.

Ollaan oltu yhdessä jo 6 vuotta, ja aina on ollut tällaista. Viime vuosina vain pahenemaan päin... Nyt vaan tuntuu, että alkaa kamelin selkä katketa asian suhteen. Kaipaan rinnalleni kumppania joka rakastaa minua ja on kiinnostunut minusta (ja toisinpäin tietysti myös).

ap

Lisäksi otsikkosi on epäkieliopillinen. Oletko oikea,syntyperäinen suomalainen?

Kerrankin tilaisuus sanoa tämä ensimmäisenä: " Jätä se sika!"

T: Mies 53v

Huvittavaa on myös se, että jos ostan vaatteita joista mies ei pidä, tai jos värjään hiukseni mieheni mielestä väärän väriseksi, niin johan häntä alkaa kiinnostaa. Mies on kova moittimaan ja huomauttelemaan, mutta muuten ei sitten kiinnosta paskan vertaa.

Tämä on ikävää myös siksi, että muutaman viimevuoden aikana olisin todellakin tarvinut miehen tukea ja olkapäätä, kun elämässäni tapahtui paljon vaikeita asioita. Arvatenkin tukea ei juuri herunut. Ei edes kuuntelevaa korvaa.

En tiedä onko miehellä mielenterveysongelmia, kun hän suuttuu, jos yritän edes ottaa aiheen puheeksi. Hoidon piirissä än ei ainakaan ole, mutta alkaa tuntua siltä että syytä olisi..

ap

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi otsikkosi on epäkieliopillinen. Oletko oikea,syntyperäinen suomalainen?

Kaikkea sitä. Kyllä olen supisuomalainen, ja varmasti on enemmänkin kirjoitusvirheitä sinulle bongattavaksi näissä minun teksteissäni. En jaksa nyt hieroa kielioppiseikkoja vaan avautua ketutuksessani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin tilaisuus sanoa tämä ensimmäisenä: " Jätä se sika!"

T: Mies 53v

Kieltämättä kävi tämäkin vaihtoehto mielessä.

ap

Hän ei halua olla yksin, mutta sinäkään et taida kiinnostaa. Valitettavasti.

Pisteet miehelle kuitenkin rehellisyydestä. Harva suoraan myöntää että inhoaa puolisoaan, moni kyräilee vaan mykkänä. Ap:n valinta mitä tekee tuolla tiedolla.

Vierailija kirjoitti:

Pisteet miehelle kuitenkin rehellisyydestä. Harva suoraan myöntää että inhoaa puolisoaan, moni kyräilee vaan mykkänä. Ap:n valinta mitä tekee tuolla tiedolla.

Hän on välillä vähän turhankin rehellinen. Suorastaan ilkeä. Asiat voi kuitenkin esittää nätistikin, mitä kyseinen herra ei valitettavasti osaa.

Ymmärrän pointtisi, että valinta on ikään kuin minun. Silti on jotenkin vaikeaa lähteä, kun miettii ja miettii, että mitä jos sittenkin. Mitä jos toinen muuttuu tai palaa ns. vanhaksi omaksi itsekseen. 

Vuosi vuodelta on alkanut vahvistua se fiilis, että rakastuttiin molemmat silloin parisuhteen alussa omiin mielikuviimme toisesta, eikä sitten osattu erota kun todellisuus alkoi tulla ilmi. 

ap

No ei todellakaan kuulosta normaalilta. Jos jaksat vielä yrittää, niin menkää parisuhdeterapiaan ja yrittäkää selvittää tilanne läpikotaisin. Mies pitäisi jotenkin saada ymmärtämään, kuinka väärin hän toimii.

Jos mies ei suostu terapeutille, sekin kertoo jo tarpeeksi.

Kuvailusi perusteella olisin kyllä oikeastaan valmis jo vetämään johtopäätokset ja sanomaan: JSSAP! En usko, että tuosta miehestä saa millään ilveellä hyvää kumppania. Tai sitten se vaatii jonkin rankan henkilökohtaisen kriisin, joka tuottaisi miehessä tarvittavan muutoksen. Ja senkin seuraaminen vierestä olisi luultavasti aika kuluttavaa, eikä lopputuloksesta ole takuuta.

Sanoit, että mies on ollut samanlainen alusta alkaen. Miten ja miksi olet tuollaisen miehen mukaan alunperinkään lähtenyt? Varakas, komea, hyväkroppainen, hyvä suustaan, taitava panemaan... Mikä on niin arvokasta, että olet antanut itseäsi kohdella noin kuusi vuotta?

Sinuna ottaisin kuvaannollisen laskukoneen käteen ja kylmästi miettisin, onko tuo sen arvoista. Jäätkö plussalle vai miinukselle? Ja toimisin sitten sen mukaan. Lähteminen ei ole helppoa, mutta joskus ainoa  viisas teko.

Koit jaks, ap. 

13

Sinulla ei kiinnosta oikeinkirjoitus.

Kuka kirjoittaa noin vammaisesti?

Sellaisia ne ovat. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että vuosien ja vuosikymmenten mittaan sitä tuntee itsensä aika yksinäiseksi.

Miestä ei kiinnosta vähääkään se, miltä minusta tuntuu, mitä minä teen ja mikä minä oikeastaan olen. Vain se kiinnostaa, että teen ne työtä mitä hän vaatii ja ... niin no, arvaatte tietenkin.

Onneksi minulla on ollut muutakin elämää kuin mies. Ehdotan sinullekin, että älä jätä omaa elämääsi vain "tyttökavereille soitteluun" vaan hanki ihan oikeasti oma elämä. Sitten se mieskin menee siinä sivussa, jos muuten on kaikin puolin erinomainen.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei kiinnosta oikeinkirjoitus.

Sinulla kiinnostaa päteminen?