Miehelläni ei kiinnosta minä, minun kuulumiseni ja minun elämäni

Vierailija kirjoitti:

Kuka kirjoittaa noin vammaisesti?

Kuka herätti pikkupissiksen?

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan kuulosta normaalilta. Jos jaksat vielä yrittää, niin menkää parisuhdeterapiaan ja yrittäkää selvittää tilanne läpikotaisin. Mies pitäisi jotenkin saada ymmärtämään, kuinka väärin hän toimii.

Jos mies ei suostu terapeutille, sekin kertoo jo tarpeeksi.

Kuvailusi perusteella olisin kyllä oikeastaan valmis jo vetämään johtopäätokset ja sanomaan: JSSAP! En usko, että tuosta miehestä saa millään ilveellä hyvää kumppania. Tai sitten se vaatii jonkin rankan henkilökohtaisen kriisin, joka tuottaisi miehessä tarvittavan muutoksen. Ja senkin seuraaminen vierestä olisi luultavasti aika kuluttavaa, eikä lopputuloksesta ole takuuta.

Sanoit, että mies on ollut samanlainen alusta alkaen. Miten ja miksi olet tuollaisen miehen mukaan alunperinkään lähtenyt? Varakas, komea, hyväkroppainen, hyvä suustaan, taitava panemaan... Mikä on niin arvokasta, että olet antanut itseäsi kohdella noin kuusi vuotta?

Olen jo ehdottanut miehelle terapiaa, mutta hän ei suostu siihen. Itse käyn satunnaisesti keskustelemassa terapeutin kanssa, mutta se ei yksistään riitä tätä suhdetta pelastamaan.

Kuten mainitsin, elämässäni tapahtui kaikenlaista ikävää muutaman viime vuoden ajan. Ehkä siinä syy siihen, miksi jäin jumittamaan tähän suhteeseen. Ajattelin, että vika oli minussa. Että minun pitäisi ns. hoitaa pääni kuntoon ja päästä yli ikävistä tapahtumista. No, nyt on pää kunnossa ja suhde yhtä surkealla tolalla.

Mies ei todellakaan ole varakas, erityisen komea tai mitään muutakaan. Tavallinen duunari, mutta melkoinen manipuloija. Seksi oli toki hyvää, silloin kun sitä vielä oli säännöllisesti, ja molemmat nauttiva siitä. Haluni ovat luonnollisesti kuolleet tässä vuosien aikana. Miten voin haluta miestä, joka ei ole tippaakaan kiinnostunut minusta?

Tämä on tietysti myös ikuinen riidan aihe. Mies näkee vain harvat "velvollisuusseksikerrat" ja marmattaa siitä. Hän ei nää mitään yhteyttä omalla käytöksellään ja minun haluttomuudella.

ap

Miehessä ei kuulosta olevan mitään hyvää, sen sijaan sairaalloisen ikäviä puolia paljon. En ymmärrä, miksi olet yhä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin tilaisuus sanoa tämä ensimmäisenä: " Jätä se sika!"

T: Mies 53v

Samaa mieltä N51

Erotkaa ihmeessä. Tuo käytös ei koskaan muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan kuulosta normaalilta. Jos jaksat vielä yrittää, niin menkää parisuhdeterapiaan ja yrittäkää selvittää tilanne läpikotaisin. Mies pitäisi jotenkin saada ymmärtämään, kuinka väärin hän toimii.

Jos mies ei suostu terapeutille, sekin kertoo jo tarpeeksi.

Kuvailusi perusteella olisin kyllä oikeastaan valmis jo vetämään johtopäätokset ja sanomaan: JSSAP! En usko, että tuosta miehestä saa millään ilveellä hyvää kumppania. Tai sitten se vaatii jonkin rankan henkilökohtaisen kriisin, joka tuottaisi miehessä tarvittavan muutoksen. Ja senkin seuraaminen vierestä olisi luultavasti aika kuluttavaa, eikä lopputuloksesta ole takuuta.

Sanoit, että mies on ollut samanlainen alusta alkaen. Miten ja miksi olet tuollaisen miehen mukaan alunperinkään lähtenyt? Varakas, komea, hyväkroppainen, hyvä suustaan, taitava panemaan... Mikä on niin arvokasta, että olet antanut itseäsi kohdella noin kuusi vuotta?

Olen jo ehdottanut miehelle terapiaa, mutta hän ei suostu siihen. Itse käyn satunnaisesti keskustelemassa terapeutin kanssa, mutta se ei yksistään riitä tätä suhdetta pelastamaan.

Kuten mainitsin, elämässäni tapahtui kaikenlaista ikävää muutaman viime vuoden ajan. Ehkä siinä syy siihen, miksi jäin jumittamaan tähän suhteeseen. Ajattelin, että vika oli minussa. Että minun pitäisi ns. hoitaa pääni kuntoon ja päästä yli ikävistä tapahtumista. No, nyt on pää kunnossa ja suhde yhtä surkealla tolalla.

Mies ei todellakaan ole varakas, erityisen komea tai mitään muutakaan. Tavallinen duunari, mutta melkoinen manipuloija. Seksi oli toki hyvää, silloin kun sitä vielä oli säännöllisesti, ja molemmat nauttiva siitä. Haluni ovat luonnollisesti kuolleet tässä vuosien aikana. Miten voin haluta miestä, joka ei ole tippaakaan kiinnostunut minusta?

Tämä on tietysti myös ikuinen riidan aihe. Mies näkee vain harvat "velvollisuusseksikerrat" ja marmattaa siitä. Hän ei nää mitään yhteyttä omalla käytöksellään ja minun haluttomuudella.

ap

Lakatkaa nyt pitämästä noita miehiänne vammaisina ja sairaina. Ei tuon tarvitse olla kumpaakaan. Onpahan vain jumittunut lapsuusasetelmaan, jossa hän inhoaa ja halveksii äitiä, ja raivoaa toisaalta tämän penseyttä. Sitten hän järjestää elämänsä niin, että pään sisäinen ja ulkoinen todellisuus vastaavat toisiaan. Tulee pirun kalliiksi aapeelle, jos hän ei itse sattumoisin ole lapsena jumittunut kuvioon, jossa häntä halveksitaan ja inhotaan. Jos näin onnellisesti olisi, että kumpikin tarjoaa toisilleen oikean alkuasetelman, elämä sujuu reippaasti kun yritetään pakottaa toisiaan käyttäytymään niin kuin paskaäiti-isän olisi pitänyt ymmärtää tehdä.

Miksi ihmeessä jumittaja haluaisi terapiaan, jossa häntä sangen mahdollisesti yritetään pakottaa luopumaan siitä, mitä hän nimenomaan suurin uhrauksin puolustaa jo valmiiksi? Eli oikeuttaan käyttäytyä niinkuin käyttäytyy? Eihän muutosta voi tapahtua, ennen kuin ihminen on itse vakuuttunut, että näinkään ei voi jatkua. Tai ellei hän jostain muusta syystä satu jatkamaan kasvua aikuisuutta kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan kuulosta normaalilta. Jos jaksat vielä yrittää, niin menkää parisuhdeterapiaan ja yrittäkää selvittää tilanne läpikotaisin. Mies pitäisi jotenkin saada ymmärtämään, kuinka väärin hän toimii.

Jos mies ei suostu terapeutille, sekin kertoo jo tarpeeksi.

Kuvailusi perusteella olisin kyllä oikeastaan valmis jo vetämään johtopäätokset ja sanomaan: JSSAP! En usko, että tuosta miehestä saa millään ilveellä hyvää kumppania. Tai sitten se vaatii jonkin rankan henkilökohtaisen kriisin, joka tuottaisi miehessä tarvittavan muutoksen. Ja senkin seuraaminen vierestä olisi luultavasti aika kuluttavaa, eikä lopputuloksesta ole takuuta.

Sanoit, että mies on ollut samanlainen alusta alkaen. Miten ja miksi olet tuollaisen miehen mukaan alunperinkään lähtenyt? Varakas, komea, hyväkroppainen, hyvä suustaan, taitava panemaan... Mikä on niin arvokasta, että olet antanut itseäsi kohdella noin kuusi vuotta?

Olen jo ehdottanut miehelle terapiaa, mutta hän ei suostu siihen. Itse käyn satunnaisesti keskustelemassa terapeutin kanssa, mutta se ei yksistään riitä tätä suhdetta pelastamaan.

Kuten mainitsin, elämässäni tapahtui kaikenlaista ikävää muutaman viime vuoden ajan. Ehkä siinä syy siihen, miksi jäin jumittamaan tähän suhteeseen. Ajattelin, että vika oli minussa. Että minun pitäisi ns. hoitaa pääni kuntoon ja päästä yli ikävistä tapahtumista. No, nyt on pää kunnossa ja suhde yhtä surkealla tolalla.

Mies ei todellakaan ole varakas, erityisen komea tai mitään muutakaan. Tavallinen duunari, mutta melkoinen manipuloija. Seksi oli toki hyvää, silloin kun sitä vielä oli säännöllisesti, ja molemmat nauttiva siitä. Haluni ovat luonnollisesti kuolleet tässä vuosien aikana. Miten voin haluta miestä, joka ei ole tippaakaan kiinnostunut minusta?

Tämä on tietysti myös ikuinen riidan aihe. Mies näkee vain harvat "velvollisuusseksikerrat" ja marmattaa siitä. Hän ei nää mitään yhteyttä omalla käytöksellään ja minun haluttomuudella.

ap