Miksi nokkahuilunsoittoa opetetaan vieläkin kouluissa?

Osaan kyllä vieläkin, yli 20 vuotta myöhemmin, yleisimmät otteet.

Vierailija kirjoitti:

Mä opin C-duurin nuotit, aika-arvot, tauot, ylennyksen ja alennuksen merkityksen sun muuta sellaista nokkahuilua soittamalla koulussa. Paljon konkreettisempaa kuin laulamalla, kun ei ole absoluuttista sävelkorvaa. Ja jäi mieleen paremmin kuin teoria ilman soittoharjoitusta. Ei se nyt niin huono asia ole, että vähän pääsee jyvälle. Itse siitä ponnistin myöhemmin lauluopintoihin jne. ja teoriaakin on tullut opeteltua aika paljon sen jälkeen.

Kiva kuulla, että joku sai jotain tunneista irti! Omalla luokallani itseni lisäksi (soitin nokkahuilua jo tuolloin) oli yksi oppilas, joka oli hyvä soittamaan nokkahuilua/piti siitä. Tämä tyttö tosin soitti jo valmiiksi konserttikanteletta ja oli muutenkin musikaalinen.

Ap

Omalla ala-asteella skipattiin kokonaan nokkahuilun opettaminen ja keskityttiin siihen, että jokainen osaa rumpusetillä sen peruskompin. Tämä siis 90-luvulla lama-aikana.

Eikai se pakollistakaan voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Mä opin C-duurin nuotit, aika-arvot, tauot, ylennyksen ja alennuksen merkityksen sun muuta sellaista nokkahuilua soittamalla koulussa. Paljon konkreettisempaa kuin laulamalla, kun ei ole absoluuttista sävelkorvaa. Ja jäi mieleen paremmin kuin teoria ilman soittoharjoitusta. Ei se nyt niin huono asia ole, että vähän pääsee jyvälle. Itse siitä ponnistin myöhemmin lauluopintoihin jne. ja teoriaakin on tullut opeteltua aika paljon sen jälkeen.

Nuottien ym. opetteluun ei tarvita absoluuttista sävelkorvaa. Olisi muusikot aika harvassa, jos se olisi edellytys. Nehän ovat vain merkkejä paperilla, joten ne voi opetella ilman soitinta ja jopa ilman laulua. Samaan tapaan kuin vaikkapa aakkoset. Toki kuuleminen edistää oppimista, mutta siihen on parempiakin välineitä kuin aina epävireinen muovinokkahuilu. Esimerkiksi kevytääninen kannel tai täällä mainittu ukulele. Niistäkin olemassa halpaversioita, mutta vire ja ääni kymmeniä kertoja parempi kuin muovinokkahuilussa.

Huoh ihan sama mikä soitin, silti suurin osa niistä pennuista vain raiskaisi sen epämusikaalisuudellaan. Musiikkitunneilla pitäisi varmaan lopettaa, sillä jo lasten nuotin vierestä laulamista on sietämätöntä kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Omalla ala-asteella skipattiin kokonaan nokkahuilun opettaminen ja keskityttiin siihen, että jokainen osaa rumpusetillä sen peruskompin. Tämä siis 90-luvulla lama-aikana.

Eikai se pakollistakaan voi olla?

Ei se pakollista ole. Kolmannella luokalla meidän musiikinopettajamme ei halunnut soittaa nokkahuilua, soitimme kanteletta. Siitä kaikki pitivät. Viidennellä saimme uuden opettajan, jonka kanssa soitimme nokkahuilua.

Ap

Mä olin tiukk akaveri lurittelemaan nokkahuilulla ala-asteella. Joulujuhlissahan sitä vingutettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen nokkahuilukautta kouluissa puhallettiin Melodicaa. Se vasta hauska peli oli. Erona nokkahuiluun se, että koulun ulkopuolella Melodicalla ei ole mitään käyttöä. Edes Mozart ei säveltänyt sille mitään, vaikka muuten väsäsi musiikkia jopa lasiharmonikalle.

Pakko sanoa, vaikka  menee ohi aiheen. Mozartin oli vaikea säveltää melodicalle, koska kyseinen soitin tuli markkinoille 1950-luvulla. Mozart kuoli 1791. 

Melodicaa on käytetty koulun ulkopuolellakin. Esimerkiksi jamaikalainen reggae-muusikko Augustus Pablo soitti sitä ja rock-yhtye R.E.M. on käyttänyt melodikaa kappaleissaan Find the River ja Boy in the Well, joista jälkimmäisessä on melodikasoolo. Suomen tunnetuimpia melodikan soittajia on Timi Valo, artistinimeltään Lightman. Hän on soittanut muun muassa Asan Leijonaa metsästän -albumilla. (lähteenä kaikkitietävä wikipedia)

Myös Oasiksen Champagne Supernovassa käytetään taustalla melodicaa, näkyy musavideollakin.

Ei koulussa opita mitään soitinta, vaan musiikkia. Sitä on vaikea opettaa ilman soitinta. (Mahdollista, mutta vaikeaa). Nokkahuilu on vain väline, ei tavoite.

Ja siksi nokkahuilu kun se on halpa.

Bändisoittimet eivät riitä koska 20-25 oppilasta jaoteltuna parille pianolle ja muutamalle kitaralle on mahdotonta. Ja laskepa huviksesi 25 x nokkahuilun hinta vs bändisoittimet. Ja ei, kaikilla kouluilla ei ihan oikeasti ole bändisoittimia ja joillain koululla niitä on vain yhdet rummut, yksi kitara ja yksi basso.

Vierailija kirjoitti:

Ei koulussa opita mitään soitinta, vaan musiikkia. Sitä on vaikea opettaa ilman soitinta. (Mahdollista, mutta vaikeaa). Nokkahuilu on vain väline, ei tavoite.

Ja siksi nokkahuilu kun se on halpa.

Bändisoittimet eivät riitä koska 20-25 oppilasta jaoteltuna parille pianolle ja muutamalle kitaralle on mahdotonta. Ja laskepa huviksesi 25 x nokkahuilun hinta vs bändisoittimet. Ja ei, kaikilla kouluilla ei ihan oikeasti ole bändisoittimia ja joillain koululla niitä on vain yhdet rummut, yksi kitara ja yksi basso.

Nyt teit hyvän pointin. Ajateltuani asiaa tajusin, että koulussani oli loistavat soittimet. Muistaakseni kitaroita oli noin kahdeksan, pianoja lukuisia ja esim. bongorumpuja riitti puolelle luokkaa. Mutta silti minua surettaa, kun kaunista soitinta annetaan osaamattomien käsiin vain siksi, että hinta on halpa.

Vierailija kirjoitti:

Huoh ihan sama mikä soitin, silti suurin osa niistä pennuista vain raiskaisi sen epämusikaalisuudellaan. Musiikkitunneilla pitäisi varmaan lopettaa, sillä jo lasten nuotin vierestä laulamista on sietämätöntä kuunnella.

Musiikkitunteja tai muitakaan taidetunteja ei missään nimessä pidä lopettaa. Niillä on niin paljon hyviä vaikutuksia, vaikka ei lahjoja alalle olisikaan. Mitä tulee soittimiin, niin esimerkiksi kanteleesta tai pianosta tai ukulelestä tms. saa kauniin äänen kuka tahansa, vaikka ei osaisi varsinaisesti soittaa. Nokkahuilun kohdalla näin ei todellakaan ole. Kanteleesta ei myöskään saa kuuloa vaurioittavia ääniä, nokkahuilusta saa. Jos ei kestä lasten laulamista, on syytä valita ala, jolla sitä ei kuule. KAIKILLA on oikeus laulaa. 

Tytöille hyvää treeniä. Molempiin päihin.

Muovinokkahuilun soittaminen edistää musiikin oppimista yhtä paljon kuin jalkapallon pelaaminen ilmapallolla. Perusasiat siinä oppii jotenkin, mutta oikean lajin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Ja tämän sanon, vaikka itse pidän nokkahuilumusiikista (siitä kunnollisilla soittimilla soitetusta) ja soitan itsekin alttonokkahuilua sivuinstrumenttina.

Nokkahuilu, melodika, triangeli ja sitten ne pienet puupalikat mitä "hakattiin" yhteen. Voi niitä musiikkitunteja 70-luvulla polkuharmonia unohtamatta.

Minulla ei ole musitikuvaa äänten sekamelskasta. Sen sijaan minulla on lämpimiä muistoja hauskoista musiikintunneista, kun sai tehdä jotain muutakin kuin laulaa. Pidin kovasti nokkahuilun soittamisesta toisin kuin rumpujen soittamisesta lukion puolella, meidän oli pakko jokaisen soittaa vuorollamme. Minulla on edelleen sekä ala-asteen että lukion aikana hankittu nokkahuilu.

Mutta ehkä se on liian rankkaa nykynuorille tehdä jotain kaikilla sormilla yhtäaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh ihan sama mikä soitin, silti suurin osa niistä pennuista vain raiskaisi sen epämusikaalisuudellaan. Musiikkitunneilla pitäisi varmaan lopettaa, sillä jo lasten nuotin vierestä laulamista on sietämätöntä kuunnella.

Musiikkitunteja tai muitakaan taidetunteja ei missään nimessä pidä lopettaa. Niillä on niin paljon hyviä vaikutuksia, vaikka ei lahjoja alalle olisikaan. Mitä tulee soittimiin, niin esimerkiksi kanteleesta tai pianosta tai ukulelestä tms. saa kauniin äänen kuka tahansa, vaikka ei osaisi varsinaisesti soittaa. Nokkahuilun kohdalla näin ei todellakaan ole. Kanteleesta ei myöskään saa kuuloa vaurioittavia ääniä, nokkahuilusta saa. Jos ei kestä lasten laulamista, on syytä valita ala, jolla sitä ei kuule. KAIKILLA on oikeus laulaa. 

Kaikilla on myös oikeus oppia soittamaan nokkahuilua. Se on sen verran halpa soitin, että kuka vain pystyy ostamaan sen toisin kuin vaikka pianon tai kitaran. Nokkahuilusta kuka tahansa myös pystyy hyvin pienellä harjoittelulla saamaan kauniin äänen. Miksi kaikki taidot pitäisi hallita jo valmiiksi? Koulu on paikka, jossa uusia asioita opetellaan. Ei kukaan osaa luonnostaan viheltääkään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole musitikuvaa äänten sekamelskasta. Sen sijaan minulla on lämpimiä muistoja hauskoista musiikintunneista, kun sai tehdä jotain muutakin kuin laulaa. Pidin kovasti nokkahuilun soittamisesta toisin kuin rumpujen soittamisesta lukion puolella, meidän oli pakko jokaisen soittaa vuorollamme. Minulla on edelleen sekä ala-asteen että lukion aikana hankittu nokkahuilu.

Mutta ehkä se on liian rankkaa nykynuorille tehdä jotain kaikilla sormilla yhtäaikaa.

Kuten sanoin jo toiselle täällä, kiva, jos joillain on mukavia muistoja nokkahuilusta!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tytöille hyvää treeniä. Molempiin päihin.

Tuota noin... Missä tilanteessa tyttö tarvitsee pieneen reikään puhaltamisen taitoa? Nokkahuilua kun soitetaan puhaltamalla suukapaleen pieneen reikään.

Melodiasoittimen soittaminen kuuluu opetussuunnitelmaan. Halvempaa kuin nokkahuilu ei löydy. Se on myös monipuolisin eli kuten joku sanoikin sillä voi oppia myös alennukset ja ylennykset. Voi soittaa myös moniäänisiä sovituksia. Voi tehdä pieniä säestyksiä laulettaviin lauluihin. Olen opettanut vuosikaudet musiikkia enkä koskaan ole soitattanut makkaralaulua. Mutta esim.kahden sävelen valssin olen opettanut ja soittanut itse pianosäestyksen. Kuulostaa todella kauniilta. Ja jokaikinen on oppinut soittamaan aivan kuuntelukelpoisesti. Suurin este oppimiselle ovat nokkahuilun soittoon periaatteessa kielteisesti suhtautuvat vanhemmat, jotka itse ovat saaneet huonoa nokkahuiluopetusta. Sellaistakin kyllä harrastetaan Suomessa edelleen. 8-9-vuotiaat lapset (hyvä aloitusikä) suhtautuvat itse saamaansa opetukseen neutraalisti ja jotain opittuaan innostuneesti. Mutta nokkahuilun periaatteellinen vihaaminen on sama kuin vihaisi periaatteen vuoksi vesivärejä tai sählymailoja tai virkkuukoukkuja.

Vierailija kirjoitti:

Melodiasoittimen soittaminen kuuluu opetussuunnitelmaan. Halvempaa kuin nokkahuilu ei löydy. Se on myös monipuolisin eli kuten joku sanoikin sillä voi oppia myös alennukset ja ylennykset. Voi soittaa myös moniäänisiä sovituksia. Voi tehdä pieniä säestyksiä laulettaviin lauluihin. Olen opettanut vuosikaudet musiikkia enkä koskaan ole soitattanut makkaralaulua. Mutta esim.kahden sävelen valssin olen opettanut ja soittanut itse pianosäestyksen. Kuulostaa todella kauniilta. Ja jokaikinen on oppinut soittamaan aivan kuuntelukelpoisesti. Suurin este oppimiselle ovat nokkahuilun soittoon periaatteessa kielteisesti suhtautuvat vanhemmat, jotka itse ovat saaneet huonoa nokkahuiluopetusta. Sellaistakin kyllä harrastetaan Suomessa edelleen. 8-9-vuotiaat lapset (hyvä aloitusikä) suhtautuvat itse saamaansa opetukseen neutraalisti ja jotain opittuaan innostuneesti. Mutta nokkahuilun periaatteellinen vihaaminen on sama kuin vihaisi periaatteen vuoksi vesivärejä tai sählymailoja tai virkkuukoukkuja.

Hienoa kuulla erilaisesta koulunokkahuilunopettajasta.