Miksi nokkahuilunsoittoa opetetaan vieläkin kouluissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh ihan sama mikä soitin, silti suurin osa niistä pennuista vain raiskaisi sen epämusikaalisuudellaan. Musiikkitunneilla pitäisi varmaan lopettaa, sillä jo lasten nuotin vierestä laulamista on sietämätöntä kuunnella.

Musiikkitunteja tai muitakaan taidetunteja ei missään nimessä pidä lopettaa. Niillä on niin paljon hyviä vaikutuksia, vaikka ei lahjoja alalle olisikaan. Mitä tulee soittimiin, niin esimerkiksi kanteleesta tai pianosta tai ukulelestä tms. saa kauniin äänen kuka tahansa, vaikka ei osaisi varsinaisesti soittaa. Nokkahuilun kohdalla näin ei todellakaan ole. Kanteleesta ei myöskään saa kuuloa vaurioittavia ääniä, nokkahuilusta saa. Jos ei kestä lasten laulamista, on syytä valita ala, jolla sitä ei kuule. KAIKILLA on oikeus laulaa. 

Kaikilla on myös oikeus oppia soittamaan nokkahuilua. Se on sen verran halpa soitin, että kuka vain pystyy ostamaan sen toisin kuin vaikka pianon tai kitaran. Nokkahuilusta kuka tahansa myös pystyy hyvin pienellä harjoittelulla saamaan kauniin äänen. Miksi kaikki taidot pitäisi hallita jo valmiiksi? Koulu on paikka, jossa uusia asioita opetellaan. Ei kukaan osaa luonnostaan viheltääkään.

Kyllä, oikeus on, mutta velvollisuus sen ei pitäisi olla. Harrastukset harrastuksina niin kuin muidenkin soitinten kohdalla. Kaikkia taitoja ei tarvitse tietenkään osata valmiiksi, mutta jos harjoittelu aiheuttaa kuuloa vaurioittavia ääniä, sitä ei pitäisi tehdä pienessä luokkatilassa ilman kuulon suojaamista. Ja muovinokkahuilusta ei kukaan saa kaunista ääntä, ei edes suurella harjoittelulla. Puisista kunnon nokkahuiluista saakin jo kauniin äänen ihan pienelläkin harjoittelulla. 

Meillä korvattiin muovihuilut tinapilleillä. Näyttävät lähes samalta kuin nokkahuilut, mutta ääni on hieman pehmeämpi. Hintaakin oli vähemmän kuin nokkahuilulla. Suurena etuna se, että niistä ei saanut kimeää korviavihlovaa vinkaisua, vaikka puhalsi liian kovasti. 

Se antaa onnistumisen kokemuksia! Kun ei ole kaikkein vaikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh ihan sama mikä soitin, silti suurin osa niistä pennuista vain raiskaisi sen epämusikaalisuudellaan. Musiikkitunneilla pitäisi varmaan lopettaa, sillä jo lasten nuotin vierestä laulamista on sietämätöntä kuunnella.

Musiikkitunteja tai muitakaan taidetunteja ei missään nimessä pidä lopettaa. Niillä on niin paljon hyviä vaikutuksia, vaikka ei lahjoja alalle olisikaan. Mitä tulee soittimiin, niin esimerkiksi kanteleesta tai pianosta tai ukulelestä tms. saa kauniin äänen kuka tahansa, vaikka ei osaisi varsinaisesti soittaa. Nokkahuilun kohdalla näin ei todellakaan ole. Kanteleesta ei myöskään saa kuuloa vaurioittavia ääniä, nokkahuilusta saa. Jos ei kestä lasten laulamista, on syytä valita ala, jolla sitä ei kuule. KAIKILLA on oikeus laulaa. 

Kaikilla on myös oikeus oppia soittamaan nokkahuilua. Se on sen verran halpa soitin, että kuka vain pystyy ostamaan sen toisin kuin vaikka pianon tai kitaran. Nokkahuilusta kuka tahansa myös pystyy hyvin pienellä harjoittelulla saamaan kauniin äänen. Miksi kaikki taidot pitäisi hallita jo valmiiksi? Koulu on paikka, jossa uusia asioita opetellaan. Ei kukaan osaa luonnostaan viheltääkään.

Kyllä, oikeus on, mutta velvollisuus sen ei pitäisi olla. Harrastukset harrastuksina niin kuin muidenkin soitinten kohdalla. Kaikkia taitoja ei tarvitse tietenkään osata valmiiksi, mutta jos harjoittelu aiheuttaa kuuloa vaurioittavia ääniä, sitä ei pitäisi tehdä pienessä luokkatilassa ilman kuulon suojaamista. Ja muovinokkahuilusta ei kukaan saa kaunista ääntä, ei edes suurella harjoittelulla. Puisista kunnon nokkahuiluista saakin jo kauniin äänen ihan pienelläkin harjoittelulla. 

Juuri näin. Särkyneitä, epämiellyttäviä ääniä nokkahuilusta saa joko puhaltamalla liian kovaa tai peittämällä reiät huonosti. Tämä voi olla vaikeaa ensikertalaiselle, kun esim. puhalluksen voimakkuus ei ole vielä täysin hallussa. Sen sijaan muovinokkahuilulla voi saada hyvinkin kauniita ääniä pienellä harjoittelulla.

Ap

Itse vihasin musiikintunteja kahdeksannelle luokalle asti. Ala-asteella oli nokkahuilu (jossa muuten kaiken lisäksi kävi niin että vaihdoin kolmannen luokan jälkeen toiseen kouluun, jossa vasta aloitettiin nokkahuilulla opiskelu, kun aikaisemmassa koulussa oli ykköseltä lähtien näitä uudessa koulussa aloittamiamme kappaleita soitettu) sekä muut halvat soittimet, kuten triangelit yms. Ei siis hirveästi napannut heilutella jotain marakasseja jatkuvasti lastenlaulujen tahtiin. Seiskalla taas oli koko luokka soittamassa akustisella kitaralla max. kolmen soinnun pop-kappaleita, mikä ei hirveämmin kiinnostanut. Sitten kahdeksannelle otin kitaratunnit valinnaisiksi, sillä minulla oli kitara, ja ilmaisia tunteja kun sai niin mikäs siinä. No, silloin maailmani avartui: sain valita sähkökitaran, soitimme HIMiä, Creedence Clearwater Revivalia, Nirvanaa ja muuta mukavaa. Opettaja oli myös todella mukava, soitti ja lauloi bändissä. Ysille otin sitten bändikurssin, josta löysimme bändinraakileellemme rumpalin. Nykyään soitamme pientä keikkaa silloin tällöin pienillä klubeilla ja näin, ja tästä on siis muutamia vuosia aikaa. En nyt tiedä miten tämä liittyi asiaan muuten kuin tuon nokkahuilun osalta, mutta kai se liittyi jotenkin. Motivaationi musiikkiin meinasi mennä kokonaan sen samperin nokkahuilun ja niiden marakassien ja triangelien takia varsinkin, kun musiikkimaku ei ihan sitä valtavirtaa ollut. Tuo kasin valinnaiskurssi pelasti motivaationi kyllä kokonaan.

Minä olisin tykännyt nokkistunneista ala-asteella, musiikin kirja oli täynnä yksinkertaisia kappaleita nokkahuiluille ja siinä käytiin läpi kaikki nuotit ylennyksineen ja alennuksineen. Vaan itse tunnit olivat aivan kamala kaaosta kun suurin osa pennuista puhalteli huiluihin ihan mitä sattui ja varsinkin silloin, kun olisi pitänyt olla hiljaa. Enkä nyt tarkoita sitä, että kaikki eivät kerrasta oppineet soittamaan oikein, vaan sitä, että joku saattoi kesken kaiken purkaa oman huilunsa osiin ja puhalta täysiä siihen pilliosaan. Ei varmaan pystytty soittamaan sitä makkaralauluakaan edes jotakuinkin säädyllisesti. Luokan kanssa opittiin ehkä hikisesti puolet c-duurin nuoteista läpi ja nokkistunnit olivat järkytävää äänien kakofoniaa. Sama toistui myös kanteleiden kanssa. Ehkä olin tietämättäni jollain erityisluokalla.

Kotona soittelin sitten itsekseni huilulla musiikin kirjan mukaan ja vielä tänäkin päivänä saatan omaksi ilokseni puhallella jotain helppoja sävellyksiä :D Pointtina taisi siis olla lähinnä se, että ongelma ei ole kamalat muoviset nokkahuilut vaan se, että pienet herrantertut mekastavat huiluilla miten sattuu ja se syö kaikkien luokassa olijoiden motivaatiota ja kiinnostusta soittoa kohtaan.

Kyllä se nokkiksen ääni nyt vaan on ihan kamala!! Miten pienessä samassa tilassa olevat oppilaat kestävät sen metelin? 20 lasta puhaltaa siihen melutorveen samaan aikaan! Lapsiparat!

Itse olen samaa mieltä että nokkahuilu joutaisi heittää mäkeen. Joskus reilut kymmenen vuotta sitten alakoulussa soitettiin nokkahuilua. Se oli hirveän ärsyttävä kun soittaessa tippui kärryiltä. Tosin sillä oli helppo tehdä riitasointuja, joista opettaja ragesi. En muista uhkasikohan jälki-istunnolla tai jollain sitä riitasointujen puhaltajaa. Kaiken lisäksi nokkahuilua käytettiin kaiken maailmaan hölmöyksiin esim.niistä tehtiin puhallusputkia joiden läpi puhallettiin kyniä. Nämä ovat melkein kuin leluja ja jonninjoutavia vehkeitä joista tulee hirveä ääni etenkin väärin käytettäessä.

Nykyään kai on ukuleleen siirrytty monin paikoin.

Tässä vähän mallia mihin kaikkeen nokkahuilu pystyy

Vierailija kirjoitti:

Ennen nokkahuilukautta kouluissa puhallettiin Melodicaa. Se vasta hauska peli oli. Erona nokkahuiluun se, että koulun ulkopuolella Melodicalla ei ole mitään käyttöä. Edes Mozart ei säveltänyt sille mitään, vaikka muuten väsäsi musiikkia jopa lasiharmonikalle.

Melodica on hauska. Se soi vireessä, siitä saa äänen ja sillä on helppo soittaa melodioita. Luokallinen lapsia soittamassa melodicaa kuulostaa varmasti paremmalta kuin nokkahuilua puhaltava luokka. Hyi, miten kamalalta se kuulostaakaan.