Lue keskustelun säännöt.
Mistä sinun varautunut käytöksesi johtuu?
15.02.2017 |
Olen kohdannut usein varautuneita ihmisiä ja jäin pohtimaan mistäköhän heidän käytöksensä voisi johtua. Itse en ole vaativa, päälletunkeva enkä itsekäs. Pyrin toimimaan toisen tahdissa jotten aiheuttaisi ahdistunutta oloa toiselle.
Toivottavasti te varautuneet kerrotte täällä anonyymisti mistä käytöksenne johtuu?
Kommentit (67)
Minun kohdallani se on tapani kohdata maailmaa. Minua kiinnostaa hyvin harvat asiat ja ihmiset. En koe velvollisuudekseni käyttäytyä luonnettani vastaan vaan minulla on oikeus olla sellainen kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei myöskään kiinnosta muiden ihmisten asiat kun omissa ajatuksissakin on tarpeeksi...
Vierailija kirjoitti:
Minua ei myöskään kiinnosta muiden ihmisten asiat kun omissa ajatuksissakin on tarpeeksi...
Entäs jos ei toinen edes kerro mitään sinulle asioistaan vaan yrittää saada sinut viihtymään ja tuntemaan olosi hyväksi?
Siperia opettaa. Kun kohtaa riittävästi tylyä kohtelua ja arvostelua, kehittyy suojautuminen, ja varautuminen alkaa jo silloin kun epäilee niitä saavansa. Oppii lukemaan ihmisiä ja tuntemaan pelon, vihamielisyyden, nonseleerauksen ja kateuden. Silloin käyttäytyy varautuneesti eikä uskalla antaa itsestään mitään ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelko pilkatuksi tulemisesta. Haluttomuus ottaa kontaktia. Ylenkatse. Vaatimattomuus.
Minulla on sosiaalisissa tilanteissa paljon fyysisiä oireita joiden takia on vaikea olla rento ja avoin. Jäädyn vaikka haluaisin jutella toiselle. Se ei ole mitenkään henkilökohtaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmisvihaaja, enkä siis pidä muista ihmisistä yhtään. Aivan sama hyökkäätkö päälle vai oletko hienotunteinen, aiheutat joka tapauksessa suunnattoman vitutusreaktion.
Luonne/temperamentti. Varautuneet ihmiset ovat usein muutenkin varovaisia ja harkitsevia, se näkyy myös ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonasta, temperamentista. Ei siitä että pelkäisin sinua tai olisin ihastunut sinuun. Sanoisin yksinkertaistettuna että perimästä.
Koulukiusaamisen jäljet.
Luottamuksen puute muihin ihmisiin.
Liiallinen olkapäänä olo. Ei jaksa enää muita ihmisiä samalla lailla.
Erilainen käsitys yksityisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaitpa mä olen tavallani varautunut. Suhtaudun hieman varauksella muihin tuntemattomiin ihmisiin. En halua päästää heitä liian lähelle enkä jakaa kaikkea itsestäni muille. Toisaalta en näe tässä mitään ongelmaa. Miksi sen pitäisi olla muille ongelma? Miksi minun tai miksi kaikkien pitäisi olla sosiaalisia ja ihania ja jakaa kaikki kaikkien kanssa? Ja miksi se häiritsee muita ( sosiaalisempia persoonia) että minä enole yhtä sosiaalinen? Kun ei minuakaan häiritse ne sosiaaliset henkilöt....
Miksi ihmeessä ei saa olla vain oma itsensä?
Kun on kasvanut kodissa missä arvostellaan paljon ja on narsisti isä joka arvaamattomasti saa raivokohtauksia pienistäkin asioista ( riippuen millä tuulellä hän oli ) ...niin minusta tuli ajan myötä varautunut.. ja myös aika ylimielinen/ tyly.. Se oli itsepuolustusmekanismi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mistä minä tietäisin. Olen aina ollut tällainen. Miksi sitä pitäisi selittää?
Se johtuu traumoista. Joudun olemaan toisten seurassa hyvin tarkkana siitä mitä sanon, jotta ihmiset eivät ala käyttäytyä minua kohtaan ikävästi.
Omituisia simpukoita suomalaiset kautta linjan!
Itse olen varautunut juoppojen suhteen jotka tunkee iholle. Inhottaa alkoholinhajuisia hönkäyksiä puhaltelevat äijät jotka yrittävät kontaktia. Silloin käytän varautuneisuutta puolustuskeinona. Ja saan kuulla mitä he minusta ajattelevat... (heh)
Olen kiinnostunut maailmasta ja ilmiöistä. Tutustun mielelläni erilaisiin ihmisiin ja uusiin kulttuureihin. En jaksaisi hautoa jossain ummehtuneessa kolossa vihamielisenä koko maailmalle. Mutta kukin tyylillään. Kai sen niinkin elämänsä voi elää, kovin harmaa ja ankea se kyllä näyttää valtaosalla olevan, ja käsitys itsestä varsin surkea. Sääli.
Pelko. Pelko siitä, että tekee jotain väärin tai ei tule hyväksytyksi. Viime vuosina onneksi vähentynyt, kun tulee hyvin vähän täysin uusia tilanteita tai ihmisiä, joista ei tietäisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaamisen jäljet.
Luottamuksen puute muihin ihmisiin.
Liiallinen olkapäänä olo. Ei jaksa enää muita ihmisiä samalla lailla.
Erilainen käsitys yksityisyydestä.
Tuo liiallinen olkapäänä olo jättää pysyvän vastenmielisyyden tuota roolia kohtaan. On hirveän varuillaan sen suhteen, jos ihmissuhteessa taas vaikuttaa olevan päätymässä tuohon rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei myöskään kiinnosta muiden ihmisten asiat kun omissa ajatuksissakin on tarpeeksi...
Entäs jos ei toinen edes kerro mitään sinulle asioistaan vaan yrittää saada sinut viihtymään ja tuntemaan olosi hyväksi?
Miksi? Miksei vaan voi antaa ihmisten olla rauhassa?
Ihmiset ylipäätään ja tyhjänpäiväinen lätinä ei kiinnosta minua. Olen varautunut ja jopa tyly, jotta te ääliöt tajuaisitte pysyä hiljaa ja antaa toisten viihtyä niinkuin he haluavat eli rauhassa ja yksin.
Moni valitettavasti on tosiaan vaativa, päälletunkeva ja/tai itsekäs ja tämä näkyy kyllä käytöksessä.
Itsellä varautuneisuuteni johtuu myös ainakin esim. vanhasta koulukiusaamisesta ja huonoista kaverisuhteista (esim. toisen kateellisuus ja ilkeys). En luota helposti ihmisiin, varsinkaan tuntemattomiin, tai usko kaikkien vilpittömyyteen. Tämä näyttäytyy ujoutena ja varautuneisuutena.