•••••• Jos saisit syöpädiagnoosin ja 3 kk elinaikaa? Mitä tekisit? ••••••

Syöpä niittää kirjoitti:

Lähdetään siitä ajatuksesta, että pystyisit ainakin kaksi kuukautta kulkemaan omin jaloin.

Haluaisitko olla sairaalassa vai kotona? Matkustelisitko, ottaisitko menolipun jonnekin lämpimään?

Viettäisitkö aikaa lasten ja tuttavien kanssa?

Ryyppäisitkö ja rellestäisitkö kuin viimeistä päivää?

Vai tekisitkö itsemurhan? Haluaisitko suunnitella hautajaisiasi?

Ryyppäisitkö ja rellestäisitkö kuin viimeistä päivää?

>Vai tekisitkö itsemurhan? Haluaisitko suunnitella hautajaisiasi?'

Ehkä jotain tälläistä...

Jos syöpä on niin pitkällä, olisi ihminen hyvin sairas

Joten nämä kuvitelmat on romantisointia

Lopettaisin välittömästi päihde- ja mielenterveyspalveluissa käymisen ja alkaisin taas ryyppäämään. Mahdollisesti myös häiriköisin täällä humalapäissäni.

Kokeilisin immunoterapiaa. Joissakin tapauksissa se on parantanut jopa 94 prosenttia parantumattomasti syöpäsairaista potilaista.

Vetäisin kunnon kännit ja sitten itsemurha.

Vierailija kirjoitti:

Jos syöpä on niin pitkällä, olisi ihminen hyvin sairas

Joten nämä kuvitelmat on romantisointia

Romantisointia siinä mielessä että harvemmin tuollaista ennustetta saa ns. suorilta jaloilta.

Esimerkiksi haimasyöpä ja muutamat muut ovat sellaisia että eivät oireile juuri mitenkään, ovat täysin kivuttomia mutta sitten se voi olla menoa ihan parissa viikossa.

Mitään niin julmaa ei ole kuin toivo. Eli sinnittelisin viimeiseen asti toiveikkaana, vaikka siihen ei olisi mitään syytä.

Kävisin räyhäämässä kaikille mua kohtaan epäreilusti käyttäytyneille k*sipäille. Kännissä tietenkin.

Muutaman syövän runteleman hautaan saattaneena en osaa kuvitella, että sitä olisi missään toimintakunnossa tuossa vaiheessa ja vaikka olisi, ei minnekään voisi lähteä, koska matkavakuutus ei korvaa sairaalaa ja sinne voi joutua koska vaan ja miksi vaan. 

Olisin lapsen ja miehen kanssa. Ehkä joku reissukin johonki. Tuskin mitään kovin radikaalia tekisin, krapulassa en haluaisi maata ainakaan, eli en ryyppäisi.

http://www.one1minutecure.com

Kotona ja siyyen kun se 60 päivää on takana niin omankäden kautta. 

Lähtisin lämpimään ja (ehkä) heittäisin kaiken mäkeen mitä en tarttisi tulevaisuudessa. Tämähän on tietenkin jeesustelua, koska nyt mä tarvitsen niitä tulevaisuudessa, mutta jatkossa en tarvitsisi esim. talvitakkia, koska lähtisin lämpöiseen. Jaksaisinko sitä edes raahata roskiin -tuskin.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Kokeilisin immunoterapiaa. Joissakin tapauksissa se on parantanut jopa 94 prosenttia parantumattomasti syöpäsairaista potilaista.

Ei se kaikkiin syöpiin sovi, siinähän kokeilet

Ei syöpähoidot toimi niin että potilas valitsee sen mikä miellyttää eniten.

Yleensä hoitoja kokeillaan, jos syöpä on vasta löydetty. sit myös menee aika huonoon kuntoon. Eiköhän sitä haluaisi viettää aika aperheen ja muiden läheisten kanssa, ja nauttia siitä, mistä vielä pystyy. Näin ainakin työkaveri teki ne kolme kuukautta.

Viettäisin paljon aikaa lapsieni kanssa, veisin heitä ulkomaille lomalle ja tehtäisiin kaikkea kivaa yhdessä. Toivoisin että myös mies ottaisi sairaslomaa/lomaa ja oltaisiin yhdessä.

Ostaisin naista. En halua kuolla poikuus tallella

Tuskin tekisin mitään erikoista.

Ehkä viettäisin aikaani vanhempieni ja isovanhempieni luona enemmän.

Alkaisin varmaan vihdoin elämään. Nyt pelkään liikaa. Joo hulluahan se.. 🙁

Vierailija kirjoitti:

Jos syöpä on niin pitkällä, olisi ihminen hyvin sairas

Joten nämä kuvitelmat on romantisointia

Olen minä lehdistä lukenut juttuja, joissa saadaan syöpädiagnoosi ja kuollaan parin viikon sisään, jopa seuraavana päivänä diagnoosista.