•••••• Jos saisit syöpädiagnoosin ja 3 kk elinaikaa? Mitä tekisit? ••••••
Lähdetään siitä ajatuksesta, että pystyisit ainakin kaksi kuukautta kulkemaan omin jaloin.
Haluaisitko olla sairaalassa vai kotona? Matkustelisitko, ottaisitko menolipun jonnekin lämpimään?
Viettäisitkö aikaa lasten ja tuttavien kanssa?
Ryyppäisitkö ja rellestäisitkö kuin viimeistä päivää?
Vai tekisitkö itsemurhan? Haluaisitko suunnitella hautajaisiasi?
Kommentit (27)
Lähtisin Teneriffalle loppuajaksi. Kävisin kirkossa joka päivä, ajelisin ympäri saarta, kävisin uimassa, käyttäisin kaikki loput rahani (joita ei ole paljon) ja söisin joka päivä jotain hyvää kuten pizzaa, mäkkisafkaa yms. Kävisin turistirysissä kuten Loro Parquessa ja nauttisin elämästä.
Jäisin kotiin pois töistä . Järjestäisin asiat mahdollisimman hyviksi ja helpoiksi parikymppisille opiskeleville lapsilleni ja miehelleni, siis hautajaiset ja raha-asiat. Katselisin maailman menoa ja kevään alkamista. Hyvästelisin vanhempani ja kesämökin .
Viettäisin aikaa perheen kanssa. Haluaisin kertoa heille, miten tärkeitä ovat minulle. Toivoisin että pystyisin toimimaan siten, että perhe kokee voivansa jatkaa ja mennä eteenpäin elämässä. Muistoja voi vaalia mutta ei saa jumiutua suruun. Lisäksi yrittäisin varmistaa, että läheiset ovat hyvänä tukiverkkona.
Myisin huumeita. Ja rahat antaisin lapselleni.
Luultavasti olisin tuossa vaiheessa jo sen verran heikossa hapessa ja sytostaattihoitojen uuvuttama, että hyvä jos nyt pääsisin kotiin saattohoitoon morfiinitipan kanssa.
Kieltäytyisin rankoista hoidoista, koska en haluaisi elätellä turhaa toivoa. Olisin läheisteni seurassa, kuljeskelisin minulle tärkeissä ja rakkaissa paikoissa ja nauttisin hyvästä ruuasta & juomasta. En todellakaan venyttäisi penniä vaan käyttäisin vähät rahani omaksi ja läheisteni iloksi. Ja kun aika koittaisi, lähtisin.
Toivottavasti nämä viimeiset kuukaudet ja viikot osuisivat lämpimiin vuodenaikoihin. Olisi jotenkin kivempaa jättää jäähyväiset elämälle keväällä, kesällä tai syksyllä kuin keskitalven synkeissä tuiskuissa. Syksyllä olisi aika hienoa poistua, Syyslaulun sanoin ja sävelin.
Sanoisin ainakin isälleni suorat sanat elämäni pilaamisesta . Tietenkään en syyttäisi isääni syövästäni, mutta siis kaikesta muusta, josta näin ilman diagnoosia en uskalla puhua. Lisäksi kertosin siskolleni kuinka paljon välitän ja antaisin kaikki tavarani siskolleni. Saisi tehdä niillä mitä haluaa. Sitten vetäytyisin omiin oloihini ja viettäisin vihdoin edes hetken sellaista elämää kun olen aina halunnut.