Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkä kaveri on rasittava mutta en voi sanoa sitä hänelle
15.02.2017 |
Mutta piru vie tuo vaistoaa että meidän väleissä on nyt jotain pielessä.
Kaverilla on kaksi lasta, joita kasvatetaan hc-kiintymyssuhdehörhöilytyylillä ja myös lapset ovat kaverin mielestä erikoisherkkiä. Tuossa taannoin kutsuin meille kylään ja meinasi kyllä mennä hermo. Koko ajan haisteli ilmaa, oli kamalan kosteaa ja tunkkaista. Meillä kuulemma oli satavarmasti huoneilmassa ongelmia (tai sitten olin juuri pessyt kolme koneellista pyykkiä, jotka kuivuivat olohuoneessa). Lapsen huoneessa oli ahdistava akustiikka. Sohvallamme istumisesta sai selän kipeäksi.
Loukkaantui, kun kielsin lastaan leikkimästä meidän tytön unilelulla ja hyppimästä meidän sängyssä (lapsen luovuutta ei saa rajoittaa).
Oma lapseni stressaantui, kun tämä kaveri oli koko ajan käskyttämässä ja kieltämässä, jotta kaverin omat lapset saivat mellastaa ja riehua. Vastaavia raskaita vierailuja on ollut ennenkin.
Päätin puhaltaa pelin poikki ja lakkasin kutsumasta tätä kaveria kylään, en vain kestä sitä valitusta. Vastaan kyllä puheluihin jos soittaa ja olen keksinyt aina jonkun tekosyyn miksei voi tulla kyläilemään jos on itseänsä tänne tunkemassa.. ongelma on nyt se että luulee mun olevan suuttunut mitä olenkin mutten voi sanoa suoraan ettei kaveri loukkaannu. Mitä teen?
Kommentit (45)
Erityisherkkyys on vain tekosyy ajatella kaikki oman navan kautta vaivautumatta miettimään, että tunteet niillä kaikilla muillakin on. Ja kun joku kuitenkin kysyy, kyllä, perheeseeni kuuluu "erityisherkkä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot sille rehellisesti miltä sinusta tuntuu ja miksi tuntuu siltä. Enemmän tuo kuulostaa ihan perusvalittajalta ja itsensä korostajalta.
Mä oon ns. erityisherkkä, mulla on herkkä kuulo, tuntoaisti jne., mutta en mä ole kyllä koskaan ymmärtänyt miksi se oikeuttaisi mua valittamaan muille. Enemmän se on aina elämässä mennyt niin päin, että minä yritän parhaani mukaan sopeutua elämään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo mikään erityisherkkä ole, pelkkä valittaja vaan
Juuri näin. En tiedä, mikä tuon ap:n ystävän ongelma on mutta erityisherkkyydestä hän on yhtä kaukana kuin sika pohjantähdestä.
Puhu suoraan, eihän tuosta muuten mitään tule. Kaverisi _on_ rasittava, eikä tuota voi laittaa erityisherkkyyden piikkiin. Tekisi mieli kysyä, mitä saat tuosta ystävyyssuhteesta rasituksen vastapainoksi?
Minäkin nimittäin olen aistiyliherkkä (asperger). En siis mene paikkoihin joista tiedän että niissä on varmasti vaikea olla. Luulisi että kaverisi on huomannut että heillä on vaikea olla teillä, miksi hän ei siis ehdota tapaamista vaikka puistokävelyn tai rauhallisen kahvilakäynnin merkeissä?
Minulla on mukana raikasta tuoksua jota voin huomaamattomasti suihkauttaa vaikka nenäliinaan nuuhkittavaksi jos joudun tunkkaiseen ympäristöön, korvatulpat siltä varalta että joudun liian meluisaan ympäristöön, aurinkolasitkin on hyvä keksintö. Jos on emotionaalisesti rasittava meno tiedossa, nappaan diapamin. Ei koko maailma millään voi toimia niin että herkkis voi elää pumpulissa vaan itse pitää ottaa vastuuta ja ennakoida, kun siihen kerran keinoja on. Se olisi myös herkkien tai "herkkien" lastenkin syytä oppia.
Kaverisi voi tietty loukkaantua kun puhut suoraan. Voiko loukkaantumista kuiteskaan välttää jos hän on nytkin loukkaantunut? Minkä arvon annat omille ja oman lapsesi tunteille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiintymyssuhdehäröily? Se Kiintymyssuhde on ihan oikea ja tärkeä asia lapsen kehityksen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Eritysherkät eivät ole ystävä ainesta.
On erityisherkkiä ja "erityisherkkiä". Ja nämä "erityisherkät" tuntuu olevan niitä, joiden on pakko pitää melua itsestään ja valittaa kaikesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kummastuttaa kaverini erityisherkkyys. Tai lähinnä se, miksi itsensä sellaiseksi luokittelee. Hänellä se ilmenee esim. niin, että liikuttui, kun piti luopua (omasta valinnastaan) vanhoista huonekaluistaan. Herkkänahkaisuuskaan ei kai varsinaisesti ole erityisherkkyyttä.
Ärsyttävää kun hyvä termi pilataan näillä "erityisherkillä". Tuollainen ei kerro erityisherkkyydestä, kaverisi on sen sijaan erityisvalittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa näin oikeasti erityisherkkänä ihan toden teolla nyppiä tuon sanan väärinkäyttö. Idiootti valittaja ei ole erityisherkkä, koska oikea herkkis elää toisten tunteissa mukana eikä halua tuottaa pahaa mieltä edes silloin kun pitäisi avata suunsa.
Ylivoimaisesti vaikein asia erityisherkkänä olemisessa on se, että väärää tietoa on liikenteessä enemmän kuin oikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrot sille rehellisesti miltä sinusta tuntuu ja miksi tuntuu siltä. Enemmän tuo kuulostaa ihan perusvalittajalta ja itsensä korostajalta.
Mä oon ns. erityisherkkä, mulla on herkkä kuulo, tuntoaisti jne., mutta en mä ole kyllä koskaan ymmärtänyt miksi se oikeuttaisi mua valittamaan muille. Enemmän se on aina elämässä mennyt niin päin, että minä yritän parhaani mukaan sopeutua elämään.
Tiedän että suoraan puhuminen olisi paras ja helpoin ratkaisu.. Mutta kaveri kuitenkin suuttuu/loukkaantuu ja kääntää kaiken minun viaksi ja että minä en vain ymmärrä erityisherkkiä ihmisiä ja hän ei tarkoituksella ole herkkä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että tätä ihanaa erityisherkkyyttä. 2000 luvun vitsaus ja vapautus!
Uskomatonta kuinka turhamaiseksi tämä voi ihmisen tehdä. Diagnoosi jonka varjolla saa uida omassa navassaan. Tekee ihmisestä superihmisen joka kykenee"aistimaan" koko maailman.
Ei sinun tarvitse kestää. Välit poikki. Ei tarvitse edes vastata puhelimeen.
Tunnen useita erityisherkkiä ja -"herkkiä". Ihaniakin on. Mutta juuri tuollainen diagnoosin varjolla valittaminen on perseestä. Ei anna syytä valittaa. Välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Puhu suoraan, eihän tuosta muuten mitään tule. Kaverisi _on_ rasittava, eikä tuota voi laittaa erityisherkkyyden piikkiin. Tekisi mieli kysyä, mitä saat tuosta ystävyyssuhteesta rasituksen vastapainoksi?
Minäkin nimittäin olen aistiyliherkkä (asperger). En siis mene paikkoihin joista tiedän että niissä on varmasti vaikea olla. Luulisi että kaverisi on huomannut että heillä on vaikea olla teillä, miksi hän ei siis ehdota tapaamista vaikka puistokävelyn tai rauhallisen kahvilakäynnin merkeissä?
Minulla on mukana raikasta tuoksua jota voin huomaamattomasti suihkauttaa vaikka nenäliinaan nuuhkittavaksi jos joudun tunkkaiseen ympäristöön, korvatulpat siltä varalta että joudun liian meluisaan ympäristöön, aurinkolasitkin on hyvä keksintö. Jos on emotionaalisesti rasittava meno tiedossa, nappaan diapamin. Ei koko maailma millään voi toimia niin että herkkis voi elää pumpulissa vaan itse pitää ottaa vastuuta ja ennakoida, kun siihen kerran keinoja on. Se olisi myös herkkien tai "herkkien" lastenkin syytä oppia.
Kaverisi voi tietty loukkaantua kun puhut suoraan. Voiko loukkaantumista kuiteskaan välttää jos hän on nytkin loukkaantunut? Minkä arvon annat omille ja oman lapsesi tunteille?
En yhtään mitään enää. Tutustuttiin yhteisen kaverin kautta jokunen vuosi sitten ja aluksi oli todella kiva ja hauska tyyppi kyseessä mutta tuo erityisherkkyys.. Viimeisen parin vuoden aikana se on vain pahentunut ja kaikki ne hyvät piirteet hävinnyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap katsoi eilen tvstä ohjelman erityisherkästä perheestä ja kehitti tän avauksen. Eikö yksikään juttu palstalla ole totta paitsi ne vihaan miestäni marinat?
Jos kääntää sinuun, niin anna kääntää. Mitä sitten? Sanot vielä päälle että joo, näin olen itsekin ajatellut että en tuota teidän erityisherkkyyttä mitenkään päin ymmärrä, joten parempi että emme enää tapaa minua kuormittavissa tilanteissa, kuten se että tulette porukkana käymään. Sen sijaan voimme tavata kahvilassa kahden kesken, jos se sinulle sopii. Ja jos ei sovi, niin parempi varmaan sitten antaa olla kokonaan.
Oikea nimitys tälle vaivalle on yliherkkyys. Ilmeisesti "erityisherkkyys" kuulostaa hienommalta.
Ei hän ole erityisherkkä. Mä olen. Aistiyliherkkyys ottaa tosi paljon päähän ja mulla se vaikuttaa hankalimmin tuntoaistiin. Häpeäisin silmät päästäni, mikäli alkaisin tästä yleisesti tilittää tai vaatia jotain erityistä kohtelua. Yhdyn myös kommentoijaan, joka mainitsi, ettei erityisherkkyys ole herkkänahkaisuutta tai mitään Vollotan kaiiesta -tunteellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kiintymyssuhdehäröily? Se Kiintymyssuhde on ihan oikea ja tärkeä asia lapsen kehityksen kannalta.
Voisi niille lapsille silti laittaa rajat vaikka olisi kuinka luova tahansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot sille rehellisesti miltä sinusta tuntuu ja miksi tuntuu siltä. Enemmän tuo kuulostaa ihan perusvalittajalta ja itsensä korostajalta.
Mä oon ns. erityisherkkä, mulla on herkkä kuulo, tuntoaisti jne., mutta en mä ole kyllä koskaan ymmärtänyt miksi se oikeuttaisi mua valittamaan muille. Enemmän se on aina elämässä mennyt niin päin, että minä yritän parhaani mukaan sopeutua elämään.
Tiedän että suoraan puhuminen olisi paras ja helpoin ratkaisu.. Mutta kaveri kuitenkin suuttuu/loukkaantuu ja kääntää kaiken minun viaksi ja että minä en vain ymmärrä erityisherkkiä ihmisiä ja hän ei tarkoituksella ole herkkä.
Ap
Ei se sun kamus ole mikään erityisherkkä, kunhan on vaan vaikea ja negatiivinen ihminen. Tapaa häntä jatkossa jossain muulla kuin kotonasi.
Eritysherkät eivät ole ystävä ainesta.