Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkä kaveri on rasittava mutta en voi sanoa sitä hänelle
15.02.2017 |
Mutta piru vie tuo vaistoaa että meidän väleissä on nyt jotain pielessä.
Kaverilla on kaksi lasta, joita kasvatetaan hc-kiintymyssuhdehörhöilytyylillä ja myös lapset ovat kaverin mielestä erikoisherkkiä. Tuossa taannoin kutsuin meille kylään ja meinasi kyllä mennä hermo. Koko ajan haisteli ilmaa, oli kamalan kosteaa ja tunkkaista. Meillä kuulemma oli satavarmasti huoneilmassa ongelmia (tai sitten olin juuri pessyt kolme koneellista pyykkiä, jotka kuivuivat olohuoneessa). Lapsen huoneessa oli ahdistava akustiikka. Sohvallamme istumisesta sai selän kipeäksi.
Loukkaantui, kun kielsin lastaan leikkimästä meidän tytön unilelulla ja hyppimästä meidän sängyssä (lapsen luovuutta ei saa rajoittaa).
Oma lapseni stressaantui, kun tämä kaveri oli koko ajan käskyttämässä ja kieltämässä, jotta kaverin omat lapset saivat mellastaa ja riehua. Vastaavia raskaita vierailuja on ollut ennenkin.
Päätin puhaltaa pelin poikki ja lakkasin kutsumasta tätä kaveria kylään, en vain kestä sitä valitusta. Vastaan kyllä puheluihin jos soittaa ja olen keksinyt aina jonkun tekosyyn miksei voi tulla kyläilemään jos on itseänsä tänne tunkemassa.. ongelma on nyt se että luulee mun olevan suuttunut mitä olenkin mutten voi sanoa suoraan ettei kaveri loukkaannu. Mitä teen?
Kommentit (45)
Olen itse aistiyliherkkä mutta se ei oikeastaan vaikuta elämään mitenkään, en tiedä minkälaista on olla olematta. Käyn konserteissa ja matkustan sujuvasti kaikilla liikennevälineillä, lähinnä se ilmenee siten että autossa varsinkin talvisin on vähän enemmän rengasmelua, en silti tunne tarvetta laittaa radiota kovemmalle enkä yleensäkään huudata sitä kovaa. En myöskään kuule puhelimessa vastapuolen ääntä jos minun puolellani on vähääkään taustamelua enkä pysty seuraamaan useampaa keskustelua.
Monilapsisissa perheissä en vieraile enkä kutsu heitä meille, itselläni ei ole lapsia, useimmiten olenkin tutustunut äitiin jossakin ja vietämme sitten "aikuisaikaa" kahvittelemalla tai shoppailemalla, hiljainen tuokio jossakin sopii mainiosti myös äideille;).
Opettelemalla, huomaavaisuudella ja ystävällisyydellä pärjää aika monessa tilanteessa, tässäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrot sille rehellisesti miltä sinusta tuntuu ja miksi tuntuu siltä. Enemmän tuo kuulostaa ihan perusvalittajalta ja itsensä korostajalta.
Mä oon ns. erityisherkkä, mulla on herkkä kuulo, tuntoaisti jne., mutta en mä ole kyllä koskaan ymmärtänyt miksi se oikeuttaisi mua valittamaan muille. Enemmän se on aina elämässä mennyt niin päin, että minä yritän parhaani mukaan sopeutua elämään.
Joo sama. Saan ääniärsykkeistä jopa paniikkikohtauksia tai vaikka yllättävästä kosketuksesta. Herkkyyttä myös kovaan valoon. Ei se silti tarkoita, että kaikkien meidän toimistossa pitää lopettaa puhuminen ja himmentää valot vaan että minä, joka en kestä normaalia elämää, yritän silloin löytää itselleni sopivia ratkaisuja haittaamatta valtaosan työntekoa.
Ei hankalaa.
En kahta kertaa miettisi suuttuuko tuollainen vai ei, feidaisin vain pois ja olisin helpottunut.
Minä olen sillä lailla erityisherkkä, etten siedä sitä, että sängyissä hypitään, kenkiä ei riisuta eteisessä ja vieraat penskat alkaa mellastaa kuin huvipuistossa.
Tuo jälkimmäinen tapahtuu, jos mukana olevalla vanhemmalla on erilaiset kasvatusperiaatteet eli ei raskita komentaa omaa lasta kylässä, vaikka tiedän hyvin, ettei heillä kotonakaan saa hyppiä sängyssä. Minä komennan siinä tapauksessa ja jos siitä jonkun mieli pahoittuu niin sitten pahoittuu. Lapset testaa aina rajansa (=on talon säännöt) uusissa olosuhteissa, eivätkä pilaannu siitä, että ne heille kerrotaan.
Totuus; Ei ole