Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kieltäytyykö miehesi auttamasta sinua?
14.02.2017 |
Mieheni (naimisissa oltu jo 15v) ei suostu auttamaan minua missään asiassa ja tämä aiheuttaa minulle monesti surua.
Monesti tarvitsisin miehen apua, esimerkiksi sähkö- ja bensakäyttöisten laitteiden kanssa (ruohonleikkuri, akkuporakone, siimaleikkuri, kompressori jne). Välillä voimani eivät vain riitä käynnistämään esimerkiksi siimaleikkuria tai ruoholeikkuria ja olen jopa joutunut pyytämään poikani murrosikäisiä kavereita vetäisemään ruohonleikkurin käyntiin, kun heillä on enemmän käsivoimaa.
Tai sitten näissä edellä mainituissa laitteissa on jotain vikaa enkä osaa itse korjata niitä käyttökuntoon. Välillä kyselen työpaikan miehiltä apua, mutta vaikea heidänkin on auttaa etänä.
Monesti pyydän erittäin kauniisti, että mieheni auttaisi, mutta saan aina saman vastauksen eli "ihan sama mitä teet, kunhan et pyydä mua tekemään". Ja kun pyydän esimerkiksi, että "ei sun tarvitse ajaa nurmikko, jos vedät vain ruohonleikkurin käyntiin niin mä ajan nurmikon" niin mies vaan mulkaisee eikä tee mitään. Pyydän sitten poikaani tai naapurin miestä auttamaan.
Onko muillakin tällaista?
Itse olen aina ollut hyvin avulias. Pakannut miehelle pyytämättä eväät töihin, pessyt ja silittänyt hänen pyykit, korjannut ja paikannut hänen vaatteitaan jos tarvinnut jne. Ja ihan hyvää hyvyyttäni, kun olen halunnut. Mutta nyt alkaa olemaan mitta täynnä. Eihän tämä voi toimia niin että mies näkee, että en pärjää esimerkiksi voimaa vaativissa omakotitalon töissä missä hän pärjäisi, mutta ei suostu auttamaan eikä tekemään itsekään.
Olen nyt lopettanut avun pyytämisen mieheltä tietoisesti, mutta en myöskään enää auta häntä. En tee eväitä, en pese enkä silitä hänen pyykkejään. Mies ei valita palvelutason muuttumisesta vaan syö sitten lounaan kalliissa työpaikkaruokalassa ja pesee ja silittää itse pyykknsä. Eli näinkö tämä toimii muissakin perheissä, jokainen huolehtikoon vain omasta navastaan?!
Olisin toivonut, että puolisot auttaisivat ja tukisivat toisiaan. Mutta meidän perheessä se ei miehen vuoksi käy. Mietinkin, että jos mies vaikka joskus loukkaantuu ja on toisen ihmisen avun tarpeessa (wc- käynnit jne) niin voinko silloinkin olla auttamatta, jos mieskään ei ole valmis auttamaan minua. Tämä on kyllä tosi mälsää.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies vastaa kun kysyt siltä että aikooko hän auttaa sinua jos vaikka katkaiset jalkasi tai muuten sairastut? Olisi kiinnostavaa kuulla onko miehellä pokkaa suoraan sanoa ettei aio tehdä mitään hyväksesti vaikka tilanne olisi millainen. Ja olisi myös kiinnostavaa nähdä miten ap itse reagoit miehen vastaukseen, saisiko se sinut näkemään suhteenne uudessa valossa.
Kysypä huvikseen häneltä nyt ja raportoi palstalle! Avoimuus ja kommunikointihan on parisuhteen ydin.
Mä kysyin! Ex vastasi "sitten pitää tehdä mikä pitää" ja jatkoi myhäillen telkkarin tuijotusta. Jep, en uskonut sanaakaan.
Koska niinhän se pöydän jalkakin olisi pitänyt kiristää. Tai viikatut pyykit nostaa kaappiin telkkarin edestä eikä siirtää sivummalle. Uskoa lapsen: pyyhkimään! kutsua. Tai ihan vaan iltapalan laitto kun se tapahtuu kuitenkin aina samaan aikaan illasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies vastaa kun kysyt siltä että aikooko hän auttaa sinua jos vaikka katkaiset jalkasi tai muuten sairastut? Olisi kiinnostavaa kuulla onko miehellä pokkaa suoraan sanoa ettei aio tehdä mitään hyväksesti vaikka tilanne olisi millainen. Ja olisi myös kiinnostavaa nähdä miten ap itse reagoit miehen vastaukseen, saisiko se sinut näkemään suhteenne uudessa valossa.
Kysypä huvikseen häneltä nyt ja raportoi palstalle! Avoimuus ja kommunikointihan on parisuhteen ydin.
Olen sanonut miehelle kerran (hyvin rauhallisella ja ystävällisellä äänellä), että minusta tuntuu todella hurjalta, että elän parisuhteessa tietäen, että en voi hädässä turvautua aviopuolisooni eli häneen ja luottaa että hän tukee minua tarvittaessa. Mies oli hiljaa ja tuijotti minua silmiin ja käänsi katseensa pois, ei sanonut sanaakaan.
Minä tulkitsin miehen sanattomaksi vastaukseksi " näin on", mutta mitä tuo teidän mielestä tarkoittaa?
Sanottakoon, että olen jo muutama vuosi sitten tarjonnut ystävällisesti, että jos hän ei halua elää kanssani niin en roiku hänessä väkisin vaan voimme ihan hyvin erota. Silloin mies alkoi itkemään ja sanoi, että ei halua erota ja että rakastaa minua. Ei oikein herran teot vastaa tuota.
*AP*
Kyllä minusta parisuhteessa on luonnollista jakaa töitä paitsi mieltymyksen niin myös jaksamisen mukaan ja kaikki työ ei koskaan ole mieleistä - se vain pitää tehdä! Minusta on henkistä väkivaltaa ja vallan käyttöä jättää toinen ilman apua, kun sitä tarvitaan!
Huomaan ap:n ja muidenkin teksteistä ajatuksia ennen omaa eroani, avoliitto, ei lapsia, yhteinen asunto. Kaikki oli niin sairaan nihkeää, ei siinä kummallakaan ollut hyvä olla. Ei ollut pettämistä, alko-ongelmaa, väkivaltaa. Minulle tuli myös muutamasta tilanteesta tunne, että tarvitessani todella apua ja tukea, en voisi olla varma että niitä saisin ja ainoastaan toisen "ei kuulu mulle" -mielipiteen ja empatiakyvyttömyyden vuoksi. Aloin miettimään, että haluan tulla vanhaksi, mutta haluanko tulla katkeraksi ja vanhaksi. Ja, kun vastaus oli, että en, niin ratkaisuksi jäi eroaminen. Miksi olla suhteessa, jossa joutuu kärsimään toisen mielivallasta? Yksin on paremmin, et ainakaan pety joka päivä!
Vierailija kirjoitti:
Minun entinen mies ei auttanut, muutenkin parisuhteessa ei ollut kaikki hyvin. Mulla esimerkiksi hajosi auto, pakkasta päälle 20 astetta ja muutaman kuukauden ikäinen vauva kyytissä. Kotiin matkaa melkein 30 kilsaa, soitin että voisitko tulla apuun. Hän oli siis kotona, toinen autokin oli käytössä. Alkoi raivoamaan ja huutamaan asiasta, itkin ja lopetin puhelun. Aloin siinä sitten miettiin kelle soitan, kun lähes kaikki tutut olivat töissä siihen aikaan. No löytyi usean soiton jälkeen yhden tuttavan mies, joka kävi hakeen meidän tämän tuttavan luokse odottamaan että saan kyytin kotia.
Näitä tilanteita oli vaikka kuinka, kävin todella pohjalla ennenkuin teon päätöksen ja pistin miehen pihalle, naimisissa oltiin ja yhteinen talokin oli. Mutta se oli elämäni paras päätös :) sen jälkeen aloin taas elää, pari vuotta myöhemmin löysin nykyisen mieheni. Ja nyt olen onnellinen ja tiedän senkin, että jos minulle sattuisi jotain, hän huolehtisi minusta loppuun saakka ❤
Sinulle antaisin neuvon, että mieti mitä haluat elämältä. Mikä on sinulle tärkeää ja kun keksit vastauksen, ala tehdä unelmiesi eteen jotain :) jos unelmat ovat sellaisia, joihin nykyinen mies ei mahdu, eroa.
Voi jessös! Mikä ikinä voi olla niin hyvä syy, ettei pelasta lasta pakkasesta?!!!
Tämä oli varmaan provo?
Jos ei, niin olisikohan aika erota?
Ja vastaus kysymykseen: ei kieltäydy, päinvastoin, mieheni tarjoaa apuaan ja auttaa pyytämättäkin. Kunnioitamme ja rakastamme toisia, ei ole tuollaista viha-halveksunta-suhdetta kuten teillä kuulostaa olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo auttaa, jos jossain tarvitsen apua, mutta se on tosi harvinaista. Nyt pyysin avuksi, kun menen tekemään vanhemmilleni ilmastointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte kyllä osa naisista melkosia selkärangattomia lapasia kun ette osaa olla vaikka mielummin yksin kuin tuollaisen mörön kanssa, joka auttaa vain itseään.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi naiset valitsevat kumppanikseen sen kaikista väkivaltaisimman ja törkeimmän ihmisen ja sitten vielä jälkeenpäin alkavat itkemään elämän kovuutta ja pyörivät itsesäälissä kun mies onkin aivan hirveä. Eikö toussa se kaikista tyhmin osapuoli ole nainen itse. Saahan sitä vaikka ampua itseään jalkaan, mutta älkää nyt jälkeenpäin ainakaan sitä asetta syyllistäkö siitä kipeästä jalasta.
Sitä saa mitä tilaa. Suomi on vapaa maa ja täällä ihmiset voivat pariutua ihan vapaasti keskenään. Se on oma moka jos on valinnut itselleen alistavan psykopaatin kumppaniksi. Naisille on kyllä ihan varmasti tarjolla myös niitä ihania ja avuliaita miehiä.
Te lapaset ette vaan ole ehkä ihan niin fiksuja, että osaisitte olla normaalissa tasapainoisessa parisuhteessa vaan teille täytyy jonkun olla jatkuvasti sanelemassa sääntöjä siitä mitä te teette ja mitä ette.
Eikä ole. Ehkä niille kauneimmille, hoikimmille ja hauskimmille. Mutta ei tällaisille tavallisille taatelintallaajille. Näpsäkät tytöt vievät kaikki kunnolliset miehet, ja meille tavan tallaajille jää ne örveltävät lurjukset. Paitsi että oma mieheni ei ole edes örveltävä lurjus, vaan laskelmoiva absolutisti.
t.4
Voi jumalauta! Olet uskotellut itsellesi kyllä tosi hyvin, miksi kenenkään ei pitäisi kunnioittaa sinua. Olet oikein maanmatonen selkärangattomuudessasi. Syy tilanteeseesi löytyy peilistä. On todella ärsyttävää kuunnella tasoistasi itsesäälissä rypemistä.
Kyllä niitä kunnollisia miehiä on kuule Suomi pullollaan. Sinun täytyy vain ottaa itse vastuu elämästäsi ja rueta tekemään asian eteen jotain muutakin kuin vain odottaa miesten aloitteita.
Jos haluat parantaa omaa elämääsi, onsinun tehtävä se aivan itse. Ei se sinun kontrolloiva miehesi yhtäkkiä sano, että lopetetaan tämä suhde, että sinä voisit löytää paremman kumppanin. Sinun on tehtävä se aivan itse.
Saattaa olla pelottava ajatus ottaa ensimmäistä kertaa elämässään vastuu omasta tulevaisuudestaan, mutta voin sanoa että se todellakin kannattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun entinen mies ei auttanut, muutenkin parisuhteessa ei ollut kaikki hyvin. Mulla esimerkiksi hajosi auto, pakkasta päälle 20 astetta ja muutaman kuukauden ikäinen vauva kyytissä. Kotiin matkaa melkein 30 kilsaa, soitin että voisitko tulla apuun. Hän oli siis kotona, toinen autokin oli käytössä. Alkoi raivoamaan ja huutamaan asiasta, itkin ja lopetin puhelun. Aloin siinä sitten miettiin kelle soitan, kun lähes kaikki tutut olivat töissä siihen aikaan. No löytyi usean soiton jälkeen yhden tuttavan mies, joka kävi hakeen meidän tämän tuttavan luokse odottamaan että saan kyytin kotia.
Näitä tilanteita oli vaikka kuinka, kävin todella pohjalla ennenkuin teon päätöksen ja pistin miehen pihalle, naimisissa oltiin ja yhteinen talokin oli. Mutta se oli elämäni paras päätös :) sen jälkeen aloin taas elää, pari vuotta myöhemmin löysin nykyisen mieheni. Ja nyt olen onnellinen ja tiedän senkin, että jos minulle sattuisi jotain, hän huolehtisi minusta loppuun saakka ❤
Sinulle antaisin neuvon, että mieti mitä haluat elämältä. Mikä on sinulle tärkeää ja kun keksit vastauksen, ala tehdä unelmiesi eteen jotain :) jos unelmat ovat sellaisia, joihin nykyinen mies ei mahdu, eroa.
Voi jessös! Mikä ikinä voi olla niin hyvä syy, ettei pelasta lasta pakkasesta?!!!
Pohjaton itsekkyys, empatiakyvyttömyys, luonnehäiriö mm. tulee mieleen heti.
Alue: Aihe vapaa
Mä kysyin! Ex vastasi "sitten pitää tehdä mikä pitää" ja jatkoi myhäillen telkkarin tuijotusta. Jep, en uskonut sanaakaan.