Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kieltäytyykö miehesi auttamasta sinua?
14.02.2017 |
Mieheni (naimisissa oltu jo 15v) ei suostu auttamaan minua missään asiassa ja tämä aiheuttaa minulle monesti surua.
Monesti tarvitsisin miehen apua, esimerkiksi sähkö- ja bensakäyttöisten laitteiden kanssa (ruohonleikkuri, akkuporakone, siimaleikkuri, kompressori jne). Välillä voimani eivät vain riitä käynnistämään esimerkiksi siimaleikkuria tai ruoholeikkuria ja olen jopa joutunut pyytämään poikani murrosikäisiä kavereita vetäisemään ruohonleikkurin käyntiin, kun heillä on enemmän käsivoimaa.
Tai sitten näissä edellä mainituissa laitteissa on jotain vikaa enkä osaa itse korjata niitä käyttökuntoon. Välillä kyselen työpaikan miehiltä apua, mutta vaikea heidänkin on auttaa etänä.
Monesti pyydän erittäin kauniisti, että mieheni auttaisi, mutta saan aina saman vastauksen eli "ihan sama mitä teet, kunhan et pyydä mua tekemään". Ja kun pyydän esimerkiksi, että "ei sun tarvitse ajaa nurmikko, jos vedät vain ruohonleikkurin käyntiin niin mä ajan nurmikon" niin mies vaan mulkaisee eikä tee mitään. Pyydän sitten poikaani tai naapurin miestä auttamaan.
Onko muillakin tällaista?
Itse olen aina ollut hyvin avulias. Pakannut miehelle pyytämättä eväät töihin, pessyt ja silittänyt hänen pyykit, korjannut ja paikannut hänen vaatteitaan jos tarvinnut jne. Ja ihan hyvää hyvyyttäni, kun olen halunnut. Mutta nyt alkaa olemaan mitta täynnä. Eihän tämä voi toimia niin että mies näkee, että en pärjää esimerkiksi voimaa vaativissa omakotitalon töissä missä hän pärjäisi, mutta ei suostu auttamaan eikä tekemään itsekään.
Olen nyt lopettanut avun pyytämisen mieheltä tietoisesti, mutta en myöskään enää auta häntä. En tee eväitä, en pese enkä silitä hänen pyykkejään. Mies ei valita palvelutason muuttumisesta vaan syö sitten lounaan kalliissa työpaikkaruokalassa ja pesee ja silittää itse pyykknsä. Eli näinkö tämä toimii muissakin perheissä, jokainen huolehtikoon vain omasta navastaan?!
Olisin toivonut, että puolisot auttaisivat ja tukisivat toisiaan. Mutta meidän perheessä se ei miehen vuoksi käy. Mietinkin, että jos mies vaikka joskus loukkaantuu ja on toisen ihmisen avun tarpeessa (wc- käynnit jne) niin voinko silloinkin olla auttamatta, jos mieskään ei ole valmis auttamaan minua. Tämä on kyllä tosi mälsää.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäydyin aikoinaan auttamasta naista tämän lapasesta lähteneen harrastuksen kanssa koska mielestäni se ei kuulunut minulle, harrastaminen tai harrastamatta jättäminen on jokaisen oma asia.
No, luonnollisesti päätökseni luettiin myöhemmin yhtenä tekijänä minua vastaan.
M
Kuule, sinua seuranneena voin todeta että sulla on todella paha trauma. Sut on niin jätetty ja petetty ja perseraiskattu, ettet kykene enää mihinkään. Olen pahoillani, mutta ei se muuta sitä, että te miehet osaatte olla lapsellisia, itsekkäitä, vittumaisia täysvartalo mulk...
Minusta tuntuu että se paha trauma on jollain muulla :)
M
Älä nyt muru. Sä oot oksentamassa tota skeidaas joka ketjussa, pikkuinen raukka.
Eipä täällä kukaan vierailijoita pysty seuraamaan kuin moderaattori joten hei moderaattori. Miten päiväsi on sujunut, jokin näyttää kenkuttavan. Onko työkaveri ollut ilkeä?
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä suunnilleen samanlaista. Yhdessä on oltu 23 vuotta ja miehestä tullut tuollainen viimeisen viiden vuoden aikana. Oli alkujaan se "kilttimies". Ruuastakin valittaa. Kaikki, mitä teen, on jollain tavalla Väärin. Lakkasin käymästä kaupassa, tehköön itse ruokansa. Seksistä on myös kieltäytynyt viimeiset kolme ja puoli vuotta. Mökillä puuhommat, nurmikon leikkuut ja raivaussahahommatjää kaikki minulle. Mies aloittaa kaljalla läträämisen jo puolilta päivin. Tämän vuoksi teen asioita, jotka minua miellyttävät. Matkustelen ja vietän lapsen kanssa laadukasta vapaa-aikaa. Käyn leffoissa, ravintoloissa ja illavietoissa. En edes pyydä miestä osallistumaan. Ja hankin itselleni rakastajan. Eletään sitten erillistä elämää, itsepä on tätä halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Olen tosiaankin jo miettinyt, että jos miehelle tulee joskus tilanne että hän on minun avusta riippuvainen eli vaikkapa loukkaantuu ja tarvitsee päivittäistä apua wc- asioissa, ruuan laitossa jne eli "henkilökohtaisen avustajan" apua niin miksi ihmeessä auttaisin häntä?
Ehkä sitten sanon miehelle että palkkaa itsellesi avustaja. Tai että hommaa itsellesi hoivapaikka jostain laitoksesta, jos et itse vessaankaan kykene. Tällainen on vain vastoin hoivaluonnettani. Mutta täytyy kai pikkuhiljaa uskoa siihenkin, että jos vaikka itse joskus sairastun vakavasti tai loukkaannun niin turha pyytää mieheltä apua vaan täytyy suosiolla hommata itselle joku laitospaikka. Ei tämä kyllä kuulosta miltään rakkaussuhteelta miehen suunnalta.
*AP*
Mitä odotat? Miksi sinun pitäis odottaa siihen asti, että miehesi on avuttomassa tilassa? Voitko vasta sitten näpäyttää takaisin?
Melko raukkamaista minun mielestäni. Jos sinulla on paha olla nykyisessä parisuhteessa niin lähde suhteesta pois ja aloita uusi elämä.
Ainiin, mutta kun olet niin veltto lapanen, että et kykene elämään omaa elämääsi niin ehkä on parempi vain jäädä kitumaan paskan miehen kanssa paskaan suhteeseen ja kirjoittaa paskaa vauvapalstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäydyin aikoinaan auttamasta naista tämän lapasesta lähteneen harrastuksen kanssa koska mielestäni se ei kuulunut minulle, harrastaminen tai harrastamatta jättäminen on jokaisen oma asia.
No, luonnollisesti päätökseni luettiin myöhemmin yhtenä tekijänä minua vastaan.
M
Kuule, sinua seuranneena voin todeta että sulla on todella paha trauma. Sut on niin jätetty ja petetty ja perseraiskattu, ettet kykene enää mihinkään. Olen pahoillani, mutta ei se muuta sitä, että te miehet osaatte olla lapsellisia, itsekkäitä, vittumaisia täysvartalo mulk...
Minusta tuntuu että se paha trauma on jollain muulla :)
M
Älä nyt muru. Sä oot oksentamassa tota skeidaas joka ketjussa, pikkuinen raukka.
Eipä täällä kukaan vierailijoita pysty seuraamaan kuin moderaattori joten hei moderaattori. Miten päiväsi on sujunut, jokin näyttää kenkuttavan. Onko työkaveri ollut ilkeä?
M
Jööh.. Miten sä tunnut vaan tulevan joka ( aihetta liippaavaan) ketjuun kertomaan kuinka huonosti muija sua piti ( mut nyt oot vapaa) mitä nyt hieman katkera...
Mursin jalkani. Tänäänkin mieheni valmisti aamiaisen ja toi sen minulle. Äsken käytti kylvyssä kun en kynnysten vuoksi yhdellä jalalla kykene. Miksi kukaan tuhlaa aikaansa tunnevammaiseen kun herrasmiehiäkin ja aidosti rakastaviakin miehiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies vastaa kun kysyt siltä että aikooko hän auttaa sinua jos vaikka katkaiset jalkasi tai muuten sairastut? Olisi kiinnostavaa kuulla onko miehellä pokkaa suoraan sanoa ettei aio tehdä mitään hyväksesti vaikka tilanne olisi millainen. Ja olisi myös kiinnostavaa nähdä miten ap itse reagoit miehen vastaukseen, saisiko se sinut näkemään suhteenne uudessa valossa.
Kysypä huvikseen häneltä nyt ja raportoi palstalle! Avoimuus ja kommunikointihan on parisuhteen ydin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäydyin aikoinaan auttamasta naista tämän lapasesta lähteneen harrastuksen kanssa koska mielestäni se ei kuulunut minulle, harrastaminen tai harrastamatta jättäminen on jokaisen oma asia.
No, luonnollisesti päätökseni luettiin myöhemmin yhtenä tekijänä minua vastaan.
M
Kuule, sinua seuranneena voin todeta että sulla on todella paha trauma. Sut on niin jätetty ja petetty ja perseraiskattu, ettet kykene enää mihinkään. Olen pahoillani, mutta ei se muuta sitä, että te miehet osaatte olla lapsellisia, itsekkäitä, vittumaisia täysvartalo mulk...
Minusta tuntuu että se paha trauma on jollain muulla :)
M
Älä nyt muru. Sä oot oksentamassa tota skeidaas joka ketjussa, pikkuinen raukka.
Eipä täällä kukaan vierailijoita pysty seuraamaan kuin moderaattori joten hei moderaattori. Miten päiväsi on sujunut, jokin näyttää kenkuttavan. Onko työkaveri ollut ilkeä?
M
Jööh.. Miten sä tunnut vaan tulevan joka ( aihetta liippaavaan) ketjuun kertomaan kuinka huonosti muija sua piti ( mut nyt oot vapaa) mitä nyt hieman katkera...
Joko...
1. Koska olen se Suomen ainoa mies jolla on ikäviä naiskokemuksia niin katson elämäntehtäväkseni kertoa tästä tarinasta mahdollisimman monelle ennen kuolemaani että tämä tositarina jäisi muistiin eikä epämääräiseksi myytiksi nuotiokertomuksiin.
tai...
2. En ole ainoa joilla on huonoja kokemuksia, täällä on ollut muitakin kertomassa niistä.
Nyt arvuuttelemaan kertoimia noille vaihtoehdoille...
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootte kyllä osa naisista melkosia selkärangattomia lapasia kun ette osaa olla vaikka mielummin yksin kuin tuollaisen mörön kanssa, joka auttaa vain itseään.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi naiset valitsevat kumppanikseen sen kaikista väkivaltaisimman ja törkeimmän ihmisen ja sitten vielä jälkeenpäin alkavat itkemään elämän kovuutta ja pyörivät itsesäälissä kun mies onkin aivan hirveä. Eikö toussa se kaikista tyhmin osapuoli ole nainen itse. Saahan sitä vaikka ampua itseään jalkaan, mutta älkää nyt jälkeenpäin ainakaan sitä asetta syyllistäkö siitä kipeästä jalasta.
Sitä saa mitä tilaa. Suomi on vapaa maa ja täällä ihmiset voivat pariutua ihan vapaasti keskenään. Se on oma moka jos on valinnut itselleen alistavan psykopaatin kumppaniksi. Naisille on kyllä ihan varmasti tarjolla myös niitä ihania ja avuliaita miehiä.
Te lapaset ette vaan ole ehkä ihan niin fiksuja, että osaisitte olla normaalissa tasapainoisessa parisuhteessa vaan teille täytyy jonkun olla jatkuvasti sanelemassa sääntöjä siitä mitä te teette ja mitä ette.
Eikä ole. Ehkä niille kauneimmille, hoikimmille ja hauskimmille. Mutta ei tällaisille tavallisille taatelintallaajille. Näpsäkät tytöt vievät kaikki kunnolliset miehet, ja meille tavan tallaajille jää ne örveltävät lurjukset. Paitsi että oma mieheni ei ole edes örveltävä lurjus, vaan laskelmoiva absolutisti.
t.4
Vittuuntunut kirjoitti:
Kun vaimo lopetti yksipuolisesti seksin, niin minä lopetin murheiden kuuntelun ja kotitöiden tekemisen. Vielä tuo ei ole ymmärtänyt kerätä tavaroitaan ja muuttaa.
No eksälleni voisin todeta, että lopetin seksin järkyttäväksi muuttuneen käytöksen jälkeen ja kyllä, tajusin todellakin kerätä tavarani ja lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittuuntunut kirjoitti:
Kun vaimo lopetti yksipuolisesti seksin, niin minä lopetin murheiden kuuntelun ja kotitöiden tekemisen. Vielä tuo ei ole ymmärtänyt kerätä tavaroitaan ja muuttaa.
No eksälleni voisin todeta, että lopetin seksin järkyttäväksi muuttuneen käytöksen jälkeen ja kyllä, tajusin todellakin kerätä tavarani ja lähteä.
Joillain naisilla on selkärankaa. Tuo vaan loisii nurkissa.
Kun seurustelin parikymppisenä, miesystäväni pakotti minut usein tuomaan kaupasta niin paljon tuotteita (kävin pyörällä tai kävellen), esim. monta litraa maitoa ja mehua muiden tuotteiden lisäksi, etten jaksanut kantaa ostoskasseja ja reppua kuin muutaman metrin kerralla. Kotiin tullessa olin hikinen ja uupunut. Olin silloin niin alistuva, etten osannut pitää puoliani enkä uskaltanut olla tuomatta kaikkea, mitä mies pyysi. Olen hento ja ruumiillisesti heikkoa tekoa. Enää en suostuisi moiseen. Mies ei ollut muutenkaan ollenkaan herrasmiesmäinen. Nyt ihmettelen, mitä hänessä näin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo mukavaa käytöstä ole, mutta ei kunnossa olevan ruohonleikkurin käyntiin vetämisessä mahdottomia voimia tarvita. Suosittelen voimaharjoittelua tai koneen viemistä huoltoon. Myös parisuhteen jatkamista kannattaa vakavasti harkita.
Täytyy olla aika voimaton nainen, jos ei edes ruohonleikkuria jaksa vetäistä käyntiin! :D Voi elämä, huh huh! N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo mukavaa käytöstä ole, mutta ei kunnossa olevan ruohonleikkurin käyntiin vetämisessä mahdottomia voimia tarvita. Suosittelen voimaharjoittelua tai koneen viemistä huoltoon. Myös parisuhteen jatkamista kannattaa vakavasti harkita.
Minulla ei ole tekniikka hallussa enkä minäkään onnistu saamaan leikkuria käyntiin, vaikka en pidäkään itseäni erityisen heikkona. Täytyy taas joskus kokeilla. Virheeni on siinä, etten osaa vetää ensin löysiä pois ja sitten napakasti loppua, näin ainakin kuvittelen.
Minun entinen mies ei auttanut, muutenkin parisuhteessa ei ollut kaikki hyvin. Mulla esimerkiksi hajosi auto, pakkasta päälle 20 astetta ja muutaman kuukauden ikäinen vauva kyytissä. Kotiin matkaa melkein 30 kilsaa, soitin että voisitko tulla apuun. Hän oli siis kotona, toinen autokin oli käytössä. Alkoi raivoamaan ja huutamaan asiasta, itkin ja lopetin puhelun. Aloin siinä sitten miettiin kelle soitan, kun lähes kaikki tutut olivat töissä siihen aikaan. No löytyi usean soiton jälkeen yhden tuttavan mies, joka kävi hakeen meidän tämän tuttavan luokse odottamaan että saan kyytin kotia.
Näitä tilanteita oli vaikka kuinka, kävin todella pohjalla ennenkuin teon päätöksen ja pistin miehen pihalle, naimisissa oltiin ja yhteinen talokin oli. Mutta se oli elämäni paras päätös :) sen jälkeen aloin taas elää, pari vuotta myöhemmin löysin nykyisen mieheni. Ja nyt olen onnellinen ja tiedän senkin, että jos minulle sattuisi jotain, hän huolehtisi minusta loppuun saakka ❤
Sinulle antaisin neuvon, että mieti mitä haluat elämältä. Mikä on sinulle tärkeää ja kun keksit vastauksen, ala tehdä unelmiesi eteen jotain :) jos unelmat ovat sellaisia, joihin nykyinen mies ei mahdu, eroa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tällaista. Jos pyydän miehen apua johonkin asiaan, hän alkaa raivoamaan. Hänen mielestään kunkin tulee pärjätä omillaan, ilman toisten apua. Hänen mielestä avun pyytäminen ja antaminen ovat heikkoutta.
Toisaalta mies ei halua tehdä mitään yhdessä, esimerkiksi katsoa elokuvaa yhdessä tai laittaa ruokaa yhdessä. Lenkkeilykään yhdessä ei sovi hänelle. Hän on hirveän hyötyorientoitunut. Hänen mielestään ei ole järkevää käydä lenkillä yhdessä, jos molemmat (eli siis lähinnä hän) eivät hyödy lenkistä. Kuulema kävelen liian nopeaa tai liian hitaasti, valitsen väärän reitin, tai kävelen väärään suuntaan. Nämä ovat asioita, jotka nakertavat hänen saamaansa hyötyä lenkistä.
Yhdessä kokkaaminen puolestaan on ajanhaaskausta. On tehokkaampaa ja järkevämpää, että toinen laittaa ruuan, eikä että molemmat tuhraavat aikaansa moiseen.
En ymmärrä miestäni enää yhtään, ja siksipä teenkin kaikki asiat nykyään itsekseni. Joskus mies toki laittaa ruokaa, mutta yksin. Haluaisin rinnalleni kumppanin, joka ei olisi näin älytön ja ehdoton kaikessa. Voi kunpa löytäisin vielä sellaisen miehen, vaan onko sellaisia olemassakaan?
Mies ei myöskään kannusta eikä tue missään asiassa. Tämä vaivaa minua lähes päivittäin.
Meillä vaimon mielestä tuo yhdessä tekeminen on ajan tuhlausta. Siivoaakin mieluummin yksin vuoroviikoin kuin yhdessä. Sitten häntä kuitenkin häiritsee, jos joudun tekemään töissä pitkän illan.
Hänestä yhteistä normaalia arkea on se, että toinen molemmat puuhaa omiaan (pihatöitä, ruoana laittoa, siivousta...), mutta ollaan kotona samaan aikaan. Mitäs iloa siitä nyt sitten on? En vaan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootte kyllä osa naisista melkosia selkärangattomia lapasia kun ette osaa olla vaikka mielummin yksin kuin tuollaisen mörön kanssa, joka auttaa vain itseään.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi naiset valitsevat kumppanikseen sen kaikista väkivaltaisimman ja törkeimmän ihmisen ja sitten vielä jälkeenpäin alkavat itkemään elämän kovuutta ja pyörivät itsesäälissä kun mies onkin aivan hirveä. Eikö toussa se kaikista tyhmin osapuoli ole nainen itse. Saahan sitä vaikka ampua itseään jalkaan, mutta älkää nyt jälkeenpäin ainakaan sitä asetta syyllistäkö siitä kipeästä jalasta.
Sitä saa mitä tilaa. Suomi on vapaa maa ja täällä ihmiset voivat pariutua ihan vapaasti keskenään. Se on oma moka jos on valinnut itselleen alistavan psykopaatin kumppaniksi. Naisille on kyllä ihan varmasti tarjolla myös niitä ihania ja avuliaita miehiä.
Te lapaset ette vaan ole ehkä ihan niin fiksuja, että osaisitte olla normaalissa tasapainoisessa parisuhteessa vaan teille täytyy jonkun olla jatkuvasti sanelemassa sääntöjä siitä mitä te teette ja mitä ette.
Eikä ole. Ehkä niille kauneimmille, hoikimmille ja hauskimmille. Mutta ei tällaisille tavallisille taatelintallaajille. Näpsäkät tytöt vievät kaikki kunnolliset miehet, ja meille tavan tallaajille jää ne örveltävät lurjukset. Paitsi että oma mieheni ei ole edes örveltävä lurjus, vaan laskelmoiva absolutisti.
t.4
Kuulostaa niin tutulta..
Hyvä, kunnollinen, parempi kuin muut " juopot miehet".. Plaa plaa plaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tällaista. Jos pyydän miehen apua johonkin asiaan, hän alkaa raivoamaan. Hänen mielestään kunkin tulee pärjätä omillaan, ilman toisten apua. Hänen mielestä avun pyytäminen ja antaminen ovat heikkoutta.
Toisaalta mies ei halua tehdä mitään yhdessä, esimerkiksi katsoa elokuvaa yhdessä tai laittaa ruokaa yhdessä. Lenkkeilykään yhdessä ei sovi hänelle. Hän on hirveän hyötyorientoitunut. Hänen mielestään ei ole järkevää käydä lenkillä yhdessä, jos molemmat (eli siis lähinnä hän) eivät hyödy lenkistä. Kuulema kävelen liian nopeaa tai liian hitaasti, valitsen väärän reitin, tai kävelen väärään suuntaan. Nämä ovat asioita, jotka nakertavat hänen saamaansa hyötyä lenkistä.
Yhdessä kokkaaminen puolestaan on ajanhaaskausta. On tehokkaampaa ja järkevämpää, että toinen laittaa ruuan, eikä että molemmat tuhraavat aikaansa moiseen.
En ymmärrä miestäni enää yhtään, ja siksipä teenkin kaikki asiat nykyään itsekseni. Joskus mies toki laittaa ruokaa, mutta yksin. Haluaisin rinnalleni kumppanin, joka ei olisi näin älytön ja ehdoton kaikessa. Voi kunpa löytäisin vielä sellaisen miehen, vaan onko sellaisia olemassakaan?
Mies ei myöskään kannusta eikä tue missään asiassa. Tämä vaivaa minua lähes päivittäin.
Meillä vaimon mielestä tuo yhdessä tekeminen on ajan tuhlausta. Siivoaakin mieluummin yksin vuoroviikoin kuin yhdessä. Sitten häntä kuitenkin häiritsee, jos joudun tekemään töissä pitkän illan.
Hänestä yhteistä normaalia arkea on se, että toinen molemmat puuhaa omiaan (pihatöitä, ruoana laittoa, siivousta...), mutta ollaan kotona samaan aikaan. Mitäs iloa siitä nyt sitten on? En vaan ymmärrä.
Njaah. Meillä taas miehen mielestä juurikin tuo mainitsemasi ja kuvailemasi yhdessä tekeminen on sitä, että ei tehdä tai mies makaa sohvalla/ juo kahvia/ pitää röökitauon ja minä teen..
Vierailija kirjoitti:
Olen tosiaankin jo miettinyt, että jos miehelle tulee joskus tilanne että hän on minun avusta riippuvainen eli vaikkapa loukkaantuu ja tarvitsee päivittäistä apua wc- asioissa, ruuan laitossa jne eli "henkilökohtaisen avustajan" apua niin miksi ihmeessä auttaisin häntä?
Ehkä sitten sanon miehelle että palkkaa itsellesi avustaja. Tai että hommaa itsellesi hoivapaikka jostain laitoksesta, jos et itse vessaankaan kykene. Tällainen on vain vastoin hoivaluonnettani. Mutta täytyy kai pikkuhiljaa uskoa siihenkin, että jos vaikka itse joskus sairastun vakavasti tai loukkaannun niin turha pyytää mieheltä apua vaan täytyy suosiolla hommata itselle joku laitospaikka. Ei tämä kyllä kuulosta miltään rakkaussuhteelta miehen suunnalta.
*AP*
Tämä on juuri täsmälleen se asia joka johti eropäätökseen. Kun tajusin olevani 39 asteen kuumeessa ja itse olisi kyliltä pitänyt buranat käydä hakemassa kun mies"ei ymmärtänyt kuinka sairas olin"
Jotta mitä tapahtuu vanhetessa? On muka mies kotona joka huolehtii? Juu ei.
Kyllä olen ihmetellyt miksi siinä suhteessa olin. Ero oli helpotus eikä yksin jääminen pelottanut pätkääkään.
Nykyään uudessa suhteessa miehen kanssa jolle ei tarvitse sanoa kun itse on jo etukäteen varmistanut sen ruohonleikkurin tankkaamalla valmiiksi ja huolehtimalla että käynnistyy helposti. Käänsi mulle uuden kukkapuskan paikan sillä välin kun ajelin ja auttoi siirtämään kasveja. En ole tottunut yhdessä tekemään mutta onneksi hän on kärsivällinen. Tuntuu uskomattoman hienolta!
Alue: Aihe vapaa
Kun vaimo lopetti yksipuolisesti seksin, niin minä lopetin murheiden kuuntelun ja kotitöiden tekemisen. Vielä tuo ei ole ymmärtänyt kerätä tavaroitaan ja muuttaa.