Mieheni exän hautajaisten muistotilaisuus

Vierailija kirjoitti:

Suku on päätänyt pitää mieheni ex puolison hautajaisten muistotilaisuuden meillä ( on tämän kahden lapsen koti) aikuiset lapset asuvat omillaan. Asia oli lähinnä ilmoitusluontoinen. Enkä sinänsä ole sitä vastaan koska tilaisuus on mieheni tyttärelle tärkeä. Mutta minun oletetaan keittävän kahvit ja kattamaan pöydät ja tekemään tarjottavat. Itse olin suunitellut että häivyn hautajaisten ajaksi. Vaikka periaatteessa minun ei tavitsisi kotoani lähteä, mutta en kyllä ajatellut että järjestelyt jäävät minulle.

No oletko sä tän perheen jäsen vai etkö ole?

Vierailija kirjoitti:

Sanoin jo silloin edellisellä kerralla kun kirjoitit asiasta tänne, että joskus elämä heittää eteen tilanteita, joissa täytyy valita tekeekö vain velvollisuutensa vai tekeekö enemmän. Ja sulla on se nyt edessä. Ymmärrän että toisten kyvyttömyys hoitaa ja järjestää asioita ottaa päästä, samoin ilmeinen hyötymisen kohteena oleminen. Mutta ovatpa nyt ainakin saaneet hoidettua hautajaisten kustannukset sossusta, tämä asiahan oli viimeksi ihan auki kuka maksaa ja hoitaa. Kyse on kuitenkin sun tytärpuolen äidistä, vaikka onkin ollut rikkinäinen ja epätäydellinen ihminen. Selvää on, että vainajan omat omaiset eivät ole kykeneviä järjestämään muistotilaisuutta, eivät he muuten noin käyttäytyisi. Koeta sen miehesi tyttären vuoksi nousta tilanteen yläpuolelle. Kyse ei ole sinusta, vaan tästä nuoresta ihmisestä, joka tarvii järkevien aikuisten tukea surussaan. Kyllä hän suree, jos ei varsinaisesti äitiään, niin sitten sitä, ettei koskaan saa vastauksia siihen miksi oma äiti valitsi päihteet hänen sijastaan. Et ole noita moukkamaisia sukulaisia parempi, jos kiukuttelet muistotilaisuudesta ja siitä että sinun täytyy ne järjestää.

No tässäpä se olennainen on. Jos millään tavalla haluaa osoittaa vainajan lapselle, että tämä on tärkeä ja hänen menetyksensä merkitsee jotain, on vaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja toimittava. Tämä on aivan äärimmilleen viety esimerkki siitä, miten aikuinen on aikuinen, nousee kaikkien kiusallisuuksien yläpuolelle, ja kantaa tällaisen taakan lapsen puolesta. Tai vähimmilläänkin lapsen kanssa. Kyse ei ole mistään velvollisuuksista tai laissa määritellyistä asemista. Kyse on ihan puhtaasti suhteesta omaan perheenjäseneen. Ja jos ei tätä tyttöä näe omaksi perheenjäsenekseen, on varmaan syytä mennä itseensä.

Täytyy sanoa että kyseinen vainaja käy tällä hetkellä sääliksi ja paljon. Parikin aloitusta. Eka ei ole rahaa hautajaisiin, sitten kun se järjestyy, kahvin kaatelu tuottaa ylimääräistä päänvaivaa.  

Tuskin tarjoilut tosiaan kalliiksi tulee jos alkoholisoitunut yksinäinen ihminen. Ja ihan suoraan jos ei itsellä ole rahaa, ilmoittaa vaan sukulaisille että jokainen osallistuu. Tekisi itse jo mieli kustantaa tarjottavat että pääsisi haudan lepoon ilman järjetöntä veivaamista tuo miehen lasten äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Voit ihan hyvin ostaa kauniita kerta-astioita, kukkakimpun ja tilata kakun leipomosta tai ostaa valmiskakun. Ei siihen sen kummempia tarvitse. Tytär voi kehystää äitinsä valokuvan ja laittaa kynttilät palamaan. Tuskin sinne nyt on mitään hurjaa väkiryntäystä tulossa, nykyisin pidetään aika minimalistisia muistotilaisuuksia. Joskus vain joutuu tekemään sellaistakin, mitä ei halua. Niin se vain menee. Ei ihmiset oikeastaan halua muistotilaisuuksissa käydä, muuten kuin velvollisuudesta.

Miksi ihmeessä ap:n olisi tuo tehtävä? Hyvänen aika sentään!!

Jos joku mieliosoituksellisesti marssisi ulos äitini muistotilaisuudesta, muistaisin sen ikuisuuden. Eikä jäisi pienintäkään epäselvyyttä mitä tämä henkilö äidistäni ajattelee ja kuinka halveksuttavana hän suruani pitää. Kuulostaa kuin ap halveksuisi näitä miehensä lapsia. :( Ei kannata lähteä uusperheeseen, jos ei kykene olemaan lapsille empaattinen aikuinen.

Nyt on AP:n korkea aika lopettaa nuo puheet asunnottomasta alkoholistista. Henkilö on kuitenkin tytärpuolesi äiti ja hänelle tärkeä ihminen. Samoin pitää lopettaa puheet  siitä häipymisestä paikalta. Tytärpuolesi kyllä näkee ja tajuaa asenteesi. Nyt on hänen äitinsä hautaan siunauksesta kyse. Mahdollisimman väärä paikka sinulle alkaa osoittamaan mieltä. Jätät sen pääpainon nyt vainajalle ja tuet tytärpuoltasi hänen surussaan. Tyttären suru ei ole yhtään pienempi siksi, että äiti oli alkoholisti, ehkä se on vielä raskaampi, koska usein tämän kaltaisissa tapauksissa suruun liittyy myös syyllisyyden tunteita. Niitä ei voi sureva välttää, vaikka olisivat aivan aiheettomia.

Pyydä apua järjestelyihin niiltä sukulaisilta ja käyttäydy itse kuin aikuinen.

Samaa mieltä kuin edelliset kirjoittajat. Kyse on tytärpuolestasi ja myös miehestäsi - jonka lapsen äiti on nyt kuollut. Teet sen ensi sijaisesti heille, vainajan muista sukulaisista ja heidän laiminlyönneistään välittämättä.

En tiedä aloittaja omia taustojasi, mutta eikö kyse ole myös kunnioituksesta edesmennyttä ihmistä kohtaan. Hän on varmasti aiheuttanut paljon huolta ja tuskaa läheisilleen, mutta ei kuulosta siltä, että hänellä oli kovin kaunis tai helppo elämä. Huolimatta siitä, kuka tämä ihminen oli, niin eikö voi ajatella, että juuri se tekee meistä ihmisiä, että pystymme tuntemaan myös empatiaa, pyhyyttä, muistamaan ja kunnioittamaan. Sitten voit päästää irti tästä kaikesta, koska hän ei ollut sinun sukulaisesi. 

Se, että ne muut sukulaiset varmaan ärsyttävät ja tuntuu kornilta, miksi he eivät järjestä, vaikka tietenkin pitäisi, on tavallaan sivuseikka, jollei juuri nyt voi tässä mitään. Miten se menee, kun on lusikalla annattu, ei voi kauhalla ottaa. Pyri sinä siihen, että pystyt parempaan.

Haluaisin melkein luvata, että jos nyt teet tämän hyvin ja kunnioituksella, saat sen elämässäsi vielä takaisin. Et mitattavana asiana (kuten rahana) tai välttämättä edes arvostuksena näiltä ihmisiltä, joille tämän teet, vaan henkisen kasvun muodossa. Huomaat, että olet ihminen, joka pystyy kasvamaan vaikeissa tilanteissa, kunnioittamaan muita ja menemään pikkusieluisuuden yli, sinusta tulee vahvempi ja pystyt arvostamaan itseäsi eri tavalla.

Muissa tilanteissa voi pitää huolta, ettei käytetä hyväksi ja joudu kantamaan muiden vaivoja, mutta tämä ei ole se hetki. 

Voimia järjestelyihin!

Voi kun käy lapsia sääliksi. Ensiksi joutuvat käymään läpi traumaa äidin kelvottumuudesta ja kyvyttömyydestä huolehtia heistä. Sen jälkeen menettävät vielä äitinsä eivätkä saa surra tätä rauhassa vaan hautajaisista ja muistotilaisuuksista tulee aikuisten välinen kädenvääntö. Lisäksi heille on annettu näin kovin empaattinen äitipuoli. Minkäköhänlainen isä on, kun puolisot ovat tälläisiä.