Lapseni sai juuri wilmaan tuntimerkinnän

Unohtelijat koulun pihalle häpeäpaaluun kiinni, niin oppivat olemaan.

Kukahan tässä se nillittäjä on?

Wilma on opettajan työväline, jonne hän laittaa yleensä ne merkinnät, mitä sinne ohjelma pyytää. Toisin kuin mamma kuvittelee, ope ei luultavasti suo merkintää laittaessaan hänelle yhtään ajatusta. Minä en ainakaan laita merkintöjä mammoja varten, vaan itselleni ja oppilaalle muistiin, sekä terkkarille että koulukuraattorille, jotka seuraavat monen oppilaan koulunkäyntiä, koska mammoilla on sitä muuta puuhaa.

Toisaalta jos mammaa sattuukin kaikesta huolimatta kiinnostamaan, Wilmaa seuraamalla voi tarkkailla, tarvitseeko lapsi apua vaikkapa repun pakkaamisessa tai onko hän hävittänyt jotain tärkeitä tavaroita.

Toisin kuin mamma kuvittelee, koulussa ei ole mitään pohjatonta säkkiä kumeja. kyniä ja kirjoja, joista voi antaa uuden joka tunti. Mamma saattaisi saada myös uuden vinkkelin asiaan, jos joskus tulisi yrittämään oppitunnin pitoa, jonka aloittamiseenkin menee vartti, koska kolmasosalla porukasta ei ole välineitä ja tunti kuluu lainakumeja kerjätessä ja ympäri luokkaa laukatessa. Moni oppilas ei saa mitään aikaan, koska ensin hän on myöhässä, sitten ei kuuntele, sitten lähtee etsimään kynää, sitten tajuaa, että tarvitseekin kumittaa eikä ole kumiakaan, sitten pitäisi terottaa ja terotinta ei ole... Siinä sitten pyöritään ja pian onkin jo välitunti. Mutta tuskin tämä mammaa kiinnostaa, lapsihan on koulussa vain päivähoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt kauhean iso vaivan kysyä pojalta, miksi kumi ei ollut mukana?

Miksi oletit että lapsi olisi poika. Itse aina tyttärelleni varmistin että kumit on mukana, vaikka tarkoitus ei olisikaan harrastaa mitään, jos oli yötä poissa kotoa.

Wilma on opettjaan muistiväline, jonne kerätään lapsen rikosrekisteri. Eli siksi kirjataan kaikki, jotta sitten tietävät puuttua, jos siellä on niitä merkintöjä heistä liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin toki, jos ongelma olisi toistuva. Opettaja ei varmaan ole itse koskaan tyrinyt mitään... Kiva juttu lapselle, jos pienestäkin virheestä saa heti merkinnän eikä anteeksiantoa näy missään. Kerran jos tyrit niin elämä on siinä. Näin opetetaan näköjään jo koulussa.

Ja mistä tiedät, ettei ongelma ole toistuva? Jos lapselta puuttuu kynä tai kumi kerran, kehotan lainaamaan kaverilta. Sen jälkeen alan kirjata näitä unohduksia wilmaan ja vasta, kun vanhemmat ovat wilmasta nähneet, että unohduksia on, eikä muutosta tapahdu, otan yhteyttä kotiin. Ensisijaisesti viestillä, vasta viime kädessä puhelimella. Koska jos soittaessani kerron, että niitä tavaroita nyt on useamman kerran puuttunut, vanhempi tulee lankoja myöten, että miksei tällaisista asioista tiedoteta samantien, kun kerran on se wilma?!

Ja wilma on myös open muistivihko. Kukaan opettaja ei muista ulkoa, että maanantaina Janilla oli vihko kotona, Roosalla läksyt tekemättä ja Anni myöhästyi, tiistaina Roosalta puuttui kirjat ja Jani oli hammaslääkärissä.

t. äiti ja ope

Vierailija kirjoitti:

Kukahan tässä se nillittäjä on?

Wilma on opettajan työväline, jonne hän laittaa yleensä ne merkinnät, mitä sinne ohjelma pyytää. Toisin kuin mamma kuvittelee, ope ei luultavasti suo merkintää laittaessaan hänelle yhtään ajatusta. Minä en ainakaan laita merkintöjä mammoja varten, vaan itselleni ja oppilaalle muistiin, sekä terkkarille että koulukuraattorille, jotka seuraavat monen oppilaan koulunkäyntiä, koska mammoilla on sitä muuta puuhaa.

Toisaalta jos mammaa sattuukin kaikesta huolimatta kiinnostamaan, Wilmaa seuraamalla voi tarkkailla, tarvitseeko lapsi apua vaikkapa repun pakkaamisessa tai onko hän hävittänyt jotain tärkeitä tavaroita.

Toisin kuin mamma kuvittelee, koulussa ei ole mitään pohjatonta säkkiä kumeja. kyniä ja kirjoja, joista voi antaa uuden joka tunti. Mamma saattaisi saada myös uuden vinkkelin asiaan, jos joskus tulisi yrittämään oppitunnin pitoa, jonka aloittamiseenkin menee vartti, koska kolmasosalla porukasta ei ole välineitä ja tunti kuluu lainakumeja kerjätessä ja ympäri luokkaa laukatessa. Moni oppilas ei saa mitään aikaan, koska ensin hän on myöhässä, sitten ei kuuntele, sitten lähtee etsimään kynää, sitten tajuaa, että tarvitseekin kumittaa eikä ole kumiakaan, sitten pitäisi terottaa ja terotinta ei ole... Siinä sitten pyöritään ja pian onkin jo välitunti. Mutta tuskin tämä mammaa kiinnostaa, lapsihan on koulussa vain päivähoidossa.

Vaihda alaa, jos et kestä. Tuo on sun työ ja siitä sulle maksetaan. Kyllä sinun pitää ammattilaisena saada homma kontrolliin. Olet kuitenkin korkeakoulutettu, että luulisi sinulla olevan välineet ja ammattitaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Ope tekee kuten on ylemmältä taholta käsketty - kaikki kissanpierutkin pitää kirjata ylös. Eihän tossa ole järkeä, mutta opet ei tuota koulujärjestelmään ole pilanneet. Norsunluutorneista ne käskyt on tulleet pistää vanha hyvä systeemi päälaelleen,

Mikä vanha hyvä systeemi? Ruutuvihko, johon ne merkinnät ennen tehtiin

Opettajissa on eroja. Toiset tosiaan merkkaa ne kaikki kärpäsen- ja kissanpierutkin ja toiset ei mitään vaikka oppilaat roikkuisivat pääalaspäin kattolampuista ja huutelisivat sieltä vi*unapinaa.

kolhittu yhyy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan tässä se nillittäjä on?

Wilma on opettajan työväline, jonne hän laittaa yleensä ne merkinnät, mitä sinne ohjelma pyytää. Toisin kuin mamma kuvittelee, ope ei luultavasti suo merkintää laittaessaan hänelle yhtään ajatusta. Minä en ainakaan laita merkintöjä mammoja varten, vaan itselleni ja oppilaalle muistiin, sekä terkkarille että koulukuraattorille, jotka seuraavat monen oppilaan koulunkäyntiä, koska mammoilla on sitä muuta puuhaa.

Toisaalta jos mammaa sattuukin kaikesta huolimatta kiinnostamaan, Wilmaa seuraamalla voi tarkkailla, tarvitseeko lapsi apua vaikkapa repun pakkaamisessa tai onko hän hävittänyt jotain tärkeitä tavaroita.

Toisin kuin mamma kuvittelee, koulussa ei ole mitään pohjatonta säkkiä kumeja. kyniä ja kirjoja, joista voi antaa uuden joka tunti. Mamma saattaisi saada myös uuden vinkkelin asiaan, jos joskus tulisi yrittämään oppitunnin pitoa, jonka aloittamiseenkin menee vartti, koska kolmasosalla porukasta ei ole välineitä ja tunti kuluu lainakumeja kerjätessä ja ympäri luokkaa laukatessa. Moni oppilas ei saa mitään aikaan, koska ensin hän on myöhässä, sitten ei kuuntele, sitten lähtee etsimään kynää, sitten tajuaa, että tarvitseekin kumittaa eikä ole kumiakaan, sitten pitäisi terottaa ja terotinta ei ole... Siinä sitten pyöritään ja pian onkin jo välitunti. Mutta tuskin tämä mammaa kiinnostaa, lapsihan on koulussa vain päivähoidossa.

Vaihda alaa, jos et kestä. Tuo on sun työ ja siitä sulle maksetaan. Kyllä sinun pitää ammattilaisena saada homma kontrolliin. Olet kuitenkin korkeakoulutettu, että luulisi sinulla olevan välineet ja ammattitaitoa.

sieltä puskista on helppo huudella, että vaihda alaa ym. Sontaa. Mä pidän työstäni enkä ole vaihtamassa alaa, mutta fakta on se, että työnkuva on viimeisien vuosien aikana muuttunut todella haastavaksi inkluusion,uuden opetussuunnitelman, paisuvien ryhmäkokojen ja levottominen lasten takia. Se olisi yhteinen, kaikkien oppilaiden etu, että mammat siellä kotona opettaisitte lapsillenne käytöstapoja ja huolellisuutta. Silloin jäisi paljon enemmän aikaa varsinaiselle opetustyölle, kun aika ei kuluisi puuttuneiden koulutarvikkeiden metsästyskseen, käytösnormien opastukseen ja yleisen levottomuuden hillitsemiseen. Kasvatus on ensisijassa teidän tehtävänne, ja koulu voi vain olla tukena siinä. T. Eri.

ihmetysten maailma kirjoitti:

Jos minun kouluaikoinani opettajat olisivat viestittäneet jokaisesta kynän, kumin tai vaikkapa peräti kirjan puuttumisesta niin eivät kyllä olisi ennättäneet päivän aikana opettamaan ollenkaan. Silloin asiat hoidettiin samantien kuntoon eikä niistä nillitetty vanhemmille.

Mitä tarkoittaa "hoidettiin kuntoon?" Ennen wilmaa nuo unohdukset merkittiin open omaan päiväkirjaan ja useammasta merkinnästä tuli jälki-istunto. Lukukauden lopuksi "tukkimiehen kirjanpito" otettiin huomioon arvioinnissa. Sopi hyvin vanhemmille, joita ei lapsen koulunkäynti voinut vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

ihmetysten maailma kirjoitti:

Jos minun kouluaikoinani opettajat olisivat viestittäneet jokaisesta kynän, kumin tai vaikkapa peräti kirjan puuttumisesta niin eivät kyllä olisi ennättäneet päivän aikana opettamaan ollenkaan. Silloin asiat hoidettiin samantien kuntoon eikä niistä nillitetty vanhemmille.

Mitä tarkoittaa "hoidettiin kuntoon?" Ennen wilmaa nuo unohdukset merkittiin open omaan päiväkirjaan ja useammasta merkinnästä tuli jälki-istunto. Lukukauden lopuksi "tukkimiehen kirjanpito" otettiin huomioon arvioinnissa. Sopi hyvin vanhemmille, joita ei lapsen koulunkäynti voinut vähempää kiinnostaa.

Näin mäkin muistelen. Oli niitä opeja, jotka veti vaan nopsaan jonkun miinuksen tai pari sanaa papereihinsa, jos joku mökäsi jotain, myöhästyi tai ei ollut välineet mukana. Nykyään osa opettajista sitten vaan tekee samat kirjaukset Wilmaan, koska silloin ei ainakaan ole jokaisen ryhmän tai oppiaineen paperit levällään sikinsokin. Saattaa olla oppilaallekin reilumpaa, jos tulee ihmettelemään arvosteluaan, kun ope voi helposti katsoa sieltä Wilmasta, että joo sulla oli kolme myöhästymistä eikä kirjaa ennen kurssin puoliväliä.

Mutta tällaisen asian ymmärtäminen on toki joillekin vanhemmille aivan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kuvittelevat, että nyt vasta opettajat ovat alkaneet kirjoittaa muistiin, mitä kukakin oppilas tunnilla häärää.

Vierailija kirjoitti:

Amiksessa (kauppaopisto Turku) ei edes pääse tunnille, jos se hiton kumi puuttuu - perusteluna on se, että nuorten täytyy oppia, että työpaikalle (tässä tapauksessa siis matematiikantunti) ei voi mennä ilman työvälineitä...

Mun työvälineet on työpaikalla, työnantajan toimesta. Itseni kun muistan ottaa mukaan niin se riittää.

Minultakin unohtui joskus kumi kotiin kun menin kouluun, lainasin vierustoverin kumia. Näin se oli joskus silloin ennen tätä älytöntä pelleilyä.

No esim viime viikolla opettaja oli hukannut matikan kokeet joten sitä ei voitu pitää. Toisella lapsella yksi ope oli hukannut aineet eikä voinut palauttaa niitä. Rehtorit saattaa sekoilla ja opot unohdella. Yksikin sotki tunnilla aloitusajan. Eskarissa unohtivat viisivuotiaan akdulle kun laskivat lapset väärin.

Mutta ainoa jolle tulee nillitystä on se ekaluokkalainen joka unohti kuminsa.

Eli pikkasen on mennyt ylilyönniksi se wilma...

Kun minä olin koulussa, unohtuneet kynät ja kumit lainattiin kavereilta. Opettaja ei edes huomannut, että penaali oli jäänyt kotiin.

Pointtihan tässä on se, ettei jonkun kumin unaohtaminen oikeasti ole maailmanloppu. Mutta oppilasta pitää opettaa huolellisuuteen omien tavaroittensa suhteen. Työelämässä ei enää onnista, jos se yksi mappi aina jää kotiin tai sama henkilö unohtaa laittaa dokkaria muille. Yhden huolimattomuus syö koko porukkaa.

Äitinä otat asian puheeksi ja muistutat, että huolehtii tavaransa mukaan.

Huolellisuus ja tarkkaavaisuus kirjoitti:

Pointtihan tässä on se, ettei jonkun kumin unaohtaminen oikeasti ole maailmanloppu. Mutta oppilasta pitää opettaa huolellisuuteen omien tavaroittensa suhteen. Työelämässä ei enää onnista, jos se yksi mappi aina jää kotiin tai sama henkilö unohtaa laittaa dokkaria muille. Yhden huolimattomuus syö koko porukkaa.

Äitinä otat asian puheeksi ja muistutat, että huolehtii tavaransa mukaan.

On eri asia jättää mappi aina kotiin kuin unohtaa kerran työväline jonka voi helposti lainata joltakulta.

Vierailija kirjoitti:

Wilma on opettjaan muistiväline, jonne kerätään lapsen rikosrekisteri. Eli siksi kirjataan kaikki, jotta sitten tietävät puuttua, jos siellä on niitä merkintöjä heistä liikaa.

Ei siihen voi mitenkään "puuttua" jos lapsi hukkaa/unohtaa tavaransa. Oma lapsi on ala-asteen lopussa ja yhä lainaa kavereilta välineitä kun ne on aina "jossain" enkä tiedä missä tämä paikka on vaikka ollaan koitettu sitä selvittää. V-U-O-S-I-A on koittanut muistuttaa opettaja ja vanhemmat ottaa välineet.

Jos olisi niin että unohduksien määrä vaikuttaa niin oma lapsi ei pääsisi luokaltaan. Ja ihan perus kasin oppilas tuo lapsi on. Enkä usko että olisi ysin oppilas koska ei ole kumia, kynää, kirjaa, viivotinta mukana, koska unohtaa niitä jatkuvasti johonkin. Huolellisuuteen on vaikuttanut kylläkin, mutta lapsi on muutenkin luonteeltaan taivaankaaren piirtelijä ja huoleton. Uskon että se on hänen yksi luonteenlaatunsa, luultavasti tasaantuu kuitenkin kunhan kasvaa. 

Apua, mä tykkään kyllä että opettaja on aktiinen kotiin päin mutta tuo on kyllä vähän liikaa :D

Kumi kun kerran unohtuu, niin lapsesta kasvaa mappeja unohteleva työyhteisön myrkyttäjä :D