Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitäisi muka vuosia seurustella ennenkuin miettii lapsentekoa kumppanin kanssa?
12.02.2017 |
Eihän sitä muutenkaan voi tietää, vaikka olisi ollut vuosia yhdessä, että jos toinen yhtäkkiä haluaakin erota, tai tulee jokin riita, tai toinen vaikka kuolee? MItä väärää on muka tehdä lapsi toisen kanssa jos kummatkin rakastaa toisia esim jos ollaan vaan 5 kk seurusteltu?
Kommentit (121)
Nauran aina niille jotka ilmottaa perheenlisäyksestä ja seurustellu joku muutama kk xD
sääliks käy, kohta ollaan sitte yksinhuoltajia aina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ainakaan kaipaa toistenne seuraa kun ette halua elää kahdestaan vaan heti täytyy lapsi tehdä ;D Mikä kiire?! Lapsia tulee tehdä VAKAASEEN parisuhteeseen, lapset vaan kärsii kun sitten eroillaan jne!
Mutta eihän koskaan voi tietää jos tulee yhtäkkiä ero suhteesta??
Niinpä ja nykyään ei muka esim 10 vuotta yhdessä ollut pari voi erota kun lapsia tulee?
Onnistunut provo! Tässä ei yritetty liikaa, se pieni "muka"-sana riitti.
Aloittaja on täysin oikeassa, kerranhan täällä vaan eletään, tehdään niitä lapsia heti kun siltä tuntuu, erotaan jos erotaan ja etsitään uusi, ja sitten uusi, ja vielä kerran uusi. Väliäkös sillä, tunteeko toisen hyvin vai ei, kun kaikki muuttuu koko ajan ja mitä hyvänsä voi tapahtua milloin hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varoituksen sana kirjoitti:
Suhteessa on silloin vielä alkuhuuma menossa. Et voi vielä tietää, miten yhteiselonne sujuu. Puhumattakaan, millainen isä miehestä tulisi. Kiirehtimisellä päätyy suudella todennäköisyydellä yksinhuoltajaksi. Etenkin jos huijaat miehen isäksi.
Mutta enhän sitäkään voi tietää jos olen vaikka 3 vuotta ollut yhdessä miehen kanssa, hän paljastuukin aivan toisenlaiseksi, , Esim ei jaksakaan lapsi arkea
Mies saa olla aika hyvä valehtelija ja sinä huono ihmistuntija jos noin pitkän seurustelun jälkeen et tunne häntä. Muistaakseni tutkimuksen mukaan ihastumisvaihe kestää keskimäärin noin 3 vuotta, joten lapsia voisin alkaa harkitsemaan 4-5 vuoden seurustelun jälkeen. Silloin on asuttu 1-2 vuotta yhdessä sitä konkreettista arkea.
Tietenkin jos yhteishuoltajuus ei ole ongelma, niin voihan lapsia tehdä aiemminkin. Itse en viitsisi siihen lähteä lastenkaan takia, mutta myös tuo järjestely ja muut ongelmat olisi aika ikävää.
Etpä sinä ennen lapsientekoa voi varmasti tietää jaksaako kumppani sitä lapsiarkea vaikka olisitte 20 vuotta olleet yhdessä.. Mitään kokemusta siitä kun ei aikaisemmin ole.
Kysehän nyt ei ole vain lapsiarjen kestämisestä, vaan MINKÄLAINEN VANHEMPI se toinen olisi. Jos ei viitsitä odottaa muutamaa kuukautta pidemmälle, niin voikin olla vaikka mitä väkivalta- tai/ja päihdeongelmaa, ja lopputuloksena uusi asiakas lastensuojeluun.
Miten tämä yksinkertainen asia ei joillekin aukene? Kyse ei ole sinusta tai parisuhteestasi, vaan LAPSESTA ja hänen edustaan.
Huoh. Sille valitsemallasi täydelliselle vanhemmalle voi myös tulla vaikka mitä mielenterveys ja päihdeongelmaa, miten tämä yksinkertainen asia ei jollekkin aukene? Eli voit yrittää pelata "varman päälle" ja olla toisen kanssa vuosikausia tai tehdä lapsia aikaisemmin, ilman kristallipalloa ei tulevaisuutta voi nähdä.
Näinkin voi joo käydä, mutta isompi riski siihen on jos alat tuntemattomien kanssa lisääntymään.
Luojan kiitos, etten kuulu näihin hätäilijöihin. Yksi ex nimittäin halusi kovasti lasta jo suhteen ensimetreiltä asti. Pari vuotta myöhemmin jätin hänet, tultuani tarpeeksi monta kertaa hakatuksi ja sairaalloisen mustasukkaisuuden takia vainotuksi.
Ja oli muuten ekat puoli vuotta kiva tyyppi, kaikki alkoi pikkuhiljaa, kunnes lopulta väkivalta oli ihan arkipäivää.Mietipä, jos olisin vauvahurmiossa hankkiutunut tuon kanssa raskaaksi parin kuukauden jälkeen.
Lisään vielä:
Nyt minulla on lapsi. Lapsen isän, eli mieheni kanssa ehdin olemaan 5,5 vuotta ennen lapsen syntymää.
Helppoa ei ole ollut, niinkuin ei monellakaan vauva-arjessa. Yhden kerran oltiin jo tosissaan laittamassa iittalat jakoon, mutta niistä vaikeista tilanteista selvittiin nimenomaan sen pitkän yhteiselon takia. Vaikka vihaisena mietin, että nyt haluan eron kun tuo tekee niin ja näin eikä tee noin, niin miettimällä niitä yhteisiä vuosia tiesin, etten halua erota. Ja sama miehellä.
En usko, että olisi tuosta selvitty, ellei olisi ollut taustalla monta yhteistä vuotta ennen vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Onnistunut provo! Tässä ei yritetty liikaa, se pieni "muka"-sana riitti.
Aloittaja on täysin oikeassa, kerranhan täällä vaan eletään, tehdään niitä lapsia heti kun siltä tuntuu, erotaan jos erotaan ja etsitään uusi, ja sitten uusi, ja vielä kerran uusi. Väliäkös sillä, tunteeko toisen hyvin vai ei, kun kaikki muuttuu koko ajan ja mitä hyvänsä voi tapahtua milloin hyvänsä.
Vihdoinkin joku tajusi pointtini!!!!!!!! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän siitäkin, miten paljon elämänkokemusta on alla. Jos on tyyliin 20v, ero on Todella todennäköistä siinä lähimmän kymmenen vuoden sisällä, tekee sitten lapsia tai ei. Jos taas on kolmenkympin päälle ja kokemusta pitkistä parisuhteista, tsäänsit ovat paremmat, vaikka asiat etenisivät nopeastikin.
Eniten ratkaisee, millaisia luonteita on, ja millaisen arvopohjan on kotoa saanut. Elämyshakuiset, nopaa tyydytystä hakevat epävakaat persoonat tunnetusti eroaa lukuisia kertoja elämänsä aikana. Sitten taas uskolliset, harkitsevat ja toisen huomioivat vähemmän.
Kyllä mun kaveripiirissä ne, jotka 19-25 vuotiaina seurustelivat ihan tosissaan, kaikki ovat vielä 10-15 vuotta myöhemmin yhdessä, menneet naimisiin ja nyt saavat lapsia. Kyllä pariskunta itse tietää parhaiten, onko tosissaan vaiko ei - ei siihen ikä vaikuta niinkään! Se, milloin sitten pariskunta haluaa niitä lapsia saada, on sitten heidän kahden asia. On toki varmasti niin, että iso osa parikymppisistä ei seurustele vielä kovin vakavasti eikä sitten se perheen perustaminenkaan ole ajankohtaista sen hetkisen kumppanin kanssa - pitää vielä etsiä sitä parempaa isäehdokasta.
Jollekin parikymppiselle tuo on vielä mahdollista että ollaan vuosia yhdessä ennen lasten saamista. Vaan ei enää sitten jos tapaa kumppaninsa yli kolmekymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä ei ilmeisesti ole vielä vastassa Ap:llä lasten suhteen, joten miksi ei voisi edes vuotta, paria odottaa? Miksi kauhea hoppu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni täällä kritisoisa nopasti lapsen hankkimista, mutta kuitenkin ovat unohtaneet sen, että heti kun seksuaalisuhde alkaa, niin myös raskaus voi alkaa. Eli jos muutaman kk:n seurustelun jälkeen aloittaa seksin, niin on samalla myös hyväksynyt, että lapsia voi tulla, vaikkakin toki ehkäisy pienentää riskiä.
Hyvin hoidettu ehkäisy estää raskauden. Jos ehkäisy pettää aktin aikana, katumuspilleri estää raskauden.
Ei ne oikein käytettynäkään ole satavarmoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani menivät naimisiin ja hankkivat lapsia vain joidenkin kuukausien tuntemisen jälkeen. Nyt ovat olleet onnellisesti naimisissa 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani menivät naimisiin ja hankkivat lapsia vain joidenkin kuukausien tuntemisen jälkeen. Nyt ovat olleet onnellisesti naimisissa 40 vuotta.
Tällä vuosituhannella nuo asiat ei mene ihan samalla tavoin kuin 70-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani menivät naimisiin ja hankkivat lapsia vain joidenkin kuukausien tuntemisen jälkeen. Nyt ovat olleet onnellisesti naimisissa 40 vuotta.
Tällä vuosituhannella nuo asiat ei mene ihan samalla tavoin kuin 70-luvulla.
Miksi ihmeessä ei menisi? Ihan omasta asenteesta kiinni. Kukaan ei pakota pettämään, eroamaan yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen ehkä lähinnä sitä, että jos tietää toisen olevan "oikea" niin mikä kiire on. Silloinhan suhteessa on varmin mielin ja tietää, että toinen pysyy rinnalla.
Itse en voisi kuvitella, että sitoutuisin kehenkään loppuelämäkseni viiden kuukauden jälkeen. Siis lapsethan sitovat enemmän kuin naimisiinmeno.
Haluan nauttia ensin siitä parisuhteesta ja nähdä minkälainen mies on niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Vuodet eivät takaa mitään mutta todennäköisyys kuitenkin on hieman parempi, jos toisen tuntee pidemmältä ajalta.
Minä taas en ymmärrä, että jos molemmat haluavat niitä lapsia niin mitä siinä odotetaan? Jos molemmilla työpaikat jne. Ei opiskeluja kesken niin miksi tuhlata 3 vuotta odotteluun?
Koska ei se lapsientekeminen ole suhteessa heti se ensimmäinen prioriteetti. Vaan ensin opitaan tuntemaan toinen ja opitaan elämään yhdessä ja rakennetaan kestävä parisuhde.
Niin, ei välttämättä sinulle. Joku voi etsiä sitä parisuhdetta juuri siksi että saa perheen ja lapsia. Joku voi olla heti sellainen kun on loppuelämänsä ja toinen 20 vuoden päästä yhtäkkiä muuttua, ei voi tietää.
Aivan. Mutta jos puolison ottaa vain siitä syystä, että pääsee äkkiä tekemään lapsia niin mitä turhaan viittä kuukauttakaan kituuttelemaan silloin. Ehkä vaikka ekoilla treffeillä jo voi kertoa suunnitelmat.
Jos nyt puhutaan kuitenkin "normaaleista" parisuhteista niin yleensä se puoliso valitaan siitä syystä, että toisen kanssa on hyvä olla ja rakentaa tulevaisuutta ja myöhemmin ne lapset sopii kuvioon. Tietysti tilanne on eri, jos hakee heti vain isää/äitiä tuleville lapsilleen.
Tottakai ensitreffeillä kannattaa muutenkin kertoa että haluaa lapsia. Toinen ei välttämättä halua ollenkaan. Meillä on kyllä ihan "normaali" parisuhde vaikka molemmat halusimmekin perustaa perheen.
Tässä nyt puhutaan eri asioista. Tottakai asioista pitää puhua heti varhaisessa vaiheessa. Mutta ei lapsienteon pitäisi olla mikään projekti, jota aletaan työstää heti ensitapaamisesta lähtien. Silloin nimenomaan tulee tunne, että tärkeintä saada perhe ja toisesta on haettu vain isää/äitiä tuleville lapsille.
Miehet sanovat haluavansa lapsia koska naiset haluavat,ainoa keino pitää suhde pystyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis hetkinen... haluatko ap LAPSEN vai koko paketin (ydinperheen?) JUURI TÄMÄN miehen kanssa?
Itsekkyys huipussaan, ei voi muuta sanoa. Hyi olkoon. ☹️ Haluatko väen vängällä erolapsen? Ajatteletko asiaa lainkaan miehesi kannalta? Eihän se miestä hetkauta että joutuu viikonloppuisiksi...? Mutta ethän sinä siitä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen... haluatko ap LAPSEN vai koko paketin (ydinperheen?) JUURI TÄMÄN miehen kanssa?
Itsekkyys huipussaan, ei voi muuta sanoa. Hyi olkoon. ☹️ Haluatko väen vängällä erolapsen? Ajatteletko asiaa lainkaan miehesi kannalta? Eihän se miestä hetkauta että joutuu viikonloppuisiksi...? Mutta ethän sinä siitä välitä.
Ai kirjoittiko ap jossain että he ovat eroamassa? Sitten ei toki lasta siihen.. Luulin että ovat yhdessä.
Itse olen tehnyt sen valinnan, että kun löydän miehen jonka kanssa on samat arvot ja tykätään olla yhdessä, niin hyvin pian saa tulla lapsia (no, ikääkin yli 30). Niin ja "samoihin arvoihin" kuuluu muun muassa se, että mies haluaa lapsen. Tietenkään en halua ns. huijata ketään isäksi.
Olen vain viime aikoina saanut todistaa erittäin montaa eroa, joissa on kyse kauan yhdessä olleista pariskunnista. Siis sellaisista, jotka ovat olleet jopa lähemmäs 10 vuotta yhdessä ennen kuin ovat hankkineet lapsia. Juuri päättyi yksi 13-vuotinen liitto, sitä ennen yksi 11-vuotinen jne.
Yksi kaverini hankki lapsen 17-vuotiaana poikaystävänsä kanssa. Olivat tunteneet ehkä puoli vuotta. Poikaystävä oli hieman vanhempi ja isäksi haluava, joten kaipa se kertoo kypsästä luonteesta, jos haluaa perheen siinä vaiheessa kun muita kiinnostaa bilettäminen. Itse en olisi noin rohkeaa valintaa tehnyt, mutta pidän silti mahdollisena että ihmisen luonteen voi oppia tuntemaan nopeastikin. Kyseinen pariskunta on edelleen yhdessä, esikoinen on jo teini-ikäinen, ja ihan itse ovat perheensä elättäneet.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän paljon pariskuntia, jotka ovat alkaneet seurustella nuorina. Elämä on mennyt "viisaita valintoja tehden" hankkien ammatti, jonkin verran omaisuutta esim asunto, työpaikka ja ura jne. Ja edelleen siis vähän yli kolmikymppisenä ovat yhdessä. Mutta ei naimisissa eikä lapsia. Ja tuntuu, että niitä ei tulekaan tapahtumaan. Suhteen olisi pitänyt edetä nopeammin, jos se olisi ollut edetäkseen. Jos 15 vuoden aikana ei ole mennyt naimisiin eikä lisääntynyt, niin onhan siihen joku syy. Eli ei se toinenkaan ääripää takaa onnea, pitkä odottaminen ja opiskeluun ja työhön panostaminen siis.
Näissä tapauksissa, jotka itse tunnen, ongelmana on hedelmättömyys. Valinnat, jotka ympäristö määrittelee viisaiksi (raskauden lykkäys, kunnes on urat, talo ja Volvo) eivät ole perheen muodostamisen kannalta olleetkaan viisaita.
Riippuu vähän aikaisemmistakin suhteista. Esimerkiksi ystäväni ei ollut koskaan ennen ensimmäistä lastaan ollut kuin maksimissaan kolmen vuoden parisuhteessa (suurin osa suhteista reilusti alle vuoden mittaisia). Ei siis varmaan tule yllätyksenä, että suhde ei kestänyt kauaa lapsen jälkeen. Hän on aina ollut sellainen kaikki heti -tyyppinen ihminen. Nyt hän odottaa toista lasta viimeisillään, miehelle, jonka on tuntenut noin vuoden. Kaikki nämä miehet ovat olleet ystäväni sanojen mukaan ihania ja täydellisiä, kunnes jotain ikävää on selvinnyt. Toivon todella, että tämä kerta on erilainen ja suhde kestää, vaikka minulla ikävä kyllä omat epäilykseni onkin.
Mutta eihän koskaan voi tietää jos tulee yhtäkkiä ero suhteesta??