Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitäisi muka vuosia seurustella ennenkuin miettii lapsentekoa kumppanin kanssa?
12.02.2017 |
Eihän sitä muutenkaan voi tietää, vaikka olisi ollut vuosia yhdessä, että jos toinen yhtäkkiä haluaakin erota, tai tulee jokin riita, tai toinen vaikka kuolee? MItä väärää on muka tehdä lapsi toisen kanssa jos kummatkin rakastaa toisia esim jos ollaan vaan 5 kk seurusteltu?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Mulla avoliitto johti eroon, mutta lastani en ole kertaakaan katunut. En edes niissä lapsen teini-iän myrskyissä. Miksi kaikki pitää olla varman päälle, kun ei se mitään takaa kuitenkaan?
Eipä ihme tolla ajattelutavalla, et ei ole oikein natsannu. Ensimmäisen vastaantulleen miehen kanssa teit lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla avoliitto johti eroon, mutta lastani en ole kertaakaan katunut. En edes niissä lapsen teini-iän myrskyissä. Miksi kaikki pitää olla varman päälle, kun ei se mitään takaa kuitenkaan?
Eipä ihme tolla ajattelutavalla, et ei ole oikein natsannu. Ensimmäisen vastaantulleen miehen kanssa teit lapsen?
Ei kun oikein hakemalla hain miestä. Seurustelin ja tapailin vuosia useita, sitten löytyi sellainen, jonka geenit täydensi kivasti mun geenejä. Lapsi olikin suht täydellinen, mutta suhde ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän paljon pariskuntia, jotka ovat alkaneet seurustella nuorina. Elämä on mennyt "viisaita valintoja tehden" hankkien ammatti, jonkin verran omaisuutta esim asunto, työpaikka ja ura jne. Ja edelleen siis vähän yli kolmikymppisenä ovat yhdessä. Mutta ei naimisissa eikä lapsia. Ja tuntuu, että niitä ei tulekaan tapahtumaan. Suhteen olisi pitänyt edetä nopeammin, jos se olisi ollut edetäkseen. Jos 15 vuoden aikana ei ole mennyt naimisiin eikä lisääntynyt, niin onhan siihen joku syy. Eli ei se toinenkaan ääripää takaa onnea, pitkä odottaminen ja opiskeluun ja työhön panostaminen siis.
Mikä sinä olet määrittelemään, mitä toiselle onni merkitsee? Tiedä vaikka olisivat kuinka onnellisia ILMAN aviolittoa ja ILMAN lapsia.
Rauhotuppa nyt. En minä sitä määrittelekään. Nämä henkilöt ovat ystäviäni, ja ovat kertoneet minulle haaveilevansa lapsista ja avioliitosta ja toivovansa elämää, jossa on naimisissa ja lapsia. Ihan omia sanojaan, ei minun määrittelyä tai kuvitelmaa siitä että kaikki muka haluaisi lapsia.
Toiset löytää hyvän miehen nuorena ja on naimisissa kuolemaansa asti. Lapsetkin täydellisiä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni, turha siitä on silti kiusata.
En ymmärrä nuorten ihmisten vuosikausia kestäviä parisuhteita ilman lapsia. Usein tulee mieleen, eikö seksi onnistu vai onko oma mukavuus tärkeintä. Lapsettomuudesta puhuvat toki eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla avoliitto johti eroon, mutta lastani en ole kertaakaan katunut. En edes niissä lapsen teini-iän myrskyissä. Miksi kaikki pitää olla varman päälle, kun ei se mitään takaa kuitenkaan?
Eipä ihme tolla ajattelutavalla, et ei ole oikein natsannu. Ensimmäisen vastaantulleen miehen kanssa teit lapsen?
Ei kun oikein hakemalla hain miestä. Seurustelin ja tapailin vuosia useita, sitten löytyi sellainen, jonka geenit täydensi kivasti mun geenejä. Lapsi olikin suht täydellinen, mutta suhde ei.
Sulla olikin ilmeisesti tavoitteena löytää hyvät geenit lapsellesi, eikä hyvää puolisoa itselles.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä nuorten ihmisten vuosikausia kestäviä parisuhteita ilman lapsia. Usein tulee mieleen, eikö seksi onnistu vai onko oma mukavuus tärkeintä. Lapsettomuudesta puhuvat toki eri asia.
Koska lapsi pilaa parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelen ehkä lähinnä sitä, että jos tietää toisen olevan "oikea" niin mikä kiire on. Silloinhan suhteessa on varmin mielin ja tietää, että toinen pysyy rinnalla.
Itse en voisi kuvitella, että sitoutuisin kehenkään loppuelämäkseni viiden kuukauden jälkeen. Siis lapsethan sitovat enemmän kuin naimisiinmeno.
Haluan nauttia ensin siitä parisuhteesta ja nähdä minkälainen mies on niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Vuodet eivät takaa mitään mutta todennäköisyys kuitenkin on hieman parempi, jos toisen tuntee pidemmältä ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä nuorten ihmisten vuosikausia kestäviä parisuhteita ilman lapsia. Usein tulee mieleen, eikö seksi onnistu vai onko oma mukavuus tärkeintä. Lapsettomuudesta puhuvat toki eri asia.
Koska lapsi pilaa parisuhteen.
Harmi jos sulla pilasi. Meidän vaan parani :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset löytää hyvän miehen nuorena ja on naimisissa kuolemaansa asti. Lapsetkin täydellisiä. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni, turha siitä on silti kiusata.
Ai että se on vaan siitä kiinni onko mies hyvä? Onko sinusta kaikki naiset hyviä vai eikö sillä ole parisuhteen kannalta merktystä?
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen ehkä lähinnä sitä, että jos tietää toisen olevan "oikea" niin mikä kiire on. Silloinhan suhteessa on varmin mielin ja tietää, että toinen pysyy rinnalla.
Itse en voisi kuvitella, että sitoutuisin kehenkään loppuelämäkseni viiden kuukauden jälkeen. Siis lapsethan sitovat enemmän kuin naimisiinmeno.
Haluan nauttia ensin siitä parisuhteesta ja nähdä minkälainen mies on niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Vuodet eivät takaa mitään mutta todennäköisyys kuitenkin on hieman parempi, jos toisen tuntee pidemmältä ajalta.
Minä taas en ymmärrä, että jos molemmat haluavat niitä lapsia niin mitä siinä odotetaan? Jos molemmilla työpaikat jne. Ei opiskeluja kesken niin miksi tuhlata 3 vuotta odotteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä nuorten ihmisten vuosikausia kestäviä parisuhteita ilman lapsia. Usein tulee mieleen, eikö seksi onnistu vai onko oma mukavuus tärkeintä. Lapsettomuudesta puhuvat toki eri asia.
Koska lapsi pilaa parisuhteen.
Harmi jos sulla pilasi. Meidän vaan parani :)
Sanoinko, että mulla on pilannut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen ehkä lähinnä sitä, että jos tietää toisen olevan "oikea" niin mikä kiire on. Silloinhan suhteessa on varmin mielin ja tietää, että toinen pysyy rinnalla.
Itse en voisi kuvitella, että sitoutuisin kehenkään loppuelämäkseni viiden kuukauden jälkeen. Siis lapsethan sitovat enemmän kuin naimisiinmeno.
Haluan nauttia ensin siitä parisuhteesta ja nähdä minkälainen mies on niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Vuodet eivät takaa mitään mutta todennäköisyys kuitenkin on hieman parempi, jos toisen tuntee pidemmältä ajalta.
Minä taas en ymmärrä, että jos molemmat haluavat niitä lapsia niin mitä siinä odotetaan? Jos molemmilla työpaikat jne. Ei opiskeluja kesken niin miksi tuhlata 3 vuotta odotteluun?
Jos sulle ei ole merkitystä millasen ihmisen kanssa lisäännyt, ni mikäs siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä nuorten ihmisten vuosikausia kestäviä parisuhteita ilman lapsia. Usein tulee mieleen, eikö seksi onnistu vai onko oma mukavuus tärkeintä. Lapsettomuudesta puhuvat toki eri asia.
Koska lapsi pilaa parisuhteen.
Harmi jos sulla pilasi. Meidän vaan parani :)
Sanoinko, että mulla on pilannut?
"lapsi pilaa parisuhteen" et voi tietää ilman kokemusta, eli joko sulla on pilannut tai kommenttisi oli vaan puutaheinää ja mutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen ehkä lähinnä sitä, että jos tietää toisen olevan "oikea" niin mikä kiire on. Silloinhan suhteessa on varmin mielin ja tietää, että toinen pysyy rinnalla.
Itse en voisi kuvitella, että sitoutuisin kehenkään loppuelämäkseni viiden kuukauden jälkeen. Siis lapsethan sitovat enemmän kuin naimisiinmeno.
Haluan nauttia ensin siitä parisuhteesta ja nähdä minkälainen mies on niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Vuodet eivät takaa mitään mutta todennäköisyys kuitenkin on hieman parempi, jos toisen tuntee pidemmältä ajalta.
Minä taas en ymmärrä, että jos molemmat haluavat niitä lapsia niin mitä siinä odotetaan? Jos molemmilla työpaikat jne. Ei opiskeluja kesken niin miksi tuhlata 3 vuotta odotteluun?
Jos sulle ei ole merkitystä millasen ihmisen kanssa lisäännyt, ni mikäs siinä.
En alkaisi ylipäänsä parisuhteeseen kenen tahansa kanssa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen ehkä lähinnä sitä, että jos tietää toisen olevan "oikea" niin mikä kiire on. Silloinhan suhteessa on varmin mielin ja tietää, että toinen pysyy rinnalla.
Itse en voisi kuvitella, että sitoutuisin kehenkään loppuelämäkseni viiden kuukauden jälkeen. Siis lapsethan sitovat enemmän kuin naimisiinmeno.
Haluan nauttia ensin siitä parisuhteesta ja nähdä minkälainen mies on niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Vuodet eivät takaa mitään mutta todennäköisyys kuitenkin on hieman parempi, jos toisen tuntee pidemmältä ajalta.
Minä taas en ymmärrä, että jos molemmat haluavat niitä lapsia niin mitä siinä odotetaan? Jos molemmilla työpaikat jne. Ei opiskeluja kesken niin miksi tuhlata 3 vuotta odotteluun?
Koska ei se lapsientekeminen ole suhteessa heti se ensimmäinen prioriteetti. Vaan ensin opitaan tuntemaan toinen ja opitaan elämään yhdessä ja rakennetaan kestävä parisuhde.
Kannattaisi varmistaa, ettei ainakaan ole niitä pahimpia ongelmia seurustelemalla ja asumalla saman katon alla vähintään kolme vuotta toisen kanssa. Siinä ajassa tulee esiin, jos on väkivaltaisuutta, päihdeongelmaa, kotityöt ei kiinnosta yhtään, menee mieluummin kaverien kanssa ryyppäämään kuin on sinun kanssa, luonneviat, mielenterveysongelmat jne.
Muutaman kuukauden moni voi alkuhuumassa teeskennellä, mutta kyllä se oikea luonto olisi hyvä selvittää ennen lapsia. SIitä voi tulla jopa lapsille suuri riski tulevaisuudessa, jos mies osoittautuukin kusipäiseksi hakkaavaksi alkoholistiksi (joka alussa oli, ah, niin ihana ja ihqu jonka kanssa haluan lapsen HETI!!!!).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen ehkä lähinnä sitä, että jos tietää toisen olevan "oikea" niin mikä kiire on. Silloinhan suhteessa on varmin mielin ja tietää, että toinen pysyy rinnalla.
Itse en voisi kuvitella, että sitoutuisin kehenkään loppuelämäkseni viiden kuukauden jälkeen. Siis lapsethan sitovat enemmän kuin naimisiinmeno.
Haluan nauttia ensin siitä parisuhteesta ja nähdä minkälainen mies on niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Vuodet eivät takaa mitään mutta todennäköisyys kuitenkin on hieman parempi, jos toisen tuntee pidemmältä ajalta.
Minä taas en ymmärrä, että jos molemmat haluavat niitä lapsia niin mitä siinä odotetaan? Jos molemmilla työpaikat jne. Ei opiskeluja kesken niin miksi tuhlata 3 vuotta odotteluun?
Koska ei se lapsientekeminen ole suhteessa heti se ensimmäinen prioriteetti. Vaan ensin opitaan tuntemaan toinen ja opitaan elämään yhdessä ja rakennetaan kestävä parisuhde.
Niin, ei välttämättä sinulle. Joku voi etsiä sitä parisuhdetta juuri siksi että saa perheen ja lapsia. Joku voi olla heti sellainen kun on loppuelämänsä ja toinen 20 vuoden päästä yhtäkkiä muuttua, ei voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen ehkä lähinnä sitä, että jos tietää toisen olevan "oikea" niin mikä kiire on. Silloinhan suhteessa on varmin mielin ja tietää, että toinen pysyy rinnalla.
Itse en voisi kuvitella, että sitoutuisin kehenkään loppuelämäkseni viiden kuukauden jälkeen. Siis lapsethan sitovat enemmän kuin naimisiinmeno.
Haluan nauttia ensin siitä parisuhteesta ja nähdä minkälainen mies on niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Vuodet eivät takaa mitään mutta todennäköisyys kuitenkin on hieman parempi, jos toisen tuntee pidemmältä ajalta.
Minä taas en ymmärrä, että jos molemmat haluavat niitä lapsia niin mitä siinä odotetaan? Jos molemmilla työpaikat jne. Ei opiskeluja kesken niin miksi tuhlata 3 vuotta odotteluun?
Välillä mietin, että minä pikkujuttuja ihmiset pitävät lapsen hankkimista.
Sinä pääset eroon puolisosta ja voit pariutua uudelleen jonkun toisen kanssa, jos puoliso paljastuu esim. alkoholistiksi, väkivaltaiseksi tms.
Mutta lapsi ei enää uutta isää saa, vaan tämä huippuvalinta on hänen isänsä hamaan loppuun asti.
Se, että maltat tutustua kunnolla ennen lasta, on se ensimmäinen palveluksesi lapsillesi. Joo, joskus paljastuu vuosienkin jälkeen asioita vasta lapsen synnyttyä, mutta herkemmin niitä ylläreitä tulee jos tuntemattoman kanssa lisäännyt.
Eivät toki kadu lapsia. Mutta sitä katuvat kipeästi, että tekivät lapset epävakaaseen liittoon. Lapset oireilevat isiensä ongelmien takia ja kodin riitaisan ilmapiirin takia. He kokevat valtavaa syyllisyyttä ja epäonnistumista äitinä, koska eivät ole voineet tarjota rakkaimmilleen ehjää kotia.
Molemmat suhtautuvat erittäin kriittisesti pikaliittoihin ja puhuvat, että haluavat opettaa lapsilleen, että kannattaa harkita ja odottaa ennen kuin perustaa perheen.