Miksi pitäisi muka vuosia seurustella ennenkuin miettii lapsentekoa kumppanin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä kritisoisa nopasti lapsen hankkimista, mutta kuitenkin ovat unohtaneet sen, että heti kun seksuaalisuhde alkaa, niin myös raskaus voi alkaa. Eli jos muutaman kk:n seurustelun jälkeen aloittaa seksin, niin on samalla myös hyväksynyt, että lapsia voi tulla, vaikkakin toki ehkäisy pienentää riskiä.

Hyvin hoidettu ehkäisy estää raskauden. Jos ehkäisy pettää aktin aikana, katumuspilleri estää raskauden.

Vaan eipäs aina estäkkään :) t. Katumuspilleristä huolimatta raskaaksi tullut

Me oltiin oltu viisi vuotta yhdessä ennen lasten saamista. Kyllä tuossa ajassa ehti jo tulla vastaan niitä vastoinkäymisiäkin ja minusta oli hyvä että meillä oli parisuhteessa jo kokemusta miten ei niin ruusuisista asioista yhdessä selvittiin. Meidän tapauksessa oli työttömyyttä, vakavaa sairautta, lähipiirin kuolemantapaus ym. Tunsimme toisemme noiden kokemusten jälkeen paremmin, mitä ensimmäisen vuoden alkuhuuman aikaan olisi ollut mahdollista ja arki oli näyttänyt jo miten kriiseistä selvitään yhdessä. Ei päässyt siis vauva-arki yllättämään rankkuudellaan, me oltiin tiimi.

Se rakkaus ei välttämättä aina riitä kun arki potkii päähän, kyllä puoliso pitää tuntea ennenkuin siihen lapsia hankitaan! Ja parisuhde vaatii myös tahtoa rakastaa. Ei viiden kuukauden jälkeen voi sanoa varmasti onko tämä ihminen se jonka kanssa olen vielä viiden tai kymmenen vuoden päästä, vaan kun alkuhuuma ja ihastus laskee ja näet puolison muutenkin kuin ruusunpunaisten lasien läpi virheineen ja puutteineen kaikkineen (ja hän sinut), tiedät onko siinä ihminen jonka arvomaailma vastaa omaasi.

Oletteko yhdessäolon aikananne päässeet yhteisymmärrykseen lapsen tulevista kasvatuslinjoista, koska lapsi aloittaa päivähoidon, miten tulojen pudotus vaikuttaa talouteenne, miten järjestätte kotityöt vauvan synnyttyä, mille alueelle muutatte koulun aloitusta silmällä pitäen, tarviiko asunto vaihtaa isompaan heti vai myöhemmin, aiotko imettää, miten järjestätte yhteistä aikaa jatkossa (tukiverkot), kumpi jää kotiin lapsen sairastaessa, mitäs jos lapsi ei olekaan terve? Tai kuinka paljon kumpikin saa jatkossa "omaa aikaa", jääkö toinen hoitovapaalle ja jos jää niin kumpi, otatteko lapselle vakuutuksen, osallistuuko isä yövalvomisiin ja koliikkivauvan hoitoon, vaihtaako vaippoja? Entä jos tulee vaikea raskaus tai synnytyksessä tapahtuu jotain, onko mies rinnallasi vaikka kuset allesi kuukausia? Tiedättekö edes paljonko tuleva vanhempainpäiväraha on tai oletteko laskeneet hoitomaksun suuruuden? Täällä on lukemattomia aloituksia näihin asioihin liittyen, kuinka niiden hoitaminen tuleekin yllätyksenä eikä vanhemmat olekaan samoilla linjoilla. Kun on menty ne vaaleapunaiset lasit silmillä perse edellä puuhun.

No ei se 10 vuoden yhdessäolo ennen raskautumista ole avain onneen ja autuuteen. Jos naisella on vaikkapa kolme pidempää parisuhdetta takana, hän yhtäkkiä onkin kolmevitonen eikä se raskautuminen enää ole niin itsestäänselvyys. Ei missään suhteessa saa takuutodistusta mukana että hei tää on nyt se oikea, eikä kukaan tule kertomaan että hei nyt on se hetki kun on hyvä tehä lapsi. Nää on niitä asioita joita jokainen tekee omalta tunnepohjaltaan ( poisluettuna ne isäksi huijaamiset, se on väärin ) ja ulkopuolisten on ihan turha marista päätöksistä, jotka ei heille kuulu.

Jos siis puhutaan täysivaltaisista, täysijärkisistä aikuisista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä kritisoisa nopasti lapsen hankkimista, mutta kuitenkin ovat unohtaneet sen, että heti kun seksuaalisuhde alkaa, niin myös raskaus voi alkaa. Eli jos muutaman kk:n seurustelun jälkeen aloittaa seksin, niin on samalla myös hyväksynyt, että lapsia voi tulla, vaikkakin toki ehkäisy pienentää riskiä.

Hyvin hoidettu ehkäisy estää raskauden. Jos ehkäisy pettää aktin aikana, katumuspilleri estää raskauden.

Vaan eipäs aina estäkkään :) t. Katumuspilleristä huolimatta raskaaksi tullut

Jälkiehkäisypilleri estää raskauden vain, jos ovulaatio ei ole vielä tullut. Ja jos ovulaatio on ihan just tapahtumassa, niin pilleri ei välttämättä ehdi sitä enää estää. Ja kun siittiöt sen kolme päivää vähintään (tai jopa 10 päivää) elää kohdussa hedelmöittämiskykyisinä niin ei todellakaan aina estä raskautta.

Ehkäisystä huolimatta on kaikkien muistettava, että se voi pettää ja jos on valmis seksiin, on otettava vastuu myös vahinkoraskaudesta.

En varmaan saa kovin paljoa yläpeukkuja tälle kommentille, mutta mielestäni elämää ei kannata yrittää varmistella ja suunnitella kamalan tarkkaan. Jos ennen "lastentekoa" pitäisi varmistaa kaikki mahdollinen, eli kumppanin kasvatusnäkemykset, ajatukset lapsiperheen raha-asioita, mielipiteet vanhempainvapaista, kotitöistä, matkustelusta lasten kanssa jne niin vaikeaksi menee. Kasvatusnäkemykset ja mielipiteet kotitöiden jakamisesta voi muuttua lasten saamisen jälkeen. Rahatilanne saattaa muuttua radikaalistikin ja suhtautuminen perheen asemaan arvojärjestyksessä. Nainen ei pysty millään lapsettomasta miehestä varmistamaan, että millainen mies tulee olemaan isänä ja perheen toisena vanhempana. Myöskään asioista ennakkoon sopiminen ei mitenkään takaa, että siinä lapsiarjen keskellä ne ennakkosopimukset toteutuisivat. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko yhdessäolon aikananne päässeet yhteisymmärrykseen lapsen tulevista kasvatuslinjoista, koska lapsi aloittaa päivähoidon, miten tulojen pudotus vaikuttaa talouteenne, miten järjestätte kotityöt vauvan synnyttyä, mille alueelle muutatte koulun aloitusta silmällä pitäen, tarviiko asunto vaihtaa isompaan heti vai myöhemmin, aiotko imettää, miten järjestätte yhteistä aikaa jatkossa (tukiverkot), kumpi jää kotiin lapsen sairastaessa, mitäs jos lapsi ei olekaan terve? Tai kuinka paljon kumpikin saa jatkossa "omaa aikaa", jääkö toinen hoitovapaalle ja jos jää niin kumpi, otatteko lapselle vakuutuksen, osallistuuko isä yövalvomisiin ja koliikkivauvan hoitoon, vaihtaako vaippoja?

Ei näitä voi varmistaa ja selvittää ennen ekan lapsen syntymää. Voi noista tietysti keskustella, mutta mitä se hyödyttää? Se, että imettääkö vai ei, riippuu monesta asiasta, eikä sitä voi etukäteen "päättää". On ihan hassua sopia omasta ajasta, että molemmat saa vaikkapa yhden oman vapaaillan viikossa, koska elämä ei välttämättä mene niin, voi tulla sairauksia tai kolmoset tai vaikka mitä, ja tuollainen sopimus ei välttämättä ole toimiva. Ne nyt olevat tukiverkot saattavat kuolla tai muuttaa toiselle puolelle Suomea yllättäen. Vaihtaako isä vaippoja? Lapseton mies sanoo varmaan monesti että vaipat yök, mutta kun se oma vauva on siinä sylissä niin ajatusmaailma saattaa olla ihan erilainen kuin lapsettomana. Tai mies voi luvata tottakai vaihtaa paljon vauvoja, mutta saattaa saada töistä käskyn siirtyä matkatyöhön ja silloin yllättäen isoin osa vaipoista jää naisen vaihdettavaksi. Nuo asiat tulee yllättyksenä ihmisille siksi, että lapseton ihminen ei tiedä eikä ymmärrä millaista vauvan kanssa sitten ihan oikeasti on. Se todellisuus paljastuu vasta sitten kun sitä elää. Ja se miten kukin siihen itse reagoi ja miten sitä jaksaa vai ei jaksa.

Jos ikä alkaa olemaan yli 35 ei voi kovin montaa vuotta katsella onko kumppani sopiva suhteeseen. Kyllä ne lapset pitää vaan tehdä jos niitä haluaa. Ja ero tulee kuitenkin 5-10 vuoden jälkeen niin mitä sitä pidättelemään. Minä ainakin haluaisin lapsen kun ikä alkaa olla kohta 40v, mitään kotileikkejä en silti jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä muutenkaan voi tietää, vaikka olisi ollut vuosia yhdessä, että jos toinen yhtäkkiä haluaakin erota, tai tulee jokin riita, tai toinen vaikka kuolee? MItä väärää on muka tehdä lapsi toisen kanssa jos kummatkin rakastaa toisia esim jos ollaan vaan 5 kk seurusteltu?

Rakkaushuuma haihtuu noin 1000 päivässä. Sen jälkeen alkaa arki ja jos alkaa laittamaan lapsia rakkaushurmassa, niin välttyy monilta ikäviltä ja hankalilta asioilta, jos tulee ero kun suhdetta on kestänyt pitempään. Aika moni avioliitto ( ja avoliitto) päätyy eroon ja jälki voi olla karseeta, kun toinen osapuoli ei halua erota, alkaa riitaisat sovittelut jne... lähipiirissä parikin eroa ja tosiaan molemmissa liian aikainen lapsien tekeminen...

Sitten kun seurustelee vuosia ja ottaa varman päälle, joutuu juoksemaan lapsettomuushoidoissa.

Jokaisen elämä menee miten menee. Olet aikuinen ja osaat punnita asiat eri kanteilta. Sun ei tarvitse kysyä ohjeistusta vauvapalstalta tai äidiltä lupaa. Keskustele miehen kanssa rehellisesti asioista. Ole rehellinen itsellesikin ihan kaikessa ja tee päätös siltä pohjalta.

Kaksi kaveriani teki tuon. Molemmat fiksuja aikuisia naisia. Biologinen kello vaan tikitti. Raskaaksi kuukauden seurustelun jälkeen, kihlat, avioliitto, yhteinen koti. Vuoden päästä seurustelun alkamisesta olivat molemmat rouvia ja vauvan äitejä.

Ihanan romanttinen rakkaustarina, he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti?

Ei. Toisen mies paljastui alkoholistiksi, toisen erittäin vaikeasti mielenterveysongelmaiseksi.

Aina kun näen näitä naisia, he tilittävät paskaa avioliittoaan ja surevat elämänsä suurinta virhettä.

Vierailija kirjoitti:

En varmaan saa kovin paljoa yläpeukkuja tälle kommentille, mutta mielestäni elämää ei kannata yrittää varmistella ja suunnitella kamalan tarkkaan. Jos ennen "lastentekoa" pitäisi varmistaa kaikki mahdollinen, eli kumppanin kasvatusnäkemykset, ajatukset lapsiperheen raha-asioita, mielipiteet vanhempainvapaista, kotitöistä, matkustelusta lasten kanssa jne niin vaikeaksi menee. Kasvatusnäkemykset ja mielipiteet kotitöiden jakamisesta voi muuttua lasten saamisen jälkeen. Rahatilanne saattaa muuttua radikaalistikin ja suhtautuminen perheen asemaan arvojärjestyksessä. Nainen ei pysty millään lapsettomasta miehestä varmistamaan, että millainen mies tulee olemaan isänä ja perheen toisena vanhempana. Myöskään asioista ennakkoon sopiminen ei mitenkään takaa, että siinä lapsiarjen keskellä ne ennakkosopimukset toteutuisivat. 

Juuri näin. Ihminen ei ole koskaan valmis, vaan kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Perheen perustamisen pitäisi olla osa normaalia elämää ja tapahtua sitten kun molemmista tuntuu oikealta, eikä jotain mihin saisi ryhtyä vasta kun on jonkun muun määrittelemät tehtävät ja minimiajat suoritettuina. Joskus menee pieleen ja tulee ero, mutta mitä sitten? Elämää pitäisi elää niin, että on aina onnellinen, eikä niin, että kun teen nämä ja nämä ja nämä asiat, niin olen sitten joskus onnellinen.

Ihan itseppähän asianne hoidatte.

Biologisesti alkuhuuma on tarkoitettu juuri siihen, että lapset tehdään sen aikana, eli hyvin pian suhteen alettua. Alkuhuuman voimin jaksaa katsoa ihastuneena kumppania myös sen raskaan vauva-arjen keskellä. Se on alkuhuuman evolutionäärinen funktio, varmistaa vauvalle molemmat vanhemmat hoitajiksi. Nykyään yhteiskunta vaan "painostaa" toisentyyppiseen ajatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kaveriani teki tuon. Molemmat fiksuja aikuisia naisia. Biologinen kello vaan tikitti. Raskaaksi kuukauden seurustelun jälkeen, kihlat, avioliitto, yhteinen koti. Vuoden päästä seurustelun alkamisesta olivat molemmat rouvia ja vauvan äitejä.

Ihanan romanttinen rakkaustarina, he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti?

Ei. Toisen mies paljastui alkoholistiksi, toisen erittäin vaikeasti mielenterveysongelmaiseksi.

Aina kun näen näitä naisia, he tilittävät paskaa avioliittoaan ja surevat elämänsä suurinta virhettä.

Molemmat itkevät ja katuvat niitä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa miehistä ei halua isäksi ja vielä isompi osa naisista hankkiutuu salaa raskaaksi.

Tämä on ihanpaskapuhetta ja sen me kaikki tiedämme. Se että jos nainen sanoo ettei käytä mitään ehkäisyä ja mies panee silti paljaalla ei ole miehen huijaamista isäksi, vaikka nämä reppanat niin haluavat itselleen uskotella.

Aika pitkälle tässä keskustelussa päästiin, ennenkun miesviha tuli esille.

Mulla avoliitto johti eroon, mutta lastani en ole kertaakaan katunut. En edes niissä lapsen teini-iän myrskyissä. Miksi kaikki pitää olla varman päälle, kun ei se mitään takaa kuitenkaan?

Mun vanhempien nuoruudessa 60-luvulla esikoiset väännettiin hyvin varhaisessa vaiheessa. Ihmeesti nuo minunkin vanhemmat ovat yhdessä kitkutelleet. Eivätkä ole ainoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso osa miehistä ei halua isäksi ja vielä isompi osa naisista hankkiutuu salaa raskaaksi.

Tämä on ihanpaskapuhetta ja sen me kaikki tiedämme. Se että jos nainen sanoo ettei käytä mitään ehkäisyä ja mies panee silti paljaalla ei ole miehen huijaamista isäksi, vaikka nämä reppanat niin haluavat itselleen uskotella.

Aika pitkälle tässä keskustelussa päästiin, ennenkun miesviha tuli esille.

Juu ja naisviha tuli jo tuossa mihin vastasin :)

Vierailija kirjoitti:

Tiedän paljon pariskuntia, jotka ovat alkaneet seurustella nuorina. Elämä on mennyt "viisaita valintoja tehden" hankkien ammatti, jonkin verran omaisuutta esim asunto, työpaikka ja ura jne. Ja edelleen siis vähän yli kolmikymppisenä ovat yhdessä. Mutta ei naimisissa eikä lapsia. Ja tuntuu, että niitä ei tulekaan tapahtumaan. Suhteen olisi pitänyt edetä nopeammin, jos se olisi ollut edetäkseen. Jos 15 vuoden aikana ei ole mennyt naimisiin eikä lisääntynyt, niin onhan siihen joku syy. Eli ei se toinenkaan ääripää takaa onnea, pitkä odottaminen ja opiskeluun ja työhön panostaminen siis.

Mikä sinä olet määrittelemään, mitä toiselle onni merkitsee? Tiedä vaikka olisivat kuinka onnellisia ILMAN aviolittoa ja ILMAN lapsia.