Upeat naiset, jotka pysyvät sinkkuna...

Olen 26-vuotias, yliopiston käynyt ja koulutustani vastaavassa työssä, liikunnallinen, normaalipainoinen, elämäniloinen, omillaan toimeen tuleva ja tavallisesta arjesta nauttiva nainen. Eronnut olen pitkästä parisuhteesta (7 v), eikä ole lapsia eikä lemmikkejä. Eläkeikää lähestyvät työkaverit tulevat ehdottelemaan "kuinka kiva poika minulla sinulle olisi" ja tuo kiva poika onkin sitten Pena 40 v, joka asuu vielä kotona, rassaa autoja ja on työtön. On myös tyrkytetty päälle kolmekymppistä, vanhemmissaan kiinniolevaa "Mikkoa", jolla on vaikea huoltajuuskiista lapsensa äidin kanssa ja sanottu "kuinka teillä on niin paljon yhteistä".

Ehkä olen tyly, mutta henkilökohtaisesti koen, ettei minulla ole näiden Penojen ja Mikkojen kanssa mitään yhteistä. Ajattelen, että jos olen itse työssä käyvä ihminen, joka huolehtii itsestään, pärjää omillaan, on tyytyväinen elämäänsä ja haluaisi olla parisuhteessa siksi, että toisen kanssa on hyvä olla (ei siksi, että olettaisin toisen tekevän minut onnelliseksi, koska onni lähtee ihmisestä itsestään), voin odottaa sitä myös toiselta (eri asia sitten onkin, onko tuollaista miestä olemassa). Jos elämäni on nyt mukavaa näinkin, miksi ottaisin elämänlaatuani alentamaan jonkun ihmisen, jonka kanssa elämäntyylimme eivät kohtaa? Olen mieluummin yksin kuin sellaisessa suhteessa, jossa elämäntyylit ja arvon eivät kohtaa.

Aina hämmentyneenä luen täälläkin kommentteja, miten joku DI mies sanoo haluavansa perheen jonkun mukavan naisen kanssa, joka mieluiten ei ole kauhean korkeasti koulutettu, jotta ura ei ole hänelle tärkein, vaan nainen arvostaisi kotia ja on miehelle mukava. Näillä miehillä ei taida olla paljonkaan käsitystä naisista.

Tunnen naisen, jolla ei ole korkea koulutus, ja toimii sihteerinä. Hän on kuitenkin synnynnäistä johtaja-ainesta, ja luotsaa vapaa-ajalla yhtä harrastusseuraa rautaisella kädellä. Ei ole pullantuoksuinen eikä ehdi kanniskella miehille tohveleita. Sitten tunnen kunnianhimoisen DI naisen, joka kyllä töissä on rautainen neuvottelija, mutta kotioloissa viihtyy kotona, leipoo ja tykkää laittaa kotia, ja palvoo miestään ja pukeutuu huolella tätä varten.

Tällaisen DI naisen on ilmeisen paljon vaikeampi löytää miestä, koska perusjani Tuusulasta ei tunnu tasavahvalta kumppanilta (kyllä ulkopuolisenkaan silmään), ja DI miehet luulevat että hänen täytyy ammattinsa takia olla piinkova uranainen.

Vierailija kirjoitti:

Aina hämmentyneenä luen täälläkin kommentteja, miten joku DI mies sanoo haluavansa perheen jonkun mukavan naisen kanssa, joka mieluiten ei ole kauhean korkeasti koulutettu, jotta ura ei ole hänelle tärkein, vaan nainen arvostaisi kotia ja on miehelle mukava. Näillä miehillä ei taida olla paljonkaan käsitystä naisista.

Tunnen naisen, jolla ei ole korkea koulutus, ja toimii sihteerinä. Hän on kuitenkin synnynnäistä johtaja-ainesta, ja luotsaa vapaa-ajalla yhtä harrastusseuraa rautaisella kädellä. Ei ole pullantuoksuinen eikä ehdi kanniskella miehille tohveleita. Sitten tunnen kunnianhimoisen DI naisen, joka kyllä töissä on rautainen neuvottelija, mutta kotioloissa viihtyy kotona, leipoo ja tykkää laittaa kotia, ja palvoo miestään ja pukeutuu huolella tätä varten.

Tällaisen DI naisen on ilmeisen paljon vaikeampi löytää miestä, koska perusjani Tuusulasta ei tunnu tasavahvalta kumppanilta (kyllä ulkopuolisenkaan silmään), ja DI miehet luulevat että hänen täytyy ammattinsa takia olla piinkova uranainen.

No ei minua miehenä kiinnosta jonkun sihteerinaisen voimafantasiat vapaalla. Jos pitää valita lämmin ja vähemmän koulutettu tai kylmä ja korkeakoulutuksen saanut, niin valtaosa miehistä valitsee ensimmäisen.

Vierailija kirjoitti:

Jos elämäni on nyt mukavaa näinkin, miksi ottaisin elämänlaatuani alentamaan jonkun ihmisen, jonka kanssa elämäntyylimme eivät kohtaa?

Tämä.

Koska sellaisen ihmisen löytäminen, kenen kanssa olisimme sopivia toisillemme(arvot, elämänlaatu, tulevaisuudensuunnitelmat jne), on lähes mahdotonta, niin mieluummin nautin tästä lyhyestä ja ainutkertaisesta elämästäni ilman parisuhdetta, kuin tuhlaan aikaani etsien jotain mitä ei välttämättä ole edes olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetut emiliavuorisalmet voivat hyvinkin jäädä ilman miestä jonka he huolisivat, koska noista samoista harvoista miehistä kilpailevat käytännössä kaikki nätit ja miellyttäväpersoonaiset, väh. maalaisjärjellä siunatut naiset. Huipputason miehetkään kun eivät usein edellytä naiselta tiettyä tulotasoa tai varallisuutta ja koulutusta. 

Itse olen AMK käynyt, timmilroppainen, liikunnallinen ja kaunis nainen. En löydä

Miestä ja minua on satutettu niin paljon, että en ehkä enää edes halua sellaista. Perheen haluaisin, mutta onneksi lapsia voi saada ilman miestä.

Tämä pitäisi ilman muuta kieltää. On todella ihmeellistä, että tuollainen on ylipäätään edes mahdollistettu. Ilmeisesti vain naisen oikeuksilla on merkitystä - paskat lapsen oikeudesta isään.

Jos ei löydä sellaista miestä kenet haluaa ja ikää 34v. Ei paljon ole enää muita mahdollisuuksia. Ja onneksi on muita isän korvaavia miehiä elämässäni.

Sulla on aivan samat mahdollisuudet kuin samassa tilanteessa olevalla miehelläkin - jätä lapset hankkimatta. Mitö enemmän tällaisia takaportteja naisille mahdollistetaan, sitä enemmän isättömiä lapsia tulee. Ja kaikki mahdolliset tilastot kertovat, että yksinhuoltajan lapset pärjäävät elämässä huonosti. Naisten yksinhuoltajuutta ei todellakaan tule tukea. Se on etenkin pojille todellinen karhunpalvelus.

Olen yh ja minulla on poika. Hän oli koulussa ysin oppilas, harrasti laajasti ja on laaja ystäväpiiri. Nykyisin on vastavalmistunut DI ja omillaan. Mielestäni on elämässä pärjännyt ihan siinä kuin kuka tahansa. Nykyisin kun yh ei tarkoita köyhä, huonoista oloista, vuokrakasarmissa, juopon isän jättämä. Yh voi olla koulutettu, täysipäinen, hyvässä työssä, itsensä mukavasti elättävä, hyvät sosiaaliset verkostot ja elämänhallinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7:lle kysymys: Miksi suhteesi eivät sitten toimineet, jos kerran teillä oli "henkistä yhteyttä ja olitte niin sopivia jne."?

En päätynyt seurustelemaan pitkäaikaisesti kummankaan kanssa, koska olimme menossa elämässä eri suuntiin, mutta en pidä noita suhteita mitenkään epäonnistuneina. Hauskaa oli, ja mukavia muistoja jäi molemmille osapuolille kummassakin tapauksessa. Lyhytkin suhde voi olla hyvä suhde.

Sen verran olitte yhdessä että saitte papilloomavirustyypit vaihdettua, olikohan sen väärti? Hpv-peräisten syöpien todennäköisyys korreloi puhtaasti seksikumppanien määrän kanssa, eikä virus ole vältettävissä kondomilla. Tarjolla olisi esim kohdunkaulan syöpää, peräsuolen, pään ja kaulan alueen syöpiä ja mikä surullisinta , penissyöpää.

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina hämmentyneenä luen täälläkin kommentteja, miten joku DI mies sanoo haluavansa perheen jonkun mukavan naisen kanssa, joka mieluiten ei ole kauhean korkeasti koulutettu, jotta ura ei ole hänelle tärkein, vaan nainen arvostaisi kotia ja on miehelle mukava. Näillä miehillä ei taida olla paljonkaan käsitystä naisista.

Tunnen naisen, jolla ei ole korkea koulutus, ja toimii sihteerinä. Hän on kuitenkin synnynnäistä johtaja-ainesta, ja luotsaa vapaa-ajalla yhtä harrastusseuraa rautaisella kädellä. Ei ole pullantuoksuinen eikä ehdi kanniskella miehille tohveleita. Sitten tunnen kunnianhimoisen DI naisen, joka kyllä töissä on rautainen neuvottelija, mutta kotioloissa viihtyy kotona, leipoo ja tykkää laittaa kotia, ja palvoo miestään ja pukeutuu huolella tätä varten.

Tällaisen DI naisen on ilmeisen paljon vaikeampi löytää miestä, koska perusjani Tuusulasta ei tunnu tasavahvalta kumppanilta (kyllä ulkopuolisenkaan silmään), ja DI miehet luulevat että hänen täytyy ammattinsa takia olla piinkova uranainen.

No ei minua miehenä kiinnosta jonkun sihteerinaisen voimafantasiat vapaalla. Jos pitää valita lämmin ja vähemmän koulutettu tai kylmä ja korkeakoulutuksen saanut, niin valtaosa miehistä valitsee ensimmäisen.

Kysymys onkin, miksi ihmeessä miehillä on sellainen perusolettamus että vähän koulutettu on lämmin, ja korkeasti koulutettu on kylmä. Naisia on kuitenkin todellisuudessa molemmissa joka lähtöön?

Vierailija kirjoitti:

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina hämmentyneenä luen täälläkin kommentteja, miten joku DI mies sanoo haluavansa perheen jonkun mukavan naisen kanssa, joka mieluiten ei ole kauhean korkeasti koulutettu, jotta ura ei ole hänelle tärkein, vaan nainen arvostaisi kotia ja on miehelle mukava. Näillä miehillä ei taida olla paljonkaan käsitystä naisista.

Tunnen naisen, jolla ei ole korkea koulutus, ja toimii sihteerinä. Hän on kuitenkin synnynnäistä johtaja-ainesta, ja luotsaa vapaa-ajalla yhtä harrastusseuraa rautaisella kädellä. Ei ole pullantuoksuinen eikä ehdi kanniskella miehille tohveleita. Sitten tunnen kunnianhimoisen DI naisen, joka kyllä töissä on rautainen neuvottelija, mutta kotioloissa viihtyy kotona, leipoo ja tykkää laittaa kotia, ja palvoo miestään ja pukeutuu huolella tätä varten.

Tällaisen DI naisen on ilmeisen paljon vaikeampi löytää miestä, koska perusjani Tuusulasta ei tunnu tasavahvalta kumppanilta (kyllä ulkopuolisenkaan silmään), ja DI miehet luulevat että hänen täytyy ammattinsa takia olla piinkova uranainen.

No ei minua miehenä kiinnosta jonkun sihteerinaisen voimafantasiat vapaalla. Jos pitää valita lämmin ja vähemmän koulutettu tai kylmä ja korkeakoulutuksen saanut, niin valtaosa miehistä valitsee ensimmäisen.

Kysymys onkin, miksi ihmeessä miehillä on sellainen perusolettamus että vähän koulutettu on lämmin, ja korkeasti koulutettu on kylmä. Naisia on kuitenkin todellisuudessa molemmissa joka lähtöön?

Ehkä todellisuudessa ajatus taustalla, vaikka sitä eivät itselleenkään myönnä, on että vähemmän koulutettu olisi vähemmän uhkaava ja vaativa, ja on valmiimpi kompromisseihin koska on pakko, kun mies tuo kotiin suurimman osan perheen varoista. Lienee mukavampi ajatus olla kotona lauman johtajauros kuin tasavahva.

Jokainen nainen haaveilee nuoresta johnny deppistä ja kaikki sitä vähempi on kuraa. Siitä se johtuu.

En vain kiinnostu juuri kenestäkään. Monta kertaa olen ajatellut, että no nyt annan tälle miehelle mahdollisuuden, ehkä fiilikset heräävät kun vain jatkaa tapailua. Mutta ei siitä vain tule mitään, jos itse ei tee mieli edes halata tyyppiä (mistään läheisemmästä kontaktista puhumattakaan) ja toinen kuitenkin toivoisi suhteen etenevän. Sitten sitä yleensä vain ahdistuu toisen osoittamasta kiinnostuksesta ja pistää pelin poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kovat kriteerit ja totuttu liian hyvään? Voisin kuvitella, että Leppilammen jälkeen perus Jani Tuusulasta ei oikein säväytä.

Tämä on totta. Mulla on tällä hetkellä sellainen luxusmies, että tuskin koskaan enää tyytyisin vähempään. Joten yksin olisin lopun elämääni.

Voi olla että miehesi jättää sinut kun parin ekan vuoden alkuviehätys katoaa. Luxusmiehiä himoitsevat kaikki naiset, tuskinpa olet hänen tasoaan. Hän vain kelpuutti sinut syystä joksikin aikaa.

Heh, luxusmies on pysynyt rinnalla jo yli 20 vuotta, mikä onkin yksi luxusmiehen hyvistä ominaisuuksista. Nimittäin luotettavuus. Luulisin kuitenkin että aika lailla samoilla leveleillä pyöritään.

Se minua ihmetyttää, miten osa miehistä ei todellakaan tajua, mikä luxusmies oikeasti on. Se ei ole paksu lompakko, kallis auto ja ylimielinen käytös.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen nainen haaveilee nuoresta johnny deppistä ja kaikki sitä vähempi on kuraa. Siitä se johtuu.

Väärin. Lueppa edelliset viestit, itselläni myös samat arvot ja elämäntyyli eli liikunnallisuus ja urheilullisuus, kroppa kunnossa ja että löytyy aivot muualta kuin sieltä alhaalta on vaatimuksena. Ei mitään Johnny Deppiä, yäk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina hämmentyneenä luen täälläkin kommentteja, miten joku DI mies sanoo haluavansa perheen jonkun mukavan naisen kanssa, joka mieluiten ei ole kauhean korkeasti koulutettu, jotta ura ei ole hänelle tärkein, vaan nainen arvostaisi kotia ja on miehelle mukava. Näillä miehillä ei taida olla paljonkaan käsitystä naisista.

Tunnen naisen, jolla ei ole korkea koulutus, ja toimii sihteerinä. Hän on kuitenkin synnynnäistä johtaja-ainesta, ja luotsaa vapaa-ajalla yhtä harrastusseuraa rautaisella kädellä. Ei ole pullantuoksuinen eikä ehdi kanniskella miehille tohveleita. Sitten tunnen kunnianhimoisen DI naisen, joka kyllä töissä on rautainen neuvottelija, mutta kotioloissa viihtyy kotona, leipoo ja tykkää laittaa kotia, ja palvoo miestään ja pukeutuu huolella tätä varten.

Tällaisen DI naisen on ilmeisen paljon vaikeampi löytää miestä, koska perusjani Tuusulasta ei tunnu tasavahvalta kumppanilta (kyllä ulkopuolisenkaan silmään), ja DI miehet luulevat että hänen täytyy ammattinsa takia olla piinkova uranainen.

No ei minua miehenä kiinnosta jonkun sihteerinaisen voimafantasiat vapaalla. Jos pitää valita lämmin ja vähemmän koulutettu tai kylmä ja korkeakoulutuksen saanut, niin valtaosa miehistä valitsee ensimmäisen.

Kysymys onkin, miksi ihmeessä miehillä on sellainen perusolettamus että vähän koulutettu on lämmin, ja korkeasti koulutettu on kylmä. Naisia on kuitenkin todellisuudessa molemmissa joka lähtöön?

Ehkä todellisuudessa ajatus taustalla, vaikka sitä eivät itselleenkään myönnä, on että vähemmän koulutettu olisi vähemmän uhkaava ja vaativa, ja on valmiimpi kompromisseihin koska on pakko, kun mies tuo kotiin suurimman osan perheen varoista. Lienee mukavampi ajatus olla kotona lauman johtajauros kuin tasavahva.

Kas kummaa, eniten miehet täälläkin valittavat juuri rahasta. Oli keskustelu mikä tahansa, heti ensimmäisellä sivulla joku kilttimies alkaa tivata, että kumpiko teidän perheestä oikein tienaa enemmän ja meneehän kaikki kulut tasan.

Nämä johtajaurokset vetoavat parempaan palkkaansa ja vaativat, että nainen tekee kaikki kotityöt yksin sekä hoitaa lapset. Näin siinäkin tapausessa, että kaikki kulut menevät tasan ja naiselle ei jää yhtään rahaa omaan käyttöön. Nainen kun saa miehen siivellä paremman elintason kuin yksinään, niin naisen täytyy osoittaa kiitollisuutta miehelle siivoamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutetut emiliavuorisalmet voivat hyvinkin jäädä ilman miestä jonka he huolisivat, koska noista samoista harvoista miehistä kilpailevat käytännössä kaikki nätit ja miellyttäväpersoonaiset, väh. maalaisjärjellä siunatut naiset. Huipputason miehetkään kun eivät usein edellytä naiselta tiettyä tulotasoa tai varallisuutta ja koulutusta. 

Itse olen AMK käynyt, timmilroppainen, liikunnallinen ja kaunis nainen. En löydä

Miestä ja minua on satutettu niin paljon, että en ehkä enää edes halua sellaista. Perheen haluaisin, mutta onneksi lapsia voi saada ilman miestä.

Tämä pitäisi ilman muuta kieltää. On todella ihmeellistä, että tuollainen on ylipäätään edes mahdollistettu. Ilmeisesti vain naisen oikeuksilla on merkitystä - paskat lapsen oikeudesta isään.

Jos ei löydä sellaista miestä kenet haluaa ja ikää 34v. Ei paljon ole enää muita mahdollisuuksia. Ja onneksi on muita isän korvaavia miehiä elämässäni.

Sulla on aivan samat mahdollisuudet kuin samassa tilanteessa olevalla miehelläkin - jätä lapset hankkimatta. Mitö enemmän tällaisia takaportteja naisille mahdollistetaan, sitä enemmän isättömiä lapsia tulee. Ja kaikki mahdolliset tilastot kertovat, että yksinhuoltajan lapset pärjäävät elämässä huonosti. Naisten yksinhuoltajuutta ei todellakaan tule tukea. Se on etenkin pojille todellinen karhunpalvelus.

Itseasiassa usalaisen tutkimuksen mukaan hedelmöityshoidoilla lapsen saaneiden yksinäisten naisten lapset pärjäävät paremmin kuin keskimääräisten heteroparien lapset. Se johtuu siitä että yksin lapsen hankkiva nainen on hyvin motivoitunut, koulutettu ja varakas.

Upea nainen voi pyöritellä useampaa yhtä aikaa, saada yhdeltä kahviseuraa, toiselta seksiä, kolmannelta remonttiapua ja neljänneltä personal trainerin palveluita, ja tottakai miehet hyväksyvät järjestelyn, koska nainen on upea ja ehkä jonain päivänä (=ei koskaan) ihan ikioma). Kyllä kai silloinkin status on sinkku, ja silti nainen saa kaiken mitä miessukupuolelta tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Miehet ja naiset odottaa eri asioita. Mies kaipaisi hauskaa, hyvännäköistä ja mukavaa naista, jonka kanssa on kiva hengähtää töiden jälkeen kotona hyvästä ruoasta ja seksistä nauttien. Miestä ei kiinnosta pingotus kausiverhoista, matonhapsuista ja oikean sävyisestä mekosta vaimolle. Naiset odottaa miespuolista versiota itsestään, korkeasti koulutettua, uraan ja aktiiviseen elämään panostavaa miestä. Nainen haluaa panostaa niihin pieniin asioihin, matonhapsuista alkaen. Näin kärjistetysti.

Niinpä. Emilia ei välttämättä ole luonteensa puolesta haluttava kumppaniehdokas. Eikö Mikko Koivukin sanonut kun erosivat että haluaa rehellisen ja luotettavan kumppanin? Samoin Heidi Suomi ja _oikeusjuttu_...Maria Junger ja ei värillisiä juomia autossa jne. Vian ei tarvii olla iso jos se on päässä. Arjessa käy kuitenkin äkkiä raskaaksi jos on nipottamista tmv.

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina hämmentyneenä luen täälläkin kommentteja, miten joku DI mies sanoo haluavansa perheen jonkun mukavan naisen kanssa, joka mieluiten ei ole kauhean korkeasti koulutettu, jotta ura ei ole hänelle tärkein, vaan nainen arvostaisi kotia ja on miehelle mukava. Näillä miehillä ei taida olla paljonkaan käsitystä naisista.

Tunnen naisen, jolla ei ole korkea koulutus, ja toimii sihteerinä. Hän on kuitenkin synnynnäistä johtaja-ainesta, ja luotsaa vapaa-ajalla yhtä harrastusseuraa rautaisella kädellä. Ei ole pullantuoksuinen eikä ehdi kanniskella miehille tohveleita. Sitten tunnen kunnianhimoisen DI naisen, joka kyllä töissä on rautainen neuvottelija, mutta kotioloissa viihtyy kotona, leipoo ja tykkää laittaa kotia, ja palvoo miestään ja pukeutuu huolella tätä varten.

Tällaisen DI naisen on ilmeisen paljon vaikeampi löytää miestä, koska perusjani Tuusulasta ei tunnu tasavahvalta kumppanilta (kyllä ulkopuolisenkaan silmään), ja DI miehet luulevat että hänen täytyy ammattinsa takia olla piinkova uranainen.

No ei minua miehenä kiinnosta jonkun sihteerinaisen voimafantasiat vapaalla. Jos pitää valita lämmin ja vähemmän koulutettu tai kylmä ja korkeakoulutuksen saanut, niin valtaosa miehistä valitsee ensimmäisen.

Ei voima olen tämän naisen kohdalla fantasia, vaan se kunnianhimo mikä hänellä ei mene töihin, kohdistuu johonkin yksityiselämässä. Tämän miehen onneksi tällä naisella se on jotkut koirat tai hevoset. Auta armias sitä yhden toisen naisen miestä, kun sille vähän koulutetulle sihteerinaiselle, pehmeä ja perinteinen, se kunnianhimon kohde on lapset, koti ja perhe. Miehet ei taida ymmärtää, miten suurta kunnianhimoa perinteiset perhe-ja kotinaiset kokee sillä alalla, ja mikä kilpailu siellä vallitsee.

Usein sen, joka saa päteä töissä omilla saavutuksilla, ei enää tarvitse päteä kotona lasten saavutuksilla ja hienolla kodilla ja juhlilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elämäni on nyt mukavaa näinkin, miksi ottaisin elämänlaatuani alentamaan jonkun ihmisen, jonka kanssa elämäntyylimme eivät kohtaa?

Tämä.

Koska sellaisen ihmisen löytäminen, kenen kanssa olisimme sopivia toisillemme(arvot, elämänlaatu, tulevaisuudensuunnitelmat jne), on lähes mahdotonta, niin mieluummin nautin tästä lyhyestä ja ainutkertaisesta elämästäni ilman parisuhdetta, kuin tuhlaan aikaani etsien jotain mitä ei välttämättä ole edes olemassa.

Komppaan edellisiä. Plus on tutkittu, että parisuhde parantaa miehen elämänlaatua, mutta naisen ei niinkään. Varmasti, kun parisuhde tarkoittaa miehelle usein säännöllistä pyykki- ja ruokahuoltoa sekä saatavilla olevaa seksiä, naiselle taas parisuhde ilman lapsiakin tuo jo valtavasti ylimääräistä hommaa, kokemusta on.

Tällä palstalla miehet usein valittavat, kuinka naiselle koulutuksella on väliä ja sanovat rahan olevan aina syynä. Moni ammattikoulun tai amk:n käynyt tienaa yliopistotutkinnon suorittanutta paremmin (riippuu toki alasta), joten ei tässä aina siitä ole kyse. Itselle hyvin suoritettu korkeakoulutus ja panostus työelämään kertoo ennen kaikkea siitä, että ihmisellä on tavoitteellisuutta ja kykyä työskennellä pitkäjänteisesti tavoitteidensa eteen, vaikka välillä opiskelu/työ maistuisikin puulta. Tämä pitkäjänteisyys on tärkeä ominaisuus myös parisuhteessa, sillä jokaisessa parisuhteessa tulee hetkiä, jolloin suhde maistuu puulta ja silloin tarvitaan kykyä työskennellä yhdessä pariskuntana asian eteen ja nähdä kauemmaksi (sen sijaan, että ratkaisua lähdettäisiin hakemaan sivusuhteesta tai erosta).

T. Se 26-vuotias maisteri, joka tienaa kyllä omat rahansa eikä miehen palkalla ole väliä (mutta koulutuksella kylläkin tämän pitkäjänteisyyden vuoksi)

Jäin sinkuksi reilu vuosi sitten lapsettomasta liitosta, kun mies lähti toisen naisen matkaan. Vaikka välillä kaipaisinkin parisuhdetta, mietin ihan vakavissani, kannattaako sellaiseen edes etsiytyä kun miettii omia kokemuksia ja katsoo ympärillä olevien parisuhteita. Jatkuvaa valitusta puolin ja toisin, kun kumppani ei täytäkään toiveita ja tee elämästä aina ihanaa, kuinka arki rassaa ja toinen ei ymmärrä. Sekä miehet että naiset kokevat tyytymättömyyttä ja keskittyvät siihen, mikä parisuhteessa nyppii eikä siihen hyvään, mitä toisessa on. Siihen päälle vielä pettämiset ja jättämiset, pahimmillaan niin, että toinen jää yksin lasten kanssa, sairastuttuaan tai muuten vaikeassa elämäntilanteessa. Sitten syytetään sitä petettyä/jätettyä "mitä teit väärin/miten huono kumppani olit, kun noin kävi?", vaikka pettäminen tai jättäminen kertoo aina pettäjästä/jättäjästä ja on hänen valintansa.

Mieluummin panostan arkeen ja siihen, että selviän tiukan paikan tullen yksin, ystävien ja vanhempieni tuella, kuin jonkun miehen kanssa, joka ei osaa olla kumppanina myötä- ja vastoinkäymisissä.