Te jotka olette ostaneet asunnon: MIKÄ ON AMMATTINNE? OLIKO PERINTÖÄ?
Te joilla on varaa ostaa asunto, niin mikä on koulutuksenne ja ammatti? Oliko perintöä?
Kommentit (89)
Lainan ottaessani (80 000) olin kouluavustaja ja silloinen mies pätkätyöläinen hoitoalalla. Valtion takaus lainalla, vanhemmatkin olisivat olleet valmiina takaamaan mutta ei sitten tarvinnut. Lainasta maksettu noin puolet. Nykyään olen isotuloisempi, mutta niin ne menotkin on kasvaneet kun lapset teini-iässä. (Jaq sos. terveysalan palkat, no joo.) Käytännössä olen maksanut kaiken yksin, myös ennen eroa lasten isästä. Mutta sekä laina että talo on minun nimissä ollut alusta pitäen, ei tarvinut omaisuutta jakaa, päin vastoin, jos olisin kusipää halunnut olla niin mies olisi erossa maksanut mullepäin. En vaatinut mitään. Otettiin siis huomioon lainasumma ja talon senhetkinen arvo ja mun nimissä ollut auto. (Ja siihen oli syynsä miksi kaikki oli mun nimissä. Syy ei ollut mun ahneus eikä vallanhalu. Ihan muut syyt.)
Pieni maalaiskunta itä-Suomessa. Perintöä ei ole ollut ja jos/kun joskus on, niin perintöni on 80-luvulla rakennettu omakotitalo muuttotappioalueella ja ehkä uudehko auto. Jaettuna kahdella. Eli rikastumista ei ole tiedossa :D. Jos sen talon saa myytyä edes järkihintaan, niin hyvä.
Olin 25-vuotias juuri yliopistosta valmistunut, asp-lainalla ostimme ensiasunnon, joka maksoi 135000€. Perintöä ei ollut, eikä toivottavasti tulekaan vielä vuosiin! Aineenopettajan pätkätöissä olin, mutta jo lainanottohetkellä oli mies, DI, vakitöissä. Sittemmin olen minäkin vakiviran saanut, ja kerran on vaihdettu isompaan asuntoon perhekoon kasvettua. Silloin oli ensimmäistä lainaa lyhennetty 50000€ ja myydessä saimme voittoa, joten ne riittivät vakuudeksi uuteen isompaan lainaan. Nyt lainaa enää alle puolet jäljellä. Paikkakunta on Tampere.
Minä DI, puoliso opettaja. Ei perintöjä, vaan säästöjä ja vakituiset työpaikat ja asunto sellainen että riittää 80% omaksi vakuudekseen.
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja.
Oikeastaan ennen sitä olin täysin kouluttamaton ja tein töitä esim. postissa ja siivoojana.
Monta vuotta tein saatanasti hanttihommia ja saimme miehen kanssa, joka myös tehnyt hanttihommia, ostettua talo työstä säästetyillä rahoilla.
Muutama vuosi sitten pääsin yliopistoon opiskelemaan ja myytiin talo, josta saaduilla rahoilla ostettiin taas uusi talo. (eil omavastuuosuus saatiin maksettua)
Vitun köyhä oon ollut aina, mutta nyt on se oma talo ja gradu valmis.
Aloitan uudessa koulutustani vastaavassa työssä muutaman viikon päästä.
Kovasti olen tehnyt töitä unelmani eteen. Asuntovelkaa on silti vielä jäljellä mutta sitä on nyt mukava maksella kun on säännöllinen työaika.
Sulle kysymys: Opiskelitko töiden ohessa vai piditkö opintovapaata?
Joillakin opiskelijoilla on jo opiskeluaikana oma asunto. Tiedän myös osa-aikaisen kassatyöntekijän joka osti asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Toimittaja, mies myös. Ei ollut perintöä, itse maksettiin lainat pois. Asuntona neliö stadissa, ostohinta v. 1995 oli 70 tuhatta, nyt arvo 270 tuhatta.
Nykyään eivät pienituloiset siis pysty hankkimaan omaa asuntoa Helsingistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimittaja, mies myös. Ei ollut perintöä, itse maksettiin lainat pois. Asuntona neliö stadissa, ostohinta v. 1995 oli 70 tuhatta, nyt arvo 270 tuhatta.
Nykyään eivät pienituloiset siis pysty hankkimaan omaa asuntoa Helsingistä.
Eivätkä täysjärkiset edes halua, ainakaan omaksi kodikseen.
Insinööri. Tänä vuonna tulee asunnon ostosta 20 vuotta. Ei ole perintöä ja vanhempani elää vielä, enkä ole heidän kanssaan edes puheväleissä, joten tuskin on peritöä edes tulossa.
Minä olin tehdastyöläinen ja mies it-alalla kun ostimme yhteisen asunnon. Miehellä oli jo poikamiesboksi, josta oli jonkin verran jo maksellut. Ja lisäksi oli tietty omat säästöt. Dinkkuina meillä oli systeemi, että toisen palkalla elettiin ja toinen laitettiin säästöön. Lainaa saimme 70% asunnon hinnasta, omaa rahaa piti olla se 30%. Ei ollut perintöjä tuossa vaiheessa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin tehdastyöläinen ja mies it-alalla kun ostimme yhteisen asunnon. Miehellä oli jo poikamiesboksi, josta oli jonkin verran jo maksellut. Ja lisäksi oli tietty omat säästöt. Dinkkuina meillä oli systeemi, että toisen palkalla elettiin ja toinen laitettiin säästöön. Lainaa saimme 70% asunnon hinnasta, omaa rahaa piti olla se 30%. Ei ollut perintöjä tuossa vaiheessa vielä.
Tämä Helsingissä. Mies oli ostanut poikamiesboksinsa vuonna 1996 kun hätäisimmät odottivat jo asuntojen hintojen romahdusta (ja odottavat edelleen). Perheasunto ostettiin 2001, se maksoi 225000. Asuntoa vaihdettiin 2013, saimme vanhasta 373000€ ja uusi maksoi 430000€. Nyt kun ostimme lapselle pienen asunnon, se maksoi saman verran kuin tuo ensimmäinen perheasuntomme, vaikka on yli puolet pienempi, halvemmalla alueella ja merinäköalasta ei tietoakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koneinssi ja automaatioteknikko, ikää 30+, kumpikin ollut työelämässä asiallisella palkalla viitisen vuotta, säästöjä 15%, lainaa 900000, ei perintöjä.
Nyt 13 v myöhemmin laina ja remontti maksettu palkkatuloista. Perinnöllä hankittu kakkosasunto, perittyä metsää, peritty sijoitusasunnon puolikas ja säästöistä ihan kivat puskurit tuleviin heilahteluihin.
Enää ei talous huoleta.Turku.
Aika hyvin maksettu, 900 000 €:n laina pois 13 vuodessa. Miten hyvät tulot teillä on vai pistittekö metsää ihan huolella kumoon?
:)
No ei sitä metsää nyt niin paljoa ole, lainaakin oli 90000, eli 1 nolla lipsahtanut liikaa.
Olen 57-vuotias ja asuntolainaa on jäljellä vielä 30 000. Ammatti on toimittaja eikä perintöä käytettävissä.
Miten ootte saanut isoja lainoja noin helposti?! Itse en saanut edes 1000€ pankista vaikka töissä kävin ja aiempia lainoja ei ollut ja luottotiedot puhtaat. Hain useamman kerran ja aina sama vastaus, ei!
Ostettiin eka rivarikämppä -98 vastavalmistuneina DI:nä. Omia säästöjä 20 000; lainaa muistaakseni 130 000€. Muutama vuotta myöhemmin vaihdettiin 200 000€ okt:hen; lainaa tarvittiin 150 00€. 15 vuotta myöhemmin tehtiin iso ja kallis remontti ja jouduttiin lainaamaan lisää; tämän lainaa edelleen jäljellä 120 000€.
Ja pari vuotta sitten ostettiin vapaa-ajan asunto lainalla ja säästöillä; velkaa 150 000€. Itse sain elämäni ekan pienen perinnön 45-vuotiaana; muita perintojä ei ole ja tuskin kovin kummoisia summia edes tulee, muutamia kymppitonneja ehkä. Tavoite olisi myydä okt siinä vaiheessa kun lapset muuttaa kotoa ja muuttaa pysyvästi mökkipaikkakunnalle .Kaikki asunnot Uudellamaalla
Ostimme ensimmäisen oman -rivarikaksio- 1978, olin toimistovirkailija 😂 ja mies autokuljettaja, lainalla. Asuimme viisi vuotta. Myytiin pois ja otettiin lisää lainaa ja rakennettiin omakotitalo. Talon möin pois kun lapset olivat lähteneet maailmalle ja olin jäänyt leskeksi, ostin kolmion jälleen rivarista. Velaton olen ollut yli 20 vuotta. Ai niin, nyt olen tstosihteeri, ja eläkkeelle jään, jos elää saan, aika tarkalleen 2vuoden kuluttua.
Siivooja. Pankkilainalla iso omakotitalo.
No ei meillä muuta ollut kuin toisella vakituinen työ. Lainalla se ostettiin. Käytiin kyselemässä pankista paljonko meidän (postinjakajan) palkalla saisi lainaa ja ostettiin sen hintainen asunto.
Ei tosin asuta pääkaupunkiseudulla. 120 000€ laina saatiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Grillimyyjä ammattina ja ostin yksin asunnon (omakotitalon) 22-vuotiaana. Ei perintöä, ankaraa säästämistä vain ja asuin kotona siihen asti kunnes talon olin ostanut.
Grillimyyjä? Et oo tosissas
Kyllä vain. Miksi en olisi?
Mistä päin Suomea ostit talon ja millä hinnalla? Siis pääkaupunkiseudulta tyyliin 300 000-400 000e vai Suonenjoelta 20 000e.
Kyllä vain. Miksi en olisi?