Lue keskustelun säännöt.
Onko lyhyt synnytys jotenkin tavoiteltava ja ylpeä asia?
11.02.2017 |
Vähän kismittää, kun kaveri jaksaa aina taivastella mun pitkää ensimmäistä synnytystä, vesien menosta 28h ja suppareista 10,5 h. Opiskelen alaa ja mun mielestä tuo on ensarille ihan normiluokissa? Tänään tästä toisesta h39+4 ja tuleva mietityttää, käynnistyykö ja puolittuuko aika, miten keskimäärin tapahtuu. Alkaako miten jne.
Kaverin mielestä väännettiin ikuisuus, kun hänen ensimmäinen 6h ja toinen 2 h, käynnistettyjä molemmat. Juuri eilen totesi, että kamalaa miten kauan! Että jotta onko se upeeta kun penska raivaa tiensä alle puolessa pävässä? Minä ainakin olen super onnellinen, ettei menty sektioon vm jälkeen vaan alateitse tuli, sektio vaihtoehto oli siis koko ajan voimassa.
Kaveri kertoo, että hän on supertyytyväinen kun on niin nopea synnyttäjä, toinenhan tuli jopa syöksyllä. Että ei kestäisi sellaista puurtamista kuin mun eka. Ja mulle mun eka synnytys oli hyvä kokemus ja jaksoin loppuun asti, vaikka olin väsynyt kun kuume alkoi nousta. Mutta hyvä kokemus, eikä tuleva pelota.
Kokemuksia? Eikö lopputulema ole tärkein, ei se matka? On sitten emättimestä tai veistsen kautta...
Kommentit (26)
No onhan se sinänsä ihan kivaa, ettei tarvitse kauaa kärsiä. Mutta ei ollenkaan tavoiteltavaa, että joutuu automatkalla pelätä vauvan syntyvän autoon, kun ei enää pysty pidätellä ponnistamista. Ihan saman arvoisia kaikki synnytykset, hölmöä kisailla tällaisellakin asialla.
T. Syöksysynnyttäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se sinänsä ihan kivaa, ettei tarvitse kauaa kärsiä. Mutta ei ollenkaan tavoiteltavaa, että joutuu automatkalla pelätä vauvan syntyvän autoon, kun ei enää pysty pidätellä ponnistamista. Ihan saman arvoisia kaikki synnytykset, hölmöä kisailla tällaisellakin asialla.
T. Syöksysynnyttäjä
No varmasti, nopeasti ohi on ihana asia. Mun mielstä kun jokainen synnyts on oman laisensa, eikä omalle fysiologialleen mitään voi. Siksi en ymmärrä, miksi kaverini pitää taivastella "kamalan pitkää synnytystä" . Onko sitten,että mitenkä on omat kokemukset niin sen mukaan sitten ajattelee. Miksi synnytyksien pituuksia pitää edes arvostella anyway?? En osaa sanoa, ajatteleeko hän "kilpailuna". Minä en. Mun synnytys on mun ja hänen hänen. Ap
No mun eka joka lähti itsekseen syntymään syntyi ekasta supistuksesta n. 24 tunnin päästä. Toinen käynnistettiin ja oli n. 6h. Kolmas käynnistetty ekasta supistuksesta 2h. Oman kokemuksen perusteella käynnistetyt syntyy nopeammin, mutta synnytys on myös rajumpi ja kuvuliaampi. Silti ottaisin lyhyen synnytyksen, ei vie niin paljon omia voimia. Ekan synnytyksen jälkeen olin aivan puolikuollut ja meinasin pyörtyä suihkuun. Kahdessa viimeisimmässä olisin voinut lähteä vaikka lenkille suoraan synnytyspöydältä.
Synnytyskanavassa olevan lapsen kannalta synnytyksen pituudella on väliä. Mitä pidempään on puristuksissa, sitä suurempi on napanuoran puristumisen riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi että kaveri ymmärtämätön tuollaisessa asiassa. Itsellä kesti myös ennen kuin tuli valmista ja olen kiitollinen että kaikki meni lopulta hyvin. Sinä opiskelet alaa, tiedät siitä ehkä jotain enemmän. Ehkä se vaikeus kaverilla olikin että synnytykset olikin turhan nopeita ja tsemppaan itseään tuolla tavalla.
No en kyllä itse haluaisi synnyttää 48 tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se sinänsä ihan kivaa, ettei tarvitse kauaa kärsiä. Mutta ei ollenkaan tavoiteltavaa, että joutuu automatkalla pelätä vauvan syntyvän autoon, kun ei enää pysty pidätellä ponnistamista. Ihan saman arvoisia kaikki synnytykset, hölmöä kisailla tällaisellakin asialla.
T. Syöksysynnyttäjä
No varmasti, nopeasti ohi on ihana asia. Mun mielstä kun jokainen synnyts on oman laisensa, eikä omalle fysiologialleen mitään voi. Siksi en ymmärrä, miksi kaverini pitää taivastella "kamalan pitkää synnytystä" . Onko sitten,että mitenkä on omat kokemukset niin sen mukaan sitten ajattelee. Miksi synnytyksien pituuksia pitää edes arvostella anyway?? En osaa sanoa, ajatteleeko hän "kilpailuna". Minä en. Mun synnytys on mun ja hänen hänen. Ap
En ymmärrä minäkään. Synnytyksen kesto kun ei ole synnyttäjän haluista, jaksamisesta tai muustakaan, mihin voisi vaikuttaa, kiinni.
No, miksi sitten jumitat kaverisi kommenteissa...
Mun ekassa synnytyksessä säännölliset supistukset alko n.6.30 aamulla. Mies oli just lähteny töihin. Niitä tuli tasaisesti 15min välein. Kävin kävellen neuvolassakin samana päivänä. Iltapäivää kohden väli lyheni, 15 jälkeen väli oli n.5min. Vauva syntyi imukuppiavusteisesti klo 23.35. Tosin ku pystyin ponnistaa koko ajan ja tarjonta oli hyvä, ei vauvassa nähny ollenkaan imukupin jälkeä. Mua paikkailtiin.
Seuraava synnytys tais kestää jonku 6-8h ja muutkin spontaanisti käynnistyneet tuota luokkaa. Käynnistetyt (4) n. 2h, viimeisin 1h45min.
Minusta tuntuu, että aika jotenkin menettää merkityksensä tuossa. Itse olen keskittynyt kivun hallintaan yms ja mies johonki lukemiseen tai ristikkolehtiin. Tärkeää on vauva. ♡
Jos sulla on edes maallikkotason tietoa asiasta, niin pelkkä yksilöllinen fysiologia selittää eroja, tietenkin myös hormonitoiminta, kipukynnys/kivunlievitys jnejne. Eli ei kannata vertailla. Jos on pakko verrata, ni ihan perinnöllisyyden kannalta äitiin ja siskoihin, ei vieraisiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitä lyhyttä synnytystä voi edes tavoitella? Se ottaa aikansa, joillakin pidempään kuin toisilla.
No siis jos tämä kaverisi nyt kehuu itseään nopeaksi synnyttäjäksi, niin voisi palautua maan pinnalle, kun muistuttaisi häntä siitä, että synnytyksensä olivat KÄYNNISTETTYJÄ. Eli saanut joko cytotecia tai oksitosiinitipan tms. joka aiheuttaa usein rajut supistukset. Eli ei hän ole mitenkään erityinen tai hyvä synnyttäjä, koska synnytyksensä eivät ole käynnistyneet spontaanisti.
Sarkasmivaroitus: vain luomuna ja omilla luomusupistuksilla synnyttäneen ovat Oikeita Synnyttäjiä.
Eli nimenomaan lopputulos on tärkein ja se, että äiti saa synnyttää mahdollisuuksien mukaan niin kuin itse on toivonut. Eikä jäisi mitään traumoja synnytyksestä.
Tällaiset synnytyksiensä kanssa lesoilijat yms. ottaa kyllä päähän. Itse sanon aina sellaisille, että niin: itsehän en ole päässyt synnyttämään koskaan elävää vauvaa, vaan raskauteni on menneet kesken ja ainoa kokemus synnytyksen tapaisesta on rv 20 kuolleen sikiön synnyttäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla synnytykset kestäneet ekasta supparista 10h, 4h ja 4h. Ekan jälkeen olin ihan loppu enkä jaksanut edes vauvan kanssa olla, eka viikko meni toipuessa ja ihan sumussa. Tokan ja kolmannen kanssa ei edes tuntunut, että olis just synnyttänyt vaan olin heti jalkeilla, jutustelin iloisena vauvan kanssa ja alle 24h synnytyksestä oltiin jo kotona. Että kyllä mä ainakin valitsen nopean synnytyksen jos saisi valita.
Jotenkin kuulostaa, että juuri SINÄ otat asian kilpailuna, kaverisi on vain todennut, että kauheeta kuinka pitkä synnytys verrattuna omaansa. Teillä nyt vain kesti synnytykset erin ajan, so what. Molemmat saitte lapsenne onnellisesti maailmaan ja homma hyvä.
Mä en ees tiedä miten mun oman synnytyksen kesto pitäis oikeesti laskea, ei voi laskea säännöllisistä supistuksista kun niitä oli tullu monta päivää, kohdunkaula oli kadonnut jo viikkoja aiemmin kuten myöskin avautunut 4cm. Iltapäivällä laitettiin polilla ballonki, illalla se tippui pois, seuraavana päivänä puolen päivän aikaan puhkaistiin kalvot ja siitä ruvettiin virallisesti laskemaan synnytyksen kestoa. Ei siinä virallisesti kestäny kuin 10h, mutta olisin ollut paljon tyytyväisempi jos olisin päässyt "niin helpolla", että ajan ois voinu laskee ensimmäisestä supistuksesta siihen kun vauva on ulkona. Ja jos kaikki olis menny niinkuin yleensä, niin olisin ollut ulkona salista jo 5h päästä, mutta ei ja ponnistusvaihe kesti 4h sen normaalin 0,5-1h sijaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Jeesus, mitä väliä? Ihan kuin teinit kinastelis jonninjoutavasta..
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa, että juuri SINÄ otat asian kilpailuna, kaverisi on vain todennut, että kauheeta kuinka pitkä synnytys verrattuna omaansa. Teillä nyt vain kesti synnytykset erin ajan, so what. Molemmat saitte lapsenne onnellisesti maailmaan ja homma hyvä.
Mä en ees tiedä miten mun oman synnytyksen kesto pitäis oikeesti laskea, ei voi laskea säännöllisistä supistuksista kun niitä oli tullu monta päivää, kohdunkaula oli kadonnut jo viikkoja aiemmin kuten myöskin avautunut 4cm. Iltapäivällä laitettiin polilla ballonki, illalla se tippui pois, seuraavana päivänä puolen päivän aikaan puhkaistiin kalvot ja siitä ruvettiin virallisesti laskemaan synnytyksen kestoa. Ei siinä virallisesti kestäny kuin 10h, mutta olisin ollut paljon tyytyväisempi jos olisin päässyt "niin helpolla", että ajan ois voinu laskee ensimmäisestä supistuksesta siihen kun vauva on ulkona. Ja jos kaikki olis menny niinkuin yleensä, niin olisin ollut ulkona salista jo 5h päästä, mutta ei ja ponnistusvaihe kesti 4h sen normaalin 0,5-1h sijaan...
No hohhoi. Enkö juuri sanonut, että en ole kilpailemassa. Ei ole eka, eikä toka kerta kun kaverini ihmettelee, miten voi synnytys kestää iäisyyden. Olen aikasemmin sivuuttanut tämän ja jotain todennut, että naiskohtaista, mutta eilen kun kyseli mun vointia ja mites esikoisen kanssa silloin meni ja kerroin alkoi se silmien pyörittely. Mulle on yksi hailee mun kavereideni synnytykset, miten ja miten pitkään. Lopputulos on se tärkein. Ap
Kas kun se synnytyksen kesto tuppaa olemaan asia johon nainen ei voi vaikuttaa. Mutta toki kai se on useimpien mielestä "kivempaa" jos se kärvistely ei hirveän kauaa kestä, ellei sitten nauti vaikkapa niistä kivuista tmv..
Ensisynnyttäjällä homma kestää n.15h, yleensä eli onhan se 1vrk ja yli rutistus aika pitkä aika. Toisaalta en yhtään ymmärrä miten joku jaksaa moisesta jauhaa, kestää minkä kestää ja sillä sipuli.
Omat synnytykseni olleet suht lyhyitä, esikoisesta 9h7min josta ponnistusvaihe oli tuon 7min ja kuopuksesta 5h55min josta ponnistusvaihe 11min, hän oli isompi ja minä hieman flunssassa silloin. Tosin esikoisen py oli keskivertoakin isompi eli 37cm.
Vaikka sujuivatkin melko nopeasti, py oli kokoa jne niin en ole kuitenkaan repeillyt tms yhtään eikä episiotomioita ole tarvittu, kaikki on siis hyvin yksilöllistä, synnytyksen kesto, repeämiset jne.
Minusta sillä ei sinänsä ole mitään kehuskeltavaa, pikemminkin urheampia minusta ovat ne joilla pitkä synnytys. Lähinnä itse olen onnellinen että pääsin suht lyhyell ajalla(7h yhteensä, tosin ponnistusvaihe venyi melkein tuntiin) koska minulla supistukset loppuivat kesken kun lapsi oli siinä kapeimmassa kohdassa, joten jouduin käyttämään pelkkiä lihaksia ja lapsi jäi vielä jumiin koska käsi tuli pään kanssa. Puhuivat jo luiden murtamisesta ja minä olin kauhuissani siitä vaihtoehdosta. Onneksi paikalla oli hoitaja joka oli onnistunut aiemmin vatsan yläpuolelta työntämällä auttamaan lapsen ulos vastaavassa tilanteessa ja hänen kanssaan yhdessä saimme lapsen ulos. Huomasin kyllä siinä kuinka tärkeitä supistukset ovat, olin aivan poikki. Ei siis kannata ottaa epiduraalia vesien menon jälkeen koska supistukset voivat loppua.
Vierailija kirjoitti:
Kas kun se synnytyksen kesto tuppaa olemaan asia johon nainen ei voi vaikuttaa. Mutta toki kai se on useimpien mielestä "kivempaa" jos se kärvistely ei hirveän kauaa kestä, ellei sitten nauti vaikkapa niistä kivuista tmv..
Ensisynnyttäjällä homma kestää n.15h, yleensä eli onhan se 1vrk ja yli rutistus aika pitkä aika. Toisaalta en yhtään ymmärrä miten joku jaksaa moisesta jauhaa, kestää minkä kestää ja sillä sipuli.
Omat synnytykseni olleet suht lyhyitä, esikoisesta 9h7min josta ponnistusvaihe oli tuon 7min ja kuopuksesta 5h55min josta ponnistusvaihe 11min, hän oli isompi ja minä hieman flunssassa silloin. Tosin esikoisen py oli keskivertoakin isompi eli 37cm.
Vaikka sujuivatkin melko nopeasti, py oli kokoa jne niin en ole kuitenkaan repeillyt tms yhtään eikä episiotomioita ole tarvittu, kaikki on siis hyvin yksilöllistä, synnytyksen kesto, repeämiset jne.
Synnytyspolttoja mulla tuli 10,5 h ei 28 h. mutta vm lapsen syntymään meni 28 h.Eli en "synnyttänyt ja ollut kipeä 28 h. Ap
No on se silleen tavoiteltava asia, että mitä nopeammin lapsi on ulkona sitä parempi se on sille lapselle. Pitkässä synnytyksessä on isompi riski, että tulee hapenpuutteesta jotain vauriota yms. Mutta eipä sille fysiologialleen tai synnytyksen pituudelle mitään voi, eli kauhistelu on ihan typerää.
Mulla kesti 12 h, 3 h, 12 h ja 12 h, niiku oikeasti. Sairaalan paperit sanoo muuta.