Haluaisitko mieluummin kolme tyttöä vai poikaa?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kolme poikaa. Syystä, että kun luen näitä ketjuja hankalista teineistä, ovat nämä 85 prosenttisesti tyttöjä. Ja kun kaveri kävi psyk nuorisoklinikalla (yllättäen) tyttärensä kanssa, oli kaikki odotushuoneessa (yllättäen) tyttöjä.
Ajatteletko, että pojat eivät oireile psyykkisesti? Mistäs ne tuhannet syrjäytyneet nuoret ( miehet ) sitten tulevat? Olisko niin, että tytöt tunnistavat mielensä tunnelmia ja oloja paremmin ja osaavat hakea apua?
Halusin tyttöjä, sain neljä poikaa. Enää en vaihtaisi.
Ennen lasta ajattelin että tyttö ehdottomasti, mutta kun sain pojan niin nyt tuntuu etten osaisi tyttöä minulle edes kuvitella. Jos saisin kolme tällaista poikaa niin olisin todella iloinen, mutta näyttää että tähän yhteen jää.
Vierailija kirjoitti:
Onko tällaisia pöhköpäitä vielä olemassa!
Käsittämätöntä, että sukupuolella olisi minkäänlaista merkitystä.
T. Mummeli
Täh, onhan sillä merkitystä. Kyllä pojat ja tytöt ovat erilaisia.
Silti tietysti yhtä rakkaita, kunhan vain ovat terveitä. Mutta kyllä esim poikakolmikko asettaa vanhemmat aivan erilaisten haasteiden eteen verrattuna siihen tyttökolmikkoon.
terv toinen mummeli
Sain kolme poikaa ja ihan tyytyväinen olen. Tottakai olisin halunnut tyttären, mutta valitettavasti elämässä ei aina saa kaikkea.
Mulla itse asiassa on kolme tyttöä (14v-19v tänä vuonna) ja kolme poikaa (3v-7v tänä vuonna). Ei tarvi miettiä enempää.
Kolme poikaa tuli, ensin kaksi kerralla ja sitten vielä kolmas. Äiti sanoi, että ettekö te tyttöjä osaa ollenkaan tehdä, ja oli pitkään tyytymätön kolmanteen. Naapuri tokaisi, että tuli paljon tykinruokaa. No on siinä tekemistä, sanoi ystävä kolmannen jälkeen.
Haastavia, vilkkaita ja vaikeita. Mutta ei mitään juonitteluja, kanteluita, dramatisointia yms. Näin meni, en tiedä, pääsinkö helpommalla vai oliko vaikeampaa kuin kolmen tytön kanssa.
Joskus olen kaivannut jotain yhteistä tekemistä, kun pojat erkaantuivat jo ala-asteiässä äidistä melko riippumattomiksi olennoiksi. Ja vanhuus myös mietityttää. Ei ole ketään, joka olisi kiinnostunut perinteistä tai osoittanut halua hoivata. Lähtevät kaikki omilleen, enkä usko, että palaavat kuin silloin tällöin tervehtimään.
Oikeastaan aika lailla se ja sama. Kumpikin katras kelpaisi.
Nyt minulla on kaksi tyttöä ja yksi poika. Tähän mennessä eniten haastetta on ollut tytön kanssa (on ollut aika kipakka luonne pienestä pitäen) kun taas pojan kanssa meillä on eniten yhteistä ja hän on muutenkin aina ollut sellainen "helppo" lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi pakko valita jompi kumpi sisarussarja
On jo kolme tyttöä ja poika, enkä vaihtaisi yhtään mistään hinnasta. Vaikka olisi pakko.
Ehdottomasti poikia. Minulla on kaksi ja itselläni vain veljiä. Tyttöjen maailma tuntuu kaukaiselle, vieraalle. Lisäksi olen aika itsenäinen ihminen, en kaipaa vanhuuteeni aikuista tytärtä roikkumaan minussa.
Poikia tietysti. En tajua miten jotkut äidit jaksaa letittää hiuksia (hyi), askarrella jotain kuppikakkuja (hyi), katsoa Frozen-leffan tuhat kertaa (super-hyi). Kaikki vaan pinkkiä ja glitteriä, yyyh... Hatunnosto heille että pystyvät, enpä kyllä itse kykenisi.
Joo toi on kyllä niin totta, että vanhemmat naiset ihmetellen tulevat kyselemään, että eikö teillä ole poikaa ollenkaan jne. Miehet monesti toteavat, että hieno tyttökatras! Ja itse olen myös miettinyt sitä, että pojat monesti elävät sen vaimon perheen lähellä ja oma perhe jää etäiseksi. Ja onhan se aika mahtavaa, ettei tarvitse olla anoppi kenellekään persereikäminiälle :D
T: kolmen tytön äiti
Vierailija kirjoitti:
Poikia tietysti. En tajua miten jotkut äidit jaksaa letittää hiuksia (hyi), askarrella jotain kuppikakkuja (hyi), katsoa Frozen-leffan tuhat kertaa (super-hyi). Kaikki vaan pinkkiä ja glitteriä, yyyh... Hatunnosto heille että pystyvät, enpä kyllä itse kykenisi.
:D Mulle itselleni tuntui etukäteen ajatus tytöstä muuten luonnollisemmalta, mutta tämä pinkki+glitter -puoli kauhistutti. Olin pahasti allerginen mm. Hello Kittylle. Niin vain kävi, että ajan (ja kahden tytön) kanssa näillekin allergeeneille siedättyi ja nyt ei tule enää edes lieviä iho-oireita ko. kissankuvatuksesta.
Kolme poikaa. En ole ikinä osannut olla tyttöjen kanssa ja heidän maailmansa on vieras minulle. Sen sijaan elämäni on ollut "poikavoittoista" pienestä asti. On veljiä, naapurien lapset olivat poikia, olen miesvaltaisella alalla töissä jne. Ja meillä on kaksi ihanaa poikaa <3
Tytöistäkin tykkään, mutta mieluummin vähän kauempaa seuraten :) Ne ovat vähän outoja minulle, mutta tulee olemaan kivaa sitten, kun pojat alkavat tuoda tyttöystäviä kotiin :)
Kolme tyttölasta halusin ja ne myös sain. Kiitokset siitä elämälle. Tuo on muuten totta, että kolmannen synnyttyä joku törppö ilmoitti tyyliin: "vieläkö yritätte poikaa". Vastasin kyllä, että en ole ikinä halunnutkaan poikaa, vaikka jos sellainen olisi tullut, niin kyllä sitäkin olisi rakastettu.
Ilmeisesti nykypäivänä joillekin on vaikea hahmottaa, että halutaan useampia kuin kaksi lasta, ilman että halutaan tiettyjä sukupuolia.
Tytöillä saattaa murrosiässä olla kaikenlaisia kotkotuksia, mutta poikien touhuista saa olla koko ajan huolissaan. Jos minulla olisi poika, joka on teininä kuten minä olin, repisin varmaan hiukset päästäni. Enkä ollut lähestulkoonkaan pahimmasta päästä, mutta kunnon jännämiehenalku kuitenkin.
Mihinkään erityisen kriminaaliin en sekaantunut, enkä koviin humausaineisiin, mutta kaikki muu tuli koettua. Minulla oli periaatteeni, mutta eiväthän vanhemmat toisen pään sisään näe, joten oli varmaan karmeaa katsottavaa.
Olen kuullut tuollaista lähinnä sellaisilta vanhemmilta naisilta joilla ei itsellään ole ollut yhtään tyttöä eli kumpuaa ehkö omasta katkeruudesta. Tai sitten joiltain hyvin vanhoilta maatilan emänniltä jotka näkevät että vain poika voi jatkaa tilanpitoa.