Lapseni teki itsemurhan

Tää on pakko olla provo! !!

Jos oma lapseni olisi tehnyt itsarin, ei olisi mitään voimia kirjoitella sanasta sanaan tänne AV:lle!!!!

kjopo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joskus itse olisin niin synkässä paikassa, että päätyisin tekemään itsemurhan, en todellakaan haluaisi että mun itsemurhaviesti postataan jonnekkin vauvapalstalle...

Toivottavasti tää on provo.

Sä varmaan hirveesti välittäisitkin siinä vaiheessa :D

Ulkopuolisena keskustelusta voin sanoa masentuneena ja itsemurhaa yrittäneenä, etten todellakaan halua henkilökohtaisia kirjeitä postettavaksi johonkin nettipalstalle. Mielestäni se on törkeää. Parempi paikka tuollaisille olisi terapeutti. 

En minäkään usko että AP on äiti joka on juuri menettänyt tyttärensä.

Trolli.

Vierailija kirjoitti:

kjopo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joskus itse olisin niin synkässä paikassa, että päätyisin tekemään itsemurhan, en todellakaan haluaisi että mun itsemurhaviesti postataan jonnekkin vauvapalstalle...

Toivottavasti tää on provo.

Sä varmaan hirveesti välittäisitkin siinä vaiheessa :D

 

Ulkopuolisena keskustelusta voin sanoa masentuneena ja itsemurhaa yrittäneenä, etten todellakaan halua henkilökohtaisia kirjeitä postettavaksi johonkin nettipalstalle. Mielestäni se on törkeää. Parempi paikka tuollaisille olisi terapeutti. 

En minäkään usko että AP on äiti joka on juuri menettänyt tyttärensä.

lisäyksenä että vaikka tilanne olisikin, että ap puhuu totta, se kertoo paljon äidin suhtautumisesta omaan tyttäreensä ja miten on kohdellut tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että kyseessä on AP itse kirjoittanut kirjeen. En usko, että viime kuussa menettäneen tyttäern äiti kirjoittaisi henkilökohtaista itsemurhakirjettä johonkin vauvapalstalle. 

Jos on katkaissut välit lapseen joka voi huonosti nii varmasti voisi myös asialla rehvastella täällä. Ei ole empatiaa jos lapsensa hylkää.

Vierailija kirjoitti:

Tää on pakko olla provo! !!

Jos oma lapseni olisi tehnyt itsarin, ei olisi mitään voimia kirjoitella sanasta sanaan tänne AV:lle!!!!

No väitettiinkö jossain että viesti olisi kirjoitettu klassisesti kynällä paperille? Voihan se olla lähetetty sähköpostiin, josta se on helppo kopioida ja liittää, daa.

Vierailija kirjoitti:

Miten mun on vaikea uskoa, että yhdenkään itsemurhan tehneen nuoren ihmisen vanhempi olisi valmis kuukauden kuluttua asiaa Av. Palstalla purkamaan?

Varmaan siksi, kun olet empatiakyvytön ihmispaska. "Minä en toimisi niin, joten käsityskykyni ei riitä ymmärtämään, että joku muu, erilainen ihminen voisi myöskään toimia niin." Voi tiedätkö olla, että sitä on kuukauden jäljiltä niin syvällä jumissa niissä omissa ajatuksissaan, joista ei pääse irti, että saattaa helpottaa suoltaa se kaikki anonyymisti ulos. Ehkä jo se riittää ja helpottaa, ehkä sitä toivoo jotain sanoja ulkopuoliselta tukemaan ja jakamaan omia kokemuksia. Melko varma kyllä olen, että sinun viestisi kaltaiset tekstit eivät tilannetta mitenkään auta, mutta pääsitpähän sanomaan. Mahdat tuntea itsesi nyt melkoiseksi etsiväksi.

Otan osaa ap. :( Itse olen saman ikäinen kuin tyttäresi ja minulla myöskin koulukiusaamistaustaa. Harkitsen vakavasti itsemurhaa, mutta tämä keskustelu sai vielä miettimään..

Itsehän oisin tehnyt itsemurhan aikaa sit jos musta ois ollu siihen. Nyt mulla on mies ja opiskelupaikka. Silti masentaa. On myös rankka fy ysinen sairaushistoria taustalla, oon meinannu monesti kuolla sairauksiin. Käyn kirkossa joka su, se auttaa. Jumala antaa paljon ja haluan hänen oppien mukaan elää.

Suurin syyhän on  se, että haluan elää, vain näyttääkseni kiusaajilleni, että he eivät mua hengiltä saa. Ei vaikka kuinka yrittäis. Joka päivä oon masentunut ja käyn psykologilla. Itken paljon, mutta mä vaan sinnittelen.

Minua kiusattiin 1-9 luokat ja lukiossa vielä ykkönen. Ammattikorkeassakin kiusattiin vähän, sain kuitenkin kamuja.

Jos oot aatteissas tappaa ittes, lue tämä! Älä tee sitä. TUle kirkkoon. Siellä on ihanaa, se antaa pohjaa jaksaa jatkaa :)

Ja tsemppiä AP en voi kuvitella tuskaasi. :( *hali*

Antaa ihmisten tehdä elämällään mitä haluavat. Jos haluaa tappaa itsensä, sit tappaa.

Todella surullista. Tässä kilpailuyhteiskunnassa pitäisi alkaa vahvasti painottaa sitä että jokainen ihminen on arvokas ja tärkeä omana itsenään ei suoritustensa vuoksi. Hirveää lukea nuoren ihmisen kirjoittavan tuollaista. Voimia ap:lle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten nämä maanpäälliset pirut (kiusaajat) porskuttavat hyvin vaan elämässään eteenpäin, on ammatit, töitä ja lapsenkin muutama kiusaaja jo saanut!!! Minä menetin ainoan lapseni, tiedoksenne.

Kovasti voimia. Minua kiusattiin koulussa 9 v ja kiusaajat ovat pärjänneet todella hyvin elämässä . Itse olen joutunut kokemaan jatkuvasti vaikeuksia ja syrjäytynyt elämästä. Elämä on epäreilua.

Lapseni yritti myös pitkään ajatella että oikeus ja kohtuus voittaa jossain vaiheessa, uskoi ihmisistä liian helposti hyvää. Muistan kun hänen eräs ystävä kuoli 6v sitten huumeiden yliannostukseen, tällä ystävällä oli kanssa ollut rankka lapsuus ja vaikka hänellä oli omat ongelmansa, niin jaksoi aina tukea muita ja oli yksi niistä harvoista ihmisistä kellä oli pokkaa puolustaa tyttöäni kun häntä kiusattiin! Jälkeen päin tyttöni sanoi, ettei todellakaan usko enää hyvyyteen, kiltit ihmiset joutuu lähtemään täältä ensin ja pahat saa rellestää loppuun saakka ...

Pääsee.

Kyllä tyttöni olisi halunnut elää, pienenäkin oli iloinen ja hassuttelija, mutta kiusaaminen söi vähitellen sen elämän ilon ja tyttöni ajautui syöksykierteeseen ja vaikka kiusaaminen loppui peruskoulun jälkeen, kun tyttö keskeytti koulut ja kävi asumassa toisella paikkakunnallakin, yritti saada 8v ajan terveytensä takaisin jonka kiusaaminen selkeästi vei, niin se tie osottautui tyttärellenikin liian raskaaksi, vaikka sitkeä sissi hän oli muttei saanut enää itseään ja elämäänsä parsittua kasaan....

Minusta kiusaamisesta pitäisi langettaa samanlainen rangaistus kuin fyysisestä väkivallastakin. Se on ihmisen henkistä rääkkäystä, miksei siihen puututa kovemmin? Yhteiskunnan ja yhteisöjen asenteiden pitäisi muuttua kiusaamisvastaisemmiksi.

Samaa mieltä! Kun lastani kiusattiin, painostin asiassa opettajaa niin kauan että tilanteeseen tuli muutos. En ymmärrä vanhempia jotka antavat lastensa kärsiä kiusaamisesta vuosikausia ilman että puuttuvat riittävästi asiaan. Kiusaajista lastensuojelu- ja rikosilmoitus jos muu ei auta. Tai lapsi toiseen kouluun tai kotiopetukseen. Verkossakin voi nykyään opiskella peruskoulun oppimäärän ja lukio hoituu iltalukiona. Kavereita saa harrastuksista. Ja lapselle pitää alleviivata että häpeä kiusaamisesta kuuluu kiusaajalle ei kiusatulle. Ei pidä alistua vaan taistella lapsensa puolesta!

En tarkoita syyllistää ap:tä, hän on jo kärsinyt tarpeeksi ja toivon hänelle voimia. Haluan vain herätellä ihmisiä sen suhteen että kiusaamiseen ei saa suhtautua liian kevyesti niinkuin nykyään usein tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa ap. :( Itse olen saman ikäinen kuin tyttäresi ja minulla myöskin koulukiusaamistaustaa. Harkitsen vakavasti itsemurhaa, mutta tämä keskustelu sai vielä miettimään..

Kuuntele: olet arvokas, tärkeä ja rakastamisen arvoinen ihminen. Häpeä kiusaamisesta kuuluu kiusaajille ei sinulle. Heidän arvomaailmansa on sairas ja vääristynyt. Jokaista ihmistä tulee arvostaa, rakastaa ja kunnioittaa, tämä on kaiken perusta. Rakenna sille. Etsi ympärillesi ihmisiä joilla on terve arvomaailma ja jotka tukevat eheytymistäsi, jätä muut omaan arvoonsa. Voimia, olet tärkeä!

Vierailija kirjoitti:

Itsekin lähes päivittäin itsemurhaa miettien en voi ymmärttää että itsensä tappamalla pääsisi jonnekkin taivaaseen. Tosin olen puolet vanhempi kuin tyttäresi, joten tietty lapsenusko mennyt ajat sitten. Eikö se ole kuolemansynti raamatun mukaan ja tuomio päin vastoin ihan muuta. Siis itse en usko mihinkään uskontoihin, jumalaan ja sielunvaellukseen. Ja todella toivoisin että kuoleman jälkeen ei olisi mitään olo tilaa vaan koko paska päättyisi myös siihen. Olen masentunut ja masentunut on myös usein realisti. En todellakaan kuvittele pääseväni minnekkään jessen klaaniin lepäämään. Voimia kovasti kuitenkin sinulle jos tarina on totta.

Se että raamatun mukaan itsemurhan tehnyt ei pääse taivaaseen perustuu historiallisiin tapahtumiin ei mihinkään Jumalan ilmoitukseen. Senaikainen ylimystö ja papisto riisti talonpoikia niin kovalla kädellä että nämä alkoivat käyttää itsemurhaa pakotienä kurjuudesta. Tämä pakotie haluttiin sulkea keksimällä että itsemurhan tehneet eivät pääse taivaaseen. Tätä sitten vielä nykyäänkin toistellaan "totuutena". Jumala on rakkaus eikä tuomitse kärsivää. Piste.

On se vaan hienoa, että täällä asiantuntijat antavat tarkat ohjeet, miten saa riistettyä varmimmin henkensä!!!

Miten se sanonta taas menikään. "Älkää antako totuuden pilata hyvää tarinaa."

Vierailija kirjoitti:

On se vaan hienoa, että täällä asiantuntijat antavat tarkat ohjeet, miten saa riistettyä varmimmin henkensä!!!

Hei AP,

En ole lukenut tätä keskustelua, koska useimmat keskustelut näillä palstoilla ovat täynnä epäasiallisuuksia. Vaikka varmasti mukana on myös asiallistakin keskustelua. Sinä tarvitse apua. Tilanne on ihan kauhea, ei vanhemman pitäisi joutua hautaamaan lastaan tuolla tavoin. Oletko kuullut järjestöstä Surunauha? Se on vertaistukijärjestö itsemurhan tehneille. Itsemurha on niin hirveän rankka asia, että useimmat sellaiset, joiden elämää tuollainen ei kosketa, eivät koskaan kykene ymmärtämään sitä tuskaa, mikä läheisen itsemurhaan liittyy.

Pikkuveljeni teki itsemurhan 8 vuotta sitten. Muita sisaruksia minulla ei ole.  Asia ei koskaan poistu mielestä, mutta sen kanssa oppii elämään, tekemään ikään kuin sinunkaupat sen surun kanssa. Ja hyväksymään sen, että ihan kaikilta osin tapahtumaa ei koskaan voi hyväksyä eikä tarvitse. Itselläni ei ole kiukkua tai vihaa veljeäni kohtaan, ymmärrän hyvin. Itsekin olen koetanut itsemurhaa vaikeassa elämäntilanteessa. Enää en sitä tekisi. Enkä suosittele kenellekään. Antakaa ajan kulua. Ei ole niin vaikeaa asiaa, johon aika ei auttaisi. Se on klisee, mutta totta. Aika auttaa, ei ehkä paranna, mutta auttaa sopeutumaan.

Itsemurhan läheisillä on kahdeksankertainen riski päätyä itse samaan. Sitä en epäile, vaihtoehto on ollut minullekin houkutteleva. Ei onneksi enää. Mutta eräänlainen rajapyykki elämässä veljen kuolema oli: on aika ennen ja aika jälkeen. Katselen elämää eri tavoin kuin ennen hänen kuolemaansa. Ja kuoleman läsnäolo jokaisessa elämän hetkessä on läsnä. Sillä todellisuudessa mitä tahansa voi tapahtua, elämä ei ole sillä tavoin kontrolloitavissa kuten me länsimaissa tahdomme ajatella. Ei se vain ole.

Surunauhan tapaamisia suosittelen. Heidän psykoterapeuttinsakin ovat ihmisiä, joiden läheinen on tehnyt itsemurhan. He todella ymmärtävät. Ja vertaistuki on paras apu.

Voimia. Paljon voimia. Ehkä kannattaa keskittyä olemaan vain hetki kerrallaan, ei edes päivää kerrallaan. Hengittää ja olla. Sitten joskus kun alkaa tuntua, että pieni valo jostakin pilkahtaa, nauttia siitä. Vaikka se valo olisikin vain kupillinen teetä sinä hetkenä.

Vierailija kirjoitti:

Jätti meille tälläisen kirjeen:

" Mä oon pahoillani etten jaksanu elää enää, tiedän että tää luultavasti aiheuttaa teille tuskaa rakkaat äiti ja isä, isovanhemmat. En tiedä tietysti rakastatteko te enää mua, kun meillä meni välit, mutta mä en kanna enää kaunaa mistään ja rakastin teitä kyllä, koska en osaa olla rakastamattakaan, oottehan te kuitenkin mun isä ja äiti. Vika on siinä ettei koskaan tullut eläessä sanottua tätä näin suoraan. Oon pahoillani etten osannu elää oikein, sössin mun elämän ja ettei musta koskaan tullu sellasta tytärtä mitä olisitte halunneet tulevan. Eli olisin menestynyt elämässä, perustanut oman perheen, olisitte saaneet lapsen lapsia jne. Anteeks etten pystyny tälläisiä tavotteita täyttämään ja olemaan hyvä ihminen. Minä yritin kyllä parhaani, omien kykyjeni mukaan. Mutta mulla on jo pitkään ollut tunne, etten kuulu enää tähän maailmaan.. Mä oon niin sairas ... Mun mieli on vajonnut niin syvälle sellaseen synkkyyteen ja surullisuuteen, ettei sieltä oo enää ulospääsyä, eikä kukaan saa musta otetta enää ja vedettyä pohjalta ylös. Mulla on jo useiden vuosien ajan ollut todella paha olla, musta on kadonnut sellainen elämän ilo ja voima joka minussa oli lapsena. Mä toivottavasti löydän vihdoin ja viimein rauhan, pääsen taivaaseen ja tapaan siellä muutaman ihmisen, jotka oon halunnu nähdä tai sitten levolliseen mustuuteen, en tule ajattelemaan tai tuntemaan enää mitään... Toivon enemmän tätä jälkimmäistä, uskon että mulla on sit hyvä olla. Anteeks vielä kerran, että lähdin tällä tavalla, en vaan jaksanut enää enempää! "

  Olen sanaton.Jos olisit tässä,ottaisin Sinua käsistä kiinni ja sulkisin halaukseen.Ei ole sanoja sanottavana tällaiseen..ei vaan ole.Jaksamista....todellakin ja aidosti.Syvimmät osanottoni.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean itsekästä tappaa itsensä menemällä junan alle, ajamalla vastaantulevien kaistalle tms. Kauheat traumat jää sille päälleajajalle.

Jälkiviisaushan on sitä parasta viisautta. Paitsi, että tämä kuollut ihminen ei taida siitä enää hirveesti välittää. Ja kun on niin paha olla, että haluaa kuolla, tuskin sitä edes kykenee ajattelemaan mitä vaivaa omasta kuolemasta muille on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitas AP nyt itsesi hoitoon. Siellä on kivat sängyt ja hoitsutkin on ihan ok.

Joo tai sitten hoidossa mömmöillä tuhotaan koko elämä.

Mun tapauksessa ne "mömmöt" pelasti mun hengen. V-tuttaa kun päätänsä aukovat eniten ne, joilla ei ole mitään kokemusta äärimmäisestä masennuksesta. 

Näin juuri.Hyvä pointti.