Lue keskustelun säännöt.
Lapseni teki itsemurhan
09.02.2017 |
Jätti meille tälläisen kirjeen:
" Mä oon pahoillani etten jaksanu elää enää, tiedän että tää luultavasti aiheuttaa teille tuskaa rakkaat äiti ja isä, isovanhemmat. En tiedä tietysti rakastatteko te enää mua, kun meillä meni välit, mutta mä en kanna enää kaunaa mistään ja rakastin teitä kyllä, koska en osaa olla rakastamattakaan, oottehan te kuitenkin mun isä ja äiti. Vika on siinä ettei koskaan tullut eläessä sanottua tätä näin suoraan. Oon pahoillani etten osannu elää oikein, sössin mun elämän ja ettei musta koskaan tullu sellasta tytärtä mitä olisitte halunneet tulevan. Eli olisin menestynyt elämässä, perustanut oman perheen, olisitte saaneet lapsen lapsia jne. Anteeks etten pystyny tälläisiä tavotteita täyttämään ja olemaan hyvä ihminen. Minä yritin kyllä parhaani, omien kykyjeni mukaan. Mutta mulla on jo pitkään ollut tunne, etten kuulu enää tähän maailmaan.. Mä oon niin sairas ... Mun mieli on vajonnut niin syvälle sellaseen synkkyyteen ja surullisuuteen, ettei sieltä oo enää ulospääsyä, eikä kukaan saa musta otetta enää ja vedettyä pohjalta ylös. Mulla on jo useiden vuosien ajan ollut todella paha olla, musta on kadonnut sellainen elämän ilo ja voima joka minussa oli lapsena. Mä toivottavasti löydän vihdoin ja viimein rauhan, pääsen taivaaseen ja tapaan siellä muutaman ihmisen, jotka oon halunnu nähdä tai sitten levolliseen mustuuteen, en tule ajattelemaan tai tuntemaan enää mitään... Toivon enemmän tätä jälkimmäistä, uskon että mulla on sit hyvä olla. Anteeks vielä kerran, että lähdin tällä tavalla, en vaan jaksanut enää enempää! "
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten nämä maanpäälliset pirut (kiusaajat) porskuttavat hyvin vaan elämässään eteenpäin, on ammatit, töitä ja lapsenkin muutama kiusaaja jo saanut!!! Minä menetin ainoan lapseni, tiedoksenne.
Kovasti voimia. Minua kiusattiin koulussa 9 v ja kiusaajat ovat pärjänneet todella hyvin elämässä . Itse olen joutunut kokemaan jatkuvasti vaikeuksia ja syrjäytynyt elämästä. Elämä on epäreilua.
Lapseni yritti myös pitkään ajatella että oikeus ja kohtuus voittaa jossain vaiheessa, uskoi ihmisistä liian helposti hyvää. Muistan kun hänen eräs ystävä kuoli 6v sitten huumeiden yliannostukseen, tällä ystävällä oli kanssa ollut rankka lapsuus ja vaikka hänellä oli omat ongelmansa, niin jaksoi aina tukea muita ja oli yksi niistä harvoista ihmisistä kellä oli pokkaa puolustaa tyttöäni kun häntä kiusattiin! Jälkeen päin tyttöni sanoi, ettei todellakaan usko enää hyvyyteen, kiltit ihmiset joutuu lähtemään täältä ensin ja pahat saa rellestää loppuun saakka ...
Pääsee.
Kyllä tyttöni olisi halunnut elää, pienenäkin oli iloinen ja hassuttelija, mutta kiusaaminen söi vähitellen sen elämän ilon ja tyttöni ajautui syöksykierteeseen ja vaikka kiusaaminen loppui peruskoulun jälkeen, kun tyttö keskeytti koulut ja kävi asumassa toisella paikkakunnallakin, yritti saada 8v ajan terveytensä takaisin jonka kiusaaminen selkeästi vei, niin se tie osottautui tyttärellenikin liian raskaaksi, vaikka sitkeä sissi hän oli muttei saanut enää itseään ja elämäänsä parsittua kasaan....
Minusta kiusaamisesta pitäisi langettaa samanlainen rangaistus kuin fyysisestä väkivallastakin. Se on ihmisen henkistä rääkkäystä, miksei siihen puututa kovemmin? Yhteiskunnan ja yhteisöjen asenteiden pitäisi muuttua kiusaamisvastaisemmiksi.
Tämä vaatisi sitä, että uusliberalismi laitettaisiin romukoppaan (= ei käytetä toisia ihmisiä hyväksi kuten nyt) ja olisi sallittua olla oma itsensä, eikä joku eliitin määrittelemä robotti. Saa nähdä miten pitkään muutoksessa kestää, mutta suuri romahdus tässä on tulossa, ellei sitten ihmisten evoluutio tuota tunteetonta ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella pahoillani. Elämää on välillä vaikea ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten nämä maanpäälliset pirut (kiusaajat) porskuttavat hyvin vaan elämässään eteenpäin, on ammatit, töitä ja lapsenkin muutama kiusaaja jo saanut!!! Minä menetin ainoan lapseni, tiedoksenne.
Kovasti voimia. Minua kiusattiin koulussa 9 v ja kiusaajat ovat pärjänneet todella hyvin elämässä . Itse olen joutunut kokemaan jatkuvasti vaikeuksia ja syrjäytynyt elämästä. Elämä on epäreilua.
Lapseni yritti myös pitkään ajatella että oikeus ja kohtuus voittaa jossain vaiheessa, uskoi ihmisistä liian helposti hyvää. Muistan kun hänen eräs ystävä kuoli 6v sitten huumeiden yliannostukseen, tällä ystävällä oli kanssa ollut rankka lapsuus ja vaikka hänellä oli omat ongelmansa, niin jaksoi aina tukea muita ja oli yksi niistä harvoista ihmisistä kellä oli pokkaa puolustaa tyttöäni kun häntä kiusattiin! Jälkeen päin tyttöni sanoi, ettei todellakaan usko enää hyvyyteen, kiltit ihmiset joutuu lähtemään täältä ensin ja pahat saa rellestää loppuun saakka ...
Pääsee.
Kyllä tyttöni olisi halunnut elää, pienenäkin oli iloinen ja hassuttelija, mutta kiusaaminen söi vähitellen sen elämän ilon ja tyttöni ajautui syöksykierteeseen ja vaikka kiusaaminen loppui peruskoulun jälkeen, kun tyttö keskeytti koulut ja kävi asumassa toisella paikkakunnallakin, yritti saada 8v ajan terveytensä takaisin jonka kiusaaminen selkeästi vei, niin se tie osottautui tyttärellenikin liian raskaaksi, vaikka sitkeä sissi hän oli muttei saanut enää itseään ja elämäänsä parsittua kasaan....
Minusta kiusaamisesta pitäisi langettaa samanlainen rangaistus kuin fyysisestä väkivallastakin. Se on ihmisen henkistä rääkkäystä, miksei siihen puututa kovemmin? Yhteiskunnan ja yhteisöjen asenteiden pitäisi muuttua kiusaamisvastaisemmiksi.
Kyllä minun tyttö sai kestää henkisen väkivallan lisäksi myös fyysistä, häntä oli lyöty koulussa ja tönitty. Nöyryytetty oikein urakalla, mutta tämä ilmeisesti kiusaajien tehtävä olikin, ajaa tyttäreni alas. Kehottivat häntä hommaamaan uuden elämän, kun maine pilalla.
Tyttäreni löytyi kuolleena kylpyammeesta kun oli viiltänyt ranteensa auki, isännöitsijä oli mennyt poliisin kanssa asuntoon, kun tyttööni ei oltu saatu enää pitkään aikaan yhteyttä ja hän ei ilmestynyt enää sosiaalitoimistoon kutsuttuihin tapaamisiin. Kiitän kaikkia osanotoista!
Itsekin lähes päivittäin itsemurhaa miettien en voi ymmärttää että itsensä tappamalla pääsisi jonnekkin taivaaseen. Tosin olen puolet vanhempi kuin tyttäresi, joten tietty lapsenusko mennyt ajat sitten. Eikö se ole kuolemansynti raamatun mukaan ja tuomio päin vastoin ihan muuta. Siis itse en usko mihinkään uskontoihin, jumalaan ja sielunvaellukseen. Ja todella toivoisin että kuoleman jälkeen ei olisi mitään olo tilaa vaan koko paska päättyisi myös siihen. Olen masentunut ja masentunut on myös usein realisti. En todellakaan kuvittele pääseväni minnekkään jessen klaaniin lepäämään. Voimia kovasti kuitenkin sinulle jos tarina on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mun on vaikea uskoa, että yhdenkään itsemurhan tehneen nuoren ihmisen vanhempi olisi valmis kuukauden kuluttua asiaa Av. Palstalla purkamaan?
Jos joskus itse olisin niin synkässä paikassa, että päätyisin tekemään itsemurhan, en todellakaan haluaisi että mun itsemurhaviesti postataan jonnekkin vauvapalstalle...
Toivottavasti tää on provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, jos tämä on totta.
Jos joku vasta vakavissaan miettii itsemurhaa, ei kannata. Elämässä tulee aallonpohjia jokaiselle. Olet juuttunut kylmiin vesiin, mutta elämässäsi tapahtuu vielä hyviä asioita. Lämmin halaus. Usko elämään mustinakin päivinä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei itsemurhan tekijät pääse taivaaseen. No joutuu helvettiin jossa palavat hiljaisella liekillä iäisyyden. Näin sanoo raamattu.
Eli minun lapsi joutui helvettiin, vaikka häntä ylä-asteella kiusattiin rajusti ja siitä tämä alamäki alkoi!?
Kiusattiin ja kiusattiin mutta se ei oikeuta taivaaseen itsarin tehnyttä. Sillä syyllä ei oo mitään väliä, vaan sillä on,että omankäden kautta lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätti meille tälläisen kirjeen:
" Mä oon pahoillani etten jaksanu elää enää, tiedän että tää luultavasti aiheuttaa teille tuskaa rakkaat äiti ja isä, isovanhemmat. En tiedä tietysti rakastatteko te enää mua, kun meillä meni välit, mutta mä en kanna enää kaunaa mistään ja rakastin teitä kyllä, koska en osaa olla rakastamattakaan, oottehan te kuitenkin mun isä ja äiti. Vika on siinä ettei koskaan tullut eläessä sanottua tätä näin suoraan. Oon pahoillani etten osannu elää oikein, sössin mun elämän ja ettei musta koskaan tullu sellasta tytärtä mitä olisitte halunneet tulevan. Eli olisin menestynyt elämässä, perustanut oman perheen, olisitte saaneet lapsen lapsia jne. Anteeks etten pystyny tälläisiä tavotteita täyttämään ja olemaan hyvä ihminen. Minä yritin kyllä parhaani, omien kykyjeni mukaan. Mutta mulla on jo pitkään ollut tunne, etten kuulu enää tähän maailmaan.. Mä oon niin sairas ... Mun mieli on vajonnut niin syvälle sellaseen synkkyyteen ja surullisuuteen, ettei sieltä oo enää ulospääsyä, eikä kukaan saa musta otetta enää ja vedettyä pohjalta ylös. Mulla on jo useiden vuosien ajan ollut todella paha olla, musta on kadonnut sellainen elämän ilo ja voima joka minussa oli lapsena. Mä toivottavasti löydän vihdoin ja viimein rauhan, pääsen taivaaseen ja tapaan siellä muutaman ihmisen, jotka oon halunnu nähdä tai sitten levolliseen mustuuteen, en tule ajattelemaan tai tuntemaan enää mitään... Toivon enemmän tätä jälkimmäistä, uskon että mulla on sit hyvä olla. Anteeks vielä kerran, että lähdin tällä tavalla, en vaan jaksanut enää enempää! "
Jotenkin nätisti kirjotettu.
Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin lähes päivittäin itsemurhaa miettien en voi ymmärttää että itsensä tappamalla pääsisi jonnekkin taivaaseen. Tosin olen puolet vanhempi kuin tyttäresi, joten tietty lapsenusko mennyt ajat sitten. Eikö se ole kuolemansynti raamatun mukaan ja tuomio päin vastoin ihan muuta. Siis itse en usko mihinkään uskontoihin, jumalaan ja sielunvaellukseen. Ja todella toivoisin että kuoleman jälkeen ei olisi mitään olo tilaa vaan koko paska päättyisi myös siihen. Olen masentunut ja masentunut on myös usein realisti. En todellakaan kuvittele pääseväni minnekkään jessen klaaniin lepäämään. Voimia kovasti kuitenkin sinulle jos tarina on totta.
Rehellisesti kirjoitettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin nyt sulle kävi eeppinen virhe. Ihminen kuolee ainoastaan elokuvissa viiltämällä ranteet auki.
Kun ihminen viiltää ranteet auki ja menettää tarpeeksi verta niin elimistö sulkee automaattisesti ääreisverenkiertoa turvatakseen sisäelinten toiminnan. Tämä tarkoittaa, että ranteiden haavojen verenkierto tyrehtyy ennen kuin ihminen menettää tarpeeksi verta kuollakseen.
Kyynärvarresta viiltämällä ihminen saattaa kuolla jos on jotain sairauksia taustalla ja kainalon kohtaan viiltämällä verenvuoto ei lopu vaan ihminen kuolee.
Tämän kertoi spr ensiapukouluttaja joka on ajanut työkseen yli 20 vuotta ambulanssia.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni löytyi kuolleena kylpyammeesta kun oli viiltänyt ranteensa auki, isännöitsijä oli mennyt poliisin kanssa asuntoon, kun tyttööni ei oltu saatu enää pitkään aikaan yhteyttä ja hän ei ilmestynyt enää sosiaalitoimistoon kutsuttuihin tapaamisiin. Kiitän kaikkia osanotoista!
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani. Elämää on välillä vaikea ymmärtää.[/quo
Elämää on helppo ymmärtää! Vaikeaksi sen tekee,kun elää vastoin Jumalan tahtoa,itsepetoksessa ja valheessa ja luulee menevänsä kohti onnellisuutta.
Elämä on 99%:sti sellaista,millaiseksi sen rakennat. 1%:ti kohtaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitas AP nyt itsesi hoitoon. Siellä on kivat sängyt ja hoitsutkin on ihan ok.
Joo tai sitten hoidossa mömmöillä tuhotaan koko elämä.
Mun tapauksessa ne "mömmöt" pelasti mun hengen. V-tuttaa kun päätänsä aukovat eniten ne, joilla ei ole mitään kokemusta äärimmäisestä masennuksesta.
No mulla on kokemusta äärimmäisestä masennuksesta ja siitä kuinka nuo mömmöt voi tuhota elämän. Ja on kuule kokemusta niistä mömmöistä usean vuoden ajalta sekä hirveästä vieroituksesta niistä.
"En tiedä tietysti rakastatteko te enää mua, kun meillä meni välit, mutta mä en kanna enää kaunaa mistään ja rakastin teitä kyllä, koska en osaa olla rakastamattakaan, oottehan te kuitenkin mun isä ja äiti. Vika on siinä ettei koskaan tullut eläessä sanottua tätä näin suoraan. Oon pahoillani etten osannu elää oikein, sössin mun elämän ja ettei musta koskaan tullu sellasta tytärtä mitä olisitte halunneet tulevan. Eli olisin menestynyt elämässä, perustanut oman perheen, olisitte saaneet lapsen lapsia jne."
Miten voi olla niin vaikeata rakastaa lastaan, puhua tunteista ja hyväksyä lapsi sellaisena kun hän on.
Vierailija kirjoitti:
Jos joskus itse olisin niin synkässä paikassa, että päätyisin tekemään itsemurhan, en todellakaan haluaisi että mun itsemurhaviesti postataan jonnekkin vauvapalstalle...
Toivottavasti tää on provo.
Sä varmaan hirveesti välittäisitkin siinä vaiheessa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhean itsekästä tappaa itsensä menemällä junan alle, ajamalla vastaantulevien kaistalle tms. Kauheat traumat jää sille päälleajajalle.
Miksi alapeukut?
Siksi koska oletetaan että kukaan huvikseen tekee noin, ja on siinä tilassa että pystyy ajattelemaan selkeästi.
Aijaa. Itse kuvittelisin, että jos hautoo itsemurhaa, niin siinä varmaan useamman kerran tulee harkittua tekotapoja. Tämä saattaa olla sellaista kylmän rationaalista ja loogista harkintaa, ei välttämättä mitään hysterian huumassa ja tunnepuuskassa tehtyä. Tietty on kai niitäkin, jotka heittäytyvät silloilta hetken mielijohteesta.
Vierailija kirjoitti:
Noniin nyt sulle kävi eeppinen virhe. Ihminen kuolee ainoastaan elokuvissa viiltämällä ranteet auki.
Kun ihminen viiltää ranteet auki ja menettää tarpeeksi verta niin elimistö sulkee automaattisesti ääreisverenkiertoa turvatakseen sisäelinten toiminnan. Tämä tarkoittaa, että ranteiden haavojen verenkierto tyrehtyy ennen kuin ihminen menettää tarpeeksi verta kuollakseen.
Kyynärvarresta viiltämällä ihminen saattaa kuolla jos on jotain sairauksia taustalla ja kainalon kohtaan viiltämällä verenvuoto ei lopu vaan ihminen kuolee.
Tämän kertoi spr ensiapukouluttaja joka on ajanut työkseen yli 20 vuotta ambulanssia.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni löytyi kuolleena kylpyammeesta kun oli viiltänyt ranteensa auki, isännöitsijä oli mennyt poliisin kanssa asuntoon, kun tyttööni ei oltu saatu enää pitkään aikaan yhteyttä ja hän ei ilmestynyt enää sosiaalitoimistoon kutsuttuihin tapaamisiin. Kiitän kaikkia osanotoista!
Sen takia ollaan siellä kylpyammeessa.
Ranteet auki viiltämällä ihminen menettää noin litran verta joka lähinnä heikottaa ihmistä.
Kyynärvarresta viiltämällä ihminen menettää noin 2 litraa verta joka tilanteesta ja ihmisestä riippuen on vaarallista.
Kainalosta viiltämällä ihminen menettää noin 3 litraa verta josta lähtee henki.
Kylpyamme ei vaikuta millään tavoin tähän asiaan koska 1 litran verenmenetys ei johda ihmisen tajunnan menetykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin nyt sulle kävi eeppinen virhe. Ihminen kuolee ainoastaan elokuvissa viiltämällä ranteet auki.
Kun ihminen viiltää ranteet auki ja menettää tarpeeksi verta niin elimistö sulkee automaattisesti ääreisverenkiertoa turvatakseen sisäelinten toiminnan. Tämä tarkoittaa, että ranteiden haavojen verenkierto tyrehtyy ennen kuin ihminen menettää tarpeeksi verta kuollakseen.
Kyynärvarresta viiltämällä ihminen saattaa kuolla jos on jotain sairauksia taustalla ja kainalon kohtaan viiltämällä verenvuoto ei lopu vaan ihminen kuolee.
Tämän kertoi spr ensiapukouluttaja joka on ajanut työkseen yli 20 vuotta ambulanssia.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni löytyi kuolleena kylpyammeesta kun oli viiltänyt ranteensa auki, isännöitsijä oli mennyt poliisin kanssa asuntoon, kun tyttööni ei oltu saatu enää pitkään aikaan yhteyttä ja hän ei ilmestynyt enää sosiaalitoimistoon kutsuttuihin tapaamisiin. Kiitän kaikkia osanotoista!
Sen takia ollaan siellä kylpyammeessa.
Luen tässä erään pahimman kiusaajan blogia ja hän kirjoitteli tytöstäni tällästä: " nyt sun on likka aika alkaa kulkee kumaras, oot säälittävä! " , " pikku huo*a " , keksittyjä juttuja että tyttäreni olisi puhunut pahaa heistä ja se oikeuttaa heidät antamaan samalla mitalla takaisin, väittää lastani itkijäksi ja ettei hän pidä jostain rajoista kiinni... kiroilua ja jatkuvia ryyppäys juttuja 15-vuotiaalta... Tekee ihan pahaa lukea tälläistä mitä lapseni on joutunut kestämään ja pistää vihaksi!!!!!