Lapseni teki itsemurhan
Jätti meille tälläisen kirjeen:
" Mä oon pahoillani etten jaksanu elää enää, tiedän että tää luultavasti aiheuttaa teille tuskaa rakkaat äiti ja isä, isovanhemmat. En tiedä tietysti rakastatteko te enää mua, kun meillä meni välit, mutta mä en kanna enää kaunaa mistään ja rakastin teitä kyllä, koska en osaa olla rakastamattakaan, oottehan te kuitenkin mun isä ja äiti. Vika on siinä ettei koskaan tullut eläessä sanottua tätä näin suoraan. Oon pahoillani etten osannu elää oikein, sössin mun elämän ja ettei musta koskaan tullu sellasta tytärtä mitä olisitte halunneet tulevan. Eli olisin menestynyt elämässä, perustanut oman perheen, olisitte saaneet lapsen lapsia jne. Anteeks etten pystyny tälläisiä tavotteita täyttämään ja olemaan hyvä ihminen. Minä yritin kyllä parhaani, omien kykyjeni mukaan. Mutta mulla on jo pitkään ollut tunne, etten kuulu enää tähän maailmaan.. Mä oon niin sairas ... Mun mieli on vajonnut niin syvälle sellaseen synkkyyteen ja surullisuuteen, ettei sieltä oo enää ulospääsyä, eikä kukaan saa musta otetta enää ja vedettyä pohjalta ylös. Mulla on jo useiden vuosien ajan ollut todella paha olla, musta on kadonnut sellainen elämän ilo ja voima joka minussa oli lapsena. Mä toivottavasti löydän vihdoin ja viimein rauhan, pääsen taivaaseen ja tapaan siellä muutaman ihmisen, jotka oon halunnu nähdä tai sitten levolliseen mustuuteen, en tule ajattelemaan tai tuntemaan enää mitään... Toivon enemmän tätä jälkimmäistä, uskon että mulla on sit hyvä olla. Anteeks vielä kerran, että lähdin tällä tavalla, en vaan jaksanut enää enempää! "
Kommentit (129)
Ap, sinä ja miehesi tarvitsette apua, oletteko saaneet sitä?
Vierailija kirjoitti:
Eli syyttää omia vanhempia omasta teostaan. Aika reilua.
Minä syytän vanhempiani elinikäisestä sairaudesta, minkä aiheuttivat. Olin lähellä lähteä pois täältä ennenaikaisesti, kun en vaan jaksanut. Vaikka sanoin, ei kuunneltu. Ap:lle kaikki sympatiat.
Enkeli -Elisan sairasta kopiointia. Painu vittuun täältä!
Pelkästään järvenpäässä on viimesen vuoden aikana jäänyt 7 jo junan alle..
Minä en usko, että kukaan ns normaali äiti levittäisi tänne kaikkien kusipäisten akkojen riivittäväksi oman lapsensa itsemurhakirjettä, en todellakaan usko.
Voi ei, voimia kaikille läheisille ihan valtavasti. Vaikka olette kokeneet valtavan menetyksen, niin toivottavasti pientä lohtua tuo se, että tyttärellänne on varmasti nyt rauha ja hyvä olla.
Sitten vielä, näistä täällä kirjoittavista pahanilmanlinnuista ei kannata välittää. He ovat joukko (tai muutama) omaan elämäänsä katkeroituneita ihmisiä, joilla ei ole tunneälyä pätkän vertaa, heitä voi vaan sääliä: olematon tunne-elämä eikä enää mitään rippeitä arvokkuudesta tai humaaniudesta. Pahaa oloaan he täällä vain ulos huutavat, kun heillä ei ole varmasti mitään muuta elämässään (ihmissuhteita, työtä, harrastuksia jne).
Teillä on toisenne, perhe ja ystävät ja toivottavasti paljon suloisia muistoja tyttärestänne. Voimia <3
Vierailija kirjoitti:
Kauhean itsekästä tappaa itsensä menemällä junan alle, ajamalla vastaantulevien kaistalle tms. Kauheat traumat jää sille päälleajajalle.
Olen nähnyt tuollaisen tahallisen rekan alle ajon. Tuo henkilöauto ajoi samaan suuntaan kuin me, välissämme oli yksi auto. Rekka ajautui sitten meidän kaistallemme ja jäi reunakaidetta vasten. Henkilöauto meni käsittämättömän pieneksi möykyksi. Todella itsekästä tuollainen touhu, missä vaarannetaan muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa ap. :( Itse olen saman ikäinen kuin tyttäresi ja minulla myöskin koulukiusaamistaustaa. Harkitsen vakavasti itsemurhaa, mutta tämä keskustelu sai vielä miettimään..
Älä tee sitä, et tiedäkään kuinka moneen ihmiseen se vaikuttaa sinun lisäksesi. Läheinen ystäväni teki itsemurhan jo kohta kolme vuotta sitten (onko siitä todella jo niin kauan), löysin hänet ja yritin elvyttää häntä ambulanssin tuloon saakka, mutta oli liian myöhäistä. Tuo tapahtuma ja tuo ystävä on ollut mielessä joka päivä tuon jälkeen, ikävä on edelleen ja eräänlainen tyhjä kohta jäi sisälleni, koska tuo ystävä oli niin läheinen.
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko, että kukaan ns normaali äiti levittäisi tänne kaikkien kusipäisten akkojen riivittäväksi oman lapsensa itsemurhakirjettä, en todellakaan usko.
No en todellakaan usko minäkään.
Tyttäreni ystävättären äiti teki itsemurhan, jäi tytöt 17 ja 18-vuotiaat ja pieni poika. Tämä asia oli niin suuri isku minullekin, etten vieläkään ole siitä täysin toipunut. En edes häntä läheisesti tuntenut, puheväleissä.
Asiasta puhuminen ja sen ajattelu tekee edelleen valtavan kipeää. Tyttöjen puolesta eniten, poika oli niin pieni ettei varmaan äitiä muista. On sijaiskodissa. Ei olisi tullut mieleenkään levitellä asiaa jossain roskafoorumeilla kuten tämä, vaikka kyseessä ei ollut edes omainen. Oli se niin suuri isku kuitenkin.
Tästä on jo joitakin vuosia, mutta paha olo jatkuu. Onhan se alkushokki lieventynyt mutta koskaan en varmasti unohda.
Jos aloittaja leikkii ajatuksella ja ajattelemattomasti lähettelee ko. viestejä: lopeta. Ei ole hauskaa. Kuolema on täydellinen loppu. Ei sieltä tulla takaisin enää. Se on lopullinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitas AP nyt itsesi hoitoon. Siellä on kivat sängyt ja hoitsutkin on ihan ok.
Joo tai sitten hoidossa mömmöillä tuhotaan koko elämä.
Mömmöillä? Lääkkeet ei ole mömmöjä vaan tärkeä osa esim. skitsofrenian hoitoa. Elinehto monelle. Eivät tuhoa elämää vaan pelastavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitas AP nyt itsesi hoitoon. Siellä on kivat sängyt ja hoitsutkin on ihan ok.
Joo tai sitten hoidossa mömmöillä tuhotaan koko elämä.
Mömmöillä? Lääkkeet ei ole mömmöjä vaan tärkeä osa esim. skitsofrenian hoitoa. Elinehto monelle. Eivät tuhoa elämää vaan pelastavat.
Mömmöt, psyykenlääkkeet, tai miksi noita turruttavia kemikaaleja voisi kutsuakaan eivät todellakaan pelasta kaikkien elämää (vaikka olisi mikä diagnoosi), vaan niillä on kapasiteetti myös lamaannuttaa tunne-elämää, turruttaa, tehdä olo oudoksi, ahdistuneeksi, "zombiksi", levottomaksi, huonoksi, ajaa jopa itsetuhoisten ajatusten syövereihin jne... Voivat pahentaa olon joillakin niin kurjaksi, että lääkettä käyttäessään päätyvät epätoivoisiin tekoihin ja voi olla jopa syytä epäillä, että lääke on ollut yhtenä laukaisevana tekijänä itsemurhalle. Onko sitten syynä olon huononeminen, lääkkeen aiheuttamat ahdistuksen tai levottomuuden tunteet kehossa(akatisia), impulsiivisuuden lisääntyminen, tai empatiakyvyn läheisiä kohtaan lamautuminen, mikä monella voi estävänä tekijänä-ajatuksissa. Lääkkeet kun tunnetusti voi lamata tunne-elämää. Äläkä sano että no, kaikille on oikea lääke tai koktaili kun tarpeeksi montaa kokeilee, kun ei ole.
En kiistä, etteikö joillekin ihmisille niistä voi olla apua mutta ei kaikille. Joillekin noita tungetaan jopa vastentahtoisesti osasto-olosuhteissa, mikä voi suurella todennäköisyydellä lisätä tuskaa kohteessaan auttamisen sijaan. Nekin, jotka käyttää, voi olla vuosien käytön jälkeen tai vieroituksen jälkeen eri mieltä.
Otan osaa. Yritä jaksaa,ei se helpota koskaan,mutta vähän lientyy ajan kanssa. Älä tee mitään hätiköityä tai peruuttamatonta.
Jos on vaikeasti masentunut ja hoito tai terapia ei auta niin itsemurha voi olla sairauden surullinen lopputulos. Ei ketään sairastunutta voi sulkea loppuiäkseen pakkohoitoon kun sairaala ei ole vankila. Sekopäämurhaajat ovat eri asia ja heidän sulkemisellaan suojellaan muita kansalaisia. Lääkkeitä voidaan pakolla syöttää ainoastaan jos potilas on psykoosissa mitä masentuneet eivät useinkaan ole.
Valitettavasti mitään sellaista lääkettä jolla saisi elämäniloa ei ole keksitty vaikka jotkut kuvittelevat sellaista huumeista saavansa. Paras keino estää masennusta on hankkia ystäviä ja harrastuksia sekä liikunnan harrastaminen ihan vaikka kävelyn muodossa. Päihteet kuten alkoholi, yksinäisyys, köyhyys ym. rankka perhetausta ovat masennuksen riskitekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiilu kirjoitti:
Ystäväni teki viime keväänä itsemurhan menemällä junan alle. On edelleen ajatuksissa päivittäin.
Minunkin ystäväni meni junan alle keväällä! Ettei vain olisi sama?
Minun kanssa! :O
Ulkopuolisena: Jos sama, tajusiko hän itsekään, miten paljon hänellä oli välittäviä ihmisiä ympärillä? Masennus tekee sokeaksi tällaisille asioille. Vika ei ole teidän, hän ei vain ole nähnyt mitä hänen ympärillään on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitas AP nyt itsesi hoitoon. Siellä on kivat sängyt ja hoitsutkin on ihan ok.
Joo tai sitten hoidossa mömmöillä tuhotaan koko elämä.
Parempi tehdä itsemurha kun elää zombiena. Masennus on sairaus johon ei ole muuta parantavaa hoito kuin hirttoköysi tai auton tai junan antama tehohieronta.
Oli juuri mediassa että jos tekee uutisen itsemurhasta niin tulee heti joku matkija ja tekee samoin. On ikäänkuin malli itsemurhaa hautovalle.
Voi höh, Itsemurha on aina vakava asia mutta joku laittaisi tuon kirjeen kirjoitusvirheineen, ei tunnu uskottavalta.
Ja varsinkin kun tämä "kirje" ilmestyi jo muutama vuosi sitten.
Inhottaa kun jotkut kirjoíttelevat näitä muka itsemurhan tehneiden lastensa/ veljensä/ äitinsä ......jne
nimissä. Mitä fiiliksiä te saatte ku joku uskoo ja jopa vastaa?
Vierailija kirjoitti:
Jätti meille tälläisen kirjeen:
" Mä oon pahoillani etten jaksanu elää enää, tiedän että tää luultavasti aiheuttaa teille tuskaa rakkaat äiti ja isä, isovanhemmat. En tiedä tietysti rakastatteko te enää mua, kun meillä meni välit, mutta mä en kanna enää kaunaa mistään ja rakastin teitä kyllä, koska en osaa olla rakastamattakaan, oottehan te kuitenkin mun isä ja äiti. Vika on siinä ettei koskaan tullut eläessä sanottua tätä näin suoraan. Oon pahoillani etten osannu elää oikein, sössin mun elämän ja ettei musta koskaan tullu sellasta tytärtä mitä olisitte halunneet tulevan. Eli olisin menestynyt elämässä, perustanut oman perheen, olisitte saaneet lapsen lapsia jne. Anteeks etten pystyny tälläisiä tavotteita täyttämään ja olemaan hyvä ihminen. Minä yritin kyllä parhaani, omien kykyjeni mukaan. Mutta mulla on jo pitkään ollut tunne, etten kuulu enää tähän maailmaan.. Mä oon niin sairas ... Mun mieli on vajonnut niin syvälle sellaseen synkkyyteen ja surullisuuteen, ettei sieltä oo enää ulospääsyä, eikä kukaan saa musta otetta enää ja vedettyä pohjalta ylös. Mulla on jo useiden vuosien ajan ollut todella paha olla, musta on kadonnut sellainen elämän ilo ja voima joka minussa oli lapsena. Mä toivottavasti löydän vihdoin ja viimein rauhan, pääsen taivaaseen ja tapaan siellä muutaman ihmisen, jotka oon halunnu nähdä tai sitten levolliseen mustuuteen, en tule ajattelemaan tai tuntemaan enää mitään... Toivon enemmän tätä jälkimmäistä, uskon että mulla on sit hyvä olla. Anteeks vielä kerran, että lähdin tällä tavalla, en vaan jaksanut enää enempää! "
Ja höpön pöpön. Miten ilkeätte laskea leikkiä vakavavalla asialla. Vanhemmat, jotka kohtaavat lapsen itsarin , tuskin tulevat ´kirjoittelemaan milllekkään palstallle.Hyi saatana mikä inhottava paskiáinen tuo trolli on. Nyt meni liian pitkälle.
Millainen itsekäs paska julkaisee lapsensa itsemurhakirjeen netissä? Ehkä intiimein asia mitä lapsesi on sinulle koskaan kirjoittanut ja sinä teet näin.. Vähän voisit kunnioittaa hänen yksityisyyttään vaikka hän onkin jo kuollut.
Niin miettikääs nyt :D Jos oma lapsesi tekisi itsemurhan ja jättäisi siitä viestin niin menisitkö vauva foorumille ja kirjottaisit koko viestin sinne.
Ilmiselvä trolli&huomionhaku