Haluan lapsen, mutta se kaikki lapsi"hössäys" ja lasten ehdoilla eläminen pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieti ap sitä että sinulla on suurempi todennäköisyys saada tytär jonka saatat kasvattaa todella kieroon tuolla naisvihamielisellä asenteellasi. Anoreksiariski voi olla aika korkea.

'

Noniin, kiitos tästäkin mielipiteestä. Eiköhän anoreksian taustalla ole vähän muun tyyppiset taustasyyt. Täytyy kyllä sanoa että olen yllättynyt siitä miten syyllistäviä mielipiteitä olen täällä saanut siitä että en halua hössäystä. Nyt siis aiheutan lapselleni jo psyykkisen sairastumisen. Voivoi. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupesin oikein miettimään miksi minua pelottaa "lapsihössäys" ja miksi tuntuu että vihaisin kaikkia mammakerhoja ja muskareita ja hiekkalaatikkopiirejä ja kestovaippapiirejä. Tunnen oloni ulkopuoliseksi sellaisissa, ja koen että minusta ei pidetä tai että minua pidetään outona. Koska en osaa osallistua sellaiseen keskusteluun, en osaa niitä sosiaalisia koodeja, sanon aina ihan vääriä asioita kun vahingossa käännän keskustelun vaikka politiikkaan ja ne muut katsoo että mikä urpo tuo on. Koen että olen ei-toivottu niihin. Olen lapsesta saakka ollut lähinnä poikien/miesten porukoissa, sellaista läheistä naispuoleista bestistä ei ole ollut ikinä. Harrastuksetkin on olleet sellaisia vähän rämäpäisiä tai sitten tyyliin matikkakerhoja. Tuli oikein paha mieli kun tätä ajatteli, että koen että en olisi haluttua seuraa noissa lapsihössötysporukoissa vaan vääränlainen tylsimys joka yrittää puhua vääristä asioista. Ap.

Onkohan ongelmasi enemmän itsetuntopuolella? Eikö se nyt ole aika sama mitä ne hiekkalaatikkoäidit sinusta ajattelee? Itse huomasin kuinka naapuriston kotiäidit paheksuivat kun palasin töihin jo vuoden jälkeen, töissä taas osa kyseli jo ristiäisten jälkeen koska tulen takaisin. Eikö kannata vaan olla omanlaisensa, jos joku kokee liian erilaiseksi niin vaihtaa paikkaa ja seuraa? Naisia on hyvin monenlaisia ja yhtä monenlaisia on äitejäkin. Jos kasvatustieteilijä olet tiedät paljon lasten kehityksestä, etköhän noiden tietojen perusteella osaa sen lapsen kasvattaa. Mutta ehkä vielä painiskelet myös muutoksen kanssa, haluatko jo muuttaa elämäsi vai kannattaisiko odottaa vielä, tehdä ne pisimmät haikkaukset ja koskimelonnat ilman lasta?

Kiitos viestistäsi. En ole ajatellut että minulla olisi itsetunto-ongelmia, olen aina ollut vähän sellainen oman tieni kulkija joka ei oikein välitä mitä muut minusta ajattelee. Totta on että painiskelen vielä muutoksen kanssa. Koskimelontoja olen tehnyt jo sen verran paljon, että ei lapsi estäisi minua kokemasta jotain sellaista tärkeää mitä en ole vielä kokenut. Nautin vain oikeastaan pelkästään luonnossa olemisesta ja sellaisesta, kaikki rakennettu kaupunkiympäristö ahdistaa minua ja jotenkin liitän nuo muskarit sellaiseen. Mutta eikö kaikki painiskele muutoksen kanssa ennen raskautta ja raskauden aikana. Mielestäni se on jopa tärkeä asia, muutos on tietyssä mielessä luopumista jostain (jopa lapsettoman ihmisen identiteetistä) ja se "luopumistyö" täytyy tehdä, se kuuluu muutokseen. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Minusta mielenkiintoisinta on se, että miten ap, jolla ei ole lapsia, tietää, että millaista on perhekerhoissa, mammakahviloissa, muskareissa ja hiekkalaatikon reunalla?

Toiseksi tässä ketjussa on mielenkiintoista se, että on monia, jotka tuntuvat olevan kiinostunut siitä omasta työstään, ja haluaa keskustella työn aihepiireistä vauvalomallaankin. Nämä henkilöt eivät kuitenkaan hahmota sitä, että joku toinen suhtautuu siihen vauvaan kuin työhönsä: haluaa saada vinkkejä miten hoitaa asiat paremmin ja nopeammin yms. ja missä niitä parhaita ja huonoja vinkkejä saisi kuin toisten vanhempien seurassa. Kasvatuksen ammattilaisilta saa kyllä kasvatukseen vinkkejä, mutta heillä ei ole välttämättä sitä kokemusta, että miten tulla sen oman äitiyden/isyyden/vanhemmuuden kanssa toimeen. Monelle kun se on se suuri muutos: olla vastuussa loppuelämänsä ajan enemmän tai vähemmän, vastuussa toisesta ihmisestä. Kyllä, lapsesta tulee täysi-ikäinen, mutta sanoisin, että harvassa on ne av-mammojen vanhemmat, jotka eivät kokisi, että haluavat auttaa lapsiaan, olla heille tukena, ja neuvoa, jos heidän mielestään on siihen tarvetta.

Siellä perhekerhoissa yms. olen ainakin itse, kasvatusalan ammattilaisenakin, saanut monenlaista niin hyvää, erinomaista, jos myös täysin idioottimaisiakin vinkkejä, ohjeita, neuvoja juurikin, että millaiseen vaippaan kannattaa poikalapsi laittaa  yöpuulle, kun poika pissaa hyvin harvoin, mutta kerrallaan paljon, ; on keskusteltu, että millaisia erilaisia näkökantoja on siihen, että mistä soseista kannattaa aloittaa. ( Aloitetaanko makealla, koska lapsella on luontainen mieltymys makeaan vai yritetäänkö vieroittaa makeasta, vai aloittaa perunalla   jne. Olen saanut myös neuvoja, että miten varautua telttailuun, veneilyyn, pyöräretkelle yms. vauvan/taaperon kanssa.

Olen käynyt lukuisissa eri perhekerhoissa, perhekahviloissa yms. monien vuosien ajan,  mutta en kyllä muista yhdessäkään, että vain kerran muistan, että on puhuttu kynsilakasta:  Kun pohdittiin, että mikä on paras tapa merkata partioleirille menevän astiat. Silloin erän konkari mainitsi, että pohjaan kynsilakalla nimi.

En minä voikaan tietää millaista on mammakerhoissa ja muskareissa. Minulla on niistä vain kuvitelmia ja ennakkoluuloja. Ystäväpiirissäni on paljon lapsiperheitä, ja olen kyllä kuullut paljonkin mitä ystävien vaimot kertovat noista mammakerhoista. Ennakkoluuloni on muodostunut niiden ihmisten puheiden perusteella.

Ja pystyn kyllä hyvin eläytymään siihen, että monelle äidille lapsi on asia, josta haluaa puhua koko ajan ja haluaa saada koko ajan kaikenlaisia vinkkejä jne. Ja uskon, että on hyödyllistä saada toimivia käytännön vinkkejä, ne varmasti helpottavat elämää. Mutta kukaan ei varmaan voi kieltää sitä, että vallalla on myös tietynlainen täydellisen äitiyden tai täydellisen kasvatustyylin tavoittelu, jonkunlainen hyvän äidin myytti, jota suorittaessaan moni äiti ahdistuu tai uupuu. Koen sen lapsihössötyksen ja mammakerhot tuon äitiyden suorittamisen ja täydelliseen äitiyteen pyrkimisen yhtenä ilmentymänä. Älkää nyt kukaan loukkaantuko, kärjistän asiaa tarkoituksella, enkä todellakaan tarkoita että kaikki äidit jotka käy perhekerhoissa joutuisi tuon "äitiyden suorittamisen paineen" uhriksi. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla oli yläasteella tyttö, jonka mielestä me kaikki muut tytöt olimme tyhmiä. Minä sain kyllä koulussa parempia numeroita, mutta se oli hänestä väärin, ja hän yritti saada minua jatkuvasti kiinni jostain, mitä en olisi tiennyt. Hän oli mielestään kiusattu, kun en halunnut olla hänen kaverinsa. Jälkikäteen olen tajunnut, että oikeasti hän saattoi olla se kiusaaja, ja minulla oli oikeus etsiä muuta seuraa.

Tuli vaan mieleen aloittajan jutuista, että onkohan ap ollut oikeasti kiusattu, vai onko hän ollut jo kouluikäisenä muita tyttöjä niin paljon fiksumpi ja parempi, että se on pitänyt jotenkin ilmaista.

En ole ollut koulukiusattu, vaan kiusaamista on ollut vasta teini-iän loppumetreillä liittyen ihan muihin ystävyyssuhteisiin kuin kouluun.  Esim. siihen että hyvä (tyttö)ystäväni iski ihastukseni vain yhden yön sänkyseikkailua varten kuulemma osoittaakseen, että minä en voi saada tuota ihastustani mutta hänpä voi saada. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti ap sitä että sinulla on suurempi todennäköisyys saada tytär jonka saatat kasvattaa todella kieroon tuolla naisvihamielisellä asenteellasi. Anoreksiariski voi olla aika korkea.

'

Noniin, kiitos tästäkin mielipiteestä. Eiköhän anoreksian taustalla ole vähän muun tyyppiset taustasyyt. Täytyy kyllä sanoa että olen yllättynyt siitä miten syyllistäviä mielipiteitä olen täällä saanut siitä että en halua hössäystä. Nyt siis aiheutan lapselleni jo psyykkisen sairastumisen. Voivoi. Ap.

Mä uskon että susta tulisi hyvä äiti siinä missä muistakin, mutta viesteistäsi mulla särähti korvaan tietynlainen kauhistelu/halveksunta "hössääjiä" kohtaan. Se hämmästytti minua

a) koska sinulle vaikutti olevan tärkeää saada tehdä asiat omalla tavallasi, ilman muiden arvostelua - kuitenkin vaikutat valmiilta arvostelemaan muita

b) mun on hyvin vaikea ymmärtää, että aikuinen, elämää kokenut ihminen ajattelee jostain ihmisjoukosta, tuntematta asiaa kuin ulkopuolelta, noin ennakkoluuloisesti ja

c) oma 8v kokemukseni äitinä todella laajassa kaveripiirissä ei lainkaan tue ajatuksiasi - kaikki saavat tehdä tasan miten haluavat lasten kanssa. Niitä pienten kanssa reissaavia enemmänkin ihaillaan.

Mua suoraan sanottuna väsyttää tää "lapsihössötyksen" halveksunta. Tuntuu että monet ovat päättäneet ottaa se asiaksi, jolla erottua muista/olla vähän parempi kuin muut. Mutta kun se juna meni jo 15v sitten, nyt se kuulostaa pikemminkin vähän vanhanaikaiselta.

Aidosti oman tiensä kulkijat eivät kauhistu toisenlaisia ratkaisuja, eivätkä varsinkaan anna niiden vaikuttaa omiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti ap sitä että sinulla on suurempi todennäköisyys saada tytär jonka saatat kasvattaa todella kieroon tuolla naisvihamielisellä asenteellasi. Anoreksiariski voi olla aika korkea.

'

Noniin, kiitos tästäkin mielipiteestä. Eiköhän anoreksian taustalla ole vähän muun tyyppiset taustasyyt. Täytyy kyllä sanoa että olen yllättynyt siitä miten syyllistäviä mielipiteitä olen täällä saanut siitä että en halua hössäystä. Nyt siis aiheutan lapselleni jo psyykkisen sairastumisen. Voivoi. Ap.

Mä uskon että susta tulisi hyvä äiti siinä missä muistakin, mutta viesteistäsi mulla särähti korvaan tietynlainen kauhistelu/halveksunta "hössääjiä" kohtaan. Se hämmästytti minua

a) koska sinulle vaikutti olevan tärkeää saada tehdä asiat omalla tavallasi, ilman muiden arvostelua - kuitenkin vaikutat valmiilta arvostelemaan muita

b) mun on hyvin vaikea ymmärtää, että aikuinen, elämää kokenut ihminen ajattelee jostain ihmisjoukosta, tuntematta asiaa kuin ulkopuolelta, noin ennakkoluuloisesti ja

c) oma 8v kokemukseni äitinä todella laajassa kaveripiirissä ei lainkaan tue ajatuksiasi - kaikki saavat tehdä tasan miten haluavat lasten kanssa. Niitä pienten kanssa reissaavia enemmänkin ihaillaan.

Mua suoraan sanottuna väsyttää tää "lapsihössötyksen" halveksunta. Tuntuu että monet ovat päättäneet ottaa se asiaksi, jolla erottua muista/olla vähän parempi kuin muut. Mutta kun se juna meni jo 15v sitten, nyt se kuulostaa pikemminkin vähän vanhanaikaiselta.

Aidosti oman tiensä kulkijat eivät kauhistu toisenlaisia ratkaisuja, eivätkä varsinkaan anna niiden vaikuttaa omiinsa.

Ok, olen valmis ottamaan vastaan sen kritiikin, että minulla on typeriä ennakkoluuloja, jotka ei varmaan pidä paikkaansa. Kuten sanottu, olen muodostanut ennakkoluuloni lähinnä kavereiden vaimojen puheiden perusteella. Olen varmaan yleistänyt niistä väärin koskemaan koko "äitijoukkoa". Mutta olen niin monta kertaa joutunut kahvipöytäkeskusteluun, jossa saan osakseni päivittelyä ja vähättelyä ja suunnilleen hyökkäyksen kun sanon esim että "minä en varmaan jaksaisi niistä kestovaipoista innostua vaikka ihan kiinnostavilta kuulostavatkin". Nuo kavereiden vaimot on aika fanaattisia kestovaippailijoita ja kantoliinoilijoita ja tekevät hyvin suuren numeron siitä milloin on juuri oikea hetki käyttää unikoulua (vai mikä se on) tai opettaa pois potalta tms. Ap, joka muuten vastustaa sitä unikoulua mutta on saanut vihat niskaansa kun on uskaltanut kyseenalaistaa unikoulun viisauden.

Voisin kirjoittaa tästä pitkänkin tarinan mutta nyt ei aika anna periksi joten lyhyestä virsi kaunis.

Vaikutat täysin identtiseltä siskoni kanssa joka kävi läpi samoja mietteitä ennen ensimmäisen lapsensa syntymää (nyt niitä on kolme). Mielestäni hän on yksi parhaimmista ja tasapainoisimmista äideistä joita tunnen. Ei nimenomaan "hössötä" lastensa kanssa vaan antaa lapsilleen "tillaa" kasvaa - toki tietyissä rajoissa.

Kuten sanoin voisin kirjoittaa tästä paljon mutta ei nyt ehdi enempää.

Jos et kerran välitä muiden mielipiteistä niin mikä tässä on se ongelma? Menet lapsen kanssa sinne metsään ja mökille, niin ovat monet muutkin tehneet. Suurinta osaa ihmisistä ei liiemmin kiinnosta toisten tekemiset ja jos et halua ei sinun ole pakko elämäntyylistänne tai harrastuksistanne kenellekään sanoa. Kannattaa kuietnkin varautua siihen, että ehkä lapsi ei kaikkeen teidän menoonne noin vain sopeudukaan ja sitten ehkä joudutte pitämään pientä taukoa. Esimerkiksi meillä toinen lapsista sai pienenä järkyttävät allergiset reaktiot hyttysenpistoista ja silloin oli mökkireissut pari vuotta aika minimissään.

Mikään pakko ei todellakaan ole mennä leikkipuistoon mutta itse olen istunut lapsen kanssa hiekkalaatikolla ja leikkipuistossa, koska se on äärettömän helppoa ajanviettoa ja lapset nauttii siitä. Esikoisen vauva-ajoilta perhekerhosta jäi samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa ollaan näin monen vuoden jälkeenkin tekemisissä. Ei todellakaan puhuta kynsilakoista, mutta on ihan mukava välillä kuulla, että muidenkin lapset tekevät typeryyksiä tai että tietynikäisen lapsen kehitykseen kuuluu kaikennäköistä aikuisen mielestä älytöntä. Osa näistä vauva-ajan tutuista kestovaippailee ja on kasvissyöjiä, osa taas menee valmisruuilla ja kertakäyttövaipoilla. Se ei estä meitä puhumasta lapsiin liittyviä asioita mutta yhtä hyvin voimme puhua ajankohtaisista asioista. Kyllä sieltä hiekkalaatikoltakin aika nopeasti huomaa kenen kanssa tulee paremin juttuun ja niistä sitten saa ainakin leikkipuistoseuraa ja kenties muutakin. Ja jos se nyt jotain vaikuttaa niin olemme kaikki kyllä ihan korkeakoulun käyneitä ja pystymme halutessamme keskustelemaan vaikka politiikasta.

Metkaa että tuollainen luonnonystävä ei jaksa innostua kestovaipoista. Kuin myös se että olet noin paljon löytänyt kestovaippa-kantoliinamammoja jotka oikein intohimolla unikouluttavat vauvojaan, yleensä tämäntyyppiset naiset pyrkivät lapsentahtisuuteen.

Ongelmahan tässä ei ole se, etteikö aloittaja saisi olla sellainen äiti kuin on, mutta enemmänkin se, että aloittaja kokee samalla oikeudekseen haukkua muita naisia omien ennakkoluulojensa takia.

Ole mitä olet, mutta älä väitä meitä muita hössöttäjiksi. Ikäänkuin meidän lapsemme eivät olisi luonnonpuistoja ja taidemuseoita maailmalla kiertäneet, vaikka hiekkalaatikollakin on istuttu.

Itse pidän rikkautena sitä, että olen äitinä ja lasten kanssa saanut asua monessa eri maassa. On tullut nähtyä niin monenlaista äitiyttä, ettei tulisi mieleenkään niputtaa maailman miljardeja naisia ja äitejä johonkin tyhmään stereotypiaan.

Olisin voinut kirjoittaa samoin nuorempana. Sain kaksi lasta. En ollut kovin hössöttävä. Samalla olen kokoaja opiskellut, tehnyt vaativia töitä ym.

Minulla on hyvä mies. Hän osaa myös tarttua kotitöihin ja on 100% vanhempi. Minä en ole perheen pyörittäjä.

Kuitenkin se lapsiperheen elämä on erilaista. Asiat vaan menee lasten ehdoilla. Olisi typerää olla huomioimatta lasten tarpeita. Siitä seuraa vaan vaikeuksia. Joten hyvä päivärytmi, lasten ruokailut ja vaikka matkat aluksi lapsikohteisiin on tärkeitä.

Lapsi on minun. Elämä on minun. Joten ei tunnu mitenkään sellaiselta kuin tuntuisi jos lapsi on vieraana. Elämä muuttuu. Minä muutun.

Kunnioitan itseäni ja lapsia. Ajattelen heitä ja heidän etuaan. Kun heille tapahtuu jotain, koen kuin itselleni tapahtuisi.

Joskus pikkulapsiaikaan oli vaikeampaa. Nyt teinien kanssa koen vain kiitollisuutta tästä mahdollisuudesta elää hyvää elämää

Niinpä

Oon käyttänyt vauvaa muskarissa ja vaunulenkeillä. Vauva saa myös käydä niissä kerhoissa, koska jää ainoaksi lapseksi ja olisi hyvä remuta muiden lasten kanssa. En ole itse erityinen hössääjä äitinä vaan remuaja. 

Joo, niitä lapsia pitää myös hoitaa ja sitä tehdään kellon ympäri. Kuulostaa siltä, että et halua lasta vaan nuken jota pukea ja esitellä asusteena, kenellä ei ole omia tarpeita. En halua loukata tunteitasi, mutta et vaikuta henkilöltä jolla on edellytyset kasvattaa lapsia ja sinuna miettisin oletko oikeasti valmis hankkimaan lapsia ja sopiiko se omaan persoonaasi.

Olen saanut kolme lastani neljänkympin molemmin puolin. Ensimmäisen kohdalla olin tarkka siitä, että saan suunnitellun sektion ja se vei aika paljon energiaani raskausaikana. Seuraavan kohdalla en stressannut enää siitä niin paljon, koska tiesin jo reitin. Kolmannen kohdalla sektio on aina selviö.

Ketään heistä en halunnut imettää. Synnytyssairaalassa tiuskaisin kätilön matkoihinsa, kun tuli puristelemaan tissejäni ja ehdotti imetystä. Mies on saanut hoitaa suurimman osan neuvolakäynneistä, hammastarkastuksista, päiväkotihauista ja vanhempainilloista. En vain ole halunnut altistua sille mahdollisuudelle, että joku tulee arvostelemaan äitiyttäni jotenkin. Mies on saanut pelkkää positiivista palautetta, joten koen onnistuneeni.

Jokainen tekee omannäköistään äitiyttä, vaikea sille on voida mitään.

Jaa, mä luulin, että kestovaipat ovat jo ihan menneen talven lumia. Silloin, kun mun lapset olivat vaippaiässä, oli paljon kotimaisia kestovaippavalmistajia. 

Vierailija kirjoitti:

Saat elää juuri sen näköistä lapsiarkea kuin itse haluat! Minä olen kerhoissa käymätön, yksin viihtyvä äiti ja vauvani on rauhallinen, paljon hymyilevä tyttö joka viihtyy sitterissään kun vanhemmat puuhailevat omia juttujaan lähettyvillä. Luulen että juuri tällaisen rennon, omannäköisen elämän takia vauvakaan ei stressaannu :) Samalla linjalla aiotaan jatkaakin. Ei äitiyttä tarvitse suorittaa kuin jotain kilpailulajia!

Itse myös erakkoluonteinen, ei pahemmin missään käyty, paitsi muutamia kertoja käytiin perhekerhoissa ennen päiväkodin aloitusta. Päiväkodista tulee koko ajan miten rauhallinen ja helppo lapsi on, mutta samalla myös valtavan innokas ja utelias. Hieman ujo tosin, mutta niin olin minäkin lapsena vaikka kaikissa kissanristiäisissä kuljetettiinkin.

Up

Hössäämistä voi kyllä hyvin välttää ja mammakerhoihin ei tarvii osallistua. Museoissa lapsen kanssa voi ja kannattaa hyvin käydä. Siitä vaan omannäköistä vanhemmuutta luomaan. 

Ainoa, jotka viestissäsi sai minut vähän miettimään oli loppupuolella pari kohtaa. Mielestäni parisuhdetta ei voi asettaa lapsen edelle. 

Voi olla, että et sitä tarkoittanutkaan, mutta jos saa lapsen, niin kyllä se lapsen tarpeet vaan on pakko ottaa ensin huomioon. Mutta ei toki estä aikuisen harrastamista, jos parisuhde on kunnossa ja saatte työnjaon sovittua että toinen hoitaa lapsen sillä aikaa. Ja ilman muuta moniin harrastuksiin voi sen lapsen ottaa mukaan, mutta onhan se sitten erilaista, ei siinä välttämättä voi aikuinen silloin syventyä täysin. 

Ja vanhempainilloista: ne ei ole pakollisia, mutta jos lapsi haluaa ylpeänä sut katsomaan kun laulaa ryhmän mukana tuiki tuiki tähtönen tai muuta hassua, niin on se aika surullista sen lapsen kannalta jos et mene.

Mutta Onnea päätöksen tekoon. 

No kyllä lapsen takia joutuu menemään myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle, monessakin asiassa. Esim. omat vanhempani eivät koskaan osallistuneet vanhempainiltoihin, tulleet hiekkalaatikolle, järjestäneet leikkitreffejä; olin aika yksinäinen lapsi. Lisäksi kun oma perustemperamentti oli arka ja varovainen, olisin tarvinnut aikuisen tukea ja harjoittelua noissa asioissa paljon keskivertoa enemmän. 

 

Omien lasten kanssa olen sitten pyrkinyt noihin osallistumaan, vaikka ei ne ole minunkaan cup of tea, mutta on lapsen edun mukaista. Se myös osoittaa lapselle että olet kiinnostunut hänen asioistaan ja että ne on sulle tärkeitä, eikä hänen tarvitse mennä ja selvitä aina yksin tilanteista joista sinä nyt vaan et satu pitämään.