Miksi suomessa on niin paljon masennusta?
Juuri oli uutisissa että joka vuosi 2600 alle 35-vuotiasta nuorta aikuista jää eläkkeelle masennuksen takia. Vielä 10v sitten luku oli vaan 1600 vuodessa joten mielenterveydelliset ongelmat on kasvanut räjähdysmäisesti, mistä johtuu?
Kommentit (85)
Omalla kohdallani voin sanoa, että se kun kukaan ei välitä, ei kotona eikä koulussa. Yläasteella kukaan ei koskaan huomauttanut vaikka lintsasi puolet viikosta.. Luulen ettei meidän tavallisten "ihmisroskien" pahoinvointi kiinnosta ketään, eri asia jos olisi syntynyt rikkaaseen vaikutusvaltaiseen perheeseen niin johan olisi ymmärtäjiä ja puolestarukoilevia pilvin pimein.
Vanha ketju mutta aiheeltaan (yhä) ajankohtainen. Itse veikkaan syyksi seuraavia asioita:
- Täällä vahvuus on yhtä kuin kovuus, tunteettomuus ja ilkeys. Autenttista ja suoraselkäistä ihmistä ei arvosteta, jollei tämä osaa olla samanaikaisesti vähän v-mainen. Moni suomalainen on pohjimmiltaan rakastettava ja hieno persoona mutta on jotenkin oppinut sulkemaan ja kuolettamaan itsensä ikävän suhtautumisen takia.
- Diagnosointivimma ja tarve nähdä ihmiset ongelmiensa summana. Ammattiauttajat depressiohoitajista psykoterapeutteihin tuppaavat olemaan kapeakatseisia ja naiiveja, vaikka onneksi niitä hyviäkin on joukossa. On vain melko lailla tuuripeliä, osuuko ammattitaitoinen auttaja omalle kohdalle.
- Outo kaksinaismoralismi. Täällä et ikinä voi toimia oikein. Kunnon aikuisen elämään kuuluu ryyppääminen mutta päihteiden käyttäminen esim. vaikean elämäntilanteen helpottamiseen on merkki sairaasta ja ongelmaisesta ihmisestä. Sinkun pitää deittailla ja elää aktiivista seuraelämää mutta ei niin paljoa, että saa kevytkenkäisen maineen. Äidin on oltava ensisijaisesti äiti mutta kukaan ei pidä lapsensa ympärille keskittyvästä mammatyypistä. Liikkua pitää ja syödä terveellisesti mutta ei saa olla liian urheilullinen, koska muuten on rasittava kortsupukupyöräilijä.
- Vaikka itse nautin pimeästä vuodenajasta, niin on ihan fakta, että juuri se pimeys vetää monien mielialan alhaalle. Jos täällä paistaisi aurinko suuremman osaa vuotta, niin varmasti sillä olisi positiivinen vaikutus monien jaksamiseen ja mielialaan.
Ihmisen kehittymättömyys ja eläimenkaltaisuus. Syrjitään kaikkea erilaisuutta samantien eikä kyetä myöskään empatiaan. Samaan aikaan avarakatseisia ja jopa kilttejä ihmisiä kiusataan eniten. Tuo ihmisen alkeellisuus näkyy esim. kouluissa, kun kiusaamiseen ei puutu kukaan vaikka ihmisiä olisi satoja ympärillä. Peruskoulua kun kävin 9 vuotta ja jouduin lähes joka päivä kiusatuksi, niin vain ja ainoastaan yksi ihminen välitti kysyä miten menee. Kyllä mä voisin sanoa että se ihminen oli vähän parempi ihminen kuin muut, jotka eivät tehneet yhtään mitään. Arvostan!