Miksi suomessa on niin paljon masennusta?

Ravinnossa olisi petrattavaa.

Aivot tarvitsevat hyviä rasvoja, margariinit eivät ole sellaisia.

Ravinto ei ole kaikki, mutta sillä on iso rooli.

Masennus on usein monen eritekijän summa.

Mulla sen aiheutti et olen kokenut pahoinpitelyy suhteissani ihmisiin. Lukuunottamatta lyhyet tuttavuudet ja pinnallisemmat kaverisuhteet. En osaa sanoa miksi. Haukkumista, satuttamista, seksuaalista pahoinpitelyy. Kaikki koettu. Olen puolustanut itseeni, ollut vahva ja sanavalmis. Mutta en jaksa vaan aina olla puolustusasemissa. Joten olen yksin ja masentunut. Jotainhan minussa on oltava vialla. Kaikenkukkuraksi olen todella heikko mutta se on viimeinen asia jonka voi ilmaista muille. Ellei halua et henkisesti kidutetaan hengilt.

Minun lähes 17 vuotta kestänyt sairaseläke masennuksen takia alkoi kun jäin kiinni kannabiksen kokeilusta.

Aluksi potkittiin ulos koulusta ja sitten jouduin lääkärille joka totesi että olen masentunut vaikken omasta mielestä ollut mutta hänen mielestä huumeen käyttö on merkki vakavasta masennuksesta ja jouduin lääkitykselle koska olin nuori ja uskoin auktoriteettiä.

Siitä alkoi zombihelvetti. Ensimmäisen pari vuotta nukuin suurimman osan ajasta ja kävin nuorten työttömien toiminta keskuksessa tekemässä ilmaistyötä ja söin lääkärin määräämiä lääkkeitä. Yritin hakea takaisin kouluun mutta kannabiksen kiinnijäännin takia en päässyt.

Myöskään töihin en päässyt sillä lääkärin mukaan en ollut työkuntoinen ja hänen mielestä olisi ensin tärkeä opiskella ammatti ja parantua.

Erilaisia lääkkeitä testattiin kymmeniä kun olin kaksikymppinen. Osa lääkkeistä aiheutti psykooseja ja jouduin osastolle. Huomautan tässä välissä että kannabiksen lopetin heti kiinnijäännin jälkeen koska minua seulattiin ja vanhempani tekivät seuloja. Joten käytin alkoholia melko reippaasti vaikken sitä ennen ollut koskaan käyttänyt.

Työttömien nuorten toimipisteessä oli tapana ottaa hörppyä ja syödä rauhottavia että kesti askarrella ja jauhaa paskaa kun tulevaisuus ei näyttänyt millekään.

Sieltä löytyi erilaisia huumeongelmaisia. Minähän en ollut ongelmatapaus koska jäin kiinni ensikokeilusta. Siinä porukassa olisin saanut vaikka mitä mömmöjä mutta söin rauhoittavia ja join alkoholia ahdistukseen. Lääkärin mukaan pieni määrä alkoholia ei ole ongelmaksi.

Kun lääkäriä vaihdettiin aika usein niin myös lääkkeet vaihtuivat ja fiilikset vaihtuivat. Joskus lääkkeiden vaikutuksesta toimintakyky heikkeni ja joskus parani. Usein päivät meni nukkuessa koska lääkkeet väsyttivät pahasti.

En oikein muista mitään noilta vuosilta. Kolmekymppisenä mt-hoidoista ja hoitajilla ramppailusta oli tullut työni. Sain toimeentuloni säännöllisesti lääkärin kirjoittamasta eläkkeestä. Kohtasin uuden lääkärin joka tutki tapaukseni kokonaan alusta lähtien ja kauhistui historiaani. Hänen mielestä olin huonon hoidon uhri ja minussa ei ollut mitään vikaa. Aloitimme heti lääkkeistä vieroittamisen. Olin todella kovassa lääkekoukussa.

Tämä lääkäri myös mainitsi ettei kannabis ole mikään myrkky ja voisin huoletta käyttää sitä jos lääkkeiden vieroitusoireet käyvät pahaksi. Hän ei kuitenkaan voi kirjoittaa reseptiä koska siitä voi tulla hänelle ongelmia.

Olen hieno esimerkki siitä miten kannabiksen kieltolaki syrjäyttää ihmisen ja millaiseen lääkekoukkuun nuori voi joutua. Toisinaan kaipaan diapameja joiden alaisena olin lähes 17 vuotta koko eläkkeeni ajan. Vieroitus masennuslääkkeistä ja diapameista kesti kaksi vuotta.

Yllättäen nykyään oppilaitokset eivät enää samalla tavalla välitä kannabiksen käytöstä joten opiskelin aikuispuolella äkkiä itselleni ammatin ja olen ollut töissä siitä lähtien.

Älkää hyvät ihmiset uskoko lääkäreitä vaan kuunnelkaa itseänne. Älkääkä missään nimessä syökö lääkkeitä jos aikuinen korkeassa arvossa oleva käskee niin. Siinä voi mennä elämästä pitkä siivu hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miesten kohdalla tilanne johtuu ainakin naisten kasvaneista vaatimuksista. Vaikka muuten menisi huonosti (työttömyys, opiskeluongelmat yms.), voi vielä selvitä, jos kotona on tukemassa tyttöystävä. Yksin tilanne on todella vaikea

O.O Vau, haha. Sait mieleni ihan sekaisin. En edes tiedä mitä sanoa... Minun mieleeni ei millään tahdo mahtua ajatus siitä, ettäkö tyttöystävä olisi ratkaiseva tekijä.

Itse koen asian niin, että masentuneen on parempi pysytellä sinkkuna (ellei ole ollut parisuhteessa jo pitkälti ennen masennusta, jolloin sitä ei tietenkään halua heittää pois) koska parisuhdetta koetellaan kaikista eniten silloin, kun toinen tai molemmat osapuolet ovat onnettomia. Parisuhdedraama/riidat/pettäminen/on-off jättäminen sitten on kuin kirsikka kakun päällä kruunaamassa jo muutenkin surkeeta elämäntilannetta.

Diagnosointi korkealla tasolla, mutta niin on kyllä itsemuthatilastotkin verrattuna muihin maihin.

Sosiaalipolitiikka selittää sen verran, että Kelan sairauspäivärahaa maksetaan enintään kolmeltasadalta päivältä.

Jos ihminen ei ole tämän jälkeen työkykyinen, hänet laitetaan kuntoutustuelle, eli määrä-aikaiseläkkeelle.

Asiaan perehtymättömälle voi särähtää sana eläke korvaan nuorista puhuttaessa, mutta paljon on vielä mahdollisuuksia. Tuettua työtoimintaa, kela-terapiaa, jopa työelämään paluu, vaikka asteittain terveydenhuollon tukemana.

Osan nuorista kohdalla oon havainnut, että kasvatetaan hyvää tarkoittaen liian pumpulissa, paremman ilmaisun puuttuessa. Se järkyttää sitä nuoren, noh nuorta ja kokematonta mieltä, että eihän ympäröivällä maailmalla olenkaan intressiä tukea/rakastaa minua.

Aikuisten oikee elämä voi kuitenki olla aika julma. Itse asiassa todella, todella julma.

up

Vierailija kirjoitti:

Osan nuorista kohdalla oon havainnut, että kasvatetaan hyvää tarkoittaen liian pumpulissa, paremman ilmaisun puuttuessa. Se järkyttää sitä nuoren, noh nuorta ja kokematonta mieltä, että eihän ympäröivällä maailmalla olenkaan intressiä tukea/rakastaa minua.

Aikuisten oikee elämä voi kuitenki olla aika julma. Itse asiassa todella, todella julma.

Mun mielest kyl ei kasvateta liian pumpulissa. Paremminkin liian rankkoja kokemuksia jo liian nuorena. Tunnen monia masentuneita ja viinaa yms. juovia ihmisii ja kaikilla on traumoja. Tosin ei kai kaikilla kotoa tulleita. Kyl se toki pahoittaa mielt et maailma on julma ja kukaan ei tue tai rakasta, siin oot oikeassa. Mut se ei ole oikein oma valinta et onko pakko olla sellaisessa maailmassa. Kaikki ei musta vaan oo tarkotettu siihen et potkitaan vaan vaikka menee valmiiksi huonosti. Et kukapa sellaisessa maailmassa haluasi olla? Itse et ilmeisesti sitten ole nuori niin onko sulla vinkkii miten vois olla ok sen kanssa et kaikki vaan tuntuu satuttavan minua? Mun kokemuksen mukaan maassa makaavaa vaan potkitaan ja satutetaan mut ne keil menee hyvin, kokee ihan eri maailman.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luontosuhde on heikompi kuin ikinä ihmiskunnan historiassa, olemme osa luontoa ja tätä planeettaa ja kun tämä luonnollinen suhde on "rikki", olemme myös sisältä "rikki", jotakin puuttuu ja ihmisillä on sisimmissään kaipuu palata luontoon ja luonnollisempaan elämäntapaan. Olemme silti aina yhteydessä tähän planeettaan ja luontoon, yhteys on vain niin heikko nykypäivänä. Kun luonto ja planeetta voi huonosti niin mekin voimme huonosti. Suomalaisilla on aina ollut vahva luontosuhde ja sen puuttuminen koetaan masennuksena/ahdistuksena/itsemurhina yms. negatiivisena käytöksenä.

Komppaan ihan 100%:sesti. Haluaisin perustaa jonnekin syrjään pienen yhteisön jossa elettäisiin perinteisesti luonnon läheisyydessä. Olis kiva löytää hengenheimolaisia, mutta monesti tuntuu ettei ihmisiä kiinnosta tuollainen. En mä ainakaan haluais jäädä tänne pinnalliseen kilpailuyhteiskuntaan mätänemään. :/

En ole ihan nuori enää. Aikuiselämäni ajan painiskellu masennuksen kanssa. Mua koskettaa ja suoraan sanottuna riipaseekin sydämestä vastata sulle, että ei se helppoa tule olemaan.

Tee omaa sydäntäsi lähellä olevia juttuja. Tykkäätkö eläimistä, leipomisesta, tai kirjoista?

Mikä vaan on sun juttu, keskity siihen!

Ja vielä, ylläolevan lisäksi. Ei kenenkään henkisiä arpia näy päällepäin. Jos olet aikuinen, sua kohdellaan aikuisena. Ethän sinäkään nää tai tiedä, onko kadulla vastaantulijaa kuinka ala-arvoisesti kohdeltu lapsena.

Älä anna lähipiirillesi sitä iloa, että annat liian kiltin, tai jotenki lyödyn vaikutelman.

Kuulostaa ehkä julmalta, mutta logiikka menee itse asiassa niin, että ihmiset ympärilläsi vain hämmentyy alistuvasta asenteesta. Se voi valitettavasti johtaa juoruiluun, karttamiseen ja jopa kiusaamiseen.

Pura vaikka tänne palstalle syvimpiä tuntojas, mutta yritä antaa itsestäs iloinen ja suht normaali vaikutelma, niin jättävät ainakin kiusaamismielessä sut rauhaan.

Yksi syy on se, että kilpirauhasen vajaatoiminta on yleisempää kuin luullaan, eikä sen oireita valittavia potilaita oteta todissaan, ellei arvot ole tosi huonot (eikä aina silloinkaan). Ja vaikka otettaisiinkin tosissaan, ei läheskään aina hoideta tarpeeksi ja kunnolla. Tai joskus hoidetaan liikaa, eikä tunnisteta ollenkaan tai ajoissa mahdollisia muita syitä oireille tai kilpirauhasen huonolle toiminnalle (vitamiinipuutokset, ruoka-aineyliherkkyydet ym.).

Kirjaudu vaikka kilpirauhasfoorumeille ja lue sieltä tarinoita, miten monelle on määrätty oireisiin korkeintaan toimimaton (tai huonosti toimiva) masennuslääkitys, joka pahimmillaan saa ihmisen vain vielä huonompaan tilaan (vähän kuin koittaisi hoitaa diabeetikkoa masennuslääkkeellä...). Kun vihdoin on saatu oikea kilpirauhaslääkitys, on olo lähtenyt parantumaan.

Suomessa on mitä se olikaan joo se on. Täällä diagnisoidaan toisin kuin intiassa tämän naisen sairausta jolla oli torakka nenän sisällä.

Koska kaikki ennatlaehköäisevä raha kaadetaan maahanmuutajille

DiaKuvAgnOinTi. kirjoitti:

Suomessa on mitä se olikaan joo se on. Täällä diagnisoidaan toisin kuin intiassa tämän naisen sairausta jolla oli torakka nenän sisällä.

Mutta miksi täällä on masennusta?

Pitkä pimeä kausi. Vähän ihmisiä, hiljaista. Ei karnevaaleja, iloista menoa ja ravintoloissa halvalla perheen kera ruokailua. Itse kyllä saan taas voimas kesästä, avantouinnista.

Naisten seksuaalisesta vallasta, johtuu kaikki ongelmat.

D-vitamiininpuutos.

Mun mielestä ihmiset ei oikein usko parisuhteeseen enää. Nuoret aikuiset paneskelee aika lailla ympäriinsä, eikä minkään pitäisi tuntua miltään jos ei seurustella/ei ole sovittu mitään. Siihen pisteeseen että seurustellaan, on taas aika vaikea päästä, pitäisi ensin olla valmis katselemaan kun kumppani deittailee useita kerralla. En ihmettele jos tekee kokonaan mieli pudottautua ihmissuhdepeleistä ja usko rakkauteen menee.

Vierailija kirjoitti:

DiaKuvAgnOinTi. kirjoitti:

Suomessa on mitä se olikaan joo se on. Täällä diagnisoidaan toisin kuin intiassa tämän naisen sairausta jolla oli torakka nenän sisällä.

Mutta miksi täällä on masennusta?

Luuletko ettei muualla ole