Miksi suomessa on niin paljon masennusta?

Somet?!

Suomalaisten elämä on muuttunut toivottomaksi. Ei ole paljon valomerkkejä tulevaisuudessa. Jos nuori haluaa pärjätä elämässä, pitäisi muuttaa muualle.

Sairas yhteiskunta.

Koska monelta puuttuu yhteisö. Monet syrjäyttävät jo hyvin varhain

Täällä on pitkä pimeä ja kylmä jakso, jolloin aurinkoa näkee harvoin.

Juominen on yleistä.

Nämä ainakin osasyyllisiä.

- Huonot tulevaisuuden näkymät

- Liika päihteet

- Kaikesta kilpaillaan, jolloin heikommat karsiutuu pois (työelämä, parisuhteet, harrastukset..)

- Eläkepaperit saa ehkä liian helposti

- Kylmä ja pimeä ilmasto

- Kylmät ihmiset

Onkai näitä syitä monia, mutta ei suomalaisilla kovin hyvin tunnu yleisesti menevän

1. koska täällä pääsee  sairaslomalle, jonka aikana saa rahallista tukea

2. koska täällä yleensäkin diagnosoidaan masennusta ym.

3. koska täällä voi jopa jäädä sairaseläkkeelle masennuksen vuoksi

4. koska ihmisillä on varaa mennä mt-ongelmien vuoksi lääkäriin

5. koska ihmisillä on varaa lääkkeisiin

Suomi muuten ei ole masennuksessa mitenkään kärjessä, koska globaalisti joissakin mustan afrikan maissa masentuneita on enemmän. Suomen suuret masennusluvut osittain johtuvat ihan diagnosoinnista. Kaikissa yhteiskunnissa ihmisillä, jotka elää alle dollarilla päivässä ei edelleenkään ole varaa masennuslääkkeisiin tai edes tarvetta diagnooseille kun diagnoosi ei sinänsä muuttaisi elinolosuhteissa mitään. Aika harvassa paikassa porukalla on varaa saada esim. vapaata masennuksen vuoksi.

Tässä on lisäksi WHO:n itsemurhatilastot. Maissa joissa on enemmän itsareita luultavasti on enemmän masentuneisuuttakin. Ei ole Suomessa suurimmat ongelmat ainakaan tuolla saralla.

http://gamapserver.who.int/mapLibrary/Files/Maps/Global_AS_suicide_rate…

Ihmisaineksen yleinen heikentyminen, nykyään ollaan ihan romuna pienistä murheista. Toinen saattaa olla pitkä pimeä kausi, liian vähän D-vitamiinia. Myös todella pieni väestöpohja ja siitä johtuva latistaminen, kateus ja kyräily.

Ihmisten luontosuhde on heikompi kuin ikinä ihmiskunnan historiassa, olemme osa luontoa ja tätä planeettaa ja kun tämä luonnollinen suhde on "rikki", olemme myös sisältä "rikki", jotakin puuttuu ja ihmisillä on sisimmissään kaipuu palata luontoon ja luonnollisempaan elämäntapaan. Olemme silti aina yhteydessä tähän planeettaan ja luontoon, yhteys on vain niin heikko nykypäivänä. Kun luonto ja planeetta voi huonosti niin mekin voimme huonosti. Suomalaisilla on aina ollut vahva luontosuhde ja sen puuttuminen koetaan masennuksena/ahdistuksena/itsemurhina yms. negatiivisena käytöksenä.

Koska vaikka kuinka väitetään, kaikille ihmisille ei elämään jaeta samaa pokerikättä. Sen näkee ihmisestä jo nuorena tuleeko hänellä menemään hyvin elämän eri osa-alueilla vai ei.

Suomi on muuten ihan maailman kärkeä psykiatrien määrässä per capita, joten ei ihmekään että täältä niitä diagnooseja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Koska monelta puuttuu yhteisö. Monet syrjäyttävät jo hyvin varhain

Täällä on pitkä pimeä ja kylmä jakso, jolloin aurinkoa näkee harvoin.

Juominen on yleistä.

Nämä ainakin osasyyllisiä.

Nämä on hyviä. Lisäksi työelämä on muuttunut kamalaksi, uutisissa ne haastatteli yhtä lähihoitajaa joka oli työn takia palannut loppuun ja siitä sit puhkesi masennus ja eläkkeelle.

Pullamössösukupolvi on pilalla.

Niitä osataan diagnosoida ja Suomessa on mahdollista jäädä sairaseläkkeelle masennuksen takia. Yli puolet maapallon väestöstä ei koskaan pääse edes psykiatrille eikä niillä ole mitään sairaseläkeoptiota. Mutta se ei merkitse, että masennusta sinänsä olisi täällä enemmän kuin siellä "toisella puolella maapalloa".

Miesten kohdalla tilanne johtuu ainakin naisten kasvaneista vaatimuksista. Vaikka muuten menisi huonosti (työttömyys, opiskeluongelmat yms.), voi vielä selvitä, jos kotona on tukemassa tyttöystävä. Yksin tilanne on todella vaikea

Kova ja pinnallinen nuorten ja nuorten aikuisten kulttuuri (some, kuvallisuus, vertailu), johon osallistumiseen on kova paine, koska muuten jää porukoista ulos. Samanaikaisesti muuten kulttuurissa painotetaan yhä vähemmän hengellisyyttä ja yhä enemmän materialismia.

Valtio ahdistaa, suomalaiset on tasapäistetty niin pahasti, että se masentaa, kun ihmisten on oltava vaatimattomia ja huomaamattomia. Tasapäistäminen alkaa jo koulussa. Suomessa ei myöskään puhuta arvoista, vaan talous on ainoa määräävä politiikan päätösten peruste. Myös surkea arkkitehtuuri masentaa ihmisiä alitajuisesti, huomaamatta.

D-vitamiinin puute, pimeys jne. myös. Yksinäisyys, joka johtuu yhteisöttömyydestä ja sen arvostuksen vähäisyydestä. Ihmisten vihamielisyys toisia kohtaan ja toisten kyttääminen.

Suurimmat syyt:

- alkoholi

- tupakka

- huumeet

- perimä

Vierailija kirjoitti:

Suurimmat syyt:

- alkoholi

- tupakka

- huumeet

- perimä

Kolme ensimmäistä ovat seurauksia, eivät syitä. Masennukseen ei saa kunnon hoitoa, jolloin ihminen pyrkii lääkitsemään itseään päihteillä ja huumeilla

Olen 46v ja pitkä työhistoria takana. Työt aloitin 15v. Työelämä on mielestäni koko ajan koventunut. Pitää vaan tehdä parempaa ja parempaa tulosta. Mikään ei riitä. Jos uskaltaa jostain epäkohdista mainita saa lähteä. Tulijoita riittää.

Sukulaiset/perheet ei ole niin tiiviitä kuin ennen. Lapsuudesta muistan miten lähiössä tunnettiin kaikki. Nykyään muutetaan niin paljon ettei tunneta naapureita. Ollaan somessa, ei tavata kasvotusten. Minun lapsuudessa ei tarvinnut kun astua ulos kavereita oli piha täysi. Uskon että ihmiset ovat yksinäisempiä, kuin aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten luontosuhde on heikompi kuin ikinä ihmiskunnan historiassa, olemme osa luontoa ja tätä planeettaa ja kun tämä luonnollinen suhde on "rikki", olemme myös sisältä "rikki", jotakin puuttuu ja ihmisillä on sisimmissään kaipuu palata luontoon ja luonnollisempaan elämäntapaan. Olemme silti aina yhteydessä tähän planeettaan ja luontoon, yhteys on vain niin heikko nykypäivänä. Kun luonto ja planeetta voi huonosti niin mekin voimme huonosti. Suomalaisilla on aina ollut vahva luontosuhde ja sen puuttuminen koetaan masennuksena/ahdistuksena/itsemurhina yms. negatiivisena käytöksenä.

Pakko kommentoida tätä, kroonisesti masentuneena ja elämän merkityksen hukanneena. Olen pohtinut paljon elämän tarkoitusta, sitä mihin länsimaalainen yhteiskunta on menossa ja mikä on merkityksellistä ja mikä ei. Omalla kohdalla elämän merkitystä on nostanut nimenomaan suhde luontoon, ajatus siitä että on vain osa elämän kiertokulkua ja että luonnon olemassa oloa ei voi kyseenalaistaa. Okei, tämä ei varmastikaan kosketa kaikkia masentuneita, mutta minua se on auttanut.

Masennus on enemmän kuin sairaus, se on sosiaalinen ilmiö. Masennus köyhissä ja kurjissa oloissa Afrikan maissa on varmasti erilaista kuin hyvinvointivaltio Suomessa. Liika on liikaa, sekään ei tee ihmistä onnelliseksi.