Lue keskustelun säännöt.
Jos saisit nyt jälkiviisaana päättää: lapsia vai ei?
07.02.2017 |
Ovatko lapset ottaneet vai antaneet elämäänne enemmän?
Kommentit (117)
En kadu lapsiani vaan sitä, että sain heidät eksäni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme aikuista lasta. Ehdottomasti tekisin samoin uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos se lapsettomuus on niin ehdottoman paras valinta elämässä, niin miksi sitä pitää niin kovasti julistaa? Menee uskottavuus tuollaisella möyhöttämisellä ja tulee vaan mieleen että henkilö on jossain kriisissä asian suhteen.
Samaa naureskelen minäkin täällä! Lapsettomat ovat joskus niin totisia torvensoittajia asiassaan ja heille on jotenkin niin tärkeää huutaa ympärilleen, että he ihan itse ovat näin valinneet, että minä ite päätin asian!! :D Aivan kuten joku uhmaikäinen lapsukainen, joka todistelee äidilleen olevansa jo tarpeeksi iso ja fiksu. No mutta eipä minua joidenkin valinnat mietitytä, jokainen tavallaan.
T. kolmen nauravaisen teinin äiti, joka ehti matkustella, asua ulkomailla monta vuotta, ryypätä ja rellestää ihan yllin kyllin ja jota sellainen elämä tympäisi
Minun tehtävä täällä on saattaa maailmaan ne lapsenät mitkä on tarkoitettu syntyvän. Olen nuori, vasta 20-vuotias ja esikoinen nukkuu vieressä. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Minun "nuoruus" tai teini-ikä oli lyhyt ja sitäkin kamalampi. En kaipaa niiltä ajoilta mitään. Nyt ihanan aviomiehen kanssa maailman rakkain poika ja lisää saa tulla kun on tullakseen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset uskovat menettävänsä jotakin jos lapsia tekevät, tai vakiintuvat. Se on luonnollista. Todellisuus ei kitenkaan ole ihan niin. Arjesta tulee erilaista mutta myös paljon enemmän siitä saa itselleen. Kun olet yksin, kukaan ei tartu kaulaan tai möngi syliin ja anna haleja. Oman lapsen tuoksu on jotain ihmeellistä.
Lapsi kasvattaa ihmistä valtavasti. Entiset asiat jää vähempi arvoisiksi. Osa ihmisistä jää jotenkin siihen kuplaan, kuvitellaan että lapset on kamalia. Kavahdetaan sitä että maailma ei pyörisikään omien juttujen ympärillä.
Sanon näin, koska olin itse juuri tuollainen. Nyt kun lapsia on niin tajuaa ettei ne kuvitelmat menneet lainkaan niin kuin aina pelkäsin.
Ja mitäs jos tuollaista ei halua? Kun olen yksin, haluan olla yksin enkä halua ketään roikkumaan kaulaani. Pitäisikö niitä lapsia silti mielestäsi tehdä, jos sattuisikin kokemaan jonkinlaisen "valaistumisen" ja tajuta että "entiset asiat jäävät vähempiarvoisiksi"? Minä en usko että lapset ovat kamalia, varsinkaan omat lapset, en vain ole millään tasolla kiinnostunut asioista joita lapset voivat tuoda mukanaan. Kannattaa yrittää myös ymmärtää, että kaikille kuvaamasi kaltaiset tilanteet eivät ole söpöjä ja ihania hetkiä, vaan eivät välttämättä herätä minkäänlaisia tunteita. Koska sinä olet kuitenkin saattanut lapsen maailmaan, et oikeasti loppujen lopuksi todennäköisesti ole ollut ihan täysin lapsen hankkimista vastaan, kuten esimerkiksi minä olen. Tämän vuoksi minun on myös hyvin vaikea uskoa, että lasten hankkiminen kannattaisi omalla kohdallani. Minulle ei ainakaan ole minkäänlainen kauhistus vakiintua muuten, esimerkiksi mennä naimisiin tai ottaa asuntolaina. En vain halua lapsia, en halua kokea lasten tuoksua enkä ketään mönkimään syliini.
Kovasti pahoittelen off topiccia, mutta tuollaiset ns "minä tiedän paremmin mitä muut ajattelevat"-tyyliset kommentit vaan pistävät joskus ihmetyttämään.
Kyseessä ei ollut mikään "minä tiedän paremmin" - kommentti vaan pikemminkin vastaus niille jotka tässä ketjussa niin tuntuvat lapsia hankkineita halveksivan. Tuohon kommenttiisi "kaikille kuvaamasi kaltaiset tilanteet eivät ole söpöjä ja ihania hetkiä, vaan eivät välttämättä herätä minkäänlaisia tunteita" vastaisin että juuri noin minäkin kuvittelin itseni ja omat tunteeni ennen omaa lasta. Muiden lapset eivät herättäneet mitään tunteita ja luulin että en koskaan lasta halua. Halusin siis vain omalla kommentillani kertoa että vaikka tuntuisi siltä että minä en TODELLAKAAN ole äiti ihminen, voi siinä hyvinkin olla väärässä.
Mutta sinä kuitenkin halusit lapsen, koska olet sellaisen tehnyt/saanut? Vai teitkö lapsen siitä huolimatta, että jokainen solusi huusi että et halua lasta?
Minä uskon kyllä että lapset aiheuttavat vanhemmilleen todella paljon mielekkäitä tunteita, en halveksu. Mutta vaikka sinun kohdallasi asia on niin että tunsit olleesi väärässä kun kuvittelit ettet ole äiti-ihminen, ei varmastikaan kannata yleistää.
Nykypäivänä lapsen tulo on aika hyvin estettävissä, joten voisin kuvitella että he joilla lapsi on, suurimmaksi osaksi ovat myös loppujen lopuksi lapsen halunneet. Eikai silloin mikään ihme ole, jos se lapsi aiheuttaa mielekkäitä tuntemuksia. Olen kuitenkin kuullut (täälläkin joskus itseasiassa ruodittu erästä lehtijuttua aiheesta) että on myös ihmisiä jotka ovat hankkineet lapsia muiden painostuksesta ja katuvat sitä erittäin syvästi. Mielestäni tämäkin puoli olisi hyvä pitää mielessä, kun viljelee ympäriinsä sellaista "omaa lasta rakastaa aina, lapset on elämän tarkoitus enkä olisi koskaan voinut kuvitella tätä onnea"-asennetta. En tällä viittaa suoraan viestiisi, vaan yleisesti ottaen tätä näkee paljon.
Kuitenkin kun esimerkiksi omalla kohdallani on niin, että jos tulisin raskaaksi ja en saisi jostakin syystä aborttia, tekisin itsemurhan. En pidä lapsia kamalina, mutta tunnen itseni liian hyvin tietääkseni, että elämä lasten kanssa olisi minulle maanpäällinen helvetti. Tämä johtuu ihan muista syistä kuin siitä että "huoh en jaksa herätä yöllä hoitamaan lapsia" tai en pääse juhlimaan milloin haluan.
Miehiltä olen kuullut paljonkin sitä, että katuvat lasten hankintaa. Miehillä on ehkä epärealistisemmat odotukset lapsiperhe-elämästä kuin naisilla. Joka tapauksessa mitä tällä yritin sanoa, niin on todella positiivista ja hienoa että lapsia hankkineet ovat yleensä ratkaisuunsa tyytyväisiä. Kuitenkin itse olisin varovainen tuputtaessani muille omien valintojeni hienoutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murrosiän oikut meneillään ja huoli siitä, minkälaisia kansalaisia näistä tulee. Tällä hetkellä fiilikset 50-50, eli ei kallellaan kumpaankaan vaihtoehtoon. On hyvä, että on lapsia, mutta olisi hyvä ilmankin. Elämä olisi vain siinä tapauksessa erilaista iloiltaan ja suruiltaan. Kummassakaan tapauksessa tuskin pelkkää onnea.
Ehdottomasti kyllä ja ovat antaneet miljoonasti enemmän kuin vieneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on esikoinen 22v ja nuorimmaiset kohta 8v. ja parasta mitä mun tai miehen elämässä on koskaan ollut. Lasten takia tehdään kaikki, ja lapset tuo meidän elämään ilon ja onnen, odotan että esikoinen tekee lapsia että päästään isovanhemmiksi. Kun lapset eivät ole kotona, ollaan miehen kanssa tylsiä ja talo on hiljainen.
Vertailukohtana pidän esim. sukulaispariskuntaa jotka ovat hiljattain jääneet eläkkeelle, ja kyllä heidän elämänsä on ollut erittäin tylsää, nyt voivottelevat että kun työ vei kaikki menut yli 40 vuotta, ja nyt olis sit aikaa, ja pitäis taloa alkaa remontata eikä oikein jaksais sitäkään kun se työ vei kaikki mehut. Missään eivät koskaan matkustele, kaksi kesämökkiä on, ja miehen perintöpaikka joita pitää omakotitalon lisäksi pitää kunnossa. Elämän nautinnot on hiihtely talvella ja veneily järvellä kesällä. Lapsia kun ei ole, eivät ole huomanneet ajan kulua kun elämä on ollut vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen samaa rutiinia, samoissa ympyröissä. Rahaa on, mutta silti elämä on mitä on.
Aivan ehdottomasti ottaisin lapset edelleen. On ihanaa olla äiti ♥ Lapset kohta 4 ja 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki neljä lastani tekemällä tehtiin ja halusin heidät tähän maailmaan enemmän kuin mitään muuta. Enkä antaisi mistään hinnasta pois.
Mutta. Näin jälkiviisaana. En olisi tehnyt neljää lasta. Kaksi tai ihan korkeintaan kolme olisi ollut sopiva. Joskus salaa mietin, miten helppoa elämä jo olisi ilman kuopusta... vaikka se tuntuukin kauhealta myöntää. :(
Minä olen joutunut elämään lapsineni taloudellisesti tiukkaa elämää, jota en etukäteen tiennyt tapahtuvaksi. Tämä elämä olisi vain yksinkertaisesti ollut hemmetin paljon kivuttomampaa ja suruttomampaa, jos lapsia olisi ollut vähemmän. Vähemmälle lapsiluvulle olisi voinut tarjota niin paljon enemmän. Paljolta huolelta olisin säästynyt.
Ja turha ulista, että lapsia pitää tehdä sen mukaan kuin elatuskyky riittää. Niin minä teinkin. Joskus elämässä vaan kaikki muuttu silmänräpäyksessä ja se kaikki mitä luulit, että sulla oli, katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai jokainen vanhmpi sanoo, ettei voisi kuvitella elämää ilman lapsia! Ei se kerro vielä mitään siitä, olisiko sittenkin ollut onnellisempi ilman. Jos minulla olisi lapsia, ihan varmasti rakastaisin heitä ja tekisin kaikkeni heidän eteensä, ja nielisin pettymykseni kaikesta siitä, mistä joutuisin luopumaan. Ja kun jonkun kanssa elää vuosikausia, kyllähän siinä kehittyy sellainen suhde, josta ei enää haluaisi luopua.
Mutta kun voin tehdä valintani vapaasti, on ihan selvää, että lapsettomana tulen olemaan onnellisempi.
"nielisin pettymykseni siitä mistä joutuisin luopumaan" voitko kuvitella että jotkut eivät joudu luopumaan mistään? He ihan oikeasti valitsevat viettää lasten kanssa ennemmin aikaa kuin ryypätä / matkustella tai vast.?
Voitko kuvitella, että se elämä, minkä muut valitsevat lapsien sijasta EI ole sinun päähänpinttymäsi ryyppäämisestä tai vastaavasta? Kiva, että olet onnellinen valinnastasi, mutta äläpä ala vähättelemään muiden yhtä valideja valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis... Kuinka tyhjiä elämiä ja intohimottomia parisuhteita vastaajilla oikein on, jos ilman lapsia elämä olisi "tyhjää"? Ja alkoi olla "tylsää jo kaksin"? En voi ymmärtää miksi ette tee mielenkiinnottomille elämillenne jotain, olette kuin eläviä kuolleita!
Mä tekisin itsarin välittömästi heti, jos kokisin elämäni niin tylsäksi että lapsi tai lapset sen "pelastaisi". Huh huh.
Toisaalta, tarvitaanhan niitä arkisia, intohimottomia ja tylsiäkin ihmisiä maailmaan, olette hyviä nöyriä työmyyriä rattaisiin. Onneksi itse on syntynyt tulisieluksi, mutta tosiaan ja tarkemmin ajatellen: hyvä että teitä on. Mut ihana ettei tarvi olla teikäläinen. 😜
Ihanaa elämää sinne Hop Lopin jonoon. 😜
Kieltämättä näissä tapauksissa lasten harteilla on aika iso taakka. Huolehtia vanhempien elämästä, joka muuten olisi tyhjää ja tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tekisi enää lapsia. En jaksa olla kovin hyvä äiti ja lapsista lähtevä ääni tuntuu usein tukahduttavan minut hengiltä. Lapset ottavat enemmän kuin antavat, vaikka rakastankin heitä kovasti. Allekirjoitan sen, että lapset tietyllä tavalla tuovat onnen, mutta en kaipaa elämääni onnea ja rakkautta vaan tasaisuutta. Lasten kanssa käyn välillä tosi pohjalla ja sitten taas korkealla, kun haaveilen tasaisemmasta elämästä. Väsyn helposti, joten kaikki energiani menee tällä hetkellä lapsiin, tuntuu ettei itselleni jää enää mitään.
Olet selvästi väsynyt tai jopa masentunut. Ota yhteyttä neuvolaan. Sieltä saat apua! Onko paikkakunnalla fb mammakahvirinkiä? Pyydä seuraa tai apua sitä kautta? :)
En usko olevani masentunut. Olen vain aina ollut ihminen, joka väsyy helposti. Lapsenakaan en harrastanut mitään, koska koulupäivän jälkeen se olisi ollut liian suuri ponnistus. Viihdyn ja tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa. Koen raskaana myös kaikki kotityöt, jotka liittyvät lapsiperhe-elämään. Ilman lapsia en tekisi esimerkiksi koskaan ruokaa vaan kävisin syömässä sekä asuisin miehen kanssa ahtaammin eli vähemmän siivottavaa jne. Puhtaasti uskon, että tein vain väärän valinnan persoonaani ajatellen ja nyt sitten yritän elää sen kanssa ja olla niin hyvä äiti kuin vain jaksan, mutta tosi raskasta tämä minulle on ja oma elämä tuntuu väkisinkin välillä ankealta. Tottakai on paljon hyviä ja nautinnollisia hetkiä, mutta kokonaisuudessaan koen lasten ottavan enemmän kuin mitä he antavat tilalle. Ehkä tämä muuttuu joskus, kun lapset ovat isompia tai ja aikuisia.
Mammakahvirinkiaika on minun osaltani jo jossakin määrin ohitse, lapset eivät enää ole pieniä vaan nuorinkin jo eskarissa.
Aivan sama tunne minullakin. Yhden lapsen tekisin, jos peruuttaisin, en enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... Kuinka tyhjiä elämiä ja intohimottomia parisuhteita vastaajilla oikein on, jos ilman lapsia elämä olisi "tyhjää"? Ja alkoi olla "tylsää jo kaksin"? En voi ymmärtää miksi ette tee mielenkiinnottomille elämillenne jotain, olette kuin eläviä kuolleita!
Mä tekisin itsarin välittömästi heti, jos kokisin elämäni niin tylsäksi että lapsi tai lapset sen "pelastaisi". Huh huh.
Toisaalta, tarvitaanhan niitä arkisia, intohimottomia ja tylsiäkin ihmisiä maailmaan, olette hyviä nöyriä työmyyriä rattaisiin. Onneksi itse on syntynyt tulisieluksi, mutta tosiaan ja tarkemmin ajatellen: hyvä että teitä on. Mut ihana ettei tarvi olla teikäläinen. 😜
Ihanaa elämää sinne Hop Lopin jonoon. 😜
Voi voi miten pikkuisen ihmisen puhetta. Kasva vielä hetki. Jos et lapsia tee, älä tee. Älä silti tuomitse muita. Kun olet oikeasti ollut toisen ihmisen kanssa reilusti yli kymmenne vuotta, on matkusteltu ja pantu niin pirusti, alkaa katsomaan vähän pidemmälle elämässä. Me päätimme tehdä lapsen ja hyvä niin . Koemme että meistä tuli oikeasti perhe.
Mitäs itse teet muuta kuin tuomitset ja vähättelet muita? "Voivoi miten pikkuisen ihmisen puhetta" Me osaamme katsoa pidemmälle (toisin kuin sinä pikkuinen ihminen). Me olemme oikea perhe (toisin kuin lapsettomuuden valinneet pariskunnat).
Vierailija kirjoitti:
Siis... Kuinka tyhjiä elämiä ja intohimottomia parisuhteita vastaajilla oikein on, jos ilman lapsia elämä olisi "tyhjää"? Ja alkoi olla "tylsää jo kaksin"? En voi ymmärtää miksi ette tee mielenkiinnottomille elämillenne jotain, olette kuin eläviä kuolleita!
Mä tekisin itsarin välittömästi heti, jos kokisin elämäni niin tylsäksi että lapsi tai lapset sen "pelastaisi". Huh huh.
Toisaalta, tarvitaanhan niitä arkisia, intohimottomia ja tylsiäkin ihmisiä maailmaan, olette hyviä nöyriä työmyyriä rattaisiin. Onneksi itse on syntynyt tulisieluksi, mutta tosiaan ja tarkemmin ajatellen: hyvä että teitä on. Mut ihana ettei tarvi olla teikäläinen. 😜
Ihanaa elämää sinne Hop Lopin jonoon. 😜
Joko olet hyvin, hyvin katkera ihmispolo tai sitten vain surkea provo! Mene ja tiedä ;)
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset ottaneet vai antaneet elämäänne enemmän?
Ihan silkasta onnesta kirjoitan; ehdottomasti kyllä. Kaksi on, tyttö ja poika, ovat jo päälle kolmenkymmenen, minä 61 vuotias. Ällövaroitus; mamman rakkaat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis... Kuinka tyhjiä elämiä ja intohimottomia parisuhteita vastaajilla oikein on, jos ilman lapsia elämä olisi "tyhjää"? Ja alkoi olla "tylsää jo kaksin"? En voi ymmärtää miksi ette tee mielenkiinnottomille elämillenne jotain, olette kuin eläviä kuolleita!
Mä tekisin itsarin välittömästi heti, jos kokisin elämäni niin tylsäksi että lapsi tai lapset sen "pelastaisi". Huh huh.
Toisaalta, tarvitaanhan niitä arkisia, intohimottomia ja tylsiäkin ihmisiä maailmaan, olette hyviä nöyriä työmyyriä rattaisiin. Onneksi itse on syntynyt tulisieluksi, mutta tosiaan ja tarkemmin ajatellen: hyvä että teitä on. Mut ihana ettei tarvi olla teikäläinen. 😜
Ihanaa elämää sinne Hop Lopin jonoon. 😜
Monta lasta itselläsi on? Vai oletko kenties lapseton joka LUULEE elämänsä olevan täyteläistä ilman? Voi kuule, noin mäkin LUULIN. Mutta aijai, olin ihan väärässä. Elämä tuntui vasta alkavan lapsen myötä. Olen kokenut sellaista, mitään mikään, koskaan ei voi korvata eikä sitä vain voi selittää. Puuttuvat palat loksahti kohdilleen. Eli ihan mielelläni jonotan vaikka hoplop jonossa kun baarijonossa.
Tuo on sinun kokemus. Muiden elämä voi tuntua "alkaneelta" ja täydeltä ilman niitä lapsiakin. Miksi on noin kova paikka myöntää, että kaikki eivät vain saa lapsista sitä samaa täytettä ja tarkoitusta elämäänsä kuin sinä saat? Mukava, että olet tyytyväinen elämääsi lasten kanssa, mutta sä et voi TIETÄÄ, kuinka merkityksellistä tai merkityksetöntä lapsettomien elämä on. Sinulla on vain sinun oma henkilökohtainen kokemuksesi siitä, mitä oma henkilökohtainen elämäsi oli ilman lapsia ja lasten kanssa. Eli pidä pienempää suuta noiden ehdottomien julistuksiesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se lapsettomuus on niin ehdottoman paras valinta elämässä, niin miksi sitä pitää niin kovasti julistaa? Menee uskottavuus tuollaisella möyhöttämisellä ja tulee vaan mieleen että henkilö on jossain kriisissä asian suhteen.
Samaa naureskelen minäkin täällä! Lapsettomat ovat joskus niin totisia torvensoittajia asiassaan ja heille on jotenkin niin tärkeää huutaa ympärilleen, että he ihan itse ovat näin valinneet, että minä ite päätin asian!! :D Aivan kuten joku uhmaikäinen lapsukainen, joka todistelee äidilleen olevansa jo tarpeeksi iso ja fiksu. No mutta eipä minua joidenkin valinnat mietitytä, jokainen tavallaan.
T. kolmen nauravaisen teinin äiti, joka ehti matkustella, asua ulkomailla monta vuotta, ryypätä ja rellestää ihan yllin kyllin ja jota sellainen elämä tympäisi
Juu, ja se on kyllä hyvä etteivät lapsia hankkineet koskaan huutele omien valintojensa parhaudesta!
Eiku
Yksi lapsi. T: Kahden lapsen äiti
Ketään ei kiinnosta sun koiras.