Jos saisit nyt jälkiviisaana päättää: lapsia vai ei?
Ovatko lapset ottaneet vai antaneet elämäänne enemmän?
Kommentit (117)
Kyllä lapset on parasta meidän elämässä. Raskasta välillä, mutta hetkeäkään en antaisi pois. Välillä miettii että mitä sitä muka tekisi jos ei olisi lapsia. Kaikki asiat saa sävyjä potenssiin sata.
Meillä on 3,5-vuotias lapsi, enkä vaihtaisi pois <3 Jos mahdollista, niin olisi pitänyt yrittää saada heti perään toinen, niin ne raskaimmat vauvavuodet olisi sitten putkeen/kerralla ns. lusittu pois alta. Nyt alkaa vähän oma mukavuudenhalu tulla siinä vastaan, että sisarus olisi tervetullut, mutta on jo itse tottunut siihen kuinka helppoa tämä elämä on näin "ison" lapsen kanssa...
Sama, oltiin miehen kanssa 10 vuotta yhdessä ennen lapsia.. Olisi ruvennut " tylsäksi" menemään kaksin. Ollaan onnekkaita kun ollaan näin ihania lapsia saatu meille
Ehdottomasti lapsia. Itseasiassa nyt kun lapsentekovuodet on oho, niin välillä tulee mieleen, että olisi vielä yksi pieni meille mahtunut! Kaksi lasta on, molemmat ko liki täysi-ikäisiä.
Ei. Eihän niissä lapsissa sinällään mitään vikaa ole, vaikka vaikeaa joskus on. Mutta minussa kai sitäkin enemmän. Olen saanut tuomion myös läheisiltä ja ympäristöltä - ei olisi pitänyt kuulemma tehdä, huono äiti jne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 3,5-vuotias lapsi, enkä vaihtaisi pois <3 Jos mahdollista, niin olisi pitänyt yrittää saada heti perään toinen, niin ne raskaimmat vauvavuodet olisi sitten putkeen/kerralla ns. lusittu pois alta. Nyt alkaa vähän oma mukavuudenhalu tulla siinä vastaan, että sisarus olisi tervetullut, mutta on jo itse tottunut siihen kuinka helppoa tämä elämä on näin "ison" lapsen kanssa...
Minusta on niin ihanaa katsella jo kun isoin päättää ja tekee asioita itse. Välissä vielä kolme jotka tarvii liki kaikessa vielä apua.. Silti olisi taas ihanaa saada pieni vauva taloon. Jotain hulluutta tämäkin.
Ehdottomasti lapsia.Itse olisin onneton tyhjä kuori.Lapsien vuoksi jaksaa yrittää parastaan.
Aika harva eläin katuu sitä, että meni lisääntymään. Toki aina sillointällöin joku hiiri syö jälkikasvun suihinsa kun muuten menee hyvät lihat hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosissaanko ap kysyy tuollaista lisääntymisvietin vallassa olevilta hormoonihirviöiltä? :D Ahahaha, eipä taida vastaukset yllättää.
Toivoitko erilaisia vastauksia ja nyt harmittaa? Ei itselläni ainakaan tämän enempään lapsia ole hinku. Kaksi on juuri sopiva määrä meille.
Lapset ovat tärkeintä elämässä. Kolme jo on ja neljäs houkuttelisi. Jos olisin vähänkään nuorempi, toivoisin varmasti lisää.
Todellakin lapsi :) en tiedä mitä ihmettä tekisin enää ilman.. Nuorena matkustelin ja biletin liikaakin, en jaksaisi noita enää, mikään ura ei kiinnosta eli siihenkään ei voisi energiaa pistää.
Lapseni ovat jo 10-15 vuotiaita ja en ole ikinä katunut heidän olemassaoloaan. Olin ensimmäisen lapsen syntyessä 27 vuotias, mieheni pari vuotta vanhempi, ja meillä oli molemmilla hyvä nuoruus jo kaukana. Olimme täysin valmiita lapsielämään kaikin puolin ja elämä lapsiperheenä oli seuraava askel.
Tein lapsen vasta 35-vuotiaana ja vaikka olen tehnyt elämässä pahoja mokia, pahin ja ainoa jolla olisi merkitystä olisi se jos olisin jättänyt lapsen tekemättä.
Totta kai jokainen vanhmpi sanoo, ettei voisi kuvitella elämää ilman lapsia! Ei se kerro vielä mitään siitä, olisiko sittenkin ollut onnellisempi ilman. Jos minulla olisi lapsia, ihan varmasti rakastaisin heitä ja tekisin kaikkeni heidän eteensä, ja nielisin pettymykseni kaikesta siitä, mistä joutuisin luopumaan. Ja kun jonkun kanssa elää vuosikausia, kyllähän siinä kehittyy sellainen suhde, josta ei enää haluaisi luopua.
Mutta kun voin tehdä valintani vapaasti, on ihan selvää, että lapsettomana tulen olemaan onnellisempi.
Lapset ehdottomasti! Parasta mitä olen elämältä saanut. Kaksi tervettä ihanaa lasta. <3
En tekisi toisin. Lapset 1v ja 4v, ihan järjettömän raskasta on välillä. Mutta hyviä hetkiä ei sitten voikaan mikään muu asia maailmassa voittaa, omat lapset on parasta mitä meille on tapahtunut. Ja tiedän että tämä nykyisenkaltainen huolenpito ei jatku pitkään tai loputtomiin, kaikki on sen arvoista varmasti lopussa. Luotan niin.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai jokainen vanhmpi sanoo, ettei voisi kuvitella elämää ilman lapsia! Ei se kerro vielä mitään siitä, olisiko sittenkin ollut onnellisempi ilman. Jos minulla olisi lapsia, ihan varmasti rakastaisin heitä ja tekisin kaikkeni heidän eteensä, ja nielisin pettymykseni kaikesta siitä, mistä joutuisin luopumaan. Ja kun jonkun kanssa elää vuosikausia, kyllähän siinä kehittyy sellainen suhde, josta ei enää haluaisi luopua.
Mutta kun voin tehdä valintani vapaasti, on ihan selvää, että lapsettomana tulen olemaan onnellisempi.
Ei se ihan noin mene. Vapaasti valiten olen minäkin lapsia tehnyt. Ja elänyt ennen lapsiakin. Ja lapseen rakastuu heti, ei se vuosia vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai jokainen vanhmpi sanoo, ettei voisi kuvitella elämää ilman lapsia! Ei se kerro vielä mitään siitä, olisiko sittenkin ollut onnellisempi ilman. Jos minulla olisi lapsia, ihan varmasti rakastaisin heitä ja tekisin kaikkeni heidän eteensä, ja nielisin pettymykseni kaikesta siitä, mistä joutuisin luopumaan. Ja kun jonkun kanssa elää vuosikausia, kyllähän siinä kehittyy sellainen suhde, josta ei enää haluaisi luopua.
Mutta kun voin tehdä valintani vapaasti, on ihan selvää, että lapsettomana tulen olemaan onnellisempi.
Jos ihminen hankkii lapset myöhemmällä iällä kuten itse (35), voi ehkä aika hyvin jo päätellä elämän kulun ilman lapsia. Olin tyytyväinen elämääni ilman lapsia, mutta olen ollut vielä onnellisempi lasten kanssa. Eikä mielipidettäni varmaankaan väännä mitkään synnytyshormonit, se nuorempikin on jo täysi-ikäinen. Olen saanut rikkaan elämän, mielenkiintoisen työn, rakkaan kumppanin ja vielä kaksi rakasta ihmistä joiden kasvua sain seurata ja joiden kanssa olemme vieläkin läheisiä.
Ehdottomasti tekisin lapset. Meillä on 4- ja 7-vuotiaat lapset, joten tietenkään en voi sanoa loppuun asti mitä tästä tulee. Jos vaikka kasvavat kieroon ja kirvesmurhaajiksi. Mutta tällä hetkellä ehdottomasti olen tyytyväinen päätökseen antaa lasten tulla. Tiedän että lapsettomat yleensä nauttii elämästään ilman lapsiaan, mutta oma elämäni olisi ilman lapsia varmaan melko tyhjää. Olimme olleet miehen kanssa yhdessä 9 vuotta, ennen esikoisen syntymää. Siinä vaiheessa jotenkin alkoi tuntumaan että aika mennä seuraavalle levelille.