Te, jotka ette harrasta liikuntaa ja ette pode siitä huonoa omatuntoa
Miten sen teette? Miten osaatte olla stressaamatta liikkumattomuudesta?
Mä en harrasta ollenkaan liikuntaa ja poden siitä koko ajan jotain tunnontuskia ja stressiä. Kaikesta herkuttelustakin mennyt ilo, kun alkaa miettiä vain, mitä ne herkut tekee elimistölle, kun ei liiku. Painon kanssa ei ole ongelmia, mutta mietityttää jo se kaikki muu.
Mutta en vaan ole koskaan ollut kovinkaan urheilullinen. Lenkkeilykin on ihan hirvittävän tylsää! Kaveria ei ole, jonka kanssa lähteä jotain tekemään ja yksin ei osaa.
Miten sen osaa hyväksyä, että mä nyt en vain ole liikuntaihmisiä ja oppia ottaan rennosti??
Kommentit (172)
Miksi potisin huonoa omaatuntoa? Oma elämäni ja teen mitä haluan. Olen onnellinen ja terve ja silloin ku en ole onnellinen, se ei johdu liikkumattomuudesta.
Saatan kokea huonoa omaatuntoa jos en ole viikkoon lukenut tai katsonut uutisia tai jos en ole kysynyt kaverin kuulumisia hetkeen, mutta miten voisin saadan huonon omantunnon vain omaan kehooni vaikuttavista asioista? En ihan edes käsitä :D
Kertokaa te muut miten te saatte omista valinnoistanne huonon omantunnon?
Ehkä tajusin sen juuri tuossa. Liikkumattomuus on minulle valinta jonka olen tehnyt taustatutkimuksen ja kokeilun kautta enkä näe liikunnassa mitään varsinaista syytä. Minulla ei ole myöskään tapana tehdä mitään vain koska muutkin tekevät. Tämä taitaa olla vastaus siihen mitä ap kysyi.
Nyt kuule ostat sauvakävelysauvat (oikeanmittaiset). Lenkkarit ja ulkoiluasu sulla varmaan jo onkin. Ja kännykkä sekä korvanapit. Lähdet töiden jälkeen klo 17 välipalan syötyäsi 5 km lenkille ja menet niin kovaa, kuin se vielä hyvältä tuntuu. Lenkin alussa soitat kaverillesi tai muulle hengenheimolaisellesi. Turisette ja parannatte maailmaa tunnin. Toistat homman 4-5 krt viikossa.
Vuoden jälkeen huomaat olevasi laihtunut 10 kg ja lähteväsi lenkille tosi mielelläsi :)
Terv. Tuota touhua jo 20 v harrastanut
Hyvin monet vastaajat kuulostavat samalta kuin 6 vuotias, joka kiukkuaa "en varmana mene kouluun, en halua, ei siitä oo mitään hyötyä niiiiihhhh!!!". Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla samojen henkilöiden mielipide sitten 5x tai 6x ikäisenä, kun on iskenyt osteoporoosi, diabetes ja verenpainetauti, lihaskunto on nollassa ja portaita ei pääse kiipeämään edes yhden kerroksen verran. Se on nuorempana helppo lällätellä miten liikunta on ihan turhaa, kun ei vielä huomaa sen liikkumattomuuden haittoja. Sitä kuvitellaan olevansa se tilastojen poikkeus, jolla lihakset ja nivelet pysyy kunnossa ihan itsestään.
Ja siihen huonoon kuntoonkin tottuu, kun siitä on kärsinyt koko ikänsä - samat ihmiset todennäköisesti pöyristyvät kun heille ehdottaa 5km työmatkan pyöräilyä, kaupassa käyntiä kävellen, tai jopa kaksikerroksisen asunnon hankkimista ("voi kamala sitä portaiden kipuamista!!!"). Kärsivät päänsärystä, ummetuksesta, huonosta unesta, jne, eivätkä edes tajua, että ne on yhteydessä liikkumattomuuteen...
Juuri eilen naureskelin facebookissa kun pari emäntää hehkutti kuinka oli "reippaillut talvisäässä" kävellen. Itse olin juuri saapunut kotiin tunnin pyörälenkiltä salin jälkeen, eikä tullut mielenkään että se olisi päivityksen arvoinen juttu :D. Toisille se kävelykin pikkupakkasessa kun tuntui suurelta saavutukselta... mitä se varmaan heidän kuntotasolleen olikin. Tiedä vaikka kirjoittavat tässäkin ketjussa kuinka ovat "ihan hyvässä kunnossa" vaikka eivät liiku juuri ollenkaan (eivätkä tajua, että ovat tosi paskassa kunnossa, kun arkinen pikku kävely tuntuu saavutukselta). Miten nämä ihmiset pärjäävät 20 vuoden kuluttua??
Vierailija kirjoitti:
Hyvin monet vastaajat kuulostavat samalta kuin 6 vuotias, joka kiukkuaa "en varmana mene kouluun, en halua, ei siitä oo mitään hyötyä niiiiihhhh!!!". Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla samojen henkilöiden mielipide sitten 5x tai 6x ikäisenä, kun on iskenyt osteoporoosi, diabetes ja verenpainetauti, lihaskunto on nollassa ja portaita ei pääse kiipeämään edes yhden kerroksen verran. Se on nuorempana helppo lällätellä miten liikunta on ihan turhaa, kun ei vielä huomaa sen liikkumattomuuden haittoja. Sitä kuvitellaan olevansa se tilastojen poikkeus, jolla lihakset ja nivelet pysyy kunnossa ihan itsestään.
Ja siihen huonoon kuntoonkin tottuu, kun siitä on kärsinyt koko ikänsä - samat ihmiset todennäköisesti pöyristyvät kun heille ehdottaa 5km työmatkan pyöräilyä, kaupassa käyntiä kävellen, tai jopa kaksikerroksisen asunnon hankkimista ("voi kamala sitä portaiden kipuamista!!!"). Kärsivät päänsärystä, ummetuksesta, huonosta unesta, jne, eivätkä edes tajua, että ne on yhteydessä liikkumattomuuteen...
Juuri eilen naureskelin facebookissa kun pari emäntää hehkutti kuinka oli "reippaillut talvisäässä" kävellen. Itse olin juuri saapunut kotiin tunnin pyörälenkiltä salin jälkeen, eikä tullut mielenkään että se olisi päivityksen arvoinen juttu :D. Toisille se kävelykin pikkupakkasessa kun tuntui suurelta saavutukselta... mitä se varmaan heidän kuntotasolleen olikin. Tiedä vaikka kirjoittavat tässäkin ketjussa kuinka ovat "ihan hyvässä kunnossa" vaikka eivät liiku juuri ollenkaan (eivätkä tajua, että ovat tosi paskassa kunnossa, kun arkinen pikku kävely tuntuu saavutukselta). Miten nämä ihmiset pärjäävät 20 vuoden kuluttua??
Menikö montakin purkkia kiillotusainetta tohon sun kruunuusi kun noin kiiltelee?
Vierailija kirjoitti:
Hyvin monet vastaajat kuulostavat samalta kuin 6 vuotias, joka kiukkuaa "en varmana mene kouluun, en halua, ei siitä oo mitään hyötyä niiiiihhhh!!!". Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla samojen henkilöiden mielipide sitten 5x tai 6x ikäisenä, kun on iskenyt osteoporoosi, diabetes ja verenpainetauti, lihaskunto on nollassa ja portaita ei pääse kiipeämään edes yhden kerroksen verran. Se on nuorempana helppo lällätellä miten liikunta on ihan turhaa, kun ei vielä huomaa sen liikkumattomuuden haittoja. Sitä kuvitellaan olevansa se tilastojen poikkeus, jolla lihakset ja nivelet pysyy kunnossa ihan itsestään.
Ja siihen huonoon kuntoonkin tottuu, kun siitä on kärsinyt koko ikänsä - samat ihmiset todennäköisesti pöyristyvät kun heille ehdottaa 5km työmatkan pyöräilyä, kaupassa käyntiä kävellen, tai jopa kaksikerroksisen asunnon hankkimista ("voi kamala sitä portaiden kipuamista!!!"). Kärsivät päänsärystä, ummetuksesta, huonosta unesta, jne, eivätkä edes tajua, että ne on yhteydessä liikkumattomuuteen...
Juuri eilen naureskelin facebookissa kun pari emäntää hehkutti kuinka oli "reippaillut talvisäässä" kävellen. Itse olin juuri saapunut kotiin tunnin pyörälenkiltä salin jälkeen, eikä tullut mielenkään että se olisi päivityksen arvoinen juttu :D. Toisille se kävelykin pikkupakkasessa kun tuntui suurelta saavutukselta... mitä se varmaan heidän kuntotasolleen olikin. Tiedä vaikka kirjoittavat tässäkin ketjussa kuinka ovat "ihan hyvässä kunnossa" vaikka eivät liiku juuri ollenkaan (eivätkä tajua, että ovat tosi paskassa kunnossa, kun arkinen pikku kävely tuntuu saavutukselta). Miten nämä ihmiset pärjäävät 20 vuoden kuluttua??
Saattavat pärjätä ainakin henkisesti paremmin kuin nämä hampaat irvessä liikkujat.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kuule ostat sauvakävelysauvat (oikeanmittaiset). Lenkkarit ja ulkoiluasu sulla varmaan jo onkin. Ja kännykkä sekä korvanapit. Lähdet töiden jälkeen klo 17 välipalan syötyäsi 5 km lenkille ja menet niin kovaa, kuin se vielä hyvältä tuntuu. Lenkin alussa soitat kaverillesi tai muulle hengenheimolaisellesi. Turisette ja parannatte maailmaa tunnin. Toistat homman 4-5 krt viikossa.
Vuoden jälkeen huomaat olevasi laihtunut 10 kg ja lähteväsi lenkille tosi mielelläsi :)
Terv. Tuota touhua jo 20 v harrastanut
5 kilsan lenkki ihmiselle, joka ei harrasta mitään liikuntaa, on kyllä heti alkuun ihan järkyttävän pitkä matka.
Hommaa koira joka tarttee liikuntaa säännöllisesti, niin tulee väkisilläkin mentyä lenkille 2-3 kertaa päivässä, eikä ole tylsää ;)
Liikuntaa harrastavilla on näköjään vaikeuksia luetunymmärtämisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen terve, erittäin hoikka ja harrastan vain hyötyliikuntaa. Verikokeiden tulokset erinomaisia. Kävelymatkat kaverille yms. sujuu mukavasti kun kuuntelee kivaa musiikkia. En jaksa stressata, ei ihmiset ennen muinoinkaan salilla käyneet ja oli timmimmässä kunnossa kuin nykyään.
Ehkä siksi oltiin timmimmässä kunnossa kun ei autoja, koneita ja herkkuja ollut niin kuin nyt. Nykyihmisen on hyvä liikkua, ihmiselle, niinkuin suurimmalle osalle eläimistäkin, olisi ja on luontaista olla liikkeessä lähes koko päivän. Nykyihmiselle on mahdollista olla liikkumatta lähes tulkoon ollenkaan, joten salit sun muut on hyvä tapa saada liikettä niveliin.
Vierailija kirjoitti:
Pyrin käymään salilla/lenkillä useamman kerran viikossa, parhaimmillaan viisikin kertaa. Aina ei huvita, mutta joka kerta palkitsee hyvällä ololla.
Ehkä olen aivopesty tai narsisti, mutta pidän siitä, kun peilistä katsoo lihaksikas ja ryhdikäs keski-ikäinen mies, eikä ihramahainen vetelys kuten suurin osa ikäisistäni näyttää olevan. Testosteronitasot pysyvät ylhäällä, mistä aiheutuu peiton heilumista makuuhuoneessa ja muutenkin miehekäs ja itsevarma olo.
Tämä. Etenkin miehet ja kyllä on naisetkin luotu liikkumaan, miehet vielä raskaampiin hommiin. Ihmiset ei tajuakaan mitä tuhoa liikkumattomuus ja mässäily tekee ihmisen hormonituotannolle. Hormonit on kyllä musta aukko monen tietämyksessä. Ei ymmärretä niiden merkitystä, miten kokonaisvaltaisestai ne ihmiseen vaikuttaa.
Tein juuri IS:n sivuilla olleen HIIT-treenin. Olisi pitänyt tehdä se neljän liikkeen sarja kaksi kertaa. Yhden kerran tein, toista kertaa ei jaksanut/kiinnostanut.
Noita liikkeeitä tehdessä huomasin hyvin, miten lihaskunto ja tasapaino ja kaikki on mulla tosi heikkoa. Hypyt oli tosi kompelöä loikkimista. :D En siis harrasta mitään liikuntaa, en edes niitä kilometrien pituisia pyöräilyjä töihin/kauppaan jne.
Välillä on pakko yrittää, vaikka ei kiinnosta yhtään. Kun välillä yrittää, niin saa hetkeksi ne tunnontuskat pois.
Ilmeisesti mun pitäisi yrittää vähän useammin, kun oli niin kömpelöä tuokin parin minsan treeni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin monet vastaajat kuulostavat samalta kuin 6 vuotias, joka kiukkuaa "en varmana mene kouluun, en halua, ei siitä oo mitään hyötyä niiiiihhhh!!!". Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla samojen henkilöiden mielipide sitten 5x tai 6x ikäisenä, kun on iskenyt osteoporoosi, diabetes ja verenpainetauti, lihaskunto on nollassa ja portaita ei pääse kiipeämään edes yhden kerroksen verran. Se on nuorempana helppo lällätellä miten liikunta on ihan turhaa, kun ei vielä huomaa sen liikkumattomuuden haittoja. Sitä kuvitellaan olevansa se tilastojen poikkeus, jolla lihakset ja nivelet pysyy kunnossa ihan itsestään.
Ja siihen huonoon kuntoonkin tottuu, kun siitä on kärsinyt koko ikänsä - samat ihmiset todennäköisesti pöyristyvät kun heille ehdottaa 5km työmatkan pyöräilyä, kaupassa käyntiä kävellen, tai jopa kaksikerroksisen asunnon hankkimista ("voi kamala sitä portaiden kipuamista!!!"). Kärsivät päänsärystä, ummetuksesta, huonosta unesta, jne, eivätkä edes tajua, että ne on yhteydessä liikkumattomuuteen...
Juuri eilen naureskelin facebookissa kun pari emäntää hehkutti kuinka oli "reippaillut talvisäässä" kävellen. Itse olin juuri saapunut kotiin tunnin pyörälenkiltä salin jälkeen, eikä tullut mielenkään että se olisi päivityksen arvoinen juttu :D. Toisille se kävelykin pikkupakkasessa kun tuntui suurelta saavutukselta... mitä se varmaan heidän kuntotasolleen olikin. Tiedä vaikka kirjoittavat tässäkin ketjussa kuinka ovat "ihan hyvässä kunnossa" vaikka eivät liiku juuri ollenkaan (eivätkä tajua, että ovat tosi paskassa kunnossa, kun arkinen pikku kävely tuntuu saavutukselta). Miten nämä ihmiset pärjäävät 20 vuoden kuluttua??
Menikö montakin purkkia kiillotusainetta tohon sun kruunuusi kun noin kiiltelee?
Niin, tyypillisesti nämä "rehkin kun kävelin 1km" tyypit myös pitävät "kruunun kiillottamisena" sitä, kun joku liikkuu ihan normaalin määrän ja kehtaa peräti kertoa siitä. Kyllähän se pitää leimata oudoksi ja leuhkimiseksi, kun halutaan pitää sitä omaa liikkumattomuutta normina. Saattaahan se nykypäivänä ollakin, mutta terveellistä se ei silti ole.
Samat tyypit luulevat että liikkuvat ihmiset tekevät sen "hampaat irvessä", kun jo se portaiden nouseminen tuntuu itsestä niin kamalalle. Miettikääpä oikeasti edes hetki, että voisiko se kuitenkin johtua siitä, että olette kuitenkin niin helkutin rapakunnossa, ettette osaa edes kuvitella kuinka liikkuminen voi ollakin ihan kivaa, eikä jotain josta tulee heti huono olo? Enpä muista milloin olisin hampaat irvessä liikkunut, vaikka liikun sen 5-10 tuntia viikossa.
Ps. elintasosairaudet ovat yleistyneet hurjasti myös lemmikeillä, kuten kissoilla ja koirilla. Luonnossa kissa saalistaa jopa 90% hereilläoloajastaan, ei ne hiiret ja linnut villikissojen suuhun itsestään solahda. Ylipaino ja liikkumattomuus on myös lemmikeillä iso ongelma nykyään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin monet vastaajat kuulostavat samalta kuin 6 vuotias, joka kiukkuaa "en varmana mene kouluun, en halua, ei siitä oo mitään hyötyä niiiiihhhh!!!". Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla samojen henkilöiden mielipide sitten 5x tai 6x ikäisenä, kun on iskenyt osteoporoosi, diabetes ja verenpainetauti, lihaskunto on nollassa ja portaita ei pääse kiipeämään edes yhden kerroksen verran. Se on nuorempana helppo lällätellä miten liikunta on ihan turhaa, kun ei vielä huomaa sen liikkumattomuuden haittoja. Sitä kuvitellaan olevansa se tilastojen poikkeus, jolla lihakset ja nivelet pysyy kunnossa ihan itsestään.
Ja siihen huonoon kuntoonkin tottuu, kun siitä on kärsinyt koko ikänsä - samat ihmiset todennäköisesti pöyristyvät kun heille ehdottaa 5km työmatkan pyöräilyä, kaupassa käyntiä kävellen, tai jopa kaksikerroksisen asunnon hankkimista ("voi kamala sitä portaiden kipuamista!!!"). Kärsivät päänsärystä, ummetuksesta, huonosta unesta, jne, eivätkä edes tajua, että ne on yhteydessä liikkumattomuuteen...
Juuri eilen naureskelin facebookissa kun pari emäntää hehkutti kuinka oli "reippaillut talvisäässä" kävellen. Itse olin juuri saapunut kotiin tunnin pyörälenkiltä salin jälkeen, eikä tullut mielenkään että se olisi päivityksen arvoinen juttu :D. Toisille se kävelykin pikkupakkasessa kun tuntui suurelta saavutukselta... mitä se varmaan heidän kuntotasolleen olikin. Tiedä vaikka kirjoittavat tässäkin ketjussa kuinka ovat "ihan hyvässä kunnossa" vaikka eivät liiku juuri ollenkaan (eivätkä tajua, että ovat tosi paskassa kunnossa, kun arkinen pikku kävely tuntuu saavutukselta). Miten nämä ihmiset pärjäävät 20 vuoden kuluttua??
Menikö montakin purkkia kiillotusainetta tohon sun kruunuusi kun noin kiiltelee?
Niin, tyypillisesti nämä "rehkin kun kävelin 1km" tyypit myös pitävät "kruunun kiillottamisena" sitä, kun joku liikkuu ihan normaalin määrän ja kehtaa peräti kertoa siitä. Kyllähän se pitää leimata oudoksi ja leuhkimiseksi, kun halutaan pitää sitä omaa liikkumattomuutta normina. Saattaahan se nykypäivänä ollakin, mutta terveellistä se ei silti ole.
Samat tyypit luulevat että liikkuvat ihmiset tekevät sen "hampaat irvessä", kun jo se portaiden nouseminen tuntuu itsestä niin kamalalle. Miettikääpä oikeasti edes hetki, että voisiko se kuitenkin johtua siitä, että olette kuitenkin niin helkutin rapakunnossa, ettette osaa edes kuvitella kuinka liikkuminen voi ollakin ihan kivaa, eikä jotain josta tulee heti huono olo? Enpä muista milloin olisin hampaat irvessä liikkunut, vaikka liikun sen 5-10 tuntia viikossa.
Ps. elintasosairaudet ovat yleistyneet hurjasti myös lemmikeillä, kuten kissoilla ja koirilla. Luonnossa kissa saalistaa jopa 90% hereilläoloajastaan, ei ne hiiret ja linnut villikissojen suuhun itsestään solahda. Ylipaino ja liikkumattomuus on myös lemmikeillä iso ongelma nykyään!
Tyypillisesti sulla ei ole lainkaan hampaat irvessä ainakaan tämän aiheen fanaattisuuden suhteen.
Tarkoitin lähinnä tuolla kiillotuksella sitä että sua oikein nauratti että joku kehtasi päivittää jotain mitätöntä reippailuaan facebookissa koska sullahan se ei tulisi ikinä mieleenkään, olethan kaveriasi parempi silläkin osa-alueella. ;)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin monet vastaajat kuulostavat samalta kuin 6 vuotias, joka kiukkuaa "en varmana mene kouluun, en halua, ei siitä oo mitään hyötyä niiiiihhhh!!!". Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla samojen henkilöiden mielipide sitten 5x tai 6x ikäisenä, kun on iskenyt osteoporoosi, diabetes ja verenpainetauti, lihaskunto on nollassa ja portaita ei pääse kiipeämään edes yhden kerroksen verran. Se on nuorempana helppo lällätellä miten liikunta on ihan turhaa, kun ei vielä huomaa sen liikkumattomuuden haittoja. Sitä kuvitellaan olevansa se tilastojen poikkeus, jolla lihakset ja nivelet pysyy kunnossa ihan itsestään.
Ja siihen huonoon kuntoonkin tottuu, kun siitä on kärsinyt koko ikänsä - samat ihmiset todennäköisesti pöyristyvät kun heille ehdottaa 5km työmatkan pyöräilyä, kaupassa käyntiä kävellen, tai jopa kaksikerroksisen asunnon hankkimista ("voi kamala sitä portaiden kipuamista!!!"). Kärsivät päänsärystä, ummetuksesta, huonosta unesta, jne, eivätkä edes tajua, että ne on yhteydessä liikkumattomuuteen...
Juuri eilen naureskelin facebookissa kun pari emäntää hehkutti kuinka oli "reippaillut talvisäässä" kävellen. Itse olin juuri saapunut kotiin tunnin pyörälenkiltä salin jälkeen, eikä tullut mielenkään että se olisi päivityksen arvoinen juttu :D. Toisille se kävelykin pikkupakkasessa kun tuntui suurelta saavutukselta... mitä se varmaan heidän kuntotasolleen olikin. Tiedä vaikka kirjoittavat tässäkin ketjussa kuinka ovat "ihan hyvässä kunnossa" vaikka eivät liiku juuri ollenkaan (eivätkä tajua, että ovat tosi paskassa kunnossa, kun arkinen pikku kävely tuntuu saavutukselta). Miten nämä ihmiset pärjäävät 20 vuoden kuluttua??
Sä oot varmaan samoja tyyppejä jotka nauraa ylipainoisille vasta-alkajille salilla? Eikö sen nyt pitäisi olla sulle positiivinen juttu että tätä sun kaveria edes kiinnostaa reippailla, ehkei niin paljon kuin sinua mutta kiinnostaa kuitenkin?
Tämä on kiinnostava aihe, koska 13- vuotiaasta lähtien olen liikkunut päivittäin muutamaa taukoa lukuunottamatta. En vois kuvitella että vapaaehtoisesti olisin viikkoakaan käymättä lenkillä, sen verran hyvä olo ulkoilusta tulee.
Ei tietenkään tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Oma on valintasi, mitä teet tai et tee. Kannattaa kuitenkin miettiä, mikä on sinulle hyväksi: ihmisen luusto ja lihaksisto ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne tarvitsevat rasitusta. Liikunnan ei tarvitse olla kamalaa hampaat irvessä veri suusta roiskuen pusertamista, vaan esimerkiksi Nia-tanssi on oikeasti mukavaa. Ihmettelen kyllä, miten et ole kipeä (ainakaan aloitusviestissä ei mainittu sellaista), jos et oikeasti liiku yhtään. Varmaan ainakin kävelet johonkin silloin tällöin.
Sivuhuomio: hämmentävää, miten usein ihmiset puhuvat "kehostaan" ikään kuin se olisi jokin erillinen osa itseä. Se keho olet sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta sinua vain painostaa. Irrottaudu Iltalehdestä ja muista paskalehdistä, jotka aivopesee sinua toimimaan jonkun massikeisarin keksimän juonen mukaan. Suomessa on eniten urheilun aiheuttamia sairauksia. Mikäli liikut, liiku omaehtoisesti ja pyri hyötyliikkumiseen. Kaikista paskin juttu on liikkua siten, että stressitasot on tapissa.
Niin kai se on...
Yritänkin hyötyliikkua mahdollisimman paljon ja tehdä pientä venyttelyä aina pitkin päivää, mutta jotenkin sitä vain vaatii aina itseltään enemmän ja enemmän.Ap.
Joo ei. Jos haluat elää pitkääm ja vanhenpana kärsiä vähemmän vaivoista, niin pakota itsesi liikkeelle.
Ihme asenne. Lenkkeily on yksi vaihtoehto sadoista ihan oikeasti. Täysin eri asia kuin vaikka vesijumppa tai sulkapallo.
Itse käyn ryhmäliikunnassa, koska vaihtoehtoa on monia ja sinne tulee mentyä ja liikuttua kunnolla, koska mukana ohjaaja.
Osa tunneista kamalia, mutta vaikka asahi ja pilates todella mukavia ja rentouttavia.
Ota rennosti, stressi on kaikista pahinta :) Hyötyliikunta riittää.
Turha stressata. Arkista liikuntaa on helppo lisätä ihan ilmaiseksi, kävellä portaita ja jumppailla kotona. Itselle ainakin sellainen sopii paremmin, kuin salihommat.