Te, jotka ette harrasta liikuntaa ja ette pode siitä huonoa omatuntoa

Urheilua tarvitsee, jos ei ole arkista hyötyliikuntaa. Jos taas arjessa liikut paljon, niin miksi siitä pitäisi tuntea kauheasti huonoa omaatuntoa, ettei harrastamalla harrasta vielä päälle liikuntaa?

Väitän jopa, että urheilu on liikkumattoman, kaupungistuneen elämäntavan luoma ilmiö. Agraariyhteiskunnassa ei kenellekään olisi tullut mieleenkään vielä raskaan työpäivän päälle lähteä tuhlaamaan energiaa lenkillä.

Olen työssä, jossa kertyy helposti parikymmentätuhatta askelta päivässä ja nosteltuakin tulee vähän väliä. Työ on siten fyysisesti kuormittavaa - ja päälle tulee kahden lapsen hoito ja ulkoilu heidän kanssaan.

Joskus olen käynyt yhden kaverini kanssa lenkillä. Hän harrastaa juoksua 3-4 kertaa viikossa. Pysyn ihan kevyesti hänen vauhdissaan, kuntoni on jopa parempi kuin hänellä. Joten no prblm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mun isovanhemmat ikinä mitään hyötyliikuntaa enempää harrastaneet, mutta silti kasikymppisiksi elivät. Nykyajan liikuntahössötys on kyllä mennyt liian pitkälle.

Samaa mieltä. Toki sitä hyötyliikuntaa tuli silloin helposti, mutta eivät kaikki nyt tehneet aamusta iltaan mitään maatalon töitä. Osa asui kaupungissa, jossa saattoi olla kotiapulainen auttamassa, eivätkä maaseudullakaan kaikki ahertaneet. Mummoni (maalla) lopetti esim. kaupassa itse käymisenkin joskus viisikymppisenä varmaan, kun oli "niin vanha". Oli sitten tosi lihava ja eli yli yhdeksänkymppiseksi. En kannusta kokeilemaan, mutta joskus näistä jutuista tehdään vähän yksioikoisia. Käyn itse usein jalan kaupassa ja tykkään kyllä kävelylenkeistä, teen meillä kotityöt, kesällä teen puutarhatöitä. Kesällä myös pelaan välillä sulkkista pihalla jne. Ei vaan pätkääkään huvita ajatus lähteä jonnekin salille jalkaa nostamaan. Oikeasti mieluummin pelaan lasten kanssa lautapelejä, askarrellaan, luen tms. Ehkä se on ongelma, jos edes sitä arkiliikuntaa ei tule, mutta monelle "oikea liikunta" on vain veren maku suussa rehkimistä, takapuolen mittaamista mittanauhalla tai sitten jotain raivoisaa kilpailua toisiaan tai itseään vastaan. Mies pelaa mm. sulkkista ja tykkää siitä paljon. Vähän väliä on porukassa loukkaantumisia ja pari sydäriäkin on tullut kesken pelin, kun pelaavat ihan äärirajoilla.

Mitä mieltä olet mummosi terveydentilasta, kun hän ei jaksanut enää edes käydä itse kaupassa elämänsä viimeiset 40 vuotta? Oliko se hyvää elämää, vai olisiko sittenkin kannattanut panostaa vähän siihen fyysiseen toimintakykyynkin?

Kirjoitinkin, että en kannusta kokeilemaan. En itse haluaisi elää noin. En usko, että se kaupassa käymättömyys ainakaan moneen vuoteen johtui siitä, ettei olisi kyennyt, vaan hänellä vanhan kansan ihmisellä oli joku hassu käsitys, että kun hän on "näin vanha", niin nyt nuoremmat saavat häntä passata. Myöhemmin sitten lihoi. En mitenkään ihaile siis tuota asennetta ja kuten kirjoitin, kannatan itse arkiliikuntaa. Mummo tosiaan sairastui syöpään yli yhdeksänkymppisenä, sitä ennen hänen vakavin sairautensa taisi olla poskiontelotulehdus eli kyllä hänen terveydentilansa sinänsä hyvä oli. Kotona kyllä sai siivoiltua ja tehtyä ruokaa, ei mikään sänkypotilas ollut lihavuutensa takia. No, pointtini oli, että kyllä sitä kohtuullista rasitusta saa ilman harrastamistakin, eikä siitä minun mielestäni kannata paineita ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mun isovanhemmat ikinä mitään hyötyliikuntaa enempää harrastaneet, mutta silti kasikymppisiksi elivät. Nykyajan liikuntahössötys on kyllä mennyt liian pitkälle.

Samaa mieltä. Toki sitä hyötyliikuntaa tuli silloin helposti, mutta eivät kaikki nyt tehneet aamusta iltaan mitään maatalon töitä. Osa asui kaupungissa, jossa saattoi olla kotiapulainen auttamassa, eivätkä maaseudullakaan kaikki ahertaneet. Mummoni (maalla) lopetti esim. kaupassa itse käymisenkin joskus viisikymppisenä varmaan, kun oli "niin vanha". Oli sitten tosi lihava ja eli yli yhdeksänkymppiseksi. En kannusta kokeilemaan, mutta joskus näistä jutuista tehdään vähän yksioikoisia. Käyn itse usein jalan kaupassa ja tykkään kyllä kävelylenkeistä, teen meillä kotityöt, kesällä teen puutarhatöitä. Kesällä myös pelaan välillä sulkkista pihalla jne. Ei vaan pätkääkään huvita ajatus lähteä jonnekin salille jalkaa nostamaan. Oikeasti mieluummin pelaan lasten kanssa lautapelejä, askarrellaan, luen tms. Ehkä se on ongelma, jos edes sitä arkiliikuntaa ei tule, mutta monelle "oikea liikunta" on vain veren maku suussa rehkimistä, takapuolen mittaamista mittanauhalla tai sitten jotain raivoisaa kilpailua toisiaan tai itseään vastaan. Mies pelaa mm. sulkkista ja tykkää siitä paljon. Vähän väliä on porukassa loukkaantumisia ja pari sydäriäkin on tullut kesken pelin, kun pelaavat ihan äärirajoilla.

Mistä lähtien sali ja lenkkeily on ainoita liikuntamuotoja näin kärjistäen?

Tosi tosi moni _nauttii_ liikunnasta, esim. hot pilates tunnilla kaikki on raukeita ja tyytyväisiä. Siinä saa äiditkin hetken ottaa aikaa itselleen.

Ei se todellakaan ole veri suussa vetämistä kuin (äänekkäälle) vähemmistölle. Kyllä sullekin tekis hyvää vaikka juuri joku kehonhuolto tai pilatestunti, jossa vahvistetaan syviä lihaksia ja rauhoitutaan.

Rakkaat palstalaiset, ihan "varotuksena" vaan kerron nyt tämän.

Olen koko ikäni ollut on-off liikkuja, eli ei ikinä siitä liikkumisesta tullut tapaa tai ollut mitään jokaviikkoisia treenejä.

Aktiivisuus oli nyt mitä Helsingissä asuvan lukiolaisen ja opiskelijan elämä on, ihan perus.

3 vuotta sitten ollessasi 21-vuotias selvisi, että hyvä kolesterolini (HDL) On liian alhainen. Ja nimenomaan liikuntaharrastuksen puuttumisen vuoksi.

"Lukuisissa tutkimuksissa onkin todettu, että suuri HDL-kolesterolin pitoisuus on valtimosairauksien ehkäisyn kannalta hyväksi. Jos pitoisuus on pieni, valtimosairauksien vaara suurenee."

Iski aika pahasti. Varsinkin, kun olen aina välillä jonkin verran lenkkeillyt tai vastaavaa.

Muistakaa näitä mummo-tarinoita jakaessa, että nykyään oikeasti istutaan usein töissä monta monta tuntia putkeen ja syödään eri tavalla kuin vaikka 30 vuotta sitten.

Diabeteskin on koooovassa kasvussa, ei kannata tuudittautua. PS. Ei edes tarvitse olöa vain hampurilaisia syövä tonnikeiju, että se iskee.

Miksi pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei harrasta liikuntaa. Harrastan monia muita asioita. Tunteeko joku huonoa omaatuntoa siitä, ettei harrasta öljyvärimaalausta tai kitaran soittoa? Miten on kuorolaulun kanssa? Kirjallisuuden klassikoiden tuntemus?

Pidän ihmisistä ja porukalla tekemisestä, mutta ryhmässä hyppely ja itsensä muiden joukossa venyttely ei ole minun juttuni. Inhoan uimahalleja ja kuntosaleja ja kaikenlaista zumpa- ja rämpämekastusta. Pelkästään joogakin vaikuttaa olevan suorittamista nykyään. Ja kaikesta pitäisi maksaa.

Kuljen töihin pyörällä (5 km suuntaansa, pakkasraja -15 astetta astman vuoksi), kävelen paljon ja uin mielelläni järvessä tai meressä. Saatan jumpata kotona, jos siltä tuntuu. Hiihdän, kun sää sen sallii. En pidä näitä aktiviteetteja harrastuksena sen enempää kuin ruuanlaittoa, syömistä tai elokuvien katselua.

Painan 58 kg, mikä 175 cm pitkälle keski-ikäiselle naiselle on ihan sopiva paino, joten läskiksi ei tarvitse tulla huutelemaan.

En mä tiedä. Mä en vaan stressaa. Olen koko ikäni liikkunut vähänlaisesti, olen hoikka ja sopusuhtainen silti. Syön välillä herkkuja ja sitten en taas syö. Paino pysyy helposti 56 kilon tuntumassa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei harrasta liikuntaa. Harrastan monia muita asioita. Tunteeko joku huonoa omaatuntoa siitä, ettei harrasta öljyvärimaalausta tai kitaran soittoa? Miten on kuorolaulun kanssa? Kirjallisuuden klassikoiden tuntemus?

Pidän ihmisistä ja porukalla tekemisestä, mutta ryhmässä hyppely ja itsensä muiden joukossa venyttely ei ole minun juttuni. Inhoan uimahalleja ja kuntosaleja ja kaikenlaista zumpa- ja rämpämekastusta. Pelkästään joogakin vaikuttaa olevan suorittamista nykyään. Ja kaikesta pitäisi maksaa.

Kuljen töihin pyörällä (5 km suuntaansa, pakkasraja -15 astetta astman vuoksi), kävelen paljon ja uin mielelläni järvessä tai meressä. Saatan jumpata kotona, jos siltä tuntuu. Hiihdän, kun sää sen sallii. En pidä näitä aktiviteetteja harrastuksena sen enempää kuin ruuanlaittoa, syömistä tai elokuvien katselua.

Painan 58 kg, mikä 175 cm pitkälle keski-ikäiselle naiselle on ihan sopiva paino, joten läskiksi ei tarvitse tulla huutelemaan.

 

Huoh. Harrastaa on vaan suomen kielen sanamuoto tässä. Englanniksi vaan exercise, ilman mitään harrastukseen viittaamista ja sama asia.

Tässä kyse liikkumisesta, mutta sekään ei ole sopiva sana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mun isovanhemmat ikinä mitään hyötyliikuntaa enempää harrastaneet, mutta silti kasikymppisiksi elivät. Nykyajan liikuntahössötys on kyllä mennyt liian pitkälle.

Samaa mieltä. Toki sitä hyötyliikuntaa tuli silloin helposti, mutta eivät kaikki nyt tehneet aamusta iltaan mitään maatalon töitä. Osa asui kaupungissa, jossa saattoi olla kotiapulainen auttamassa, eivätkä maaseudullakaan kaikki ahertaneet. Mummoni (maalla) lopetti esim. kaupassa itse käymisenkin joskus viisikymppisenä varmaan, kun oli "niin vanha". Oli sitten tosi lihava ja eli yli yhdeksänkymppiseksi. En kannusta kokeilemaan, mutta joskus näistä jutuista tehdään vähän yksioikoisia. Käyn itse usein jalan kaupassa ja tykkään kyllä kävelylenkeistä, teen meillä kotityöt, kesällä teen puutarhatöitä. Kesällä myös pelaan välillä sulkkista pihalla jne. Ei vaan pätkääkään huvita ajatus lähteä jonnekin salille jalkaa nostamaan. Oikeasti mieluummin pelaan lasten kanssa lautapelejä, askarrellaan, luen tms. Ehkä se on ongelma, jos edes sitä arkiliikuntaa ei tule, mutta monelle "oikea liikunta" on vain veren maku suussa rehkimistä, takapuolen mittaamista mittanauhalla tai sitten jotain raivoisaa kilpailua toisiaan tai itseään vastaan. Mies pelaa mm. sulkkista ja tykkää siitä paljon. Vähän väliä on porukassa loukkaantumisia ja pari sydäriäkin on tullut kesken pelin, kun pelaavat ihan äärirajoilla.

Mistä lähtien sali ja lenkkeily on ainoita liikuntamuotoja näin kärjistäen?

Tosi tosi moni _nauttii_ liikunnasta, esim. hot pilates tunnilla kaikki on raukeita ja tyytyväisiä. Siinä saa äiditkin hetken ottaa aikaa itselleen.

Ei se todellakaan ole veri suussa vetämistä kuin (äänekkäälle) vähemmistölle. Kyllä sullekin tekis hyvää vaikka juuri joku kehonhuolto tai pilatestunti, jossa vahvistetaan syviä lihaksia ja rauhoitutaan.

Sepä se, kun ihan oikeasti mieluummin teen vapaa-ajalla muita asioita kuin käyn salilla, hikilenkillä, hot pilateksessa tms. tms. tms. Välillä siis käyn kyllä kävelylenkeillä ja kävelen aika reippaasti, koska siitä nautin. Mutta en vaan ymmärrä, miksi meidän kaikkien nyt kumminkaan pitäisi nauttia samoista asioista. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku nauttii noista urheilulajeista, mistä minä en nauti, kivahan se vaan on, että tykkäävät.

Mun pitäisi ruveta liikkumaan. Ikää 19 ja selkä koko ajan kipeä. En ole ylipainoinen, itseasiassa normaalipainon alirajoilla tällä hetkellä, tasasin väliajoin käyn alipainonkin puolella. Ruokavalio olisi kunnossa, jos söisin useammin, ja ostaisin enemmän tuoreita vihanneksia. Mutta liikunta on myrkkyä. En tiedä mikä on se myyttinen hyvä olo jonka liikunnasta saa. Ja olen hyvin liikunnalisesta perheestä. Todennäköisesti liikunta olisi nyt mukavaa jos olisin saanut harrastaa sitä omassa tahdissa, mutta ei, kun aina oli pakko. Aerobinen kunto minulla on ihan ok. Koira kun on niin lenkillä tulee käytyä väkisinkin, mutta ei sekään raskasta ole kun on pieni koira, joka tykkää mennä hissukseen. Talvella tulee lenkkeiltyä myös vähemmän koska koirani ei kestä kovia pakkasia, tassut jäätyy. Kesällä taas sitten kävelen koko ajan, tosin suurin osa hyöty liikunnastakin tulee käveltyä korkkarit jalassa (paitsi lenkillä koiran kanssa tietenkin :D) . Pitäisi kehittää jostain motivaatio liikuntaan, koska ei tää selkä kestä, ja valmistun fyysisesti raskaaseen työhön, ja selkä tulee kestään sitä vielä vähemmän. Mutta mistäs sen motivaation keksii, kun liikunta sattuu enemmän kun se ettei liiku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mun isovanhemmat ikinä mitään hyötyliikuntaa enempää harrastaneet, mutta silti kasikymppisiksi elivät. Nykyajan liikuntahössötys on kyllä mennyt liian pitkälle.

Samaa mieltä. Toki sitä hyötyliikuntaa tuli silloin helposti, mutta eivät kaikki nyt tehneet aamusta iltaan mitään maatalon töitä. Osa asui kaupungissa, jossa saattoi olla kotiapulainen auttamassa, eivätkä maaseudullakaan kaikki ahertaneet. Mummoni (maalla) lopetti esim. kaupassa itse käymisenkin joskus viisikymppisenä varmaan, kun oli "niin vanha". Oli sitten tosi lihava ja eli yli yhdeksänkymppiseksi. En kannusta kokeilemaan, mutta joskus näistä jutuista tehdään vähän yksioikoisia. Käyn itse usein jalan kaupassa ja tykkään kyllä kävelylenkeistä, teen meillä kotityöt, kesällä teen puutarhatöitä. Kesällä myös pelaan välillä sulkkista pihalla jne. Ei vaan pätkääkään huvita ajatus lähteä jonnekin salille jalkaa nostamaan. Oikeasti mieluummin pelaan lasten kanssa lautapelejä, askarrellaan, luen tms. Ehkä se on ongelma, jos edes sitä arkiliikuntaa ei tule, mutta monelle "oikea liikunta" on vain veren maku suussa rehkimistä, takapuolen mittaamista mittanauhalla tai sitten jotain raivoisaa kilpailua toisiaan tai itseään vastaan. Mies pelaa mm. sulkkista ja tykkää siitä paljon. Vähän väliä on porukassa loukkaantumisia ja pari sydäriäkin on tullut kesken pelin, kun pelaavat ihan äärirajoilla.

Mistä lähtien sali ja lenkkeily on ainoita liikuntamuotoja näin kärjistäen?

Tosi tosi moni _nauttii_ liikunnasta, esim. hot pilates tunnilla kaikki on raukeita ja tyytyväisiä. Siinä saa äiditkin hetken ottaa aikaa itselleen.

Ei se todellakaan ole veri suussa vetämistä kuin (äänekkäälle) vähemmistölle. Kyllä sullekin tekis hyvää vaikka juuri joku kehonhuolto tai pilatestunti, jossa vahvistetaan syviä lihaksia ja rauhoitutaan.

Sepä se, kun ihan oikeasti mieluummin teen vapaa-ajalla muita asioita kuin käyn salilla, hikilenkillä, hot pilateksessa tms. tms. tms. Välillä siis käyn kyllä kävelylenkeillä ja kävelen aika reippaasti, koska siitä nautin. Mutta en vaan ymmärrä, miksi meidän kaikkien nyt kumminkaan pitäisi nauttia samoista asioista. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku nauttii noista urheilulajeista, mistä minä en nauti, kivahan se vaan on, että tykkäävät.

Ootko edes kokeillut? Liikkua tulisi monipuolisesti ja vanhetessa tärkeää, että lihaksiakin on treenattu. Tosiaan ei edes salia vaadi, vaan vaikka joogakin auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun pitäisi ruveta liikkumaan. Ikää 19 ja selkä koko ajan kipeä. En ole ylipainoinen, itseasiassa normaalipainon alirajoilla tällä hetkellä, tasasin väliajoin käyn alipainonkin puolella. Ruokavalio olisi kunnossa, jos söisin useammin, ja ostaisin enemmän tuoreita vihanneksia. Mutta liikunta on myrkkyä. En tiedä mikä on se myyttinen hyvä olo jonka liikunnasta saa. Ja olen hyvin liikunnalisesta perheestä. Todennäköisesti liikunta olisi nyt mukavaa jos olisin saanut harrastaa sitä omassa tahdissa, mutta ei, kun aina oli pakko. Aerobinen kunto minulla on ihan ok. Koira kun on niin lenkillä tulee käytyä väkisinkin, mutta ei sekään raskasta ole kun on pieni koira, joka tykkää mennä hissukseen. Talvella tulee lenkkeiltyä myös vähemmän koska koirani ei kestä kovia pakkasia, tassut jäätyy. Kesällä taas sitten kävelen koko ajan, tosin suurin osa hyöty liikunnastakin tulee käveltyä korkkarit jalassa (paitsi lenkillä koiran kanssa tietenkin :D) . Pitäisi kehittää jostain motivaatio liikuntaan, koska ei tää selkä kestä, ja valmistun fyysisesti raskaaseen työhön, ja selkä tulee kestään sitä vielä vähemmän. Mutta mistäs sen motivaation keksii, kun liikunta sattuu enemmän kun se ettei liiku.

Suosittelen käymään (hyvällä) fyssarilla. Itse sain kotona tehtäviä liikkeitä, jotka auttavat selkä- ja hartiakipuihini.

Olen alkanut harrastaa paljon liikuntaa, ja tosiaan kivut vielä yhtä pahat ja ne haittaavat liikkuessa. Haluan uuden ajan, jossa oikeasti saan neuvoa, että minkälainen on juuri minulle sopivaa ja mitä lihaksia tulee vahvistaa.

Tähän mennessä jopa vesijumppa otti alaselälle huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pitäisi ruveta liikkumaan. Ikää 19 ja selkä koko ajan kipeä. En ole ylipainoinen, itseasiassa normaalipainon alirajoilla tällä hetkellä, tasasin väliajoin käyn alipainonkin puolella. Ruokavalio olisi kunnossa, jos söisin useammin, ja ostaisin enemmän tuoreita vihanneksia. Mutta liikunta on myrkkyä. En tiedä mikä on se myyttinen hyvä olo jonka liikunnasta saa. Ja olen hyvin liikunnalisesta perheestä. Todennäköisesti liikunta olisi nyt mukavaa jos olisin saanut harrastaa sitä omassa tahdissa, mutta ei, kun aina oli pakko. Aerobinen kunto minulla on ihan ok. Koira kun on niin lenkillä tulee käytyä väkisinkin, mutta ei sekään raskasta ole kun on pieni koira, joka tykkää mennä hissukseen. Talvella tulee lenkkeiltyä myös vähemmän koska koirani ei kestä kovia pakkasia, tassut jäätyy. Kesällä taas sitten kävelen koko ajan, tosin suurin osa hyöty liikunnastakin tulee käveltyä korkkarit jalassa (paitsi lenkillä koiran kanssa tietenkin :D) . Pitäisi kehittää jostain motivaatio liikuntaan, koska ei tää selkä kestä, ja valmistun fyysisesti raskaaseen työhön, ja selkä tulee kestään sitä vielä vähemmän. Mutta mistäs sen motivaation keksii, kun liikunta sattuu enemmän kun se ettei liiku.

Suosittelen käymään (hyvällä) fyssarilla. Itse sain kotona tehtäviä liikkeitä, jotka auttavat selkä- ja hartiakipuihini.

Olen alkanut harrastaa paljon liikuntaa, ja tosiaan kivut vielä yhtä pahat ja ne haittaavat liikkuessa. Haluan uuden ajan, jossa oikeasti saan neuvoa, että minkälainen on juuri minulle sopivaa ja mitä lihaksia tulee vahvistaa.

Tähän mennessä jopa vesijumppa otti alaselälle huoh.

Kuinka kallista tuo fyssarilla käynti on? Uintia olisi mukava harrastaa, mutta tampereella uimahallit on liian kalliita säännölliseen, vaikka noin 3kertaa viikossa liikkumiseen. Se on kumminkin 2.50e kerta. Ei riitä opiskelija budjetilla jos haluan pitää edes tämän tason syömisessä ja joskus tehdäkkin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pitäisi ruveta liikkumaan. Ikää 19 ja selkä koko ajan kipeä. En ole ylipainoinen, itseasiassa normaalipainon alirajoilla tällä hetkellä, tasasin väliajoin käyn alipainonkin puolella. Ruokavalio olisi kunnossa, jos söisin useammin, ja ostaisin enemmän tuoreita vihanneksia. Mutta liikunta on myrkkyä. En tiedä mikä on se myyttinen hyvä olo jonka liikunnasta saa. Ja olen hyvin liikunnalisesta perheestä. Todennäköisesti liikunta olisi nyt mukavaa jos olisin saanut harrastaa sitä omassa tahdissa, mutta ei, kun aina oli pakko. Aerobinen kunto minulla on ihan ok. Koira kun on niin lenkillä tulee käytyä väkisinkin, mutta ei sekään raskasta ole kun on pieni koira, joka tykkää mennä hissukseen. Talvella tulee lenkkeiltyä myös vähemmän koska koirani ei kestä kovia pakkasia, tassut jäätyy. Kesällä taas sitten kävelen koko ajan, tosin suurin osa hyöty liikunnastakin tulee käveltyä korkkarit jalassa (paitsi lenkillä koiran kanssa tietenkin :D) . Pitäisi kehittää jostain motivaatio liikuntaan, koska ei tää selkä kestä, ja valmistun fyysisesti raskaaseen työhön, ja selkä tulee kestään sitä vielä vähemmän. Mutta mistäs sen motivaation keksii, kun liikunta sattuu enemmän kun se ettei liiku.

Suosittelen käymään (hyvällä) fyssarilla. Itse sain kotona tehtäviä liikkeitä, jotka auttavat selkä- ja hartiakipuihini.

Olen alkanut harrastaa paljon liikuntaa, ja tosiaan kivut vielä yhtä pahat ja ne haittaavat liikkuessa. Haluan uuden ajan, jossa oikeasti saan neuvoa, että minkälainen on juuri minulle sopivaa ja mitä lihaksia tulee vahvistaa.

Tähän mennessä jopa vesijumppa otti alaselälle huoh.

Kuinka kallista tuo fyssarilla käynti on? Uintia olisi mukava harrastaa, mutta tampereella uimahallit on liian kalliita säännölliseen, vaikka noin 3kertaa viikossa liikkumiseen. Se on kumminkin 2.50e kerta. Ei riitä opiskelija budjetilla jos haluan pitää edes tämän tason syömisessä ja joskus tehdäkkin jotain.

Terveyskeskuksessa ihan ilmaista. Olen useamman kerran päässyt nopealla aikataululla, joskus ensin kävin lääkärillä, mutta viimeksi suoraan. Kannattaa sanoa, että kipua on ja tarvitset sen kanssa apua.

Voit mainita tulevan ammatin ja sen, että liikunta sattuu.

Jos menet yksityiselle, on se jo jotain 60-80 e, eli kokeile ensin julkisella.

Uinti edes kerran viikossa on alku. Onko Tampereella opiskelijaliikuntaa järkkäävä taho? Helsingissä on ainakin sekä AMK että yliopistolla, 6 kk ainakin AMKlaisille vain joku 55 e.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun pitäisi ruveta liikkumaan. Ikää 19 ja selkä koko ajan kipeä. En ole ylipainoinen, itseasiassa normaalipainon alirajoilla tällä hetkellä, tasasin väliajoin käyn alipainonkin puolella. Ruokavalio olisi kunnossa, jos söisin nuseammin, ja ostaisin enemmän tuoreita vihanneksia. Mutta liikunta on myrkkyä. En tiedä mikä on se myyttinen hyvä olo jonka liikunnasta saa. Ja olen hyvin liikunnalisesta perheestä. Todennäköisesti liikunta olisi nyt mukavaa jos olisin saanut harrastaa sitä omassa tahdissa, mutta ei, kun aina oli pakko. Aerobinen kunto minulla on ihan ok. Koira kun on niin lenkillä tulee käytyä väkisinkin, mutta ei sekään raskasta ole kun on pieni koira, joka tykkää mennä hissukseen. Talvella tulee lenkkeiltyä myös vähemmän koska koirani ei kestä kovia pakkasia, tassut jäätyy. Kesällä taas sitten kävelen koko ajan, tosin suurin osa hyöty liikunnastakin tulee käveltyä korkkarit jalassa (paitsi lenkillä koiran kanssa tietenkin :D) . Pitäisi kehittää jostain motivaatio liikuntaan, koska ei tää selkä kestä, ja valmistun fyysisesti raskaaseen työhön, ja selkä tulee kestään sitä vielä vähemmän. Mutta mistäs sen motivaation keksii, kun liikunta sattuu enemmän kun se ettei liiku.

Suosittelen käymään (hyvällä) fyssarilla. Itse sain kotona tehtäviä liikkeitä, jotka auttavat selkä- ja hartiakipuihini.

Olen alkanut harrastaa paljon liikuntaa, ja tosiaan kivut vielä yhtä pahat ja ne haittaavat liikkuessa. Haluan uuden ajan, jossa oikeasti saan neuvoa, että minkälainen on juuri minulle sopivaa ja mitä lihaksia tulee vahvistaa.

Tähän mennessä jopa vesijumppa otti alaselälle huoh.

Kuinka kallista tuo fyssarilla käynti on? Uintia olisi mukava harrastaa, mutta tampereella uimahallit on liian kalliita säännölliseen, vaikka noin 3kertaa viikossa liikkumiseen. Se on kumminkin 2.50e kerta. Ei riitä opiskelija budjetilla jos haluan pitää edes tämän tason syömisessä ja joskus tehdäkkin jotain.

Terveyskeskuksessa ihan ilmaista. Olen useamman kerran päässyt nopealla aikataululla, joskus ensin kävin lääkärillä, mutta viimeksi suoraan. Kannattaa sanoa, että kipua on ja tarvitset sen kanssa apua.

Voit mainita tulevan ammatin ja sen, että liikunta sattuu.

Jos menet yksityiselle, on se jo jotain 60-80 e, eli kokeile ensin julkisella.

Uinti edes kerran viikossa on alku. Onko Tampereella opiskelijaliikuntaa järkkäävä taho? Helsingissä on ainakin sekä AMK että yliopistolla, 6 kk ainakin AMKlaisille vain joku 55 e.

Kiitos neuvosta! Ja amiksessa olen, niin en ainakaan tiedä, vaikka vähän olen yrittänyt ettiä. Yleisestikkin amislaisille järkätään huomattavasti vähemmän mitään, kun taas lukiossa ja amkissa oleville senkin edestä :D Mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin usko että olisi kauheesti kysyntää millekkään amislaisilta.

et saa muutenkaa

Vierailija kirjoitti:

Koko liikuntahössötys on vain tapa pitää kansa rauhallisena. Kun alamaiset käyvät töissä ja vielä liikuntaharrastuksessa siihen päälle vapaa-aikana, ne eivät jaksa miettiä yhteiskunnallisia epäkohtia ja puuhata vallankumousta.

Eivät eläimetkään harrasta liikuntaa yhtään enempää kuin on pakko. Kissakin nukkuu suurimman osan vuorokaudesta.

Tää oli ihana!

Terv. vuoroin laiskotteleva ja liikkuva 40-v nainen, joka ei ota paineita mistään, mutta puuttuu epäkohtiin ja ajattelee

Vierailija kirjoitti:

Olen niin masentunut ja elämässäni on kertakaikkiaan isompiakin murheita, (eli aika isoja, koska uskon, että liikkuminen on tärkeää), niin että en vain pysty syyttämään tästäkin itseäni, koska ainakaan se, etten liiku ei vahingoita toisia. Jos paranen, niin ehkä sitten. Tosin liikunnasta tulee vin huono olo.

Masennuksen takia aloin itse liikkumaan, koska se rauhoitti. Aluksi tein vain pitkiä kävelyitä lähimetsissä. Aloin huomaamaan oloni paranevan, vaikka väsytti. Uskaltauduin vaikeassa masennuksessa kuntosalille ja ensimmäiset kerrat olivat kamalia, kaikkialle sattui ja kaikki oli vaikeaa. Jatkoin kuitenkin ja tadaa - liikunta oli se, mikä masennuksen korjasi.

Ahaa-elämykseni jälkeen olen jatkanut eri lajeilla ja teen jotakin pientä joka päivä. Masennus uusiutui stressin vuoksi (en ehtinyt liikkumaan tällöin) ja nyt alkaa taas helpottaa. En kuitenkaan koe huonoa omaatuntoa, jos en aina jaksa vaivautua. Liikunta voi olla lääke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mun isovanhemmat ikinä mitään hyötyliikuntaa enempää harrastaneet, mutta silti kasikymppisiksi elivät. Nykyajan liikuntahössötys on kyllä mennyt liian pitkälle.

Samaa mieltä. Toki sitä hyötyliikuntaa tuli silloin helposti, mutta eivät kaikki nyt tehneet aamusta iltaan mitään maatalon töitä. Osa asui kaupungissa, jossa saattoi olla kotiapulainen auttamassa, eivätkä maaseudullakaan kaikki ahertaneet. Mummoni (maalla) lopetti esim. kaupassa itse käymisenkin joskus viisikymppisenä varmaan, kun oli "niin vanha". Oli sitten tosi lihava ja eli yli yhdeksänkymppiseksi. En kannusta kokeilemaan, mutta joskus näistä jutuista tehdään vähän yksioikoisia. Käyn itse usein jalan kaupassa ja tykkään kyllä kävelylenkeistä, teen meillä kotityöt, kesällä teen puutarhatöitä. Kesällä myös pelaan välillä sulkkista pihalla jne. Ei vaan pätkääkään huvita ajatus lähteä jonnekin salille jalkaa nostamaan. Oikeasti mieluummin pelaan lasten kanssa lautapelejä, askarrellaan, luen tms. Ehkä se on ongelma, jos edes sitä arkiliikuntaa ei tule, mutta monelle "oikea liikunta" on vain veren maku suussa rehkimistä, takapuolen mittaamista mittanauhalla tai sitten jotain raivoisaa kilpailua toisiaan tai itseään vastaan. Mies pelaa mm. sulkkista ja tykkää siitä paljon. Vähän väliä on porukassa loukkaantumisia ja pari sydäriäkin on tullut kesken pelin, kun pelaavat ihan äärirajoilla.

Mistä lähtien sali ja lenkkeily on ainoita liikuntamuotoja näin kärjistäen?

Tosi tosi moni _nauttii_ liikunnasta, esim. hot pilates tunnilla kaikki on raukeita ja tyytyväisiä. Siinä saa äiditkin hetken ottaa aikaa itselleen.

Ei se todellakaan ole veri suussa vetämistä kuin (äänekkäälle) vähemmistölle. Kyllä sullekin tekis hyvää vaikka juuri joku kehonhuolto tai pilatestunti, jossa vahvistetaan syviä lihaksia ja rauhoitutaan.

Sepä se, kun ihan oikeasti mieluummin teen vapaa-ajalla muita asioita kuin käyn salilla, hikilenkillä, hot pilateksessa tms. tms. tms. Välillä siis käyn kyllä kävelylenkeillä ja kävelen aika reippaasti, koska siitä nautin. Mutta en vaan ymmärrä, miksi meidän kaikkien nyt kumminkaan pitäisi nauttia samoista asioista. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku nauttii noista urheilulajeista, mistä minä en nauti, kivahan se vaan on, että tykkäävät.

Ootko edes kokeillut? Liikkua tulisi monipuolisesti ja vanhetessa tärkeää, että lihaksiakin on treenattu. Tosiaan ei edes salia vaadi, vaan vaikka joogakin auttaa.

En ole kokeillut kaikkia liikuntamuotoja, ihan kuten en ole kokeillut kuorolaulua, kitaransoittoa, akvarellimaalausta, näytelmäkurssia tai japanin kielen opintoja. Saan arkiliikuntaa, kävelen jonkin verran huvikseni ja arkiliikunnassa lihakset kasvavat siinäkin, kun välillä teen puutöitä tms. raskaampaa. Uskon kyllä, että maailma on täynnä kivoja liikuntamuotoja ihan kuten muita harrastuksiakin ja kyllä minusta vaan on kivaa olla lasteni kanssa ilman sen kummempaa tekemistäkin. Anteeksi kärkevä vastaus, varmaan tarkoitit hyvää, mutta en ymmärrä tätä hiillostamista "oikean liikunnan" pariin, kun kumminkin olen mielestäni ok kunnossa (en huippu-sellaisessa kuitenkaan). Ihan todella, kyllä ne ihmiset pärjäsivät ennen jotain hot joogaa ja zumbaakin, kun vaan jotenkin itseään fyysisesti rasittivat. Se nyt varmaan on eri asia, jos on ihan sohvaperuna, mutta luulen, että aika moni saa riittävän määrän askelia, riittävän määrän lihaskuntoharjoitusta tms. ilman harrastamistakin.

Kun kävin kuntosalilla, niin podin huonoa omaatuntoa jos en mennyt sinne. Kun lopetin salikäynnit, niin löysin taas liikunnan ilon, eikä minulla ole huono omaatuntoa jos en liiku. Toisaalta lähden liikkumaan mieluusti, joten ei oikeastaan ole edes syytä huonolle omatunnolle. Syömisestä en varsinaisesti myöskään pode huonoa omatuntoa paitsi jos vedän isot määrät karkkia ja vatsa tulee kipeäksi tms. 

Painoni on kunnossa, lihaksistoni on kunnossa, aerobinen kuntoni on kunnossa. Ei ole mitään syytä moittia itseäni siitä jos liikun välillä huonosti tai syön välillä huonosti. Jos jotkut väriaineet tai muut vastaavat ovat haitallisia elimistölleni, niin sitten ovat. En minä ala käyttää elämääni tuollaisten asioiden kyttäämiseen, joilla ei todennäköisesti ole mitään käytännön merkitystä koskaan elämässäni.