Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette harrasta liikuntaa ja ette pode siitä huonoa omatuntoa
06.02.2017 |
Miten sen teette? Miten osaatte olla stressaamatta liikkumattomuudesta?
Mä en harrasta ollenkaan liikuntaa ja poden siitä koko ajan jotain tunnontuskia ja stressiä. Kaikesta herkuttelustakin mennyt ilo, kun alkaa miettiä vain, mitä ne herkut tekee elimistölle, kun ei liiku. Painon kanssa ei ole ongelmia, mutta mietityttää jo se kaikki muu.
Mutta en vaan ole koskaan ollut kovinkaan urheilullinen. Lenkkeilykin on ihan hirvittävän tylsää! Kaveria ei ole, jonka kanssa lähteä jotain tekemään ja yksin ei osaa.
Miten sen osaa hyväksyä, että mä nyt en vain ole liikuntaihmisiä ja oppia ottaan rennosti??
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Sydän tarvitsee hengästymisliikuntaa, se on fakta. Liikunta tekee myös mielelle ja kropalle hyvää. Mutta jos ei näistä välitä, eipä tarvitse huonoa omaatuntoakaan potea.
Puhu vain omasta mielestäsi. Minua ärsyttää liikkumaan lähteminen, pitkästyttää liikuntasuorituksen aikana, ja jälkeenpäin hyvä olo on korkeintaan sitä että nyt saan rauhassa lösähtää sohvalle. Mitään liikunnan iloa en ole koskaan kokenut, ja monta lajia olen kokeillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä harrastan jonkin verran liikuntaa, jotta pysyisin kunnossa, mutta nautin ehdottomasti eniten muista asioista kuten lukemisesta ja soittamisesta.
Sitä paitsi paljon liikkuvat eivät millään ehdi käyttää päätään yhtä paljon kuin minä, silkä luen tai kirjoitan suurimman osan valveillaoloajastani.
Mä olin nuorena ja aikuisenakin vielä s***n ahkera ja hyväkroppainen urheilija kunnes kadotin aivan kaiken ilon treenaamisesta ja syömisten tarkkailusta. Monta vuotta vaan kävelin koiran kanssa ja nautin sohvalla makoilusta ja opin taas syömään herkkuja :) Nyt keski-ikäisenä on jonkinlainen into löytynyt urheiluun uudestaan ja erilaisella otteella. Pari kertaa viikossa salitreeni ja ratsastusta/tallitöitä myös se pari kertaa. Kerran viikossa teen jonkun pidemmän kävelylenkin metsässä, koiraa kun ei enää ole. Tunnen, että voin paremmin kuin koskaan kun työ, lepo ja treenaus on tasapainossa. Kroppa toki häviää sille 20 vuoden takaiselle aika tavalla, mutta ylipainoa onneksi ei ole kertynyt, vaikka syön mitä milloinkin fiiliksen mukaan!
Vierailija kirjoitti:
On todella itsekästä, jos nämä liikuntaa harrastamattomat eivät tunne ollenkaan huonoa omaatuntoa liikkumattomuudestaan. Nämä ovat juuri sitä sakkia, joille iskee vanhuus, kaikki vaivat ja sairaudet 15-20 vuotta aikaisemmin, kuin liikuntaa harrastaville. Työkyvyttömyyskin on tällä liikkumattomien sakilla paljon suurempaa kuin liikuntaa harrastavilla. Sitten maksetaan veronmaksajien rahoista kalliilla hinnalla näiden liikkumattomien työkyvyttömyyskorvauksia, sairaskorvauksia, niitä hoidetaan kalliilla hinnoilla terveydenhoidossa jne.
Kyllä saisi siis hyvällä syyllä lisätä joko omavastuutta terveydenhoidossa, jos oma terveys ja työkyky on oman toiminnan vuoksi laiminlyöty.
Minulle sopii hyvin, että niin kauan kuin ollaan työikäisiä, tuollainen terveydenhoidon omavastuu olisikin. Mutta sitten kun päästään eläkeikään, pitäisi pikemmin rokottaa pikään elämisestä, sillä se vasta kalliiksi yhtieskunnalle tulee.
Todellinen sankari on se, joka tekee ensin hammasta purren pitkän työuran eikä mene lääkärille kuin pää kainalossa, ja kuolee infarktiin ensimmäisenä eläkepäivänään.
Itse en liikuntaa harrasta mutta eipä ole siltikään tullut terveydenhoitojärjestelmää pahemmin rasitettua.
Vierailija kirjoitti:
Miten sen teette? Miten osaatte olla stressaamatta liikkumattomuudesta?
Mä en harrasta ollenkaan liikuntaa ja poden siitä koko ajan jotain tunnontuskia ja stressiä. Kaikesta herkuttelustakin mennyt ilo, kun alkaa miettiä vain, mitä ne herkut tekee elimistölle, kun ei liiku. Painon kanssa ei ole ongelmia, mutta mietityttää jo se kaikki muu.
Mutta en vaan ole koskaan ollut kovinkaan urheilullinen. Lenkkeilykin on ihan hirvittävän tylsää! Kaveria ei ole, jonka kanssa lähteä jotain tekemään ja yksin ei osaa.Miten sen osaa hyväksyä, että mä nyt en vain ole liikuntaihmisiä ja oppia ottaan rennosti??
Mitä hyötyä liikunnan harrastamattomuudesta olisi stressata? Itse haluan nauttia vapaa-ajastani :) Syön terveellisesti ja töissä kävelen ees taas sairaalan käytäviä, se riittää mulle liikunnaksi. Hiihtämässä käyn, kun aurinko paistaa ja liikun luonnossa nauttien ympäristöstä, en "treenaamassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä huonon omantunnon potijat lienee niitä kilttejä tyttöjä, joille on ollut tärkeää aina tehdä kuten äiti käskee, sitten kuten opettaja käskee, seuraavana kuten työnantaja käskee jne., sitten kuten personal trainer käskee, mitä akkainlehdet käskee... Missään vaiheessa eivät päätä itse, mitä haluavat tehdä, tai jos jotain muuta haluavat kuin mitä käskettiin, tuntevat sitä huonoa omaatuntoa.
Mä oon aika sohvahakuinen, mutta käyn kerran viikossa tanssitunnilla koska rakastan sitä, ja joskus, aika epäsäännöllisesti meen sohvan eteen lattialle ja punnerran, kyykkään, teen vatsoja ja lankkua. Mutta jotenkin vaivaa jos jää pitkä väli, eli tunnistan huonon omatunnon. Itselleni paljon helpompi tehdä kotona vaikka sitten vähänkin, kuin lähteä jonnekin salille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette himoliikkujat tee ristikoita? Ristikoiden tekeminen läpi elämän ehkäisee muistisairauksia sitten vanhana. Vaikka olisi kuinka huono muisti nyt, Alzheimer voi silti iskeä! Uskokaa tai älkää!
^^ kuulostaako typerältä? No niin moni tämän ketjun muukin vastaus.
Oikeasti miksi ette pode huonoa omatuntoa siitä että ette tee ristikoita? Itse olen mielummin terävä ja raihnainen keholtani kuin hyvässä fyysisessä kunnossa mutta niin vanhuudenhöperö etten voi sillä säästelemälläni kropalla mitään tehdä.
Hah, hyvin sanottu! Mikään ei ole mukavampaa kuin ratkoa sohvalla tarpeeksi visaista ristikkoa.
Sitä paitsi juuri tänään luin yhden terveydenhoitoalan työntekijöiden valitusta työssään kohtaamastaan väkivallasta. Muuan mainitsi, että tuntuu kuin hoitokodissa ne kaikken höperöimmät vanhukset olisivat aina niitä fyysisesti hyväkuntoisimpia, eli silloin kun käyvät päälle ja lyövät, niin se sitten tosiaan tuntuu kanssa. Teräväpäisinä säilyneet ovat rauhallisia ja asiallisia eivätkä ollenkaan aggressiivisia, mikä menee melkein hukkaan kun eivät fyysistä raihnaisuuttaan mitään vahinkoa edes pystyisi saamaan aikaan.
Paitsi, että keskimäärin kroppaansa treenaavat treenaavat myös päätään enemmän kuin he, jotka eivät treenaa kroppaansa. Aktiivinen ihminen on usein aktiivinen myös muuten kuin liikunnallisesti.
Lisäksi liikunta ylläpitää myös aivojen terveyttä. Voimaharjoittelun on esimerkiksi todettu tutkimuksissa ehkäisevän dementiaa, mikä on ihan loogista, koska samaa kudosta ja verisuonia aivoissa on kuin muuallakin ihmisessä. Omituinen käsitys, että aivot olisivat jokin erillään kelluva osa, johon vaikuttaisivat vain ristisanojen tekeminen ja kirjojen lukeminen. Terve mieli (ja aivot) terveessä ruumiissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan kaikkea liikuntaa, enkä saa siitä mitään euforista hyvänolon tunnetta. Meillä on tämä yksi elämä elettävänä. Miksi tuhlaisin aikaani tehden asioita, joista en nauti?
Jotta eläisit pidempään? Juuri tuli uusi tutkimus, jossa tutkittiin 16 000 brittiä ja lopputulos oli, että jo 2,5 tunnin liikunta viikossa laskee kuolleisuutta 30%.
Ei kai nyt kuolleisuus sentään laske vaikka kuinka liikkuisi. Kaikki kuolee kuitenkin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä liikkuminen on koirien kanssa lenkkeily. Olen kokeillut zumbat, vesiliikunnan (en muista mikä oikealta nimeltään oli), salilla käynnin, jne., mutta mihinkään en koukuttunut, vaikka pitkään kävin. Ylipainoa kyllä valitettavasti on, mutta terveys hyvä eli en niin paljon pode syyllisyyttä harrastamattomuudesta, mutta toisaalta toivoisin, että keksisin sellaisen liikuntaharrasteen, että jäisin ns. koukkuun.
Minä en liiku yhtään ja istunkin kaiken aikaa.
En käy töissä, joten oikeasti vietän kaikki päivät kotona, katson teeveetä, olen koneella, neulon tai luen. Hyötyliikuntaakaan ei tule enää, kun menin muuttamaan taajaman ulkopuolelle jossa ei ole mitään minne mennä kävellen tai polkupyörällä. Auto on pihassa, sillä ajan toisiin pihoihin. Rappusia käytän jos sellaiset jossain tulee vastaan.
En tunne huonoa omaatuntoa, mutta huonommuutta ja jotain häpeää kyllä. Olen nuori ja nätti, mun kai kuuluisi olla sillä lailla liikunnallinen ettei sitä edes erikseen ajattelisi. Koulun liikuntatunneilla kuoli minulta kaikki into ja halu liikuntaan, se ei ole koskaan ollut osa elämäntapaani eikä yleensä tule edes mieleen.
Tiedän että voin vanhempana sairastua ja kuolla ennenaikaisesti, mutta en oikein välitä miten mulle käy. Äiti oli ikänsä aktiivinen ja liikunnallinen ja eli terveellisesti, mutta sairastui ja kuihtui pois 50-vuotiaana.
Paitsi, että keskimäärin kroppaansa treenaavat treenaavat myös päätään enemmän kuin he, jotka eivät treenaa kroppaansa. Aktiivinen ihminen on usein aktiivinen myös muuten kuin liikunnallisesti.