Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te, jotka ette harrasta liikuntaa ja ette pode siitä huonoa omatuntoa

Vierailija
06.02.2017 |

Miten sen teette? Miten osaatte olla stressaamatta liikkumattomuudesta?
Mä en harrasta ollenkaan liikuntaa ja poden siitä koko ajan jotain tunnontuskia ja stressiä. Kaikesta herkuttelustakin mennyt ilo, kun alkaa miettiä vain, mitä ne herkut tekee elimistölle, kun ei liiku. Painon kanssa ei ole ongelmia, mutta mietityttää jo se kaikki muu.
Mutta en vaan ole koskaan ollut kovinkaan urheilullinen. Lenkkeilykin on ihan hirvittävän tylsää! Kaveria ei ole, jonka kanssa lähteä jotain tekemään ja yksin ei osaa.

Miten sen osaa hyväksyä, että mä nyt en vain ole liikuntaihmisiä ja oppia ottaan rennosti??

Kommentit (172)

Vierailija
41/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Liikunnasta tulee huono olo. Miksi rääkkäisin itseäni?

Aloitit ehkä vähän väärin.Uskon kuitenkin että terveys voi säilyä ilman liikuntaa,jos ei liho.

Vierailija
42/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on mielenkiintoinen aihe.. minua tsemppasi aikoinaan liikunnan aloitukseen vanhempieni esimerkki. Ovat jo iäkkäitä ja alkoi tulla monenlaista vaivaa huonosta lihaskunnosta johtuen. Päätin siis että liikun ainakin sen verran että lihaksistoni olisi vanhuudenpäivinäkin kunnossa. Ei niin väliä kuinka pitkään elän, vaan se että saisin elää suurimman osan päivistäni terveenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

sanin eräälle laiskalle helluntalaistytölle joka halusi seurustella kanssani pienen seurustelun aikana että sulla on muuten läskimakkaraa vatsassa, että voisitko käydä salilla?

niin suuttui siitä sitten!

eihän nyt voi makkaraa olla naisella, joka on 30 vuotias, no erottiinhan me pian, muuten oli laiha muttei fitness kuntoa lainkaan

Vierailija
44/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen tuuriliikkuja, eli tuurijuopon hengenheimolainen. Aloitan ja lopetan liikunnan tämän tästä. Nyt taas oltu koko talvi liikkumatta, kun taas keväästä syksyyn liikuin ihan homona. Aloitan aina intopiukassa ja sitten mennäänkin taas lähes joka päivä niin kauan kuin mennään, kunnes se sitten lopahtaa totaalisesti ensimmäiseen flunssaan, johonkin kipuun, tai lähes mihinkä vaan ja sitten alkaa taas lähes totaalisen liikumattomuuden aika.

Nämä jaksot ovat kuitenkin melko hyvin balanssissa, eli käytännössä puolet vuodesta tulee liikuttua melko paljon. En siis stressaa liikkumattomuuttani, kun tiedän että jossain kohtaa se taas alkaa ja sitten painetaankin menemään into piukassa. Painoni on ihan normipainon rajoissa ja saattaa liikkumattomuuden aikaan nousta muutaman kilon lievän ylipainon puolelle, mutta liikumisjakso taas korjaa tilanteen, joten sekin puoli on hallinnassa.

Vierailija
45/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku arkinen kauppaan kävely tai koiran kävelyttäminen on toki parempi kuin sohvalla makaaminen, mutta varsinaisesta liikunnasta se harvoin menee, sillä on turha itseään pettää. Liikunnan hyödyt elimistölle saadakseen sen tulisi olla selvästi kuormittavaa, niin että syke nousee tietylle tasolle. Tätä ei yleensä ihan peruskävelyllä saavuta, paitsi ehkä hetkellisesti jos on erittäin huonokuntoinen lähtötasoltaan. Ja tällöinkin pitäisi siirtyä vähintään puolijuoksuun kunnon kohuttua.

Vierailija
46/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen aina inhonnut liikuntaa ja ainoa mitä tein 50v saakka oli hyötyliikunta.

Silti olin laiha ja timmi, tulihan rattaiden ja vaunujen kanssa käveltyä usein 6-8km päivässä ja lasten kanniskelusta vahvistui käsivarsien lihakset.

38v:nä aloimme rakentamaan ensimmäistä taloamme ja harkkojen kanniskelusta ylämäkeen tuli 8 kg pelkkää lihasta lisää - paino nousi laihasta normaaliin ja on pysynyt siinä 19 vuotta.

En ole koskaan saanut mitään nautintoa liikunnasta (ja koulussa tapettiin sekin vähä ilo mitä lapsena tunsin) joten aloitin 50v:nä salitreenin ihan järjellä, en halusta. Pari vuotta sitä ilman mitään suurempaa hyötyä, sitten pilatestä pari vuotta (oikein hyvää) ja nyt takana jo pari vuotta fasciatreeniä mikä on ehdottomasti parasta mun kropalle. Muotoilee kauniisti ja ylläpitää liikkuvuutta. Siihen sitten satunnaista vesijumppaa ja -juoksua lisäksi. Mulla on lihassairaus jonka takia on pakko yrittää. Hyötyliikunnasta nautin, mulla on iso puutarha ja mustikkametsä joissa riittää hommia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Joku arkinen kauppaan kävely tai koiran kävelyttäminen on toki parempi kuin sohvalla makaaminen, mutta varsinaisesta liikunnasta se harvoin menee, sillä on turha itseään pettää. Liikunnan hyödyt elimistölle saadakseen sen tulisi olla selvästi kuormittavaa, niin että syke nousee tietylle tasolle. Tätä ei yleensä ihan peruskävelyllä saavuta, paitsi ehkä hetkellisesti jos on erittäin huonokuntoinen lähtötasoltaan. Ja tällöinkin pitäisi siirtyä vähintään puolijuoksuun kunnon kohuttua.

Höpönpöpönpöppö. Liikkuminen on aina hyvästä, tei mitä tahansa ja miten paljon tahansa, kunhan et tee väärin ja riko paikkojasi.

Kävely on äärimmäisen hyvä liikuntamuoto ja siihen ei todellakaan mitään puolijuoksua tarvita. Kunto nousee ja kilot pysyy kurissa reippailla kävelylenkeillä oikein mainiosti. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta ja paljon. Kävely ei riko niveliä, kuten hakkaava juoksu, joten on siksikin hyvä liikuntamuoto.

Itse pidin nuorempana kävelyä mummojen lajina ja olin vahvasti kilpaurheilu orientoitunut, harrastaen useampia lajeja. Nyt keski-ikäisenä miehenä ei hävetä harrastaa kyseistä lajia ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille. 

Toki liikuntaa kannattaa harrastaa monipuolisesti, eikä jumiutua vain yhteen lajiin, mutta se yksi lajikin on aina parempi, kuin nolla lajia.

Vierailija
48/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sun pitää saada se kuva minkä liikunta- sana nykyään antaa (fitness, maraton jne.) pois päästäsi. Siihen tilalle joku mikä kuvastaa liikettä, hyvää oloa, stressitöntä ja mukavaa tekemistä.

Kaikki liike on hyvästä. Metsäpolkuja pitkin kulkeminen on rauhoittavaa ja on ihana katsella ympärilleen luontoa ja ehkä jopa eläimiäkin saattaa nähdä. Siinä samalla huomaamatta saa nostettua kuntoa ja ennenkuin huomaakaan, 15 min. kävelyt muuttuvat 1 1/2h kävelyiksi. Vielä vähän, vielä käyn katsomassa mitä tuon kallion takana on tai mitkä maisemat kallion päältä näkyy. Kun tekemisestä nauttii, sitä tekee huvikseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huomaa kyllä että tämä on lihavien itsensäpuolusteluketju jossa keksitään syitä miks oma liikkumattomuus on ok :D

Oikeesti lukekaapa nuo omat vastauksenne,tuolle on varmaan joku psykologinen termi olemassa, että kielletään totuus ja selitellään asia muka muille, mutta oikeasti itselle omaatuntoa puhdistaakseen.

Ihan kuulkaa on tutkimuksia muuallakin kuin teidän paskalehdissä ja kaikki todistaa sen,että liikunta on terveyden kannalta ehdoton juttu ja istuminen tappaa! Vaikka söisi jotakuinkin terveellisesti ja veriarvot vielä ok niin liikunnalla esimerkiksi yllpidetään lihasmassaa ja liikkumattomien(normaalipainoistenkin) ihmisten kehonkoostumus on aika rasvainen. Tämä puolestaan aiheuttaa ongelmia myöhemmällä iällä sekä lihomista.

Alapeukkuja varmaan sataa mutta lopettakaa nyt aikuiset ihmiset tuo itselle valehtelu!

Vierailija
50/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ite olen "joutunut" opettelemaan liikkumaan kun sain ensimmäisen lapsen ja jäin kotiin hoitamaan lapsia. Olen siis ollut aikaisemmin tehnyt niin fyysistä työtä joka on samalla harrastukseni että ylimääräisiä salireissuja ei ole tarvinnut miettiä. Olen työskennellyt siis hevostallilla, vetänyt vaelluksia ja ratsuttanut hevosia sekä perustallihommat.

Kun jäin äitiyslomalle niin käytännössä mun kaikki liikunta jäi siihen. Toki pakollinen hyötyliikunta ja pienet vaunulenkit. Liikkumaan lähteminen oli sit muka niin hankalaa ku sinne piti lähtemällä lähteä. Todella nopeasti se alkoi näkyä voinnissani. Ja todellaki aloin potea huonoa omatuntoa liikkumattomuudesta, ku kokoajan hartiat jumissa ja muuta kipuilua+läskistyminen.

Ikänsä liikkunut ihminen ku jää yhtäkkiä kotiin imettämään sohvan nurkkaan nii ei oo helppoa. Sittemmin olen palannut harrastukseni pariin ja lisäksi harrastanut muutakin liikuntaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole koskaan nauttinut liikunnasta. En edes lapsena liikunnallisista leikeistä tyyliin kirkonrotta. Ainoat ihan ok liikuntamuodot ovat uinti, sulkapallo ja pyöräily, paitsi nyt huonokuntoisena pyöräily on tuskaa...

Onnekseni en ole koskaan lihonutkaan helposti. Aina painanut 50-55kg. Paitsi nyt kun tuli 25v täyteen, on alkanut selvästi läski kertyä ja 60kg mennyt rikki :/ saattaa johtua myös e-pillereistä, mutta kuitenkin. Mä herkuttelen joka päivä jotain. Suklaa on se pahin. Enemmän stressaa tuo herkuttelu ja sen epäterveellisyys kuin liikkumattomuus. Ei se hikoilu ja ähkiminen vaan oo mun juttu. Hyötyliikunta korkeintaan.

Vierailija
52/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan nauttinut liikunnasta. En edes lapsena liikunnallisista leikeistä tyyliin kirkonrotta. Ainoat ihan ok liikuntamuodot ovat uinti, sulkapallo ja pyöräily, paitsi nyt huonokuntoisena pyöräily on tuskaa...

Onnekseni en ole koskaan lihonutkaan helposti. Aina painanut 50-55kg. Paitsi nyt kun tuli 25v täyteen, on alkanut selvästi läski kertyä ja 60kg mennyt rikki :/ saattaa johtua myös e-pillereistä, mutta kuitenkin. Mä herkuttelen joka päivä jotain. Suklaa on se pahin. Enemmän stressaa tuo herkuttelu ja sen epäterveellisyys kuin liikkumattomuus. Ei se hikoilu ja ähkiminen vaan oo mun juttu. Hyötyliikunta korkeintaan.

Ja joo mä tiedostan, että epäterveellistä on. Haluaisin olla paremmassa kunnossa ja toki vähän kiinteämpi. Olen ajatellut, että kun lapsi vähän kasvaa ja voi olla yksin kotona, alan käydä salilla/juoksulenkillä/jossain. Ja otan lapsen mukaan fillarilenkille, uimaan, vaeltamaan ja niin edelleen. Käydään me nytkin uimassa, mutta se ei käy mulle liikunnasta mitenkään päin :D rataslenkkejä tehdään, mutta ei 4v jaksa enää istua rattaissa ja toisaalta 4v:n kävelytahti on luokkaa etana.

No ei sillä, en liikkunut ennen lastakaan kuin viimeksi itse ollessani lapsi. Vauva-aikana aloin vasta taas tehdä vaunulenkkejä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Rohkeasti vain aloittamaan. Itse menin viime viikolla ekaa kertaa salille kun huomasin salilla olevan "Ilmainen, ohjattu tutustumistunti" ja oli aivan mahtavaa ja kivaa. Itse olen suht normaalin kokoinen, painoindeksi ok mutta löllöä löytyy ja takamus roikkuu. Otin itsestäni valokuvat bikinit päällä, näitä kuvia katselin salin pihalla kun pelko alkoi iskeä päälle ja olin valmis pakenemaan paikalta ja niin vain sain rohkeutta kävellä suorinta tietä sisälle. Olen iloinen ja todella ylpeä itsestäni että menin, olen nyt tuon kerran jälkeen käynyt muutaman kerran ja nyt kerään rohkeutta ryhmäliikuntatuntiin

Mistä helvetistä 22  alapeukkua?? :D 

Vierailija
54/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä harrastan liikuntaa koska siitä on hyötyä. Minä olen ihan hirveän kömpelö, tasapainoton ja huonokuntoinen ilman liikuntaa. Olen saanut liikunnalla selkäsäryt kuriin ja itselleni vahvan ja ketterän olon. Vartalo on myös eritavalla kiinteä kuin löysänä hoikkana.

Minulla on sairaus joka vie liikunnan ilon sekä kyvyn välillä pitkäksikin aikaa pois, on kipuja. Niiden jaksojen jälkeen arvostan yli kaiken sitä että voin liikkua. Huomaan nopeasti miten liikunta kuntouttaa kroppaa nopeasti esim puolen vuoden liikkumattomuuden jälkeen.

Minulle liikunta on ilo ja palkinto, nautin siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kenelle sinä olet tilivelvollinen liikkumisestasi? 

En ole koskaan potenut minkäänlaisia tunnonvaivoja vaikka liikun vain silloin kun itseäni huvittaa. Ylipäätään tuollaisista asioista syyllistyminen on neuroottista ja  tyhmää. Syyllisty oikeista asioista, kuten siitä jos loukkaat toista tai varastat kaupasta.

Vierailija
56/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rohkeasti vain aloittamaan. Itse menin viime viikolla ekaa kertaa salille kun huomasin salilla olevan "Ilmainen, ohjattu tutustumistunti" ja oli aivan mahtavaa ja kivaa. Itse olen suht normaalin kokoinen, painoindeksi ok mutta löllöä löytyy ja takamus roikkuu. Otin itsestäni valokuvat bikinit päällä, näitä kuvia katselin salin pihalla kun pelko alkoi iskeä päälle ja olin valmis pakenemaan paikalta ja niin vain sain rohkeutta kävellä suorinta tietä sisälle. Olen iloinen ja todella ylpeä itsestäni että menin, olen nyt tuon kerran jälkeen käynyt muutaman kerran ja nyt kerään rohkeutta ryhmäliikuntatuntiin

Mistä helvetistä 22  alapeukkua?? :D 

Varmaan siitä, että tässä liikunnan motivaattorina ei ollut hyvä olo vaan inho omaa ruumista kohtaan.

Vierailija
57/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä harrastan liikuntaa koska siitä on hyötyä. Minä olen ihan hirveän kömpelö, tasapainoton ja huonokuntoinen ilman liikuntaa. Olen saanut liikunnalla selkäsäryt kuriin ja itselleni vahvan ja ketterän olon. Vartalo on myös eritavalla kiinteä kuin löysänä hoikkana.

Minulla on sairaus joka vie liikunnan ilon sekä kyvyn välillä pitkäksikin aikaa pois, on kipuja. Niiden jaksojen jälkeen arvostan yli kaiken sitä että voin liikkua. Huomaan nopeasti miten liikunta kuntouttaa kroppaa nopeasti esim puolen vuoden liikkumattomuuden jälkeen.

Minulle liikunta on ilo ja palkinto, nautin siitä.

No tätähän se aloittaja kysyikin. Not.

Vierailija
58/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla ainalo kroppa menee niin huonoon kuntoon jos en liiku, enkä tarkota mitään lihaksistoa. Mut pääkoppa ei toimi, selkä reistailee, hartiajumit, migreeni jne. Joten pakko liiikkua, nyt lapset sairastellu pari päivää ja mies työreissulla. Joten kotona sisällä, tuntuu et pää räjähtää. Onneks voin venytellä kotona ja muutenki vähän liikutella jäseniään.

Mut en tiiä sit jos ei oo ikinä liikkunu nii tottuuko se kroppa siihen. Enkä siis todellakkaaa oo milään himoliikkuka, salilla käynti ei kiinosta tippakaan. Harrastan sellasta liikunta mistä tykkään.

Vierailija
59/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en ole koskaan liikkunut kuntoilumielessä, olen aina inhonnut liikuntaa.

Eikä siitä mitään haittaa tai harmia ollut nuorempana. Olin hoikka ja saatoin syödä miten huvitti.

Nyt sen on huomannut, miten se iskee takaisin, 49 vuotiaana.

Olen ihan rapakunnossa, ylipaino tuli nopeasti ja helposti.

Hengästyn ihan tasamaallakin kävellessä.

Nyt on vaikea aloittaa enää sitä liikkumista. En uskalla edes ajatella miten surkea lihaskunto on.

Kaduttaa etten yhtään ajatellut asiaa aikaisemmin.

Vierailija
60/172 |
07.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko pakko yrittää harrastaa jotain sellaisia liikuntamuotoja, joita jo lähtökohtaisesti inhoaa? (esim. ap:n mielestä lenkkeily tylsää)

Nykyään löytyy kyllä aika paljon aikuisurheiluryhmiä esim. yleisurheilun, joukkuelajien, akrobatian ja hiihdon puolelta. Ei muuta kuin googlettamaan. Ja nämä siis tosiaan alkeisryhmiä, joissa ei mitään pohjia tosiaankaan tarvitse olla.

Ja uusia kavereitakin saa kaupan päälle!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi kaksi