Lue keskustelun säännöt.
"Keväällä" se aina iskee: j*malauta että olisi mahtavaa seurustella. Mutta en tule koskaan suhdetta saamaan.
06.02.2017 |
En kerta kaikkiaan ymmärrä, että missä on vika, mutta miehet eivät koskaan ihastu minuun todella. Joo, en ole mikään missi, mutta olen ihan nätti, ja tottahan ihan nättejä naisia on paljon että ei sillä nyt vielä edukseen erottauduta. Turha tulla myöskään väittämään, että olen joko vain passiivisesti odotellut kosiskelijoita (en ole, vaan olen ollut aktiivinen osapuoli) tai yrittänyt "tasoani ylempää", koska siitä tulee vain loputon väittely jota on ihan turha anonyymina ja kasvottomana käydä.
Kaikesta yleistämisestä huolimatta en ole ns. epätoivoinen, en ajattele miehiä yhtenä suurena massana vaikka tässä nyt miehistä näin puhuinkin, en halua "ketä tahansa" vain siksi että olisi suhde, mutta helvetti että haluaisin rakastaa ja olla rakastettu. En vain ole tavannut sitä yksilöä, joka välittäisi minusta enemmänkin kuin kaverina. Kavereita ja ystäviä minulla siis on paljon, että en varmaan sitten ihan huono tyyppikään ole, mutta minussa ei kai sitten vain ole "sitä jotain". Ja se harmittaa aivan vietävästi.
Tulipa avauduttua. Kohtalotovereita, jotain, vertaistukea?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni ihmiset rakastuvat usein sellaiseen henkilöön, jolle saavat avautua henkilökohtaisista asioistaan. Tämä on siis ihan tutkittu juttu, joten yritä saada joku mies "avautumaan" sinulle.
Kiitos vinkistä, jollaiseen en ole koskaan aiemmin ainakaan täällä av:lla törmännyt :D Siis oikeastikaan, en tarkoita piikitellä. Itse kyllä tykkäänkin juuri ns. syvällisestä keskustelusta (kukapa ei?) ja onpa noihin yllättävän usein päädyttykin. Harmi että muutamille se avautuminen on ollut sitten existä avautumista, se ei ole ihan tarkoituksenmukaista heti kättelyssä...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nääh. Itse olin ennen helvetin rakkaudenkipeä kunnes ymmärsin miten erilaisia miehet ovat. Naisena sitä ajattelee että miehet ovat samanlaisia, enemmän karvoitusta ja lihasmassaa vain. Miehiä ei kiinnosta romantiikka, miehet ovat keskimäärin hyvin kylmiä ja tunteettomia etenkin seksuaalisesti. Miehelle olet vain tyydyke, ämpäri ja nukke. Miehille seksi on kauppatavaraa ja miehet ovat valmiita yhtymään liki kaikkiin nuoriin naisiin. Miehelle et ole koskaan erityinen, rakkaus ja tunteet ovat tutkitusti naisen oman mielikuvituksen tuotosta. Harva pystyy tätä yksipuolisuutta myöntämään vaan lässytetään vaan rakkaudesta.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää väkisin olla rinnalla joku. Nainen pärjää kyllä yksin, älä ole niin riippuvainen. Itse olen päässyt tunneajattelusta ja rakkaudenkaipuusta eroon kun olen ymmärtänyt miehen ja naisen eron. Miehille seksi ja kevytkenkäisyys on kaikki kaikessa. Miehille seksi on suhteen ydin, kaikki muu on sivuseikkaa.
Naiset tietävät hyvin miesten seksuaalisen hillittömyyden mutta pyrkivät sivuuttamaan sen rakkauden käsitteellä. Moni nainen tulee pettymään. Miehet rakastavat seksiä, naisia, huoria, pornoa. Ovat aina rakastaneet. Miehet voivat raiskata kenet vain jos mahdollisuus tulee. Miehet haluavat vain työntyä johonkin pakolla. He eivät ole valikoivia kuten naiset.
Olen mieluummin vaikka naiivi ja riippuvainen haihattelija kuin että suostuisin ajattelemaan kaikista tuntemistanikin miehistä noin. Ihania ihmisiä on miehissäkin, ja ihan paskojakin on. Samaten on naisissa kusipäitä vaikka millä mitalla. Kyllä minä PÄRJÄÄN yksin, en ole mikään avuton pikkutyttö. Sitä paitsi haluan minäkin seksiä.
Ap
Itse olin 26 (kuukautta vailla 27) seurustelematon nainen kun tapasin mieheni. Nyt 2 vuotta yhdessä ja kihloissa. Ei ole liian myöhäistä!
Ethän ole liian vakava ihminen? Ja uskallat olla oma itsesi? :) Tiedän kyllä, ettei hyvän kumppanin löytäminen ole helppoa, en itsekään ollut vielä seurustellut 23-vuotiaana, vaikka yritys oli kova :D Monilla tinder-treffeillä kävin, mutta baarista sitten löysin itselleni ihanan miekkosen :) Älä menetä toivoa :D
Mistäpäin oot? jos PK-seutu +50km niin mennään vaikka tänään kahville :)
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapee täällä olisi nuorekkaaksi kutsuttu 46 vuotias mies valmiina treffeille. Mistä päin olet ja kuinka pian pantaisiin homma jalalle. Voinko laittaa yyveen?
opiuy kirjoitti:
Ethän ole liian vakava ihminen? Ja uskallat olla oma itsesi? :) Tiedän kyllä, ettei hyvän kumppanin löytäminen ole helppoa, en itsekään ollut vielä seurustellut 23-vuotiaana, vaikka yritys oli kova :D Monilla tinder-treffeillä kävin, mutta baarista sitten löysin itselleni ihanan miekkosen :) Älä menetä toivoa :D
En ainakaan usko olevani liian vakava. Olen kyllä ajattelevainen ja keskustelen mielelläni muustakin kuin ihan arkisista asioista, mutta olen aika vahvasti myös hauskanpitäjä ja itsekin heitän läppää, rennolla asenteella yleensä liikkeellä. Ollapa 23v...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin 26 (kuukautta vailla 27) seurustelematon nainen kun tapasin mieheni. Nyt 2 vuotta yhdessä ja kihloissa. Ei ole liian myöhäistä!
Ei myöhäistä, mutta viimehetkiä viedään? Alle kolmekymppisenä kai pitäisi kuitenkin, mitä nyt kokemuksia olen kuullut ja seurannut niin tuntuu olevan melko maaginen raja. Että ei nyt montaa vuotta ole jäljellä.
Ap
Painoindeksisi, vyötärönynpäryksesi, vyötärö-lantiosuhteesi? Karua mutta totta, mutta itse rupesin saamaan paljon enemmän huomiota kun aloin liikkumaan säännöllisesti ja painoni putosi 64 kilosta 58 kiloon. Ero ei siis edes ollut huomattava (tosin sain enemmän lihaksia, jotka painavat), mutta niin se biologia toimii. Kapea vyötärö siis vetää miehiä puoleensa. Tiedän, että tää kuulostaa pinnalliselta, mutta se nyt vaan on totta.
Eli terveet elämäntavat ja liikunnallisia harrastuksia, niin rupeaa olemaan valinnanvaraa ja siitä sitten voit valita sen parhaan sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan niinkuin omasta elämästäni! Vientiä kyllä miesten suhteen on paljonkin, eli koen olevani ihan vetävän näköinen/mukavan olemuksen omaava. Lähes kaikki kohtaamiset miesten kanssa vuosien varrella ovat päättyneet niin, että toinen osapuoli ihastuu palavasti ja toinen ei, eli puolin ja toisin olen saanut ja antanut pakkeja. Jonkun verran on myös ollut fwb-juttuja (pidempiäkin), joissa on tehty suhteen alussa selväksi, ettei kummempaa siitä tule. Ihan kivaa ajanvietettä.
Olen itse tosi herkkä sille, minkälaisen ihmisen kanssa vietän aikaa. En myöskään halua suhdetta vain sen takia, etten olisi yksin, vaan haluan niinkuin sinäkin jonkun, jota todella rakastaa ja jonka kanssa jakaa arki. Mielestäni tosi moni tinkii näistä ja ottaa mieluummin jonkun itselleen keskivertoisesti natsaavan ihmisen ja sitten valitellaan kun menee huonosti parisuhteessa.
Olen kuitenkin positiivisella mielellä liikkeellä; Tinder on ollut aika ahkerasti käytössä nyt syksystä alkaen ja treffit antavat kivaa ajateltavaa arkeen :) Olen myös 26v ja ajattelen niin, että meillä on vielä paljon aikaa elämässä vakiintua! Ainoa, mikä harmittaa aika paljon on se, että lähestulkoon kaikki ystäväni seurustelevat enkä koe olevani samanlaisessa elämäntilanteessa heidän kanssaan. Mutta kyllä me vielä joku kiva löydetään!:)
Minulla ei mitenkään valtavaa vientiä ole, enimmäkseen olen suht. näkymätön miehille vaikka miten olisin ilopillerinä ja villinä liikkeellä... No mutta silloin tällöin olen livenä tavannut aloitteen tekeviä miehiä, sitten taas useammin itse olen se joka aloitteen tekee. Kummastakaan ei koskaan ole mitään suurempaa seurannut, sama juttu Tinderissä, jos joku ihastuu niin minä.
En minä haluaisi ajatella että minussa on mitään aivan järkyttävää turn-offia ja suurta vikaa, mutta minussa vain ei ole sitä jotain, johon monet ihastuisivat, enkä ole tavannut sitä yhtä ja oikeaa, joka saattaisi ihastua. Että voihan tämä olla ihan vain paskaa tuuriakin, mutta vituttaa silti. Tietty olisi kiva tietää, että mikä vika oikeasti on, että jos vaikka onkin jokin vika jota voisin koittaa kehittää parempaan suuntaan pysyen kuitenkin omana itsenäni.
Ap[/
Miehet ja varsinkin jännämiehet haistavat epätoivon ja kiiman puuttumisen ja suuntaavat sinne missä silli tuoksuu. Kilttimiehet eivät tajua mitään vaikka kuinka tuoksuisi.
Vierailija kirjoitti:
Painoindeksisi, vyötärönynpäryksesi, vyötärö-lantiosuhteesi? Karua mutta totta, mutta itse rupesin saamaan paljon enemmän huomiota kun aloin liikkumaan säännöllisesti ja painoni putosi 64 kilosta 58 kiloon. Ero ei siis edes ollut huomattava (tosin sain enemmän lihaksia, jotka painavat), mutta niin se biologia toimii. Kapea vyötärö siis vetää miehiä puoleensa. Tiedän, että tää kuulostaa pinnalliselta, mutta se nyt vaan on totta
Eli terveet elämäntavat ja liikunnallisia harrastuksia, niin rupeaa olemaan valinnanvaraa ja siitä sitten voit valita sen parhaan sinulle.
En rupea tarkkoja lukuja luettelemaan, mutta en ole lähelläkään ylipainon rajaa ja joskus olen ollut alipainon rajoilla, ei mitään vaikutusta mihinkään suuntaan huomion suhteen kuten ei liikunnallisuudellakaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäpäin oot? jos PK-seutu +50km niin mennään vaikka tänään kahville :)
M33
Miten sinuun saisi yhteyden? Olen siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäpäin oot? jos PK-seutu +50km niin mennään vaikka tänään kahville :)
M33
Miten sinuun saisi yhteyden? Olen siis.
Pistä berberi@hotmail.com
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäpäin oot? jos PK-seutu +50km niin mennään vaikka tänään kahville :)
M33
Miten sinuun saisi yhteyden? Olen siis.
Et varmaankaan ole AP, mutta jos AP haluaa ottaa yhteyttä, niin tässä tilapäinen spostiosoite siberuneju@housat.com toimii 48h :)
Helpottavaa kuulla, että joku muu painii samojen asioiden kanssa. Oon myös 26v. (kuun lopussa jo 27v.) ilman minkäänlaista seurustelukokemusta. Oikeastaan kokemusta ei löydy mistään muusta kuin yhden yön jutuista. Kukaan ei ikinä ole kiinnostunut musta enkä ole koskaan "säätänyt" kenenkään kanssa mitään. Kaikki ihastukset ovat aina olleet yksipuolisia mun puoleltani.
Pidän itteäni ihan perusnättinäm, huumorintajuisena ja kivana ihmisenä. Miehiltä on tullut kommenttia, että oon tosi pirteä ja energinen. Silti kukaan ei ikinä ihastu. Vaikka oma itseluottamus on melko hyvä, niin väkisin tulee silti vajottua välillä ajatuksiin siitä, että jotain mussa on ilmeisesti kuitenkin tosi pahasti vialla.
Välillä oon asian suhteen aika epätoivoinen, mutta pyrin aina siihen etten koskaan sitä ulospäin näyttäisi. Kaikista vaikeinta on silloin, kun pitkään sinkkuna olleet kaveritkin yhtäkkiä löytävät sen miehen. Silloin iskee pahasti semmoinen olo, että mä en _ikinä_ löydä ketään.
Pärjään toki yksin (oonhan pärjännyt jo kohta 27 vuotta), mutta olisi se silti edes kerran kiva kokea molemminpuoleinen ihastuminen ja kaikki se kiva, mitä siitä voi seurata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäpäin oot? jos PK-seutu +50km niin mennään vaikka tänään kahville :)
M33
Miten sinuun saisi yhteyden? Olen siis.
Et varmaankaan ole AP, mutta jos AP haluaa ottaa yhteyttä, niin tässä tilapäinen spostiosoite siberuneju@housat.com toimii 48h :)
Täällä olis hyvä mies tarjolla :)
M33
Vierailija kirjoitti:
Helpottavaa kuulla, että joku muu painii samojen asioiden kanssa. Oon myös 26v. (kuun lopussa jo 27v.) ilman minkäänlaista seurustelukokemusta. Oikeastaan kokemusta ei löydy mistään muusta kuin yhden yön jutuista. Kukaan ei ikinä ole kiinnostunut musta enkä ole koskaan "säätänyt" kenenkään kanssa mitään. Kaikki ihastukset ovat aina olleet yksipuolisia mun puoleltani.
Pidän itteäni ihan perusnättinäm, huumorintajuisena ja kivana ihmisenä. Miehiltä on tullut kommenttia, että oon tosi pirteä ja energinen. Silti kukaan ei ikinä ihastu. Vaikka oma itseluottamus on melko hyvä, niin väkisin tulee silti vajottua välillä ajatuksiin siitä, että jotain mussa on ilmeisesti kuitenkin tosi pahasti vialla.
Välillä oon asian suhteen aika epätoivoinen, mutta pyrin aina siihen etten koskaan sitä ulospäin näyttäisi. Kaikista vaikeinta on silloin, kun pitkään sinkkuna olleet kaveritkin yhtäkkiä löytävät sen miehen. Silloin iskee pahasti semmoinen olo, että mä en _ikinä_ löydä ketään.
Pärjään toki yksin (oonhan pärjännyt jo kohta 27 vuotta), mutta olisi se silti edes kerran kiva kokea molemminpuoleinen ihastuminen ja kaikki se kiva, mitä siitä voi seurata.
Sielunsisko, voisinpa sanoa, että kyllä se siitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäpäin oot? jos PK-seutu +50km niin mennään vaikka tänään kahville :)
M33
Miten sinuun saisi yhteyden? Olen siis.
Et varmaankaan ole AP, mutta jos AP haluaa ottaa yhteyttä, niin tässä tilapäinen spostiosoite siberuneju@housat.com toimii 48h :)
Täällä olis hyvä mies tarjolla :)
M33
No höh, AP katos, ajattelin et tää olis hyvä tarina kertoa ihmisille miten tavattiin: AV-palstalla :)
M33
Hei ap ja viestin 58 kirjoittaja, täällä teille kolmas sielunsisko. Olen juuri täyttänyt 26 ja samat asiat tuskastuttaa. Seurustelukokemusta ei ole, mutta yhden illan juttujen kanssa olen säätänyt aikani ennen kuin päätin, että niihin en enää lähde, haluan vakituisen suhteen.
Miehiltä kuulee usein kommentteja, että naisella pitää olla hymyä ja pilkettä silmäkulmassa. Olen tehnyt aloitteita ja itse asiassa useimmiten teen itse aloitteen, harvemmin miehet lähestyvät ensin minua. Mielestäni hymyä ja pilkettä on ollut, mutta aina nämä tilanteet päätyvät niin, että olen ollut itse enemmän ihastunut. Tapailemieni miesten mukaan olen ihan kiva, minkä jälkeen heti sanotaan, että toivottavasti et nyt loukkaannu, mutta mies epäilee, ettei meillä pidemmän päälle synkkaisi. Jotain minussa siis ilmeisesti on pielessä. Viime aikoina olen kuullut useampaankin kertaan sellaista kommenttia, että olen niin viattoman näköinen, ettei minun seurassani edes kehtaa ajatella tuhmia. Omasta mielestäni olen ihan tavallinen, en edes mikään nätti, vaan ihan tavis, joka ei edes tapetista erotu ulkonäön puolesta. Ihmetyttää nuo kommentit viattomuudesta, en ihan ymmärrä niitä.
Viime kesänä iski epätoivo ihan kunnolla. Kolme hyvää sinkkuystävääni ilmoittivat lähes peräkanaa löytäneensä poikaystävät. Sen jälkeen olen kuunnellut hehkutusta siitä, mitä kaikkea ihanaa ystävät ovat kullan kanssa tehneet. Tympäännyttää myös se, että jos olemme sopineet jotain, niin ystävillä menee nykyään poikaystävät edelle ja kanssani sovitut tapaamiset peruutetaan ihan viime minuuteilla, kun oman kullan kanssa onkin tullut jotain parempaa tekemistä.
Tällä hetkellä työt vievät paljon aikaani, joten epätoivo, että en löydä koskaan ketään, unohtuu aika hyvin työstressiin ja väsymykseen. Jossain vaiheessa se sitten kuitenkin aina palaa mieleen.
Kelpaako ruma ja lihava 30v kokematon mies? Tykkään ristikoista, videopeleistä ja ohjelmoinnista. Koulutus FM ja käyn töissä