Lue keskustelun säännöt.
"Keväällä" se aina iskee: j*malauta että olisi mahtavaa seurustella. Mutta en tule koskaan suhdetta saamaan.
06.02.2017 |
En kerta kaikkiaan ymmärrä, että missä on vika, mutta miehet eivät koskaan ihastu minuun todella. Joo, en ole mikään missi, mutta olen ihan nätti, ja tottahan ihan nättejä naisia on paljon että ei sillä nyt vielä edukseen erottauduta. Turha tulla myöskään väittämään, että olen joko vain passiivisesti odotellut kosiskelijoita (en ole, vaan olen ollut aktiivinen osapuoli) tai yrittänyt "tasoani ylempää", koska siitä tulee vain loputon väittely jota on ihan turha anonyymina ja kasvottomana käydä.
Kaikesta yleistämisestä huolimatta en ole ns. epätoivoinen, en ajattele miehiä yhtenä suurena massana vaikka tässä nyt miehistä näin puhuinkin, en halua "ketä tahansa" vain siksi että olisi suhde, mutta helvetti että haluaisin rakastaa ja olla rakastettu. En vain ole tavannut sitä yksilöä, joka välittäisi minusta enemmänkin kuin kaverina. Kavereita ja ystäviä minulla siis on paljon, että en varmaan sitten ihan huono tyyppikään ole, mutta minussa ei kai sitten vain ole "sitä jotain". Ja se harmittaa aivan vietävästi.
Tulipa avauduttua. Kohtalotovereita, jotain, vertaistukea?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutama semmoinen kaveri, jotka jossain vaiheessa erosivat poikaystävistään. Meni muutama kuukausi ja kummankin rinnalla oli uusi mies. Molemmat totesivat, että eivät mitenkään suunnitelleet miehen löytämistä ja aikoivat nauttia sinkkuajasta, mutta näin vain kävi. En käsitä, miten ihmisille vain käy noin, kun itelle se mies ei tule etsimällä eikä mitenkään muutenkaan eteen.
Niin tuttu tunne. Muutama kaveri myös valitellut, kun se valinnanvaikeus pistää pään ihan sekaisin... Että kuka näistä viidestä kosijasta olisi paras. Ja itse siinä vieressä miettinyt, että jaah, kyllä mullekin kesällä 2000 yksi mies soitti.
Tuo onkin osittain syy ongelmaan. Naisilla on niin paljon valinnanvaraa, että kukaan ei tunnu erityiseltä. Ei ole sattumaa, että pienillä paikkakunnilla suhteita syntyy helpommin. Siellä on potentiaalisia ehdokkaita vähemmän ja siten jokainen on enemmän ainutlaatuinen. Kaupungissa ja etenkin nyt Tinderin myötä on sellaista ylitarjontaa, että vaatimustaso on lähtenyt täysin käsistä, eikä osata tyytyä mihinkään.
Tämä ei koske edes pelkästään parisuhdeasioita, vaan vastaava ilmiö on esimerkiksi viihteen kanssa. Nykyään on niin paljon viihdettä tarjolla, että sellaiset ohjelmat, jota ennen odotimme telkkarista innolla eivät väräyttäisi meitä enää mihinkään suuntaan ilman nostalgia-arvoa.
Minulle tämä ei ainakaan ole ongelma, koska ei ole yksikään mies halunnut mitään vakavampaa kanssani vaikka itse olisin halunnut! On niin kuluttavaa ihastua ja aina saada kuitenkin pakit. Enkä ole ihastunut jokaiseen todellakaan, mutta kuten olen muutamassakin viestissä sanonut, niin minä olen aina ollut se joka ihastuu jos jompikumpi. Koskaan ei niin että molemmat, koskaan ei niin että vain mies.
Ap
Omalla avovaimollani oli sama ongelma ja syy siihen oli aivan ilmeinen. Hän valitsi aina sellaisia, miehiä, jotka eivät halunneet pariutua. Piti minuakin pelimiehenä, koska vedin hieman sellaista roolia tuolloin. Jos valitset aina ne naistennaurattajat, niin ei ole lainkaan yllättävää, että et saa heitä kiinnostumaan itsestäsi parisuhdemielessä. Naiset ovat todella huonoja tunnistamaan pelimiehiä. He esittävät mukavaa, mutta toinen mies näkee kilometrin päästä millaisia he oikeasti ovat. Tai ainakin itse näen.
Voi olla että jotkut treffikumppaneistani ovat olleet tuollaisiakin, mutta useimmat ovat olleet ihan vakavissaan liikkeellä ja ovat parisuhdetta etsineet. Parisuhteisiin ovatkin sitten päätyneet, eivät vaan minun kanssani...
Ap
Se, että he olivat tosissaan jonkun toisen kanssa ei tarkoita sitä, että he olivat tosissaan sinun kanssasi. Pitäisi osata tunnistaa milloin ihminen on tosissaan kanssasi ja milloin ei. Toki vika voi olla myös luonteessasi tai ulkonäössäsi. Monestihan sellaiset kohtalaiset tapaukset kelpaavat seksiin, mutta ei niitä tosissaan edes harkita suhteeseen. Miehillä on aika matalat vaatimukset keskimäärin seksikumppanin suhteen, mutta parisuhteeseen ei ihan kuka tahansa kelpaa etenkään sellaisille miehille, jotka harrastavat seksiä useiden naisten kanssa. Harvempien kanssa seksiä harrastavalle miehelle jokainen nainen on enemmän ainutlaatuinen ja siten he myös rakastuvat helpommin. Jos haluat parisuhteeseen, niin kannattaa katsella vähemmän kokeneita miehiä. Kun ottaa huomioon sen, että mies ei käytännössä saa seksiä ellei tee itse paljon sen eteen, niin hieman ujohkoista miehistä löytyy paljon potentiaalisia kumppaneita, joilla ei kuitenkaan ole paljon seksikumppaneita tai yhtään seksikumppaneita.
Nämä ovat hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta kun ei ole mitään miehiä. Ei ujoja eikä naistenmiehiä. Ei kokemattomia eikä näitä kuuluisia "jännämiehiä". Missä silloin niitä vähemmän suosittuja miehiä voi oikein katsella, kun ei ole tähän ikään mennessä yrityksestä huolimatta löytynyt minusta kiinnostunutta miestä töistä, koulusta, netistä, harrastuksista, tapahtumista, kaveripiireistä, kadulta eikä yksinkertaisesti yhtään mistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutama semmoinen kaveri, jotka jossain vaiheessa erosivat poikaystävistään. Meni muutama kuukausi ja kummankin rinnalla oli uusi mies. Molemmat totesivat, että eivät mitenkään suunnitelleet miehen löytämistä ja aikoivat nauttia sinkkuajasta, mutta näin vain kävi. En käsitä, miten ihmisille vain käy noin, kun itelle se mies ei tule etsimällä eikä mitenkään muutenkaan eteen.
Niin tuttu tunne. Muutama kaveri myös valitellut, kun se valinnanvaikeus pistää pään ihan sekaisin... Että kuka näistä viidestä kosijasta olisi paras. Ja itse siinä vieressä miettinyt, että jaah, kyllä mullekin kesällä 2000 yksi mies soitti.
Tuo onkin osittain syy ongelmaan. Naisilla on niin paljon valinnanvaraa, että kukaan ei tunnu erityiseltä. Ei ole sattumaa, että pienillä paikkakunnilla suhteita syntyy helpommin. Siellä on potentiaalisia ehdokkaita vähemmän ja siten jokainen on enemmän ainutlaatuinen. Kaupungissa ja etenkin nyt Tinderin myötä on sellaista ylitarjontaa, että vaatimustaso on lähtenyt täysin käsistä, eikä osata tyytyä mihinkään.
Tämä ei koske edes pelkästään parisuhdeasioita, vaan vastaava ilmiö on esimerkiksi viihteen kanssa. Nykyään on niin paljon viihdettä tarjolla, että sellaiset ohjelmat, jota ennen odotimme telkkarista innolla eivät väräyttäisi meitä enää mihinkään suuntaan ilman nostalgia-arvoa.
Minulle tämä ei ainakaan ole ongelma, koska ei ole yksikään mies halunnut mitään vakavampaa kanssani vaikka itse olisin halunnut! On niin kuluttavaa ihastua ja aina saada kuitenkin pakit. Enkä ole ihastunut jokaiseen todellakaan, mutta kuten olen muutamassakin viestissä sanonut, niin minä olen aina ollut se joka ihastuu jos jompikumpi. Koskaan ei niin että molemmat, koskaan ei niin että vain mies.
Ap
Omalla avovaimollani oli sama ongelma ja syy siihen oli aivan ilmeinen. Hän valitsi aina sellaisia, miehiä, jotka eivät halunneet pariutua. Piti minuakin pelimiehenä, koska vedin hieman sellaista roolia tuolloin. Jos valitset aina ne naistennaurattajat, niin ei ole lainkaan yllättävää, että et saa heitä kiinnostumaan itsestäsi parisuhdemielessä. Naiset ovat todella huonoja tunnistamaan pelimiehiä. He esittävät mukavaa, mutta toinen mies näkee kilometrin päästä millaisia he oikeasti ovat. Tai ainakin itse näen.
Voi olla että jotkut treffikumppaneistani ovat olleet tuollaisiakin, mutta useimmat ovat olleet ihan vakavissaan liikkeellä ja ovat parisuhdetta etsineet. Parisuhteisiin ovatkin sitten päätyneet, eivät vaan minun kanssani...
Ap
Se, että he olivat tosissaan jonkun toisen kanssa ei tarkoita sitä, että he olivat tosissaan sinun kanssasi. Pitäisi osata tunnistaa milloin ihminen on tosissaan kanssasi ja milloin ei. Toki vika voi olla myös luonteessasi tai ulkonäössäsi. Monestihan sellaiset kohtalaiset tapaukset kelpaavat seksiin, mutta ei niitä tosissaan edes harkita suhteeseen. Miehillä on aika matalat vaatimukset keskimäärin seksikumppanin suhteen, mutta parisuhteeseen ei ihan kuka tahansa kelpaa etenkään sellaisille miehille, jotka harrastavat seksiä useiden naisten kanssa. Harvempien kanssa seksiä harrastavalle miehelle jokainen nainen on enemmän ainutlaatuinen ja siten he myös rakastuvat helpommin. Jos haluat parisuhteeseen, niin kannattaa katsella vähemmän kokeneita miehiä. Kun ottaa huomioon sen, että mies ei käytännössä saa seksiä ellei tee itse paljon sen eteen, niin hieman ujohkoista miehistä löytyy paljon potentiaalisia kumppaneita, joilla ei kuitenkaan ole paljon seksikumppaneita tai yhtään seksikumppaneita.
Nämä ovat hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta kun ei ole mitään miehiä. Ei ujoja eikä naistenmiehiä. Ei kokemattomia eikä näitä kuuluisia "jännämiehiä". Missä silloin niitä vähemmän suosittuja miehiä voi oikein katsella, kun ei ole tähän ikään mennessä yrityksestä huolimatta löytynyt minusta kiinnostunutta miestä töistä, koulusta, netistä, harrastuksista, tapahtumista, kaveripiireistä, kadulta eikä yksinkertaisesti yhtään mistään?
Tämä neuvo ei luonnollisesti ole sitten sinulle. Eikö sinusta olla kiinnostuneita edes seksin merkeissä? Jos näin on, niin vika on vääjäämättä ulkonäössäsi tai sitten olet luonteeltasi erittäin ikävä. Kannattaa siis katsella vikoja noista osa-alueista pyrkien objektiiviseen tarkkailuun ja miettiä mitä voisit aidosti näille ongelmille tehdä. Jos et mitään, niin ei auta muuta kuin jatkaa yrittämistä nykyisin konstein.
Oletteko te täysin kokemattomia?
Minkä verran edes tunnette vastakkaista sukupuolta, oletteko koskaan olleet tekemisissä heidän kanssaan kahdestaan vai aina vain kaveriporukan kanssa?
En osaa vastata,mutta ap vaikuttaisi ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta.
Kelpaisiko sulle tällainen hieman vanhempi mies?
Voistko hieman kuvailla itseäsi,tekemisiäsi ja kriittiset mitat.
Koulutus,työpaikka,asuinpaikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutama semmoinen kaveri, jotka jossain vaiheessa erosivat poikaystävistään. Meni muutama kuukausi ja kummankin rinnalla oli uusi mies. Molemmat totesivat, että eivät mitenkään suunnitelleet miehen löytämistä ja aikoivat nauttia sinkkuajasta, mutta näin vain kävi. En käsitä, miten ihmisille vain käy noin, kun itelle se mies ei tule etsimällä eikä mitenkään muutenkaan eteen.
Niin tuttu tunne. Muutama kaveri myös valitellut, kun se valinnanvaikeus pistää pään ihan sekaisin... Että kuka näistä viidestä kosijasta olisi paras. Ja itse siinä vieressä miettinyt, että jaah, kyllä mullekin kesällä 2000 yksi mies soitti.
Tuo onkin osittain syy ongelmaan. Naisilla on niin paljon valinnanvaraa, että kukaan ei tunnu erityiseltä. Ei ole sattumaa, että pienillä paikkakunnilla suhteita syntyy helpommin. Siellä on potentiaalisia ehdokkaita vähemmän ja siten jokainen on enemmän ainutlaatuinen. Kaupungissa ja etenkin nyt Tinderin myötä on sellaista ylitarjontaa, että vaatimustaso on lähtenyt täysin käsistä, eikä osata tyytyä mihinkään.
Tämä ei koske edes pelkästään parisuhdeasioita, vaan vastaava ilmiö on esimerkiksi viihteen kanssa. Nykyään on niin paljon viihdettä tarjolla, että sellaiset ohjelmat, jota ennen odotimme telkkarista innolla eivät väräyttäisi meitä enää mihinkään suuntaan ilman nostalgia-arvoa.
Minulle tämä ei ainakaan ole ongelma, koska ei ole yksikään mies halunnut mitään vakavampaa kanssani vaikka itse olisin halunnut! On niin kuluttavaa ihastua ja aina saada kuitenkin pakit. Enkä ole ihastunut jokaiseen todellakaan, mutta kuten olen muutamassakin viestissä sanonut, niin minä olen aina ollut se joka ihastuu jos jompikumpi. Koskaan ei niin että molemmat, koskaan ei niin että vain mies.
Ap
Omalla avovaimollani oli sama ongelma ja syy siihen oli aivan ilmeinen. Hän valitsi aina sellaisia, miehiä, jotka eivät halunneet pariutua. Piti minuakin pelimiehenä, koska vedin hieman sellaista roolia tuolloin. Jos valitset aina ne naistennaurattajat, niin ei ole lainkaan yllättävää, että et saa heitä kiinnostumaan itsestäsi parisuhdemielessä. Naiset ovat todella huonoja tunnistamaan pelimiehiä. He esittävät mukavaa, mutta toinen mies näkee kilometrin päästä millaisia he oikeasti ovat. Tai ainakin itse näen.
Voi olla että jotkut treffikumppaneistani ovat olleet tuollaisiakin, mutta useimmat ovat olleet ihan vakavissaan liikkeellä ja ovat parisuhdetta etsineet. Parisuhteisiin ovatkin sitten päätyneet, eivät vaan minun kanssani...
Ap
Se, että he olivat tosissaan jonkun toisen kanssa ei tarkoita sitä, että he olivat tosissaan sinun kanssasi. Pitäisi osata tunnistaa milloin ihminen on tosissaan kanssasi ja milloin ei. Toki vika voi olla myös luonteessasi tai ulkonäössäsi. Monestihan sellaiset kohtalaiset tapaukset kelpaavat seksiin, mutta ei niitä tosissaan edes harkita suhteeseen. Miehillä on aika matalat vaatimukset keskimäärin seksikumppanin suhteen, mutta parisuhteeseen ei ihan kuka tahansa kelpaa etenkään sellaisille miehille, jotka harrastavat seksiä useiden naisten kanssa. Harvempien kanssa seksiä harrastavalle miehelle jokainen nainen on enemmän ainutlaatuinen ja siten he myös rakastuvat helpommin. Jos haluat parisuhteeseen, niin kannattaa katsella vähemmän kokeneita miehiä. Kun ottaa huomioon sen, että mies ei käytännössä saa seksiä ellei tee itse paljon sen eteen, niin hieman ujohkoista miehistä löytyy paljon potentiaalisia kumppaneita, joilla ei kuitenkaan ole paljon seksikumppaneita tai yhtään seksikumppaneita.
Nämä ovat hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta kun ei ole mitään miehiä. Ei ujoja eikä naistenmiehiä. Ei kokemattomia eikä näitä kuuluisia "jännämiehiä". Missä silloin niitä vähemmän suosittuja miehiä voi oikein katsella, kun ei ole tähän ikään mennessä yrityksestä huolimatta löytynyt minusta kiinnostunutta miestä töistä, koulusta, netistä, harrastuksista, tapahtumista, kaveripiireistä, kadulta eikä yksinkertaisesti yhtään mistään?
Tämä neuvo ei luonnollisesti ole sitten sinulle. Eikö sinusta olla kiinnostuneita edes seksin merkeissä? Jos näin on, niin vika on vääjäämättä ulkonäössäsi tai sitten olet luonteeltasi erittäin ikävä. Kannattaa siis katsella vikoja noista osa-alueista pyrkien objektiiviseen tarkkailuun ja miettiä mitä voisit aidosti näille ongelmille tehdä. Jos et mitään, niin ei auta muuta kuin jatkaa yrittämistä nykyisin konstein.
Sehän ongelma onkin, että kun on ihan hyvännäköinen ja mukava tyyppi, mutta ei kelpaa edes yhdenillanjuttuihin (toki niiden puuttumiseen vaikuttaa sekin, etten edes en halua niitä - mutta ei kyllä ole tarjottukaan). Koko elämä tässä on yritetty pähkäillä miksi en kelpaa, kun palaute miehiltä on aina positiviista, mutta "et vaan ole siinä mielessä kiinnostava".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te täysin kokemattomia?
Minkä verran edes tunnette vastakkaista sukupuolta, oletteko koskaan olleet tekemisissä heidän kanssaan kahdestaan vai aina vain kaveriporukan kanssa?
No henk.koht. tunnen paljonkin miehiä kavereina, ja heidän kanssaan hengailen myös kahdestaan. Olen lähimenneisyydessä mm. kokannut (ja syönyt) illallisen pitemmän kaavan mukaan, tehnyt remonttia, opettanut miestä virkkaamaan tai leipomaan, katsonut leffoja, käynyt lenkillä/salilla, ja myös nukkunut kahdestaan kaverimiehen kanssa...
Kukaan heistä ei yrittänytkään ehdottaa mitään, ja ne joille itse tein aloitetta torppasivat sen joko kiertäen (tyyliin minä otan kädestä kiinni, hän siirtää kätensä pois, asiasta ei puhuta enää) tai ihan suoraan sanomalla, etteivät ole minusta kiinnostuneita romanttisessa mielessä.
Ap, elä kuumottele, täällä kanssa yksi nainen jolle on ihan tolkuttoman vaikeeta saada parisuhdetta! Oon tullut siihen tulokseen etten flirttaile tarpeeksi. Miesten on vaikea arvuutella naisten tunnetiloja ellei niiden kanssa ole ihan yliampuva (ja mä en ole ihminen jolle flirttailu on luontevaa). Suunnittelen opettelevani. -n, 28v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole hot ja hymyile niin varmasti onnistuu. Ikävä kyllä molempien ehtojen tulee täyttyä.
dsfr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap ja viestin 58 kirjoittaja, täällä teille kolmas sielunsisko. Olen juuri täyttänyt 26 ja samat asiat tuskastuttaa. Seurustelukokemusta ei ole, mutta yhden illan juttujen kanssa olen säätänyt aikani ennen kuin päätin, että niihin en enää lähde, haluan vakituisen suhteen.
Miehiltä kuulee usein kommentteja, että naisella pitää olla hymyä ja pilkettä silmäkulmassa. Olen tehnyt aloitteita ja itse asiassa useimmiten teen itse aloitteen, harvemmin miehet lähestyvät ensin minua. Mielestäni hymyä ja pilkettä on ollut, mutta aina nämä tilanteet päätyvät niin, että olen ollut itse enemmän ihastunut. Tapailemieni miesten mukaan olen ihan kiva, minkä jälkeen heti sanotaan, että toivottavasti et nyt loukkaannu, mutta mies epäilee, ettei meillä pidemmän päälle synkkaisi. Jotain minussa siis ilmeisesti on pielessä. Viime aikoina olen kuullut useampaankin kertaan sellaista kommenttia, että olen niin viattoman näköinen, ettei minun seurassani edes kehtaa ajatella tuhmia. Omasta mielestäni olen ihan tavallinen, en edes mikään nätti, vaan ihan tavis, joka ei edes tapetista erotu ulkonäön puolesta. Ihmetyttää nuo kommentit viattomuudesta, en ihan ymmärrä niitä.
Viime kesänä iski epätoivo ihan kunnolla. Kolme hyvää sinkkuystävääni ilmoittivat lähes peräkanaa löytäneensä poikaystävät. Sen jälkeen olen kuunnellut hehkutusta siitä, mitä kaikkea ihanaa ystävät ovat kullan kanssa tehneet. Tympäännyttää myös se, että jos olemme sopineet jotain, niin ystävillä menee nykyään poikaystävät edelle ja kanssani sovitut tapaamiset peruutetaan ihan viime minuuteilla, kun oman kullan kanssa onkin tullut jotain parempaa tekemistä.
Tällä hetkellä työt vievät paljon aikaani, joten epätoivo, että en löydä koskaan ketään, unohtuu aika hyvin työstressiin ja väsymykseen. Jossain vaiheessa se sitten kuitenkin aina palaa mieleen.
Kuulostaa niin tutulta... Minullekin joskus nuorempana sanottiin jotain sen suuntaista että olen todella kiltti. Sitäkin enemmän kuitenkin kuulen sitä että tuntuu siltä että olen enemmän vain kaveri, ei mitään sen syvempiä tunteita, että ei (muka) mitään vikaa mutta ei vaan ole tunteita. Voihan se olla että en sitten vaan ole tavannut sitä oikeaa jolla olisi niitä tunteitakin minua kohtaan, mutta mitä enemmän näitä on niin sitä enemmän alkaa tuntua että PAKKO minussa on olla jotain perustavanlaatuista vikaa.
Ap
Voin kyllä sanoa että sama homma miehillä, oon itse kaveriporukan viimeinen sinkku. Kaikki muut on mennyt naimisiin, ja suurimmalla osalla on jo lapsia...välillä on vähän ankeeta ja välillä ärsyttää kun ei juurikaan heru kutsuja illanistujaisiin...tietty silloin kun tulee, tuntuu vähän pahalta kun pariskunnat ei juurikaan puhu muusta kun mitä lapset on tehnyt ja missä on käyty matkoilla jne
Treffeillä olen käynyt Tinderin kautta enimmäkseen, mutta joka kerta nainen on ghostannut 1-2 treffien jälkeen...muutama on sanonut ettei ole kemiaa.. noh, ei voi mitään - jos ei ole niin ei ole. Mutta kyllä se neiti oikea voisi pikkuhiljaa ilmaantua :/
M34
Kaikella rakkaudella: onko sulla tarpeeksi kuvia, ja sellaisia joista näkee minkä näköinen oikeasti olet? Itse oon ghostannut, jos miehellä on ollut hyviä kuvia tinderissä ja sitten livenä ei ollutkaan niin komea.. Tai sitten mies on saattanut olla ihan komea, mutta sellainen tosikkomainen :/
Mulla 5 kuvaa profiilissa, ja yks naispuolinen tuttu otti ja auttoi kuvien kanssa, eli ei ollut kylppäriselfiekuvia :D
Tosikkomainen en ole, vähän varautunut alussa mutta menee kyl ohi aika nopeasti
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutama semmoinen kaveri, jotka jossain vaiheessa erosivat poikaystävistään. Meni muutama kuukausi ja kummankin rinnalla oli uusi mies. Molemmat totesivat, että eivät mitenkään suunnitelleet miehen löytämistä ja aikoivat nauttia sinkkuajasta, mutta näin vain kävi. En käsitä, miten ihmisille vain käy noin, kun itelle se mies ei tule etsimällä eikä mitenkään muutenkaan eteen.
Niin tuttu tunne. Muutama kaveri myös valitellut, kun se valinnanvaikeus pistää pään ihan sekaisin... Että kuka näistä viidestä kosijasta olisi paras. Ja itse siinä vieressä miettinyt, että jaah, kyllä mullekin kesällä 2000 yksi mies soitti.
Tuo onkin osittain syy ongelmaan. Naisilla on niin paljon valinnanvaraa, että kukaan ei tunnu erityiseltä. Ei ole sattumaa, että pienillä paikkakunnilla suhteita syntyy helpommin. Siellä on potentiaalisia ehdokkaita vähemmän ja siten jokainen on enemmän ainutlaatuinen. Kaupungissa ja etenkin nyt Tinderin myötä on sellaista ylitarjontaa, että vaatimustaso on lähtenyt täysin käsistä, eikä osata tyytyä mihinkään.
Tämä ei koske edes pelkästään parisuhdeasioita, vaan vastaava ilmiö on esimerkiksi viihteen kanssa. Nykyään on niin paljon viihdettä tarjolla, että sellaiset ohjelmat, jota ennen odotimme telkkarista innolla eivät väräyttäisi meitä enää mihinkään suuntaan ilman nostalgia-arvoa.
(En nyt ap halua mitenkään kiertää veistä haavassa, mutta) mulla on ongelmana juuri tuo. Miehiä on tarjolla niin paljon, etten jotenkin käänteisesti halua niistä ketään. Niin moni tarjoaa itseään, Tinderissä, numeroaan, baarissa, lähde treffeille, nähdään, voinko soittaa sulle - ettei kukaan vaan ehdi tuntua miltään, kukaan ei herätä mitään. En osaa valita, joten en valitse ketään. En edes yritä tutustua kehenkään, pidän näitä itseään tyrkyttäjiä vähän surullisina hahmoina. Vaikka samalla tajuan, että minähän se surullinen hahmo olen. Kaipaan kyllä rakkautta, mutta en tätä hemmetin ylitarjontaa.
Että joo, yksinäinen voi olla monestakin syystä, vaikka en tietysti koita väittää että meidän tilanteemme olisi ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutama semmoinen kaveri, jotka jossain vaiheessa erosivat poikaystävistään. Meni muutama kuukausi ja kummankin rinnalla oli uusi mies. Molemmat totesivat, että eivät mitenkään suunnitelleet miehen löytämistä ja aikoivat nauttia sinkkuajasta, mutta näin vain kävi. En käsitä, miten ihmisille vain käy noin, kun itelle se mies ei tule etsimällä eikä mitenkään muutenkaan eteen.
Niin tuttu tunne. Muutama kaveri myös valitellut, kun se valinnanvaikeus pistää pään ihan sekaisin... Että kuka näistä viidestä kosijasta olisi paras. Ja itse siinä vieressä miettinyt, että jaah, kyllä mullekin kesällä 2000 yksi mies soitti.
Tuo onkin osittain syy ongelmaan. Naisilla on niin paljon valinnanvaraa, että kukaan ei tunnu erityiseltä. Ei ole sattumaa, että pienillä paikkakunnilla suhteita syntyy helpommin. Siellä on potentiaalisia ehdokkaita vähemmän ja siten jokainen on enemmän ainutlaatuinen. Kaupungissa ja etenkin nyt Tinderin myötä on sellaista ylitarjontaa, että vaatimustaso on lähtenyt täysin käsistä, eikä osata tyytyä mihinkään.
Tämä ei koske edes pelkästään parisuhdeasioita, vaan vastaava ilmiö on esimerkiksi viihteen kanssa. Nykyään on niin paljon viihdettä tarjolla, että sellaiset ohjelmat, jota ennen odotimme telkkarista innolla eivät väräyttäisi meitä enää mihinkään suuntaan ilman nostalgia-arvoa.
Minulle tämä ei ainakaan ole ongelma, koska ei ole yksikään mies halunnut mitään vakavampaa kanssani vaikka itse olisin halunnut! On niin kuluttavaa ihastua ja aina saada kuitenkin pakit. Enkä ole ihastunut jokaiseen todellakaan, mutta kuten olen muutamassakin viestissä sanonut, niin minä olen aina ollut se joka ihastuu jos jompikumpi. Koskaan ei niin että molemmat, koskaan ei niin että vain mies.
Ap
Omalla avovaimollani oli sama ongelma ja syy siihen oli aivan ilmeinen. Hän valitsi aina sellaisia, miehiä, jotka eivät halunneet pariutua. Piti minuakin pelimiehenä, koska vedin hieman sellaista roolia tuolloin. Jos valitset aina ne naistennaurattajat, niin ei ole lainkaan yllättävää, että et saa heitä kiinnostumaan itsestäsi parisuhdemielessä. Naiset ovat todella huonoja tunnistamaan pelimiehiä. He esittävät mukavaa, mutta toinen mies näkee kilometrin päästä millaisia he oikeasti ovat. Tai ainakin itse näen.
Palstan kiinnostavin kommentti.
Kerro mahdollisimman yksityiskohtaisesti, miten voi tunnistaa pelimien kilometrien päähän. Mistä merkeistä näet sen? Konkreettisia esimerkkejä! Havainnollista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutama semmoinen kaveri, jotka jossain vaiheessa erosivat poikaystävistään. Meni muutama kuukausi ja kummankin rinnalla oli uusi mies. Molemmat totesivat, että eivät mitenkään suunnitelleet miehen löytämistä ja aikoivat nauttia sinkkuajasta, mutta näin vain kävi. En käsitä, miten ihmisille vain käy noin, kun itelle se mies ei tule etsimällä eikä mitenkään muutenkaan eteen.
Niin tuttu tunne. Muutama kaveri myös valitellut, kun se valinnanvaikeus pistää pään ihan sekaisin... Että kuka näistä viidestä kosijasta olisi paras. Ja itse siinä vieressä miettinyt, että jaah, kyllä mullekin kesällä 2000 yksi mies soitti.
Tuo onkin osittain syy ongelmaan. Naisilla on niin paljon valinnanvaraa, että kukaan ei tunnu erityiseltä. Ei ole sattumaa, että pienillä paikkakunnilla suhteita syntyy helpommin. Siellä on potentiaalisia ehdokkaita vähemmän ja siten jokainen on enemmän ainutlaatuinen. Kaupungissa ja etenkin nyt Tinderin myötä on sellaista ylitarjontaa, että vaatimustaso on lähtenyt täysin käsistä, eikä osata tyytyä mihinkään.
Tämä ei koske edes pelkästään parisuhdeasioita, vaan vastaava ilmiö on esimerkiksi viihteen kanssa. Nykyään on niin paljon viihdettä tarjolla, että sellaiset ohjelmat, jota ennen odotimme telkkarista innolla eivät väräyttäisi meitä enää mihinkään suuntaan ilman nostalgia-arvoa.
(En nyt ap halua mitenkään kiertää veistä haavassa, mutta) mulla on ongelmana juuri tuo. Miehiä on tarjolla niin paljon, etten jotenkin käänteisesti halua niistä ketään. Niin moni tarjoaa itseään, Tinderissä, numeroaan, baarissa, lähde treffeille, nähdään, voinko soittaa sulle - ettei kukaan vaan ehdi tuntua miltään, kukaan ei herätä mitään. En osaa valita, joten en valitse ketään. En edes yritä tutustua kehenkään, pidän näitä itseään tyrkyttäjiä vähän surullisina hahmoina. Vaikka samalla tajuan, että minähän se surullinen hahmo olen. Kaipaan kyllä rakkautta, mutta en tätä hemmetin ylitarjontaa.
Että joo, yksinäinen voi olla monestakin syystä, vaikka en tietysti koita väittää että meidän tilanteemme olisi ihan sama.
Samat ajatukset täälläkin, vaikka mies olenkin. Ei naiset on tyrkyttänyt itseään baarissa tai muualla, mutta Tinderi on "kultakaivos" tavalliselle miehelle, 3kk kokeilin ja tarjonta oli niin massiivinen etten osannut päättää kenen kanssa jatkaisin tapailua. Mitä jos seuraava matchi olisikin parempi / sopivampi mulle? En kuitenkaan halunnut pitää naisia varalla, joten kerroin suurimmalle osalle muutamien treffien jälkeen viimeistään että ei kannata jatkaa tapailua.
Ei pidä tyytyä, mutta johonkin täytyisi asettaa raja ja todeta että tämän henkilön kanssa mulla on mukavaa / hauskaa / voin olla oma itseni jne.
Tästä on tutkimustakin, että ihan vaikkapa supermarketissa jos samasta tuotteesta on liikaa vaihtoehtoa, useampi ihminen ei osta mitään (kuin jos vaihtoehtoja on pari-kolme). Aziz Ansarin kirjassa Modern Romance käsitellään juuri tätä nykyajan ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tiedän tunteen. En tuu varmaan ikinä saamaan ketään.
Trolli
Massamurhaajatkin löytävät ja saavat kenet vaan.
Kuka vain saa suhteen täysin riippumatta ulkonäöstä tai luonteesta.
Ja sitä helpommin mitä keskiverrompi on
Vierailija kirjoitti:
dsfr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap ja viestin 58 kirjoittaja, täällä teille kolmas sielunsisko. Olen juuri täyttänyt 26 ja samat asiat tuskastuttaa. Seurustelukokemusta ei ole, mutta yhden illan juttujen kanssa olen säätänyt aikani ennen kuin päätin, että niihin en enää lähde, haluan vakituisen suhteen.
Miehiltä kuulee usein kommentteja, että naisella pitää olla hymyä ja pilkettä silmäkulmassa. Olen tehnyt aloitteita ja itse asiassa useimmiten teen itse aloitteen, harvemmin miehet lähestyvät ensin minua. Mielestäni hymyä ja pilkettä on ollut, mutta aina nämä tilanteet päätyvät niin, että olen ollut itse enemmän ihastunut. Tapailemieni miesten mukaan olen ihan kiva, minkä jälkeen heti sanotaan, että toivottavasti et nyt loukkaannu, mutta mies epäilee, ettei meillä pidemmän päälle synkkaisi. Jotain minussa siis ilmeisesti on pielessä. Viime aikoina olen kuullut useampaankin kertaan sellaista kommenttia, että olen niin viattoman näköinen, ettei minun seurassani edes kehtaa ajatella tuhmia. Omasta mielestäni olen ihan tavallinen, en edes mikään nätti, vaan ihan tavis, joka ei edes tapetista erotu ulkonäön puolesta. Ihmetyttää nuo kommentit viattomuudesta, en ihan ymmärrä niitä.
Viime kesänä iski epätoivo ihan kunnolla. Kolme hyvää sinkkuystävääni ilmoittivat lähes peräkanaa löytäneensä poikaystävät. Sen jälkeen olen kuunnellut hehkutusta siitä, mitä kaikkea ihanaa ystävät ovat kullan kanssa tehneet. Tympäännyttää myös se, että jos olemme sopineet jotain, niin ystävillä menee nykyään poikaystävät edelle ja kanssani sovitut tapaamiset peruutetaan ihan viime minuuteilla, kun oman kullan kanssa onkin tullut jotain parempaa tekemistä.
Tällä hetkellä työt vievät paljon aikaani, joten epätoivo, että en löydä koskaan ketään, unohtuu aika hyvin työstressiin ja väsymykseen. Jossain vaiheessa se sitten kuitenkin aina palaa mieleen.
Kuulostaa niin tutulta... Minullekin joskus nuorempana sanottiin jotain sen suuntaista että olen todella kiltti. Sitäkin enemmän kuitenkin kuulen sitä että tuntuu siltä että olen enemmän vain kaveri, ei mitään sen syvempiä tunteita, että ei (muka) mitään vikaa mutta ei vaan ole tunteita. Voihan se olla että en sitten vaan ole tavannut sitä oikeaa jolla olisi niitä tunteitakin minua kohtaan, mutta mitä enemmän näitä on niin sitä enemmän alkaa tuntua että PAKKO minussa on olla jotain perustavanlaatuista vikaa.
Ap
Voin kyllä sanoa että sama homma miehillä, oon itse kaveriporukan viimeinen sinkku. Kaikki muut on mennyt naimisiin, ja suurimmalla osalla on jo lapsia...välillä on vähän ankeeta ja välillä ärsyttää kun ei juurikaan heru kutsuja illanistujaisiin...tietty silloin kun tulee, tuntuu vähän pahalta kun pariskunnat ei juurikaan puhu muusta kun mitä lapset on tehnyt ja missä on käyty matkoilla jne
Treffeillä olen käynyt Tinderin kautta enimmäkseen, mutta joka kerta nainen on ghostannut 1-2 treffien jälkeen...muutama on sanonut ettei ole kemiaa.. noh, ei voi mitään - jos ei ole niin ei ole. Mutta kyllä se neiti oikea voisi pikkuhiljaa ilmaantua :/
M34
Kaikella rakkaudella: onko sulla tarpeeksi kuvia, ja sellaisia joista näkee minkä näköinen oikeasti olet? Itse oon ghostannut, jos miehellä on ollut hyviä kuvia tinderissä ja sitten livenä ei ollutkaan niin komea.. Tai sitten mies on saattanut olla ihan komea, mutta sellainen tosikkomainen :/
Mulla 5 kuvaa profiilissa, ja yks naispuolinen tuttu otti ja auttoi kuvien kanssa, eli ei ollut kylppäriselfiekuvia :D
Tosikkomainen en ole, vähän varautunut alussa mutta menee kyl ohi aika nopeasti
M34
Tää on aika jännä, että mies ei saisi laittaa liian huonoja kuvia, mutta ei liian hyviäkään kuvia itsestään. Pitäisi laittaa paljon inhorealistisia kuvia itsestään, että naiset tajuaisivat jo alkumetreillä jättää miehen väliin. Ja sitten odotetaan miehen olevan myös naistennaurattaja (eli pelimies) ja pienikin tosikkomaisuus ensitreffeillä kaataa koko homman. Kaikki nyt ei osaa olla täysin oma rento itsensä heti parilla ekoilla treffeillä. Voisi kuvitella, että jos antaa toiselle aikaa ja mahdollisuus näyttää kaikki puolensa, niin siitä voi jopa syntyä jotain pysyvämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on muutama semmoinen kaveri, jotka jossain vaiheessa erosivat poikaystävistään. Meni muutama kuukausi ja kummankin rinnalla oli uusi mies. Molemmat totesivat, että eivät mitenkään suunnitelleet miehen löytämistä ja aikoivat nauttia sinkkuajasta, mutta näin vain kävi. En käsitä, miten ihmisille vain käy noin, kun itelle se mies ei tule etsimällä eikä mitenkään muutenkaan eteen.
Niin tuttu tunne. Muutama kaveri myös valitellut, kun se valinnanvaikeus pistää pään ihan sekaisin... Että kuka näistä viidestä kosijasta olisi paras. Ja itse siinä vieressä miettinyt, että jaah, kyllä mullekin kesällä 2000 yksi mies soitti.
Tuo onkin osittain syy ongelmaan. Naisilla on niin paljon valinnanvaraa, että kukaan ei tunnu erityiseltä. Ei ole sattumaa, että pienillä paikkakunnilla suhteita syntyy helpommin. Siellä on potentiaalisia ehdokkaita vähemmän ja siten jokainen on enemmän ainutlaatuinen. Kaupungissa ja etenkin nyt Tinderin myötä on sellaista ylitarjontaa, että vaatimustaso on lähtenyt täysin käsistä, eikä osata tyytyä mihinkään.
Tämä ei koske edes pelkästään parisuhdeasioita, vaan vastaava ilmiö on esimerkiksi viihteen kanssa. Nykyään on niin paljon viihdettä tarjolla, että sellaiset ohjelmat, jota ennen odotimme telkkarista innolla eivät väräyttäisi meitä enää mihinkään suuntaan ilman nostalgia-arvoa.
(En nyt ap halua mitenkään kiertää veistä haavassa, mutta) mulla on ongelmana juuri tuo. Miehiä on tarjolla niin paljon, etten jotenkin käänteisesti halua niistä ketään. Niin moni tarjoaa itseään, Tinderissä, numeroaan, baarissa, lähde treffeille, nähdään, voinko soittaa sulle - ettei kukaan vaan ehdi tuntua miltään, kukaan ei herätä mitään. En osaa valita, joten en valitse ketään. En edes yritä tutustua kehenkään, pidän näitä itseään tyrkyttäjiä vähän surullisina hahmoina. Vaikka samalla tajuan, että minähän se surullinen hahmo olen. Kaipaan kyllä rakkautta, mutta en tätä hemmetin ylitarjontaa.
Että joo, yksinäinen voi olla monestakin syystä, vaikka en tietysti koita väittää että meidän tilanteemme olisi ihan sama.
Tää nyt vaikuttaa enemmän siltä, ettet edes halua oikeasti ketään. Se on se syy. Ei se, rttä tarjontaa olisi liikaa. Kannattaisi ehkä tarkemmin mietiskellä, mitä haluat.
No ei tietenkään tarkoita :D He eivät nähneet minussa potentiaalia mihinkään, ja sillä hyvä. Tiedän aivan hyvin, että olen ollut miehille vain korkeintaan kohtalainen tapaus, koska kukaan ei ole halunnut kanssani mitään enempää. Seksikumppaneiden määrää en ole keltään udellut eikä kukaan minulta.
Ap