Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistytöllä on monta isoa koiraa. Hän antaa kullannuppujensa (4kpl) mennä pitkällä hihnalla ja raivoaa ja haistattelee ohikulkijoille, jos he pyytävät häntä siirtymään kapeammalle, rinkuttavat kelloa tai pelkäävät hänen vasikankokoisia, haukkuvia, hyppiviä mussukoitaan. Onneksi ei jaksa lenkkeilyttää niitä usein.

Tyypillinen koiranomistaja, jolla ei pitäisi olla koiria. Koiria tulee sääli.

Koiraomistajista 99% pilaa 1%:n maineen.

Onkos muka hauskaa kuvitella toisten asioilla, kun joku VOI PAHOITTAA mielensä siitä,oli se sitten SUN MIELESTÄSI iso tai pieni asia ? Se on KIUSAAMISTA. Eikä millään tavalla hyväksyttävää. Ajattele myös sen toisen henkilön tunteita ! Kannattaa kokeilla. Varmaan jatkoski teet nii. Jos sul o vähänkin järkee päässäs. Jotakuta voi loukata ihan pienistäkin asioista tajuamatta sitä itse. Se ei ole kivaa !!!!!! Vai onko, jos joku muu tekee sulle samoin ????? Ei se varmaan tunnu kivalta. Vai ?????? Ite oon joutunu kokeen sitä koko ajan. Se ei oo kivaa !!!! Mä esim oon todella herkkä itkemään ihan pienestäkin asiasta. Kiusaaminen o yks niistä. Ja se tosiaan ei ole mikään pieni asia !!!!!! Ei todellakaan. Se jättää AINA jäljet ihmiseen, jota on koskaan kiusattu edes kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Onkos muka hauskaa kuvitella toisten asioilla, kun joku VOI PAHOITTAA mielensä siitä,oli se sitten SUN MIELESTÄSI iso tai pieni asia ? Se on KIUSAAMISTA. Eikä millään tavalla hyväksyttävää. Ajattele myös sen toisen henkilön tunteita ! Kannattaa kokeilla. Varmaan jatkoski teet nii. Jos sul o vähänkin järkee päässäs. Jotakuta voi loukata ihan pienistäkin asioista tajuamatta sitä itse. Se ei ole kivaa !!!!!! Vai onko, jos joku muu tekee sulle samoin ????? Ei se varmaan tunnu kivalta. Vai ?????? Ite oon joutunu kokeen sitä koko ajan. Se ei oo kivaa !!!! Mä esim oon todella herkkä itkemään ihan pienestäkin asiasta. Kiusaaminen o yks niistä. Ja se tosiaan ei ole mikään pieni asia !!!!!! Ei todellakaan. Se jättää AINA jäljet ihmiseen, jota on koskaan kiusattu edes kerran. 

Juuri näin! Koirat kuuluvat helvettiin.

Oltiin mökillä kaveriporukalla ja avattiin skumppapullo, kilisteltiin ja yksi porukasta ei pitänyt mausta, möksähti ja meni sisälle istumaan, me muut jatkettiin ulkona ja juotiin pullo tyhjäksi. Jonkin ajan päästä tämä yksi tuli takaisin tyhjän lasin kanssa lisää hakemaan mutta eihän sitä enää ollut, tyhjä pullo vain ja pari huppelissa olevaa hyväntuulista kaveria 😂, tyyppi oli sen verran fiksu että nauruksi meni kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkos muka hauskaa kuvitella toisten asioilla, kun joku VOI PAHOITTAA mielensä siitä,oli se sitten SUN MIELESTÄSI iso tai pieni asia ? Se on KIUSAAMISTA. Eikä millään tavalla hyväksyttävää. Ajattele myös sen toisen henkilön tunteita ! Kannattaa kokeilla. Varmaan jatkoski teet nii. Jos sul o vähänkin järkee päässäs. Jotakuta voi loukata ihan pienistäkin asioista tajuamatta sitä itse. Se ei ole kivaa !!!!!! Vai onko, jos joku muu tekee sulle samoin ????? Ei se varmaan tunnu kivalta. Vai ?????? Ite oon joutunu kokeen sitä koko ajan. Se ei oo kivaa !!!! Mä esim oon todella herkkä itkemään ihan pienestäkin asiasta. Kiusaaminen o yks niistä. Ja se tosiaan ei ole mikään pieni asia !!!!!! Ei todellakaan. Se jättää AINA jäljet ihmiseen, jota on koskaan kiusattu edes kerran. 

Juuri näin! Koirat kuuluvat helvettiin.

Itse olet täysin turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistytöllä on monta isoa koiraa. Hän antaa kullannuppujensa (4kpl) mennä pitkällä hihnalla ja raivoaa ja haistattelee ohikulkijoille, jos he pyytävät häntä siirtymään kapeammalle, rinkuttavat kelloa tai pelkäävät hänen vasikankokoisia, haukkuvia, hyppiviä mussukoitaan. Onneksi ei jaksa lenkkeilyttää niitä usein.

Kuula kalloon tuollaisille koirille.

Ei vaan sille omistajalle!

Leivoin raskaushimossa pipareita syyskuussa,kylään tullut kaveri tuohtui tästä niin "piparit kuuluu JOULUUN JA TALVEEN!" että joi kahvit vauhdilla ja poistui.

Puoliso oli saunomassa sukulaisellaan, uusi sauna ja uusi kiuas. Kävin hakemassa sovitusti kotiin ja vaihdoin muutaman sanan sen sukulaisen kanssa. Puoliso huikkasi väliin, että oli tosi hyvät löylyt. Kommentoin sukulaiselle että ethän vaan antanut puolison lämmittää saunaa, kun se ei oikein ole vahvuusalueella. Juu, hän huomasi, puoliso sai pesän sammumaan kertaalleen ja sen jälkeen vielä unohti lisätä puita. Joo, tuttua hommaa, totesin.

Tänään puoliso tuli raivoamaan, että hän ei voi enää koskaan mennä ko. sukulaiselle, kun nolasin hänet niin pahasti. Että oli pakko dissata niin pahasti.

Puoliso on omassa suvussaan tunnettu siitä, ettei osaa tehdä tulia mihinkään tulipesään, ei edes grilliin hiilillä....

Vaimo syyttää miestään, joka ei onnistu saamaan vakituista opettajan virkaa vakituisine palkkoineen, lomineen.

Osoittaa suurta tietämättömyyttä yhteiskunnallista olosuhteista ja tilanteissa!

Sain ensimmäisen kerran elämässäni epilepsiakohtauksen 32v. Tilanne oli itselle jälkeenpäin pelottava kun sairaalassa ymmärsin tapahtuneen ja olin epävarma tulevaisuuden suhteen. Ensimmäiset selkeät muistikuvat on sairaalasta, kun mieheni suuttui minulle verisesti koska joutui yksin hoitamaan lapset ja kodin kun minä vaan makaan sairaalassa. Huusi ja mesosi siihen malliin, että hoitaja joutui kutsua vartijan apuun. Oli sellainen vätys että en koskaan häneltä apua saanut arjen asioissa. Nyt kaikki jäi miehen kontolle ja minä olin paska ihminen. Töissäkin sain enemmän ymmärrystä ja tukea tilanteeseen. Jätin miehen ja otin lapset mukaan. Sain selkeyttä ja turvaa elämään ystäviltä ja perheeltä

Näitä ollu viihdyttävä lukea :D

ei tule mitään ihmeellistä muuta mieleen kuin se, että miesystävä kerran suuttui kun näki unta minusta suutelemassa toista miestä. Aikansa vietti mökötys-mustasukkaisuutta mutta pian tajusi kuinka hölmöltä itse kuulostikaan

Nyt juuri Halloweenina eräässä harrastusryhmässä yksi ryhmäläinen postasi kuvan halloween-koristeluistaan kotonaan. Eräs ryhmäläinen hernenenääntyi tästä, ja ilmoitti, että hänestä kuoleman asioilla leikkiminen ei ole sopivaa. Että hän on kokenut niin paljon [enemmän kuin kukaan muu] surua elämässään kun läheisiä on kuollut, pitkä paasaus ja luettelo kuka oli kuollut ja mihinkin. Ja ihmiset, jotka tällaisilla asioilla pelleilevät, eivät ole varmaan koskaan menettäneet läheistään tai ovat tunteettomia ihmisiä.

Kyllä siinä vähän monttu auki jäi.

Anoppi ja lapsentahtinen imetys. 

 

oltiin ajamassa pitkää automatkaa, mukana meillä 2kk vanha vauva ja anoppi. Anopilla on joku fiksaatio painoon ja kammoaa lihavuutta. Vauva oli syönyt ehkä 2 h aikaisemmin ja alkoi itkeskellä autossa. Sanoin miehelle että pysähdytään seuraavalla huoltoasemalla. Vaipanvaihto ja jos imetän vähän. Anoppi sanoi että 4 h pitää olla imetysten välissä että vauva on liian pullukka. Arvo Ylppö on sanonut kuulemma näin ja se on taivahan tosi.

 

Sanoin, että meillä kyllä imetetään lapsentahtisesti ja jos haluaa syödä niin annan. Ja että lapsi ei ole lihava vaan ihan tavallinen pyöreä vauva. Anoppi kilahti totaalisesti ja vaati päästä pois autosta. Jäi sitten seuraavalle juna-asemalla matkustamaan loppumatkan yksin. 

 

näin ne omat ongelmat siirretään lapsenlapsiin. Tyttärensä sairasti anoreksian - varmaan isoilta osin anopin ruokakontrolloinnin takia. 

Että apteekissa on oltava kela-kortti tai henkkari mukana että saa lääkkeet ulos. Kirjautuminen esim oma Mehiläiseen tai verkkopankkiin ei käy tunnistautumisena, valitettavasti.

Näin on apteekkeja ohjeistettu ja näin suojataan että ulkopuolinen henkilö ei kovin helposti voi ostella toisen lääkkeitä ilman lupaa. 

Osa meinaa harmistua ihan tosissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä sattui viime kesänä kerrankin ystävän kanssa kesälomat yhtäaikaa. Kun moinen kuolematon tilaisuus matkustaa yhdessä kerran koitti, ystävä ei millään ymmärtänyt, että menin mieluummin sirottelemaan isäni tuhkia ja vietin aikaa muun perheen kanssa enkä lähtenyt ystävän kanssa matkalle.

Tulee mieleen, että ehkä merkitsit ystävällesi paljon enemmän kuin hän sinulle. Ehkä sinä olit hänelle juuri se, jonka seuran hän asetti etusijalle kaikkiin muihin ihmisiin verrattuna, vaikka sinä et ajatellutkaan hänen seurastaan samoin. Mietin, olikohan ystävälläsi perhettä tai muita läheisiä, joiden kanssa hän olisi lomaillut vai olivatko ystävät hänelle ne kaikkein läheisimmät ihmiset eli "perhe", jonka kanssa hän toivoi saavansa edes joskus lomailla. Jos kesäloma oli useita viikkoja, minusta tuntuu surulliselta, ettei siitä riittänyt aikaa myös lyhyeen matkaan ystävän kanssa. Ehkäpä ystäväsi olisi voinut myös olla tukena siinä, että menetit isäsi, jos hän vain olisi saanut mahdollisuuden tuen tarjoamiseen?

Olin ennen koronaa vierailulla kummivanhempieni luona Teksasissa, Houstonissa. En ollut nähnyt serkkuani viiteen vuoteen ja hänestä oli tullut reilusti "kehopositiivinen". Itse olen kokoa S mutta olen suomalaisittain hoikahko/normaali  ja Suomessa tuskin kukaan pitäisi minua varsinaisesti laihana.

Serkkuni ystävät olivat kaikki "kehopositiivisia" ja yht'äkkiä serkkuni sanoi minulle että koska käytökseni on niin toksista, hän ei enää halua olla ystäväni ja kukaan muukaan ei halua olla. Olin järkyttynyt ja kysyin mitä olin tehnyt. Olin ollut hänen ystäviensä kanssa ravintolassa ja en ollut jaksanut syödä annostani loppuun koska se oli tosi iso. Se tulkittiin piruiluna muuta seuruetta kohtaan ja he eivät sitten muusta puhuneetkaan selkäni takana kuin että olen "skinny fatphobic" ja kyseessä oli pelkkä piruilu heitä kohtaan??? Sitten en jaksanut syödä jälkiruokaa. Sitten kun mentiin kahvilaan niin tyydyin pelkään kahviin, koska mulla ei juuri silloin ollut nälkä, niin droppasin tunnelmat muilta. Se että mulla ei ollut "nälkä" tulkittiin taas v' ttuiluna. Sitten kun mentiin shoppaileen niin mä löysin halvalla ihania vaatteita joista mä olin iloinen, niin mä en olisi saanut olla iloinen vaan tuntea syyllisyyttä etuoikeuksistani, koska isompaan kehoon syntyneillä ei ole itsestäänselvyys löytää kauniita vaatteita jotka sopii päälle.

Mä mietin kun mulla on Suomessa laidastalaitaan kaiken kokoisia näköisiä ja muotoisia ystäviä ja kukaan heistä ei ole ikinä kiinnittänyt mitään huomiota mun syömisiin. On ihan tavallinen skenaario että kun mennään ystäväporukalla jonnekin niin jollain on nälkä ja joku ei ole nälkäinen ja tilaa pelkän kahvin. Tosin niin isoja ihmisiä ei Suomessa edes taida olla kuin Houstonissa. 

Siitä jäi tosi paha maku suuhun. Ensinnäkin hän huomautteli jatkuvasti, miten hän oli syntynyt isompaan kehoon kuin minä, tosin hän oli mua lyhyempi ja hänen ranteet ja kädet ja jalat oli mun jalkoja pienemmät, joten hänen kehonsa oli todellisuudessa jopa pienempi ja siroluisempi kuin mun keho, siinä oli vain niin paljon rasvaa ympärillä, että se näytti suuremmalta. En tosin sanonut sitä hänelle, oivalsin asian vasta kotisuomessa enkä muutenkaan ole tyyppi joka huomauttelee tai edes piitaa muiden painosta koska se on henkilön oma asia eikä kuulu muille.

Olen ajatellut että jenkkikulttuuri ei ole enää mun juttu. En osaa tulkita sitä enää "oikein". Haaveilin joskus että muuttaisin sinne mutta tuo kokemus muutti mieleni. 

Vierailija kirjoitti:

Olin ostanut auton, ensimmäisen oman ja uuden auton, johon otin lainan. En ole pinnallinen, mutta tästä ostoksesta olin kieltämättä onnellinen vaikka kyseessä oli normaali perheauto, ei mikään luxusmerkki. 

Ystävän kanssa sitten juteltiin hankinnoista ja sanoin, että on jotenkin aikuinen olo kun on uusi auto ja tuntuu, että elämä alkaa olla sellaista mistä haaveili. 

Välit meni poikki. 

Selän takana on kertonut syyksi, että puheeni olivat törkeitä, koska hän oli juuri mennyt naimisiin ja löytänyt elämänsä rakkauden. Niin, en minäkään ymmärrä. 

Myönnän, että välillä mietin tätä pulmaa yhä vaikka ihmistä en kaipaa. Teoriota?

Auton ostaminen on tuhat kertaa pienempi juttu kuin naimisiinmeno. Ehkä hän tulkitsi, että sinä vähättelet hänen avioliittoaan rinnastamalla sen autoon.

Työkaveri (sijainen) sairastui koronaan ja olin piipahtanut hänen työhuoneessaan sinä aikana, kun hän levitti sitä ja olin näin ollen altistunut. Hänellä oli mun puhelinnumero, mutta ei ilmoittanut suoraan mulle vaan ainoastaan esimiehelle. Kuulin esimieheltä asiasta parin päivän päästä ja mulla oli tärkeä matka tulossa. Työkaveri tiesi matkastani eikä silti laittanut viestiä että olisin voinut heti hakeutua koronatestiin. No, menin sitten matkaa edeltävänä päivänä ja koko perheeni kanssa jännitettiin tulosta ahdistuneina. Se oli onneksi nega.

Sanoin tästä työkaverille kun hän oli palannut saikulta ja minä matkalta. Ihan nätisti, että voisko pliis laittaa suoraan mulle viestiä jos altistanut minut tai muut työkaverit. Suuttui niin että alkoi itkeä ja lähti, ja vältteli mua koko lopun sijaisuutensa ajan. Hohhoijaa. Peruskäytöstavat saa suuttumaan tuolla tavalla.

Olin tanssimassa (ex-)ystävän kanssa ja mulle tuli huono olo, sanoin että mun täytyy kyllä lähteä että pääsen kotiin ja sänkyyn. No se vain tiuskaisi että hän tulee sitten omia aikojaan.

Lähdin sitten ja olokin vähän parani kun pääsin raittiiseen ilmaan ja menin heti kotiin päästyäni nukkumaan.

Seuraavana päivänä hirveä kailotus tuolta "ystävältä" että eikö sinua yhtään kiinnosta miten hän pääsi kotiin (luulin kyllä silloin illalla että hän tapansa mukaan lähtee jokun miehen matkaan).

Siis aivan hirveä haukkumisoperaatio. Eikä yhtään muistanut miten oli ihan itse vakuutellut pärjäävänsä, saati että olisi kysynyt miten mun vointini laita on.

Eipä tullut enää tavattua enkä kyllä ole kaivannut sitä!

Mun psykoiskä oli suuttumisen maailman mestari saattoi suuttua siitäkin jos oli hiljaa eikä puhunut mitään tai siitä kun hän solvasi ja sanoi takaisin.