Lue keskustelun säännöt.
Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!
Tällaista ketjua en muista AV:lla nähneeni, vaikka muuten tämä onkin ollut mahtava paikka bongailla ihmisten käyttäytymisen absurdeimpia piirteitä. Aloittakaamme!
Kommentit (833)
[=Vierailija]Siskoni on aina ollut oikea lellitty pikku prinsessa ja varsinkin teininä hänen elämänsä oli pelkkää valitusta ja kiukuttelua. Tässä muutamia koottuja tilanteita:
-Pikkuveljemme, silloin 7v, kertoi, että koulun sählykerhossa kukaan tokaluokkalaisistakaan ei ollut saanut häneltä palloa, koska hän oli niin hyvä pelaaja.
Tästä siskon, silloin 14v, nuppi nyrjähti. Hän haukkui veljen paskaksi, kunnes tämä itki huutoitkua, ja piti raukalle vihaa koko loppupäivän, koska "mokoma pikku possu oli niin leuhka."
teini-iän teikäisiä ja pyöräiltiin siskon kanssa rannalta mukavia jutellen. Yhtäkkiä kotiovella sisko alkoi tiuskia ja haukkua minua ja, kun kysyin, että Mitä ihmettä?, niin vastaus oli vain ""Mitä ihmettä? MITÄ IHMETTÄ????" Ookko sää ihan vitun ääliö!?????!!!!" Sitten sisko tönäisi minut tieltään ja paineli sisälle kertomaan vanhemmille että olen ihan vitun porsas ja siinä selvisikin, että sisko oli minulle vihainen, koska olin kuulemma irvistänyt hänelle pyöriä lukitessamme.
-En suostunut tappamaan kärpästä, joka häiritsi siskon unta, vaan käskin itse tappamaan. Seuraavan puolen tunnin aikana hän selosti kaikki vikani, joita keksi, haukkui siis aivan lyttyyn minun ulkonäön, luonteen, pukeutumistyylini, kiinnostuksenkohteet ja, kun en sanonut juuri mitään vastaan, hän suuttui vain vielä enemmän, koska olen nössö lapamato, joka ei osaa puolustautua, ihan uskomatonta, että 16-vuotias on tommonen saatanan nahjus.
Nykyään sisko on rauhallisempi, eikä enää päästä suustaan kaikkea mitä ajattelee, but the damage has been done; kyllä ainakin minä ja nyt teini-ikäinen veli ollaan hänen seurassaan aina aivan varpaillamme ja mielin kielin, vaikka hän yrittää kunnioittaa meitä ja olla mukava, eikä ole enää vuosiin kilahdellutkaan.[/quote]
Aargh, siis "Oltiin yläasteikäisiä ja pyöräiltiin rannalta..." Tää autocorrect tosiaan heittelee mitä sattuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on ollut aina oikea lellitty pikku prinsessa ja varsinkin teininä hänen elämänsä oli pelkkää valitusta ja kiukuttelua. Tässä muutamia koottuja tilanteita:
-Pikkuveljemme, silloin 7v, kertoi, että koulun sählykerhossa kukaan tokaluokkalaisistakaan ei ollut saanut häneltä palloa, koska hän oli niin hyvä pelaaja.
Tästä siskon, silloin 14v, nuppi nyrjähti. Hän haukkui veljen paskaksi, kunnes tämä itki huutoitkua, ja piti raukalle vihaa koko loppupäivän, koska "mokoma pikku possu oli niin leuhka."teini-iän teikäisiä ja pyöräiltiin siskon kanssa rannalta mukavia jutellen. Yhtäkkiä kotiovella sisko alkoi tiuskia ja haukkua minua ja, kun kysyin, että Mitä ihmettä?, niin vastaus oli vain ""Mitä ihmettä? MITÄ IHMETTÄ????" Ookko sää ihan vitun ääliö!?????!!!!" Sitten sisko tönäisi minut tieltään ja paineli sisälle kertomaan vanhemmille että olen ihan vitun porsas ja siinä selvisikin, että sisko oli minulle vihainen, koska olin kuulemma irvistänyt hänelle pyöriä lukitessamme.
-En suostunut tappamaan kärpästä, joka häiritsi siskon unta, vaan käskin itse tappamaan. Seuraavan puolen tunnin aikana hän selosti kaikki vikani, joita keksi, haukkui siis aivan lyttyyn minun ulkonäön, luonteen, pukeutumistyylini, kiinnostuksenkohteet ja, kun en sanonut juuri mitään vastaan, hän suuttui vain vielä enemmän, koska olen nössö lapamato, joka ei osaa puolustautua, ihan uskomatonta, että 16-vuotias on tommonen saatanan nahjus.
Nykyään sisko on rauhallisempi, eikä enää päästä suustaan kaikkea mitä ajattelee, but the damage has been done; kyllä ainakin minä ja nyt teini-ikäinen veli ollaan hänen seurassaan aina aivan varpaillamme ja mielin kielin, vaikka hän yrittää kunnioittaa meitä ja olla mukava, eikä ole enää vuosiin kilahdellutkaan.
Huh aikamoinen tapaus. Miten se oli tuollaiseksi tullut kun sinä ja veljesi olitte aivan erilaisia? Ei meillä kotona ainakaan tuollaista kielenkäyttöä tai sisarusten haukkumista olisi hyväksytty... Yksi siskoistani onnkehitysvammainen ja sai kyllä varsin infernaalisia raivareita, jotka hallitsivat koko perheemme elämää välillä hyvinkin paljon. Mutta meiltä terveiltä lapsilta kyllä odotettiin ihan normaalia käytöstä vaikka olisi hyvin voitu pistää myös välillä ranttaliksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on ollut aina oikea lellitty pikku prinsessa ja varsinkin teininä hänen elämänsä oli pelkkää valitusta ja kiukuttelua. Tässä muutamia koottuja tilanteita:
-Pikkuveljemme, silloin 7v, kertoi, että koulun sählykerhossa kukaan tokaluokkalaisistakaan ei ollut saanut häneltä palloa, koska hän oli niin hyvä pelaaja.
Tästä siskon, silloin 14v, nuppi nyrjähti. Hän haukkui veljen paskaksi, kunnes tämä itki huutoitkua, ja piti raukalle vihaa koko loppupäivän, koska "mokoma pikku possu oli niin leuhka."teini-iän teikäisiä ja pyöräiltiin siskon kanssa rannalta mukavia jutellen. Yhtäkkiä kotiovella sisko alkoi tiuskia ja haukkua minua ja, kun kysyin, että Mitä ihmettä?, niin vastaus oli vain ""Mitä ihmettä? MITÄ IHMETTÄ????" Ookko sää ihan vitun ääliö!?????!!!!" Sitten sisko tönäisi minut tieltään ja paineli sisälle kertomaan vanhemmille että olen ihan vitun porsas ja siinä selvisikin, että sisko oli minulle vihainen, koska olin kuulemma irvistänyt hänelle pyöriä lukitessamme.
-En suostunut tappamaan kärpästä, joka häiritsi siskon unta, vaan käskin itse tappamaan. Seuraavan puolen tunnin aikana hän selosti kaikki vikani, joita keksi, haukkui siis aivan lyttyyn minun ulkonäön, luonteen, pukeutumistyylini, kiinnostuksenkohteet ja, kun en sanonut juuri mitään vastaan, hän suuttui vain vielä enemmän, koska olen nössö lapamato, joka ei osaa puolustautua, ihan uskomatonta, että 16-vuotias on tommonen saatanan nahjus.
Nykyään sisko on rauhallisempi, eikä enää päästä suustaan kaikkea mitä ajattelee, but the damage has been done; kyllä ainakin minä ja nyt teini-ikäinen veli ollaan hänen seurassaan aina aivan varpaillamme ja mielin kielin, vaikka hän yrittää kunnioittaa meitä ja olla mukava, eikä ole enää vuosiin kilahdellutkaan.
Huh aikamoinen tapaus. Miten se oli tuollaiseksi tullut kun sinä ja veljesi olitte aivan erilaisia? Ei meillä kotona ainakaan tuollaista kielenkäyttöä tai sisarusten haukkumista olisi hyväksytty... Yksi siskoistani onnkehitysvammainen ja sai kyllä varsin infernaalisia raivareita, jotka hallitsivat koko perheemme elämää välillä hyvinkin paljon. Mutta meiltä terveiltä lapsilta kyllä odotettiin ihan normaalia käytöstä vaikka olisi hyvin voitu pistää myös välillä ranttaliksi...
Sisko oli jo tarhassa määräilevä ja kovasuinen ja tilanne luultavasti eskaloitui tuohon pisteeseen, koska sille ei laitettu stoppia. Jos hän veljeä (joka oli siis ikänsä takia aivan puolustuskyvyn ja pelkäsi siskoa) haukkui, niin isä saattoi välillä murahtaa, että hei, nyt riittää, mutta muuten tuohon ei puututtu, pidettiin vain normaalina sisarusten välisenä kinasteluna.
Perheessämme on myös arvostettu sitä, että pistetään kusipäille heti jauhot suuhun ja ollaan mieluiten jo valmiiksi vähän piikit pystyssä, ettei joutuisi kenenkään tossun alle, esim. Minua ja veljeä vanhemmat (ja sisko) sen sijaan sättivät, että olemme liian kilttejä, emmekä saisi antaa ihmisten kävellä ylitsemme. Joo, totta, mutta entäs se toinen ääripää, jota siskomme edustaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on ollut aina oikea lellitty pikku prinsessa ja varsinkin teininä hänen elämänsä oli pelkkää valitusta ja kiukuttelua. Tässä muutamia koottuja tilanteita:
-Pikkuveljemme, silloin 7v, kertoi, että koulun sählykerhossa kukaan tokaluokkalaisistakaan ei ollut saanut häneltä palloa, koska hän oli niin hyvä pelaaja.
Tästä siskon, silloin 14v, nuppi nyrjähti. Hän haukkui veljen paskaksi, kunnes tämä itki huutoitkua, ja piti raukalle vihaa koko loppupäivän, koska "mokoma pikku possu oli niin leuhka."teini-iän teikäisiä ja pyöräiltiin siskon kanssa rannalta mukavia jutellen. Yhtäkkiä kotiovella sisko alkoi tiuskia ja haukkua minua ja, kun kysyin, että Mitä ihmettä?, niin vastaus oli vain ""Mitä ihmettä? MITÄ IHMETTÄ????" Ookko sää ihan vitun ääliö!?????!!!!" Sitten sisko tönäisi minut tieltään ja paineli sisälle kertomaan vanhemmille että olen ihan vitun porsas ja siinä selvisikin, että sisko oli minulle vihainen, koska olin kuulemma irvistänyt hänelle pyöriä lukitessamme.
-En suostunut tappamaan kärpästä, joka häiritsi siskon unta, vaan käskin itse tappamaan. Seuraavan puolen tunnin aikana hän selosti kaikki vikani, joita keksi, haukkui siis aivan lyttyyn minun ulkonäön, luonteen, pukeutumistyylini, kiinnostuksenkohteet ja, kun en sanonut juuri mitään vastaan, hän suuttui vain vielä enemmän, koska olen nössö lapamato, joka ei osaa puolustautua, ihan uskomatonta, että 16-vuotias on tommonen saatanan nahjus.
Nykyään sisko on rauhallisempi, eikä enää päästä suustaan kaikkea mitä ajattelee, but the damage has been done; kyllä ainakin minä ja nyt teini-ikäinen veli ollaan hänen seurassaan aina aivan varpaillamme ja mielin kielin, vaikka hän yrittää kunnioittaa meitä ja olla mukava, eikä ole enää vuosiin kilahdellutkaan.
Huh aikamoinen tapaus. Miten se oli tuollaiseksi tullut kun sinä ja veljesi olitte aivan erilaisia? Ei meillä kotona ainakaan tuollaista kielenkäyttöä tai sisarusten haukkumista olisi hyväksytty... Yksi siskoistani onnkehitysvammainen ja sai kyllä varsin infernaalisia raivareita, jotka hallitsivat koko perheemme elämää välillä hyvinkin paljon. Mutta meiltä terveiltä lapsilta kyllä odotettiin ihan normaalia käytöstä vaikka olisi hyvin voitu pistää myös välillä ranttaliksi...
Sisko oli jo tarhassa määräilevä ja kovasuinen ja tilanne luultavasti eskaloitui tuohon pisteeseen, koska sille ei laitettu stoppia. Jos hän veljeä (joka oli siis ikänsä takia aivan puolustuskyvyn ja pelkäsi siskoa) haukkui, niin isä saattoi välillä murahtaa, että hei, nyt riittää, mutta muuten tuohon ei puututtu, pidettiin vain normaalina sisarusten välisenä kinasteluna.
Perheessämme on myös arvostettu sitä, että pistetään kusipäille heti jauhot suuhun ja ollaan mieluiten jo valmiiksi vähän piikit pystyssä, ettei joutuisi kenenkään tossun alle, esim. Minua ja veljeä vanhemmat (ja sisko) sen sijaan sättivät, että olemme liian kilttejä, emmekä saisi antaa ihmisten kävellä ylitsemme. Joo, totta, mutta entäs se toinen ääripää, jota siskomme edustaa?
Toistan vain yhden kohdan: sisko, silloin 14 v.
Olisko sillä tekemistä asian kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuntemani prinsessa menneisyydestäni veti pariin otteeseen herneet keskusteluista kanssani. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi ollut hänen kanssaan samaa mieltä, vaan siitä, etten ollut samaa mieltä yhtä korostetuin äänenpainoin!
Omasta kokemuksesta tiedän tän tyypin. Luen vaikka lehdestä jotain tosi tärkeää, tyyliin se yksi joukkoraiskaus jossa miehet kuvasi uhria samalla. (tärkeää = törkeää). Tuntuu pahalta ja sanon ääneen painokkaasti miten karseaa tuollainen on. Riittäisi että mies sanoisi joo. Mies ei kuitenkaan sano mitään. Uteliaisuus herää ja kysyn että onko sulla joku muu mielipide tästä, ei edelleenkään mitään vastausta vain ihme luimistelua. Jos asian jättää tuohon jää kumma fiilis ja jos sen riitauttaa jää silti kumma fiilis. Syö luottamusta toiseen. Voihan sitten lopulta käydä ilmi että mie on samaa mieltä. Kai. Ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on ollut aina oikea lellitty pikku prinsessa ja varsinkin teininä hänen elämänsä oli pelkkää valitusta ja kiukuttelua. Tässä muutamia koottuja tilanteita:
-Pikkuveljemme, silloin 7v, kertoi, että koulun sählykerhossa kukaan tokaluokkalaisistakaan ei ollut saanut häneltä palloa, koska hän oli niin hyvä pelaaja.
Tästä siskon, silloin 14v, nuppi nyrjähti. Hän haukkui veljen paskaksi, kunnes tämä itki huutoitkua, ja piti raukalle vihaa koko loppupäivän, koska "mokoma pikku possu oli niin leuhka."teini-iän teikäisiä ja pyöräiltiin siskon kanssa rannalta mukavia jutellen. Yhtäkkiä kotiovella sisko alkoi tiuskia ja haukkua minua ja, kun kysyin, että Mitä ihmettä?, niin vastaus oli vain ""Mitä ihmettä? MITÄ IHMETTÄ????" Ookko sää ihan vitun ääliö!?????!!!!" Sitten sisko tönäisi minut tieltään ja paineli sisälle kertomaan vanhemmille että olen ihan vitun porsas ja siinä selvisikin, että sisko oli minulle vihainen, koska olin kuulemma irvistänyt hänelle pyöriä lukitessamme.
-En suostunut tappamaan kärpästä, joka häiritsi siskon unta, vaan käskin itse tappamaan. Seuraavan puolen tunnin aikana hän selosti kaikki vikani, joita keksi, haukkui siis aivan lyttyyn minun ulkonäön, luonteen, pukeutumistyylini, kiinnostuksenkohteet ja, kun en sanonut juuri mitään vastaan, hän suuttui vain vielä enemmän, koska olen nössö lapamato, joka ei osaa puolustautua, ihan uskomatonta, että 16-vuotias on tommonen saatanan nahjus.
Nykyään sisko on rauhallisempi, eikä enää päästä suustaan kaikkea mitä ajattelee, but the damage has been done; kyllä ainakin minä ja nyt teini-ikäinen veli ollaan hänen seurassaan aina aivan varpaillamme ja mielin kielin, vaikka hän yrittää kunnioittaa meitä ja olla mukava, eikä ole enää vuosiin kilahdellutkaan.
Huh aikamoinen tapaus. Miten se oli tuollaiseksi tullut kun sinä ja veljesi olitte aivan erilaisia? Ei meillä kotona ainakaan tuollaista kielenkäyttöä tai sisarusten haukkumista olisi hyväksytty... Yksi siskoistani onnkehitysvammainen ja sai kyllä varsin infernaalisia raivareita, jotka hallitsivat koko perheemme elämää välillä hyvinkin paljon. Mutta meiltä terveiltä lapsilta kyllä odotettiin ihan normaalia käytöstä vaikka olisi hyvin voitu pistää myös välillä ranttaliksi...
Sisko oli jo tarhassa määräilevä ja kovasuinen ja tilanne luultavasti eskaloitui tuohon pisteeseen, koska sille ei laitettu stoppia. Jos hän veljeä (joka oli siis ikänsä takia aivan puolustuskyvyn ja pelkäsi siskoa) haukkui, niin isä saattoi välillä murahtaa, että hei, nyt riittää, mutta muuten tuohon ei puututtu, pidettiin vain normaalina sisarusten välisenä kinasteluna.
Perheessämme on myös arvostettu sitä, että pistetään kusipäille heti jauhot suuhun ja ollaan mieluiten jo valmiiksi vähän piikit pystyssä, ettei joutuisi kenenkään tossun alle, esim. Minua ja veljeä vanhemmat (ja sisko) sen sijaan sättivät, että olemme liian kilttejä, emmekä saisi antaa ihmisten kävellä ylitsemme. Joo, totta, mutta entäs se toinen ääripää, jota siskomme edustaa?Toistan vain yhden kohdan: sisko, silloin 14 v.
Olisko sillä tekemistä asian kanssa?
No ei ole minusta kyllä OK, tai normaalia, että 14-vuotias haukkuu 7-vuotiaan maan rakoon ja pitää tälle mykkäkoulua olemattomasta syystä, oli oma sisarus, tai ei. Minusta tuo suht samanikäisen siskon mollaaminen, mitä noissa kahdessa viimeisessä tarinassa esiintyy, on "normaalimpaa", vaikka hirveältä siskolta tuo kilahtelija yhtä kaikki kuulostaa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Ai kauheeta, mä oon tollanen ripustautujakaveri joka luuhaa puoli päivää kaverin luona :D No onneks mun paras ystävä on ihan samanlainen ja se on meillä monta tuntia <3 mut me ei nähdäkään kuin keskiarvoisesti kerran kuussa.
Niin. Sinullakin on varmasti sitten tapana käskeä kaveriasi "heittämään sinut ulos" jossakin välissä, etkä osaa sen verran käytöstapoja saati lukea toista ihmistä, että ymmärtäisit milloin olisi aiheellista alkaa itse tehdä lähtöä. Ja kun kaveri heittää sinut sitten ulos kuten pyysit, loukkaannut, raivostut ja alat pommittaa sinua puoli päivää kestinnyttä ihmistä vihaisilla ja katkerilla viesteillä.
Ai ei pidä paikkaansa? No siinä tapauksessa puhumme eri asiasta. Jos sinulle on ok ja kaverillesi on ok viettää noin paljon aikaa yhdessä kerralla, ihan vapaasti. Mutta älä oleta, että sinun oikeutesi on mennä kenen tahansa kotiin oleskelemaan niin pitkäksi aikaa kuin haluat, se pitää sopia jokaisen ihmisen kanssa erikseen ja on usein tilannesidonnaista. Kenelläkään ei ole velvollisuutta pitää vieraita kotonaan, joten on myös erittäin töykeää, tilannetajutonta ja itsekeskeistä syyttää toista siitä, että tämä haluaa itse säädellä, keitä ja milloin hänen kotonaan käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras loukkaantumistarina oli kyllä yhdessä todella pitkässä ketjussa, joka täällä oli ehkä n. vuosi sitten: ketjun ap oli miehensä kanssa rakentanut terassia ja nainen oli vahingossa lyönyt, tai porannut naulan/ruuvinmikälie vinoon. Nainen oli sitten sanonut jotain hups, sehän meni vinkkuraan, irrotetaanpa, ja alkanut irrottaa naulaa, mutta mies oli loukkaantunut liian rennosta suhtautumisesta niin paljon, että heitti naista vasaralla, tähdäten tietty päähän. Nainen kuitenkin väisti ja pelästyneenä lähti sukulaisille evakkoon, jonka aikana mies haukkui tätä monta päivää puhelimen välityksellä ja rikkoi sen heidän keskeneräisen terassinsa.
Pitäisi linkata se ketju tähän. Menen nyt etsimään sitä ja linkkaan vaikka sitten illalla kun pääsen koneelle, tabletilla se ei onnistu, mokoma vanha romu :/
Vierailija kirjoitti:
Paras loukkaantumistarina oli kyllä yhdessä todella pitkässä ketjussa, joka täällä oli ehkä n. vuosi sitten: ketjun ap oli miehensä kanssa rakentanut terassia ja nainen oli vahingossa lyönyt, tai porannut naulan/ruuvinmikälie vinoon. Nainen oli sitten sanonut jotain hups, sehän meni vinkkuraan, irrotetaanpa, ja alkanut irrottaa naulaa, mutta mies oli loukkaantunut liian rennosta suhtautumisesta niin paljon, että heitti naista vasaralla, tähdäten tietty päähän. Nainen kuitenkin väisti ja pelästyneenä lähti sukulaisille evakkoon, jonka aikana mies haukkui tätä monta päivää puhelimen välityksellä ja rikkoi sen heidän keskeneräisen terassinsa.
Pitäisi linkata se ketju tähän. Menen nyt etsimään sitä ja linkkaan vaikka sitten illalla kun pääsen koneelle, tabletilla se ei onnistu, mokoma vanha romu :/
Käyn tällä sivustolla melko harvoin, mutta jestas, minäkin muistan tuon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai kauheeta, mä oon tollanen ripustautujakaveri joka luuhaa puoli päivää kaverin luona :D No onneks mun paras ystävä on ihan samanlainen ja se on meillä monta tuntia <3 mut me ei nähdäkään kuin keskiarvoisesti kerran kuussa.
Tuo joka kuvaili sellaisen tänttärän... Mä lisään vielä lyhyet punaiset hiukset, ohuet huulet ja ihon sävyyn sopimattoman huulipunan. Hrrrr mä voin niiiin kuvitella sen ihmistyypin.
Ei kai siinä mitään, jos molemmilla, sulla ja kaverillasi on samat intressit ja vuoroillaan majailette toistenne luona sen puoli päivää. :-) Mutta tarina on tietysti eri, jos toinen haluaisi jo lähteä aiemmin mutta vastapuoli loukkaantuu tästä. Ja nuorempana esim. kouluaikaan oli tapana aina hengailla koulun jälkeen loppupäivän kavereiden kanssa mutta kun kyse ei-ihan nuorista ihmisistä enää niin harvemmin monellakaan on oikeasti aikaa tai halua viettää yhden kaverin kanssa niin paljoa kerralla aikaa. (Eri asia tietysti, jos toinen asuu kaukana.)
Katsottiin leffaa ja kaveri totesi inhoavansa, jos leffassa on väkivaltaa. Sanoin olevani samaa mieltä, mutta lisäsin sen joskus voivan olla välttämätöntä juonen kannalta. Tai että väkivallan esittämisellä leffassa voi olla joskus jopa väkivallan vastainen viesti.
Kaverini huudahti vihaisesti: "Höpöhöpö! Turpa kiinni!" ja murjotti loppupäivän.
En oikein päässyt ymmärrykseen, mitä väärää sanoin. Eri asia, jos olisin tyyliin sanonut rakastavani väkivaltaa ja fantasioivani siitä. No, kaveri olikin sellainen, että otti kaikki vastakkaiset mielipiteet hyökkäyksenä itseään kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiottiin pitää Jennan kanssa kahdestaan tyttöjen ilta. Sanna vietti paljon aikaa meidän kanssa ja oli kuullut keskustelut ja saanut jostakin päähänsä, että hänet on kutsuttu myös. Opiskeltiin siis opistolla ja asuttiin opiston asuntolassa, niin vietettiin aikaa isoissa kaveriporukoissa. Sannan kanssa oltiin paljon yhdessä, kun kämppiksiäkin oltiin.
Haluttiin kuitenkin pitää kahdestaan laatuaikaa Jennan kanssa.
Kun Sannalle selvisi, ettei häntä kutsuttu, alkoi sellainen mökötys että huhhuh. Seuraavanakin päivänä kunnon avautuminen siitä, että on epäkohteliasta puhua tyttöjen illasta porukassa, jos kaikkia ei aiota kutsua. Mitenköhän se olisi onnistunut, kun liikuttiin usein isossa porukassa ja Sanna vähintään hengaili aina meidän kanssa, kun kämppiksiä oltiin :D
Eräs yläkouluainainen tuttuni pyysi Facebookissa kaveriksi ja kyseli kuulumisia. Kävimme samaa peruskoulua ja näimme parilla lukion kurssilla, mutta emme ole olleet missään yhteyksissä viimeiseen 4 - 5 vuoteen. Aluksi kuitenkin ajattelin, että ihan kivaa kuulla vanhan tutun kuulumisia, joten vastailin hänen viesteihinsä ja kerroin mm. muuttaneeni toiseen kaupunkiin. Jostain syystä tästä vedettiin hirveät ammattiloukkaantumiset...
"Moi, muistatko mut? Mitä kuuluu?"
"Moi vaan! Ihan hyvää kiitos, menin lukion jälkeen paikkaan X ja muutettiin hiljattain nyt Y:hyn."
"No NIIIIN tietysti sä oot muuttanut jonnekin Y:hyn :((((( Eihän mun kanssa tänne oo jäänyt asumaan KETÄÄN kun KAIKKI MUUTTAA VAAN POIS"
Niin, ihan silkasta ilkeydestähän tätä yhtä ihmistä kohtaan minä ja muut olemme lähteneet eri kaupunkeihin opiskelemaan! Kaiken lisäksi tämä tyyppi sitten syyllisti minut ottamaan hänet vieraaksemme kokonaiseksi viikonlopuksi. Vaivaannuttavin viikonloppu pitkään aikaan, kun suurin piirtein käsipuolessa roikkui koko ajan takertuvainen herkkänahka, jonka kanssa ei edes ole mitään yhteistä, minkä pohjalta jonkinlainen kaveruus voisi syntyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ex-kaveri suuttui aina koko maailmalle, kun hänellä oli nälkä. Iloinen pyörä - tai kävelyretki luontoon meni monta kertaa pilalle, kun tyyppi muuttui yht'äkkiä happamemmaksi kuin miljoona sitruunaa. Nälkä tuli siis heti puoli tuntia runsaan aamiaisen jälkeen ja minusta esimerkiksi pyöräretkellä yksinkertainen ratkaisu oli että no pysähdytään ja voit syödä vähän ja sitten jatketaan määränpäähän. Tyyppi happamoitui vielä enemmän, kun huomasi, että minä en aio vielä syödä (koska olin juuri syönyt ja olin ihan täynnä). Kerran lähdimme heti aamiaisen jälkeen kävelylle ja heti puolen tunnin jälkeen teimme kiertotien keskustan kautta, koska hänen oli pakko päästä syömään. Silloinkin ihmetteli marttyyrimaisesti, miksi otin vain kahvin. Ei ollut kiire minnekään, joten minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että pysähdytään vähäksi aikaa, mutta en oikein ymmärrä, miksi nelikymppinen aikuinen itsensä tunteva muija muka ei osaa varautua riittävin eväin ja miksi hänen kanssaan pitäisi syödä samanaikaisesti kun hänellä selkeästi on omanlaisensa ruokarytmi ja hän on nähnyt, että toinen on juuri syönyt (niin kuin hänkin).
Vierailija kirjoitti:
Yksi ex-kaveri suuttui aina koko maailmalle, kun hänellä oli nälkä. Iloinen pyörä - tai kävelyretki luontoon meni monta kertaa pilalle, kun tyyppi muuttui yht'äkkiä happamemmaksi kuin miljoona sitruunaa. Nälkä tuli siis heti puoli tuntia runsaan aamiaisen jälkeen ja minusta esimerkiksi pyöräretkellä yksinkertainen ratkaisu oli että no pysähdytään ja voit syödä vähän ja sitten jatketaan määränpäähän. Tyyppi happamoitui vielä enemmän, kun huomasi, että minä en aio vielä syödä (koska olin juuri syönyt ja olin ihan täynnä). Kerran lähdimme heti aamiaisen jälkeen kävelylle ja heti puolen tunnin jälkeen teimme kiertotien keskustan kautta, koska hänen oli pakko päästä syömään. Silloinkin ihmetteli marttyyrimaisesti, miksi otin vain kahvin. Ei ollut kiire minnekään, joten minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että pysähdytään vähäksi aikaa, mutta en oikein ymmärrä, miksi nelikymppinen aikuinen itsensä tunteva muija muka ei osaa varautua riittävin eväin ja miksi hänen kanssaan pitäisi syödä samanaikaisesti kun hänellä selkeästi on omanlaisensa ruokarytmi ja hän on nähnyt, että toinen on juuri syönyt (niin kuin hänkin).
Heittäskö verensokeri pahasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ex-kaveri suuttui aina koko maailmalle, kun hänellä oli nälkä. Iloinen pyörä - tai kävelyretki luontoon meni monta kertaa pilalle, kun tyyppi muuttui yht'äkkiä happamemmaksi kuin miljoona sitruunaa. Nälkä tuli siis heti puoli tuntia runsaan aamiaisen jälkeen ja minusta esimerkiksi pyöräretkellä yksinkertainen ratkaisu oli että no pysähdytään ja voit syödä vähän ja sitten jatketaan määränpäähän. Tyyppi happamoitui vielä enemmän, kun huomasi, että minä en aio vielä syödä (koska olin juuri syönyt ja olin ihan täynnä). Kerran lähdimme heti aamiaisen jälkeen kävelylle ja heti puolen tunnin jälkeen teimme kiertotien keskustan kautta, koska hänen oli pakko päästä syömään. Silloinkin ihmetteli marttyyrimaisesti, miksi otin vain kahvin. Ei ollut kiire minnekään, joten minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että pysähdytään vähäksi aikaa, mutta en oikein ymmärrä, miksi nelikymppinen aikuinen itsensä tunteva muija muka ei osaa varautua riittävin eväin ja miksi hänen kanssaan pitäisi syödä samanaikaisesti kun hänellä selkeästi on omanlaisensa ruokarytmi ja hän on nähnyt, että toinen on juuri syönyt (niin kuin hänkin).
Heittäskö verensokeri pahasti?
Joo, oon myös kuullut, että verensokerin heittely voi aiehuttaa sekavuutta ja harhaisuutta.
Suomalaiset on vaikeaa, hankalaa, kansaa.
Nyt kun on lukenut nämä läpi, niin en ihmettele yhtään että Suomessa on enemmän yt-neuvotteluja kuin muissa maissa väkilukuun nähden, kun ihmiset eivät näytä tulevan normaalilla tavalla toimeen toistensa kanssa vaan murjottavat ja kiukuttelevat ihan älyttömän pienistä asioista, ja tämän takia hankalat suomalaiset korvataan helpolla ulkomaisella työvoimalla.
Muutama päivä ennen häitämme isoäitini kuuli, että hääpaikkamme on kaksikerroksinen. Hän meni aivan tolaltaan, ja taivasteli sukulaisille, miten olen ollut niin ajattelematon, että en ole huomioinut hänen huonojalkaisuuttaan hääpaikan valinnassa. Hääpaikka oli varattu reilua vuotta etukäteen. Isoäiti oli tuolloin n. 65-vuotias, asui kaksikerroksisessa rintamamiestalossa, jonne oli ulko-ovellekin pitkät portaat. Käveli tuolloin oman sanomansa mukaan välillä yli kymmenen kilometrin lenkkejä. Mutta nivelrikkoa hänellä oli toki jaloissa, myönnetään. Isoäiti ilmoitti, että he eivät isoisän kanssa voi tulla häihin ollenkaan. Sanoin, että minä morsiamena vaikka itse henkilökohtaisesti kannan hänet ne portaat ylös, jos hän ei niitä muuten pääse. Hän oli silloin vielä vastahakoinen. Päivää ennen häitä hän ilmoitti, että kyllä he sittenkin tulevat. Hääpäivänä portaiden kävelyssä ei näyttänyt olevan mitään ongelmaa.
Siskoni on ollut aina oikea lellitty pikku prinsessa ja varsinkin teininä hänen elämänsä oli pelkkää valitusta ja kiukuttelua. Tässä muutamia koottuja tilanteita:
-Pikkuveljemme, silloin 7v, kertoi, että koulun sählykerhossa kukaan tokaluokkalaisistakaan ei ollut saanut häneltä palloa, koska hän oli niin hyvä pelaaja.
Tästä siskon, silloin 14v, nuppi nyrjähti. Hän haukkui veljen paskaksi, kunnes tämä itki huutoitkua, ja piti raukalle vihaa koko loppupäivän, koska "mokoma pikku possu oli niin leuhka."
teini-iän teikäisiä ja pyöräiltiin siskon kanssa rannalta mukavia jutellen. Yhtäkkiä kotiovella sisko alkoi tiuskia ja haukkua minua ja, kun kysyin, että Mitä ihmettä?, niin vastaus oli vain ""Mitä ihmettä? MITÄ IHMETTÄ????" Ookko sää ihan vitun ääliö!?????!!!!" Sitten sisko tönäisi minut tieltään ja paineli sisälle kertomaan vanhemmille että olen ihan vitun porsas ja siinä selvisikin, että sisko oli minulle vihainen, koska olin kuulemma irvistänyt hänelle pyöriä lukitessamme.
-En suostunut tappamaan kärpästä, joka häiritsi siskon unta, vaan käskin itse tappamaan. Seuraavan puolen tunnin aikana hän selosti kaikki vikani, joita keksi, haukkui siis aivan lyttyyn minun ulkonäön, luonteen, pukeutumistyylini, kiinnostuksenkohteet ja, kun en sanonut juuri mitään vastaan, hän suuttui vain vielä enemmän, koska olen nössö lapamato, joka ei osaa puolustautua, ihan uskomatonta, että 16-vuotias on tommonen saatanan nahjus.
Nykyään sisko on rauhallisempi, eikä enää päästä suustaan kaikkea mitä ajattelee, but the damage has been done; kyllä ainakin minä ja nyt teini-ikäinen veli ollaan hänen seurassaan aina aivan varpaillamme ja mielin kielin, vaikka hän yrittää kunnioittaa meitä ja olla mukava, eikä ole enää vuosiin kilahdellutkaan.