Hauskimmat ja ärsyttävimmät kokemukset tilanteista, joissa joku suuttuu tai pahoittaa mielensä aivan olemattomista asioista!

Taustatietoa: Olin exäni kanssa samalla luokalla ja meillä oli aiemmin samalla viikolla ollut yksi koe, minä sain kokeesta täydet pisteet ja ex ysin.

Pari päivää myöhemmin exän äiti haki meidät koulusta ja kysyi autossa, että miten meni X koe, oletteko jo saaneet koepaperit takaisin? Ex totesi siihen, että *Irma* sai kympin ja mä sain ysin. Tästäkös exän äiti hermostui ja alkoi raivoamaan, että EN MÄ KYSYNYT MITÄ IRMA SAI, MÄ EN VÄLITÄ PASKAAKAAN VAIKKA IRMA SAISI STIPENDIN!!!!

Olin vähän huuli pyöreenä, että mitä ihmettä? Exän äiti oli aina ollut todella mukava mulle. :D Äiti ei puhunut mitään koko loppumatkan.

Meillä on töissä eläkeikää lähestyvä nainen, joka pukeutuu tyylikkäästi ja kalliisti, laatu näkyy jokaisessa vaatekappaleessa. Ja se on siis normitilanne, johon en ole enää vuosikausiin kiinnittänyt mitään huomiota. Eräänä päivänä taas hänellä oli tosi kaunis mustavalkoinen kokonaisuus, joka todella miellytti minun silmääni. Kerroin hänelle kuinka kaunis asu hänellä on, johon daami: "Ai jaha, olet siis sitä mieltä, että normaalisti pukeudun huonosti?" Sanoin hänelle hymyillen, että en todellakaan tarkoittanut sitä, poistuin takavasemmalle ja mietin itsekseni että haista ämmä paska.

Joskus teininä oltiin kaverini kanssa Anttilassa tms ostamassa hiusväriä ja punnitsin siinä kahden eri ruskean sävyn välillä ja kysäisin sitten kaveriltani, että kumpi näistä on sun mielestä parempi sävy? Kaveri alkoi äyskimään, että vitustako mä voin päättää minkälaisen tukan sä värjäät! En mä voi tollasta päätöstä sun puolesta tehä! Miks vitussa sä ees kehtaat kysyy tollasta!

Hmm, mitä?

Tulin 22 -vuotiaana raskaaksi ja kaverini katkaisi välit, koska kuulemma vihaa lapsia. Sain myöhemmin keskenmenon, joka oli mulle kova paikka, koska vauva oli kuitenkin toivottu. Sama kaveri kuuli tästä myöhemmin ja otti yhteyttä ja totesi, että hyvä kun nyt voidaan olla taas kavereita. Loukkaantui verisesti, kun käskin painua vittuun.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen kaverini loukkaantui, koska en kertonut hänelle tapaamani miehen sukunimeä. Tiesin, että hän olisi siltä seisomalta mennyt etsimään netistä tietoja miehestä, mikä oli hänen tapansa. Minusta miehellä oli oikeus yksityisyyteensä. Lisäksi hän pahoitti mielensä, etten yksityiskohtaisesti kuvaillut hänelle tapailujeni yksityiskohtia tai esim. kertonut, olenko harrastanut peppuseksiä, koska juttelen toisen ystävän kanssa intiimiasioistakin. Hän ikään kuin halusi elää minun kauttani. Matki myös monessa asiassa minua. Olemme lähempänä neljääkymppiä... Otin etäisyyttä, koska hän ei kunnioittanut rajojani.

Minulla oli samalainen kaveri. Kyseli yksityiskohtia seksielämästäni mm. minkälainen penis poikaystävälläni on, minkälaista seksiä harrastamme ja missä asennoissa. Suuttui tämäkin, kun en suostunut näistä asioista puhumaan ja haukkui minut estyneeksi ämmäksi.

Voin kyllä myöntää olevani sen verran estynyt ämmä, että mielestäni seksistä puhuminen on yleisellä tasolla ihan ok, mutta yksityiskohdat ei kuulu kellekään ulkopuoliselle.

No tää oli lähinnä hauskemman puoleinen, mut tänää ajettii kahen auton perässä eikä meijän perässä ollu enää ketää. Tultii liikenneympyrästä ja siinä oli just suojatie. Mummo puudelinsa kanssa ois just halunnu ylittää suojatien ennen meitä ja huitoi vihaisesti käsillään, mutta ei annettu tietä, koska meidän takana ei tullu ketää ja mummo pääs sekunnin murto-osassa ylittämään tien kun oltiin menty ohi.

En vaan tajuu, miten jollain voi olla niin vitun kiire, ettei voi oottaa, että kolmen auton letkasta vikakin menee ja sitten ylittää tien? Ok en tiiä jos toi mummo oli joku paikallinen Kellokosken Prinsessa, jolla vähän viiraa mut sanonpahan vaa. Kauemmin se ois joutuu varmaa odottaa, jos oltais pysähdytty, ku eka pitää hiljentää ja pysähtyä. Kaikenlisäks vaa koituu enemmän päästöjä ja kaikkee tollasista turhista pysähdyksistä :D Ymmärrän silloin, että annetaan tietä, jos on pitkä jono.

Mieheni suutahti taannoin kun kuulemma heilutelin persettäni ostarilla nahkahousuissa. Suuttui siitä kun mulle tulee aika paljon uusia vaatteita postista mutta sille ei.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suutahti taannoin kun kuulemma heilutelin persettäni ostarilla nahkahousuissa. Suuttui siitä kun mulle tulee aika paljon uusia vaatteita postista mutta sille ei.

Voi ihana:)

Tutustuin pari vuotta sitten ihmiseen, josta on tullut ystävä. Joitain kertoja olen tavannut hänen varsin erikoisen toisen ystävänsä, joka on nyt loukkaantunut siitä, että ystäväni on kehdannut ystävystyä kanssani. Kyselee, että onko ystävälläni nuyt uusi "bestis". Ihan kuin ala-asteella paitsi että ikää alkaa olla kohta 50. 😅

En ole ulkonäöllisesti kovin viehättävä ja tiedän tämän itsekin, olen oppinut elämään asian kanssa. Löytyy leveät hartiat, mahaa, laatikkomainen pää ja hiukset ovat ihan ohutta samettista nukkaa, eivät kasvaneet takaisin sairauteni hoitojen jälkeen.

No, lisäksi omistan numero 43 jalat. Olin entisen ystäväni kanssa shoppailemassa, tuolloin kolmikymppisiä. Satuin yllätyksekseni löytämään mieleiset kengät omassa koossani. Ex-ystävä katsoi minua päästä varpaisiin ja kysyi "Mä joskus ihmettelen miksi sä edes käytät kenkiä?"

öööööööh....?

Vierailija kirjoitti:

En ole ulkonäöllisesti kovin viehättävä ja tiedän tämän itsekin, olen oppinut elämään asian kanssa. Löytyy leveät hartiat, mahaa, laatikkomainen pää ja hiukset ovat ihan ohutta samettista nukkaa, eivät kasvaneet takaisin sairauteni hoitojen jälkeen.

No, lisäksi omistan numero 43 jalat. Olin entisen ystäväni kanssa shoppailemassa, tuolloin kolmikymppisiä. Satuin yllätyksekseni löytämään mieleiset kengät omassa koossani. Ex-ystävä katsoi minua päästä varpaisiin ja kysyi "Mä joskus ihmettelen miksi sä edes käytät kenkiä?"

öööööööh....?

Tuolta välistä pätkäisi tekstiä pois. Tämän jälkeen siis suuttui minulle ja katkaisi välit. Siis siksi, että löysin mieleiseni kengät.

Tämä mielensäpahoittaminen kuuluisi ehkä paremmin siihen pahimmat mustasukkaisuustarinat -ketjuun, mutta en  nyt jaksa alkaa kaivaa sitä esiin.

Joka tapauksessa, olin tapaillut parin viikon ajan miestä, joka heti ensimmäisillä tapaamisilla osoitti melkoisia mustasukkaisuuden merkkejä, ja olin varma että tästä tapailusta ei kyllä tule mitään. Mies oli käymässä luonani, ja minulla oli pyykkikone päällä kylpyhuoneessa. Pyykkikoneeni on ikivanha romu, joka pitää todella kummallisia ääniä; se kihisee, kähisee, suhisee ja mölyää ihan ihmeellisiä äänteitä. Juuri ennen linkousta se pyörittää pyykkejä ympäri muutaman kierroksen, ja kuiskaa sellaisella käheällä ja rytmikkäällä äänellä että lauri lauri lauri lauri jne. Tämän vuoksi pyykkikonetta kutsutaan Lauriksi.

Kun mies kuuli pyykkikoneen lauri -äänet, hän muuttui oudon näköiseksi, ja alkoi tenttaamaan, että kuka se Lauri on, josta pyykkikone huutaa. Hän ei kuulemma kestä olla samassa asunnossa, jossa pyykkikonekin muistuttaa kaikista muista miehistäni, ja lähti ovet paukkuen kävelemään. Yllättäen ei enää tavattu tämän jälkeen :D

Mun entinen paras kaveri oli omasta mielestään lihonut synnytyksen jälkeen. Touhotti kovasti, kuinka pitää saada kilot pois. Sanoin hänelle, että mielestäni hän ei ole lihonut yhtään. Niitä paria kiloa en siis hänessä huomannut. Hän suuttui siitä verisesti. Kysyi, että näyttääkö hän oikeasti aina niin läskiltä. Mökötti koko loppuillan. Ei tosiaan olla sen jälkeen enää pidetty vuosiin yhteyttä. Painan itse huomattavasti enemmän kuin hän itse "lihavimmillaankin". Hassua, etteivät jotkut ihmiset yhtään voi kestää mitään tällaisia kommentteja.

Olemme olleet kaverini kanssa hyviä ystäviä kouluajoista asti. Hän sai lapsen ensin ja minä pari vuotta myöhemmin. Kuullessaan raskaudestani tarjoutui tuomaan lapsensa vaatteita, mutta kieltäydyin, koska makumme on täysin erilainen, hänellä oli poika ja meillä ultrassa lupailtiin tyttö ja halusin ostaa ensimmäiselle itse juuri makuni mukaisia vaatteita (hänellä pastelliunelmia ja itse pidän selkeistä pääväreistä). Toi kuitenkin vaatesäkin ja tuossa tilanteessa kysyin, voinko laittaa Venäjänkeräykseen, jos en käytä. Lupa tuli ja vein tavarat sinne.

Muutimme molemmat paikkakuntaa ja vierailimme toistemme luona ja koskaan ei vaatteista puhuttu. Kunnes neljän vuoden päästä kaverilta tulee viesti, että on raskaana ja tarvitsee vaatteet. Laitoin viestiä, että ovat siellä Venäjällä, jonne sovittiin, että voin laittaa. Kaveri ei vastannut mitään. Puolen vuoden päästä laitoin, että olen itse nyt raskaana, mutta en saanut siihenkään mitään vastausta. Olimme asuneet jo eri paikkakunnilla, joten välimme olivat etääntyneet, emmekä olleet kauheasti olleet tekemisisssä, joten en sen enempää vastaamattomuutta miettinyt.

Kun lapsi syntyi, laitoin tekstaria syntymästä. Viikko siitä tuli kaveriltani viesti, että nyt tietää, miksi en lähettänyt hänen vaatteitaan takaisin. Ja mukana seurasi 500 euron lasku 50-68 cm vaatteista! Lisänä oli uhkaus asianajajasta.

Nope, emme ole enää ystäviä!

Eräs henkilö suuttui, kiroili ja raivosi, kun huomasi minun laittaneen käytetyn tulitikun takaisin tulitikkuaskiin. Varsinainen raivokohtaus aiheutui, kun en suostunut pyytämään kyseistä virhettä anteeksi hänen niin vaadittuaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkusiskoni oli uhmaiässä ja kiukkusi sukulaisvierailulla, tätini erehtyi sanomaan jotain, että ei ole kasvatettu lasta kunnolla. Äitini tästä loukkaantui niin, ettei ikinä enää edes joulukorttia hänelle lähettänyt, saati halunnut häntä tavata. Harmitti, kun se täti oli oikeasti mukava ja lämmin ihminen ja itsekin tavallaan sitten tuon naurettavan vihanpidon takia hänet menetin.

No tätisi olisi pitänyt pitää mölyt mahassaan. Itse en ainakaan viitsisi pitää yhteyttä tuollaisen jälkeen. Kertomasi mukaan kuitenkin oli kyse uhmaikäisestä lapset, joten uhma onnaivan normaalia. Kuka nyt haluaa vierailla, jos tulee arvostelluksi uhmaikäisen raivarista.

Totta tuokin, vaikka kyllä ne siskon raivarit olivat aika kamalia, mutta loppuivat sitten aikanaan kuin seinään, ja ihana nuori hänestä on kasvanut. Minusta tuo elinikäinen vihanpito oli kuitenkin jonkinmoista  liioittelua ja arvelen, että eivät edes koskaan keskustelleet, mistä se oikein johtui ja jos vaikka olisi anteeksipyynnöllä selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Tämä mielensäpahoittaminen kuuluisi ehkä paremmin siihen pahimmat mustasukkaisuustarinat -ketjuun, mutta en  nyt jaksa alkaa kaivaa sitä esiin.

Joka tapauksessa, olin tapaillut parin viikon ajan miestä, joka heti ensimmäisillä tapaamisilla osoitti melkoisia mustasukkaisuuden merkkejä, ja olin varma että tästä tapailusta ei kyllä tule mitään. Mies oli käymässä luonani, ja minulla oli pyykkikone päällä kylpyhuoneessa. Pyykkikoneeni on ikivanha romu, joka pitää todella kummallisia ääniä; se kihisee, kähisee, suhisee ja mölyää ihan ihmeellisiä äänteitä. Juuri ennen linkousta se pyörittää pyykkejä ympäri muutaman kierroksen, ja kuiskaa sellaisella käheällä ja rytmikkäällä äänellä että lauri lauri lauri lauri jne. Tämän vuoksi pyykkikonetta kutsutaan Lauriksi.

Kun mies kuuli pyykkikoneen lauri -äänet, hän muuttui oudon näköiseksi, ja alkoi tenttaamaan, että kuka se Lauri on, josta pyykkikone huutaa. Hän ei kuulemma kestä olla samassa asunnossa, jossa pyykkikonekin muistuttaa kaikista muista miehistäni, ja lähti ovet paukkuen kävelemään. Yllättäen ei enää tavattu tämän jälkeen :D

Tämä oli kyllä huippu näistä absurdeista tilanteista! "Ihan oikeutetusti loukkaannun, koska tapaamani naisen kodinkoneen ääntely muistuttaa satunnaista miehen etunimeä." :'D 

Kyllä väistit luodin paremman kerran siinä, että yhteydenpito tuohon tyyppiin katkesi tuohon.

Jokunennn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokuneennn kirjoitti:

No tää oli lähinnä hauskemman puoleinen, mut tänää ajettii kahen auton perässä eikä meijän perässä ollu enää ketää. Tultii liikenneympyrästä ja siinä oli just suojatie. Mummo puudelinsa kanssa ois just halunnu ylittää suojatien ennen meitä ja huitoi vihaisesti käsillään, mutta ei annettu tietä, koska meidän takana ei tullu ketää ja mummo pääs sekunnin murto-osassa ylittämään tien kun oltiin menty ohi.

En vaan tajuu, miten jollain voi olla niin vitun kiire, ettei voi oottaa, että kolmen auton letkasta vikakin menee ja sitten ylittää tien? Ok en tiiä jos toi mummo oli joku paikallinen Kellokosken Prinsessa, jolla vähän viiraa mut sanonpahan vaa. Kauemmin se ois joutuu varmaa odottaa, jos oltais pysähdytty, ku eka pitää hiljentää ja pysähtyä. Kaikenlisäks vaa koituu enemmän päästöjä ja kaikkee tollasista turhista pysähdyksistä :D Ymmärrän silloin, että annetaan tietä, jos on pitkä jono.

Miten sä sait ajokortin käymättä autokoulua ja opettelematta liikennesääntöjä?

Olin ensinnäkin kyydissä, mutta kyllä mulla ajokorttikin on. En myöskään puhu säännöistä vaan siitä, _mikä on järkevää kaikkien kannalta_. Etkö ymmärtänyt tekstiäni vai mistä kiikastaa? Jalankulkijan yli päästäminen on järkevää, jos autoja on paljon, mutta muuten siitä on vain kaikille enemmän haittaa. Jos yksittäinen auto joutuu pysähtymään, kun jalankulkija olisi voinut odottaa sekunnin kauemmin, niin ketä siinä voittaa? Ei ketään. Siinä ajassa, kun kuski hiljentelee ja jalankulkija odottaa sekunnin pari kunnes uskaltaa yltitää tien olisi auto jo ajanut ohi ja jalankulkija lähtenyt liikkeelle. Kaikenlisäksi pysähtely lisää päästöjä ja tuo vaivaa myös auton kuljettajalle.

Liikennesäännöt on laadittu juuri siksi, että ei toimita omien oletusten varassa vaan jokainen toimii sääntöjen mukaan ja voi luottaa siihen että muutkin tekevät niin.

Mulla oli lukiossa yksi kaveri, joka oli todella hankala tyyppi. Välillä ihan hauskaa seuraa, mutta saattoi hermostua milloin mistäkin naurettavasta asiasta (tämä oli myös yksi syy siihen, miksi kyseinen ihminen oli mielessäni korkeintaan kaverini, ei mikään läheinen ystävä). Huvittavin hänen suutahduksistaan oli tämä: kerran vuodenvaihteessa häneltä tuli tekstiviesti, jossa hän toivotti hyvää uutta vuotta ja pyysi anteeksi "pitkävihaisuuttaan". Olin hämmästynyt ja kysyin että mitä ihmeen pitkävihaisuutta, johon hän vastasi olleensa minulle monta kuukautta loukkaantunut siitä, että olin käynyt joskus ruokalassa istumaan yksinäni johonkin pöytään sen sijaan että olisin mennyt istumaan hänen ja hänen kaveriporukkansa kanssa samaan pöytään :D Olin mennyt yksinäni istumaan koska olin viettänyt joskus aiemmin ruokailuja siinä kaverini (itselleni tuntemattomassa) kaveriporukassa, ja ollut vaivaantunut, koska kaikki muut olivat puhuneet keskenään omia insidejuttujaan enkä ollut oikein tiennyt miten osallistua keskusteluihin -> olin ajatellut sitten jonkun ruokailun aikana, että voin istua hyvin omassa rauhassani, koska viihdyin itse paremmin niin ja tuumasin että kaverinikin saa joka tapauksessa seuraa ruokailuun siitä omasta kaveriporukastaan ilman muakin. Mutta ilmeisesti tämä oli sitten ollut tälle kaverilleni kamala loukkaus, josta oli pitänyt vihoitella monta KUUKAUTTA edes mainitsematta mulle asiasta mitään :D

Kun aloin kaivella muistiani tuon kaverin lähettämän viestin jälkeen, niin sitten muistinkin pari tilannetta, joissa tämä kaverini oli ollut minua kohtaan jotenkin nihkeä (esim. sanonut jonkun keskustelun aikana minulle päin naamaa, ettei hänellä ole ketään "oikeita kavereita", mitä olin kyllä ihmetellyt, mutta ignoorannut, koska tämä kaverini oikutteli ja kiukutteli milloin mistäkin ja olin ajatellut että hänellä on varmaan taas huono päivä). En ollut kuitenkaan ymmärtänyt näistä hienoista vihjeistä, että olisi kai pitänyt tajuta pahoitella syvästi sitä miten olen häntä loukannut syömällä ruokalassa eri pöydässä kuin hän :D Ironista kyllä tämä kaverini oli aina mua kohtaan itse todella moukkamainen - esim. huoli mut yleensä seurakseen lähinnä silloin jos kaikki paremmat kaverit olivat muualla, ei ollut ikinä kiinnostunut mun jutuistani vaan halusi viettää aina kaiken aikansa kanssani vain puhuen omista asioistaan, saattoi välillä vain päättää ettei seurani kiinnosta yhtään muutamaan kuukauteen ja sitten olettaa että voi taas ängetä pitkän ajan kuluttua elämääni vaatimaan jakamatonta huomiotani jne. Jouduin lopulta sanomaan hänelle että en kyllä saa tästä kaverisuhteesta mitään irti ja että olisi mielestäni parempi vain antaa olla, ja hän suuttui tästäkin ja syytti mua omien ongelmieni purkamisesta viattoman niskaan. Pääsin kuitenkin hänestä tällä eroon, joten hyvä niin. Vielä monta vuotta välien katkeamisen jälkeenkin hän viittasi tähän välirikkoomme katkerasti jossain FB-kommentissaan meikäläistä syytellen (ei maininnut nimiä, mutta konteksista kävi ilmi että hän puhui musta) :D 

Tein riisipuuroa syksyllä, kun kaveri lapsineen oli kylässä. Eivät edes olleet jäämässä syömään, mutta kuitenkin kaveri jouluihmisenä pahoitti mielensä. Kas, kun riisipuuro kuuluu VAIN jouluun ja sen syöminen/näkeminen/haistaminen muulloin pilaa joulun tunnelman :D