Työilmoitus henkilökohtaiseksi avustajaksi "En mitenkään voi haastatella kaikkia hakijoita

Mitä se on se kemia teidän mielestä? Esimerkiksi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se on se kemia teidän mielestä? Esimerkiksi?

Avustettava räksyttää ja komentaa, avustaja alistuu kohtaloonsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen avustaja useamman vuoden. Olen siis nyt kuntoutunut niin että pärjäilen omatoimisesti. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja täälläkin hakemuksia tuli kymmeniä per hakukerta. Poimin niistä yleensä noin kuusi jotka haastattelin tiettynö päivänä. Itse hain avustajaa aina erään järjestön kautta eli he laittoivat ilmoitukseni molliin ja toimittivat minulle hakemukset. Turvallisuussyistä heidän edustaja oli haastatteluissa aina mukana. Tämä jo rajoitti haastateltavien määrää. Oli toivottavaa että haastattelut saataisiin tehtyä yhden päivän aikana. En minäkään sairauden takia kovin montaa tuntia putkeen jaksanut.

Minä en tarvinnut sairaanhoidollista apua, en nostoa, peseytymistä jne. Avuntarpeeni oli arjenaskareet: siivous, ruoanlaitto, isompien tavaroiden kantaminen/ojentaminen sekä avustaminen kodin ulkopuolella (liikuin ulkona pyörätuolilla vaikka kotona selvisin kävellen). Voin sanoa että kyllä se suursiivouskin kuuluu avustajan tehtäviin. Itse en nyt niin sellaisista perusta, ei koko kämppää tarvitse puunata lattiasta kattoon ainkaan joka vuosi. Mutta tekeehän terveetkin suursiivouksia ja avustajan työ on auttaa niisdä asioissa joita vammainen tekisi itse jos voisi. Haastattelussa viimeistään kannattaa mainita jos on jotain erityistä mitä ei halua tehdä ja pyytää tarkat kuvaukset työtehtävistä.

Kaksi työsuhde kesti 2 vuotta kumpainenkin. Sitten pari muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Harva tekee tätä ihan päätyökseen, minulle ei ainakaan sellaista osunut. Yksi lähti opiskekemaan, loput oman alansa töihin. Yhden kanssa lopetettiin yhteisymmärryksessä kun hän ei tätä työtä jaksanutkaan koska työaika ei ollut hirveän säännöllinen. Siinä kävi hyvä tuuri ettei mitään isoja ongelmia tullut puolin tai toisin. Tosin jotain ongelmas oli kun avustaja ei esim kyennyt huomioimaan salassapitovelvollisuuttaan ja puhui asioitani eteenpäin.

Joskus hyväkin hakemus, sellainen josta jo heti lukiessa tuli vahva olo että tämä voi olla se oikea, paljastikin takaansa hakijan jota ei voinut harkitakaan. Haadtattelussakin saattoi tulla ilmi ettei hakija oikeasti edes halunnut työtä tai kuvitteli sen olevan ihan jotain muuta. Tällöinkin voi joutua laittamaan ilmoituksen piankin uudelleen.

Minua aina inhottaa kun vammaisia täällä niin paljon haukutaan. Toki on olemassa ikiäviä työnantajia, hankalia ihmisiä myls vammaisissa, niinkuin on terveissäkin. Mutta myös meitä asiallisia ja kivoja tyyppejä jitka avustajiaan arvostaa. Kyllä haastattelutilanne ja viimeistään koeaika usein kertoo millaisesta työympäristöstä ja avustettavasta on kyse. Etukäteen kannattaa varmistaa kaikki mikä huolettaa ja kirjata sopimukseen ylös niin ei tule puolin ja toisin ongelmia odotusten suhteen.

Ja se kemia, se on tosi tärkeää tässä työssä. Siksi haastattelussa kannattaa olla ihan juuri oma itsensä, ei esittää mitään. Moni ei ehkä ymmärrä miten vaikea tilanne on avustettavalle kun toinen ensin ihan vieras ihminen täytyy päästää todella lähelle yksityisyyden rajan toiselle puolen. Ja aina uudestaan kun edellinen työsuhde päättyy.

Ja mä taas voin sanoa, että suursiivous ei todellakaan kuulu avustajan tehtäviin.

Millä perusteella ei kuulu? Millä asiantuntemuksella tuon sanot? Avustamisen on tarkoitus mahdollistaa normaali elämä, eikä todellakaan kyse ole vain syömisessä ja juomisessa avustamisesta.

Tottakai normaali siivoaminen, esim imurointi, kuuluu avustajalle (olettaen, että avustajalla ei ole puolisoa), mutta suursiivoukset ikkunanpesuineen ei kuulu avustajalle. Avustaja ei ole mikään kotitonttu, joka tekee kaikki työt, mitä avustettava keksii vaatia. Ja joo, olen ollut avustajana enkä ole suostunut kaikkeen, mitä avustettava on vaatinut.

Kuka ne ikkunat pesee? Avustettava itse vai?

Siivousfirmat niinkuin ne tekevät muillekin jotka eivät syystä tai toisesta itse pese ikkunoitaan.

Jossakin pesevät siivousfirmat ja jossakin ei. Luuletteko, että kaikilla avustettavilla on siivousfirma käytössään? Ja mitä sillä on väliä, jos joutuukin pesemään ikkunoita?Itse olen lähihoitaja ja olen kahdessa lähihoitajien työpaikassa isoissa firmoissa jo pessyt ikkunoita - so what?

Käytössä? Kuule on kaikilla käytössä kun maksaa firman määrittämän taksan! Miksi vammaisten pitäisi aina saada kaikki ilmaiseksi??

Kuule on ihan eri asia olla vammainen joka ei pysty kuin toimintakykyinen joka ei viitsi/halua/jaksa/ehdi.

Kyllä osa teistä on älyttömiä ihmisiä. Sitten kehtaatte syyttää vammaisia siirä ettette itse sovellu työhön.

Kukaan ei käske hakeutumaan työhön jonka työtehtäviä ette halua tehdä! Jos työkkäri pakottaa niin hoidatte viimeistään haastattelussa asian niin ettette tule valituksi. Kyllä heitäkin on jotka tätä työtä ilolla tekevät ja suhtautuvat vammaisiin ihmisinä.

Ette te voi mihinkään muuhunkaan työhön mennä sanelemaan mitä suostutte tekemään ja mitä ette. Ei se mene niin että työnantajan tulee muuttaa työ sellaiseksi että teitä huvittaa ottaa työ vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen avustaja useamman vuoden. Olen siis nyt kuntoutunut niin että pärjäilen omatoimisesti. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja täälläkin hakemuksia tuli kymmeniä per hakukerta. Poimin niistä yleensä noin kuusi jotka haastattelin tiettynö päivänä. Itse hain avustajaa aina erään järjestön kautta eli he laittoivat ilmoitukseni molliin ja toimittivat minulle hakemukset. Turvallisuussyistä heidän edustaja oli haastatteluissa aina mukana. Tämä jo rajoitti haastateltavien määrää. Oli toivottavaa että haastattelut saataisiin tehtyä yhden päivän aikana. En minäkään sairauden takia kovin montaa tuntia putkeen jaksanut.

Minä en tarvinnut sairaanhoidollista apua, en nostoa, peseytymistä jne. Avuntarpeeni oli arjenaskareet: siivous, ruoanlaitto, isompien tavaroiden kantaminen/ojentaminen sekä avustaminen kodin ulkopuolella (liikuin ulkona pyörätuolilla vaikka kotona selvisin kävellen). Voin sanoa että kyllä se suursiivouskin kuuluu avustajan tehtäviin. Itse en nyt niin sellaisista perusta, ei koko kämppää tarvitse puunata lattiasta kattoon ainkaan joka vuosi. Mutta tekeehän terveetkin suursiivouksia ja avustajan työ on auttaa niisdä asioissa joita vammainen tekisi itse jos voisi. Haastattelussa viimeistään kannattaa mainita jos on jotain erityistä mitä ei halua tehdä ja pyytää tarkat kuvaukset työtehtävistä.

Kaksi työsuhde kesti 2 vuotta kumpainenkin. Sitten pari muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Harva tekee tätä ihan päätyökseen, minulle ei ainakaan sellaista osunut. Yksi lähti opiskekemaan, loput oman alansa töihin. Yhden kanssa lopetettiin yhteisymmärryksessä kun hän ei tätä työtä jaksanutkaan koska työaika ei ollut hirveän säännöllinen. Siinä kävi hyvä tuuri ettei mitään isoja ongelmia tullut puolin tai toisin. Tosin jotain ongelmas oli kun avustaja ei esim kyennyt huomioimaan salassapitovelvollisuuttaan ja puhui asioitani eteenpäin.

Joskus hyväkin hakemus, sellainen josta jo heti lukiessa tuli vahva olo että tämä voi olla se oikea, paljastikin takaansa hakijan jota ei voinut harkitakaan. Haadtattelussakin saattoi tulla ilmi ettei hakija oikeasti edes halunnut työtä tai kuvitteli sen olevan ihan jotain muuta. Tällöinkin voi joutua laittamaan ilmoituksen piankin uudelleen.

Minua aina inhottaa kun vammaisia täällä niin paljon haukutaan. Toki on olemassa ikiäviä työnantajia, hankalia ihmisiä myls vammaisissa, niinkuin on terveissäkin. Mutta myös meitä asiallisia ja kivoja tyyppejä jitka avustajiaan arvostaa. Kyllä haastattelutilanne ja viimeistään koeaika usein kertoo millaisesta työympäristöstä ja avustettavasta on kyse. Etukäteen kannattaa varmistaa kaikki mikä huolettaa ja kirjata sopimukseen ylös niin ei tule puolin ja toisin ongelmia odotusten suhteen.

Ja se kemia, se on tosi tärkeää tässä työssä. Siksi haastattelussa kannattaa olla ihan juuri oma itsensä, ei esittää mitään. Moni ei ehkä ymmärrä miten vaikea tilanne on avustettavalle kun toinen ensin ihan vieras ihminen täytyy päästää todella lähelle yksityisyyden rajan toiselle puolen. Ja aina uudestaan kun edellinen työsuhde päättyy.

Ja mä taas voin sanoa, että suursiivous ei todellakaan kuulu avustajan tehtäviin.

Millä perusteella ei kuulu? Millä asiantuntemuksella tuon sanot? Avustamisen on tarkoitus mahdollistaa normaali elämä, eikä todellakaan kyse ole vain syömisessä ja juomisessa avustamisesta.

Tottakai normaali siivoaminen, esim imurointi, kuuluu avustajalle (olettaen, että avustajalla ei ole puolisoa), mutta suursiivoukset ikkunanpesuineen ei kuulu avustajalle. Avustaja ei ole mikään kotitonttu, joka tekee kaikki työt, mitä avustettava keksii vaatia. Ja joo, olen ollut avustajana enkä ole suostunut kaikkeen, mitä avustettava on vaatinut.

Kuka ne ikkunat pesee? Avustettava itse vai?

Siivousfirmat niinkuin ne tekevät muillekin jotka eivät syystä tai toisesta itse pese ikkunoitaan.

Jossakin pesevät siivousfirmat ja jossakin ei. Luuletteko, että kaikilla avustettavilla on siivousfirma käytössään? Ja mitä sillä on väliä, jos joutuukin pesemään ikkunoita?Itse olen lähihoitaja ja olen kahdessa lähihoitajien työpaikassa isoissa firmoissa jo pessyt ikkunoita - so what?

Käytössä? Kuule on kaikilla käytössä kun maksaa firman määrittämän taksan! Miksi vammaisten pitäisi aina saada kaikki ilmaiseksi??

Ai vammaiset saavat kaiken ilmaiseksi!?

Juu ihan ilmaiseksi ovat saaneet sen kamalan sairauden/vammankin samalla kun sinä raukka joudut kärvistelemään ilman. Menkää itseenne! Jokainen vammainen vaihtaisi silmääkään räpäyttämättä saamansa etuudet ja avun( jotka eivät päätä huimaa kuin korkeintaan silloin jos on saanut tuntuvat vakuutuskorvaukset) terveyteen tai edes sellaiseen toimintakykyyn että selviäisi joten kuten itsenäisesti.

Olisi ihan kiva tietää mitä tämä mukamas saatu kaikki ilmainen on. Kyllä joitain asioita vammaiset saavat ilmaiseksi, niin laki määrää koska vammaisillakin on oikeudet ja ihmisarvo siinä missä teilläkin. Mutta eivät heidän saamansa edut ole millään tavalla verrattavissa siihen että terve saisi samat asiat. Ei ne ole vain kivoja ilmaisia bonuksia sen päälle että voi jo muutenkin tehdä ja toimia, mennä ja tulla niin kuin haluaa. Monen vammaisen elämä on hyvin rajattua, tuskallista ja yksitoikkoista vaikka olisi onnistunut saamaan kaiken sen mikä periaatteessa pitäisi saada, mutta mikä ei yleensä toteudu.

Eihän täällä muitakaan etuuksia jaella niille joilla niihin ei laissa määrättyä oikeutta ole.

Kannattaa muistaa että ihan kuka teistä tahansa saattaa vammautua vaikka huomenna. No useinhan se on niin että heistä, jotka vammaisista valittavat ja ovat heiltä ihmisarvoista elämää pois viemässä, ovat itse niitä pahimpia kyykyttäjiä ja vaatijoita jos sattuvatkin vammautumaan itse.

Ap:n kysymystä ei voi kuin ihmetellä! Kuvitteletko tosissasi että muuallakin pääset aina haastatteluun? Onko k-kauppias narsisti jos ei kutsu kaikkia hakijoita haastateltavaksi?

Onko k-kauppias epäilyttävä ja selkeästi vaikea tapaus jos laittaa työpaikkailmoituksen nettiin uudestaan kun sopivaa työntekijää ei ole löytynyt? Onko k-kauppias hankala orjatyön teettäjä jos kertoo työnkuvaan kuuluvan siivousta? Onko k-kauppiaan kysyttävä hakijoilta että mitä he haluavat työssä tehdä ja mitä eivät ja mihin tehtäviin tulee palkata joku extra paikkaamaan sitä mitä he eivät halua tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se on se kemia teidän mielestä? Esimerkiksi?

Mietipä asiaa vaikka sen kautta minkälaisen ihmisen itse ottaisit kotiisi joka päivä moneksi tunniksi? Minkälaisen ihmisen kanssa viettäisit hyvinkin läheisesti ison osan ajastasi ja jakaisit jopa intiimeimmät asiasi? Ottaisitko siihen Aina Inkeri Ankeisen vai jonkun sellaisen kenen kanssa viihdyt ja tunnet olosi hyväksi, kenen kanssa sinulla on ehkä jotain yhteistäkin? Eri ihmisille kemia on eri juttuja. Ihan kuten kumppanin valinnassakin.

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, oikeastiko on niin kova tunkua henkilökohtaiseksi avustajaksi ettei avustettava pysty haastattelemaan (=soittamaan) kaikille hakijoille?

Eikä siis ole tarkoitus haukkua ketään, enkä ole päivääkään tehnyt noita hommia, pisti vaan tuo ilmoitus silmään. Olen siis ollut siinä luulossa, että kyseiseen työhön on pikemminkin vaikea löytää tekijöitä, siksi itsekin niitä ilmoituksia katselin vaikka hoitoalan koulutusta ei olekaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tuli mieleen, että monessa ilmoituksessa vaaditaan, että avustajalla tulisi olla oma auto, jolla kuljettaa avustettavaa. Voiko sellaista edes vaatia, ja jos voi, korvataanko siitä erikseen?

Mäkin oon tätä miettinyt, että kuka korvaa tämän taksipalvelun?

Siis eiks heillä ole ilmaiset taksiliput per kk myönnetty kyytejä varten?

18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa joukkoliikenteen taksan mukaisella omavastuulla. Sitten erikseen voi olla työ- tai opiskelumatkoja. Nämä 18 matkaa ovat vapaa-ajanmatkoja. En osaa sanoa, miten käytännöt vaihtelevat kunnittain opiskelu- ja työmatkojen osalta, mutta 18 vapaa-ajanmatkaa on lain sanelema asia.

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, oikeastiko on niin kova tunkua henkilökohtaiseksi avustajaksi ettei avustettava pysty haastattelemaan (=soittamaan) kaikille hakijoille?

Eikä siis ole tarkoitus haukkua ketään, enkä ole päivääkään tehnyt noita hommia, pisti vaan tuo ilmoitus silmään. Olen siis ollut siinä luulossa, että kyseiseen työhön on pikemminkin vaikea löytää tekijöitä, siksi itsekin niitä ilmoituksia katselin vaikka hoitoalan koulutusta ei olekaan.

Ap

Eiköhän tuo riipu aika lailla asuinpaikasta. Ainakin Helsingissä ja Tampereella tulijoita riittää, mutta silti sen sopivan löytäminen voi olla joskus hankalaa. Sekin riippuu siitä, minkälainen henkilö hakee ja mitä hakee.

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, oikeastiko on niin kova tunkua henkilökohtaiseksi avustajaksi ettei avustettava pysty haastattelemaan (=soittamaan) kaikille hakijoille?

Eikä siis ole tarkoitus haukkua ketään, enkä ole päivääkään tehnyt noita hommia, pisti vaan tuo ilmoitus silmään. Olen siis ollut siinä luulossa, että kyseiseen työhön on pikemminkin vaikea löytää tekijöitä, siksi itsekin niitä ilmoituksia katselin vaikka hoitoalan koulutusta ei olekaan.

Ap

Ylläripylläri, nykyään lähes kaikkiin työpaikkoihin tulee paljon hakemuksia. Töitä ei riitä kaikille ja avustajaksi pääsee usein ilman kokemusta ja koulutusta. Siksi hommat ovat suosittuja.

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, oikeastiko on niin kova tunkua henkilökohtaiseksi avustajaksi ettei avustettava pysty haastattelemaan (=soittamaan) kaikille hakijoille?

Eikä siis ole tarkoitus haukkua ketään, enkä ole päivääkään tehnyt noita hommia, pisti vaan tuo ilmoitus silmään. Olen siis ollut siinä luulossa, että kyseiseen työhön on pikemminkin vaikea löytää tekijöitä, siksi itsekin niitä ilmoituksia katselin vaikka hoitoalan koulutusta ei olekaan.

Ap

Ei ole tarkoitus haukkua ketään paitsi että epäilit täysin tuntematonta ihmistä narsistiksi.

Kyllä työhön voi olla paljon hakijoita. Avustajan työhön ei myöskään voi oikein haastatella puhelimessa. Kyllä se täytyy kasvokkain hoitaa että saa hakijasta jonkinlaisen käsityksen sekä toki myös hakija työnantajasta ja työpaikasta. Jos hakemuksesta jo näkee että joku ei ole sopiva (kieltäytyy vaikka sitten siitä siivouksesta) niin miksi kuluttaa aikaa ja vaivaa haastatteluun. Vieläpä sellaisen ihmisen jolla resurssit ovat rajalliset ja se soittaminenkin voi olla vaikeaa. Ihannemaailmassa kaikki hakijat tietysti saisivat jonkinlaisen ilmoituksen hakemuksiinsa mitä tahansa työtä hakiessa mutta ei se aina ole syystä tai toisesta mahdollista.

Liekö paikkakuntakohtaisia eroja mutta meillä avustajan ei kuulu siivota vaan ne palvelut on ostettava siivousfirmoilta tai yhdistyksiltä. Tästä tulee hirveää vääntöä kaikkien avustettavien kanssa.

En enää juurikaan jaksa arvostaa avustettavia, on niin paljon tullut koettua heidän puoleltaan.

Avustettavat saattavat huudella "minähän sille palkan maksan" saadakseen arvostusta ympäristöltään, todellisuudessa he eivät maksa mitään, ainoastaan välittävät kunnan maksamat rahat tililtään avustajan tilille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, oikeastiko on niin kova tunkua henkilökohtaiseksi avustajaksi ettei avustettava pysty haastattelemaan (=soittamaan) kaikille hakijoille?

Eikä siis ole tarkoitus haukkua ketään, enkä ole päivääkään tehnyt noita hommia, pisti vaan tuo ilmoitus silmään. Olen siis ollut siinä luulossa, että kyseiseen työhön on pikemminkin vaikea löytää tekijöitä, siksi itsekin niitä ilmoituksia katselin vaikka hoitoalan koulutusta ei olekaan.

Ap

Ei ole tarkoitus haukkua ketään paitsi että epäilit täysin tuntematonta ihmistä narsistiksi.

Kyllä työhön voi olla paljon hakijoita. Avustajan työhön ei myöskään voi oikein haastatella puhelimessa. Kyllä se täytyy kasvokkain hoitaa että saa hakijasta jonkinlaisen käsityksen sekä toki myös hakija työnantajasta ja työpaikasta. Jos hakemuksesta jo näkee että joku ei ole sopiva (kieltäytyy vaikka sitten siitä siivouksesta) niin miksi kuluttaa aikaa ja vaivaa haastatteluun. Vieläpä sellaisen ihmisen jolla resurssit ovat rajalliset ja se soittaminenkin voi olla vaikeaa. Ihannemaailmassa kaikki hakijat tietysti saisivat jonkinlaisen ilmoituksen hakemuksiinsa mitä tahansa työtä hakiessa mutta ei se aina ole syystä tai toisesta mahdollista.

Sulla menee ihan turhaan tunteisiin tämä asia. Jos aloituksessa olisi haukuttu jotain, otsikko olisi ollut tyylin Narsisti avustettava etsii avustajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se on se kemia teidän mielestä? Esimerkiksi?

Mietipä asiaa vaikka sen kautta minkälaisen ihmisen itse ottaisit kotiisi joka päivä moneksi tunniksi? Minkälaisen ihmisen kanssa viettäisit hyvinkin läheisesti ison osan ajastasi ja jakaisit jopa intiimeimmät asiasi? Ottaisitko siihen Aina Inkeri Ankeisen vai jonkun sellaisen kenen kanssa viihdyt ja tunnet olosi hyväksi, kenen kanssa sinulla on ehkä jotain yhteistäkin? Eri ihmisille kemia on eri juttuja. Ihan kuten kumppanin valinnassakin.

Ajattelen asiaa siltä kannalta, että minulle se on työ, jonka haluan tehdä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, oikeastiko on niin kova tunkua henkilökohtaiseksi avustajaksi ettei avustettava pysty haastattelemaan (=soittamaan) kaikille hakijoille?

Eikä siis ole tarkoitus haukkua ketään, enkä ole päivääkään tehnyt noita hommia, pisti vaan tuo ilmoitus silmään. Olen siis ollut siinä luulossa, että kyseiseen työhön on pikemminkin vaikea löytää tekijöitä, siksi itsekin niitä ilmoituksia katselin vaikka hoitoalan koulutusta ei olekaan.

Ap

Kuinka monta työhaastattelua olet hoitanut puhelimessa? Vuokrafirmoihinkin hakiessa joudut menemään paikan päälle. Kukaan, kukaan ei palkkaa pelkän puhelinsoiton perusteella.

Lisäksi avustettavilla on hyvin eri asteisia vammoja. Osa pystyy lähes normaaliin elämään, osa ei pääse edes sängystä ylös ilman apua. Mitä luulet, kuinka moni jaksaa haastatella 20 ihmistä aamusta iltaan, jaksaa keskittyä jokaiseen, arvioida kykyä selviytyä työstä ja muistaa kuka on kuka?

Itse olin aikanaan avustajana 6h/päivä. Ei sitä voi tehdä, jos kemiat ei kohtaa. Oma avustettavaksi tarvitsi apua lähes kaikessa. Pitkiä olisi päivät olleet, jos en olisi tullut toimeen hänen kanssaan. Täysin eri asia kuin vaikka se, ettet ole samalla aaltopituudella jonkun muun ammatin työparin kanssa. Esim. Yksi toinen hänen entisistä avustajistaan oli jeesusvihaaja eikä suostunut tekemään sunnuntaivuoroja, koska olisi joutunut menemään kirkkoon uskovaisen avustettavan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vammaiset jaksavat vaan valittaa vaikka moni asia on Suomessa todella hyvin. Painukaa jonnekin muualle missä asiat ovat paremmin niin ei tarvitse tällä palstalla koko ajan valittaa.

Itsehän te tässä vammaisia arvostelette ja valitatte vähän kukin mistäkin. Ei tässä ketjussa ole näkynyt vammaisia valittamassa. Yksi nyt jo omatoimiseksi kuntoutunut (hieno homma muuten!) vastaili asiallisesti kysymyksiin omakohtaisen kokemuksen kautta. Tepä alapeukutitte/arvostelitte häntäkin kuten muitakin vammaisia puolustavia kirjoituksia sekä faktoja joita voitte ihan tuolta vammaispalvelulaista tarkistaakin.

Muistathan nyt jatkossa itse myös omat neuvosi. Eli seuraavan kerran kun tulee mieleen valittaa jostain niin pidät vain suusi kiinni. Suomessahan on asiat tosi hyvin, joten sinun oikeuksiakin saa sortaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, oikeastiko on niin kova tunkua henkilökohtaiseksi avustajaksi ettei avustettava pysty haastattelemaan (=soittamaan) kaikille hakijoille?

Eikä siis ole tarkoitus haukkua ketään, enkä ole päivääkään tehnyt noita hommia, pisti vaan tuo ilmoitus silmään. Olen siis ollut siinä luulossa, että kyseiseen työhön on pikemminkin vaikea löytää tekijöitä, siksi itsekin niitä ilmoituksia katselin vaikka hoitoalan koulutusta ei olekaan.

Ap

Ei ole tarkoitus haukkua ketään paitsi että epäilit täysin tuntematonta ihmistä narsistiksi.

Kyllä työhön voi olla paljon hakijoita. Avustajan työhön ei myöskään voi oikein haastatella puhelimessa. Kyllä se täytyy kasvokkain hoitaa että saa hakijasta jonkinlaisen käsityksen sekä toki myös hakija työnantajasta ja työpaikasta. Jos hakemuksesta jo näkee että joku ei ole sopiva (kieltäytyy vaikka sitten siitä siivouksesta) niin miksi kuluttaa aikaa ja vaivaa haastatteluun. Vieläpä sellaisen ihmisen jolla resurssit ovat rajalliset ja se soittaminenkin voi olla vaikeaa. Ihannemaailmassa kaikki hakijat tietysti saisivat jonkinlaisen ilmoituksen hakemuksiinsa mitä tahansa työtä hakiessa mutta ei se aina ole syystä tai toisesta mahdollista.

Sulla menee ihan turhaan tunteisiin tämä asia. Jos aloituksessa olisi haukuttu jotain, otsikko olisi ollut tyylin Narsisti avustettava etsii avustajaa.

En ole tuo kelle vastasit mutten tiennykkään että täällä on sellainen sääntö että vain otsikossa sanotut asiat merkitsee ja itse viestissä saa sanoa asiattomuuksia ilman että se merkkaa mitään, ilman että joku saisi siihen puuttua tai jopa loukkantua. Jos tuo aloituksen narsisti viittaus oli ok niin sittem varmaan työhakemuksenkin voisi aloittaa kysymyksellä: Hei x, oletko narsisti tai jotain kun..?

Tuntuu, että täällä jotkut, ehkä tahallaankin, koittavat aiheutta eripuraa ja huonoa mainetta (kaikille) vammaisille puhumalla hiukan asian vierestä.

Silloin, kun työsopimuksessa on, että avustajan työhön ei kuulu siivous tai tehtävät on tarkasti eritelty, eikä siivous ole yksi niistä, niin silloin siivousta vaativa avustettava tekee tietenkin väärin. Mutta jos tällaista merkintää ei ole tai on sovittu vain laveasti tyyliin, että työnkuvaan kuuluu auttaa vammaista arjen toimissa, niin silloin avustajan kuuluu myös siivota jos avustettava niin toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti kuvittelet että esim takuueläkkeellä elävä vammainen ostaa auton muutamaa kauppareissua/kk varten sen sijaan että maksaa siitä avustajalle kilometrikorvauksen? Venkoiletteko näin paljon vastaan kaikkien muidenkin töiden kohdalla joissa vaaditaan oman auton käyttöä?

Minulla menisi raja jos työn vuoksi tulisi kohtuuttomasti kilometrejä. Muutama 100 km kuussa on jo melko paljon.

Vierailija kirjoitti:

Liekö paikkakuntakohtaisia eroja mutta meillä avustajan ei kuulu siivota vaan ne palvelut on ostettava siivousfirmoilta tai yhdistyksiltä. Tästä tulee hirveää vääntöä kaikkien avustettavien kanssa.

En enää juurikaan jaksa arvostaa avustettavia, on niin paljon tullut koettua heidän puoleltaan.

Avustettavat saattavat huudella "minähän sille palkan maksan" saadakseen arvostusta ympäristöltään, todellisuudessa he eivät maksa mitään, ainoastaan välittävät kunnan maksamat rahat tililtään avustajan tilille.

Niin kai se on todellisuudessa sosiaalihuolto, joka määrää, mitä varten tunnit on myönnetty. Työsopimuksen lisäksi ehkä myös se päätös pitäisi kirjoittaa erittäin selkeästi. Ja sosiaalityöntekijä voisi vielä kertoa sen sisällön niin että molemmat ovat kuuntelemassa. Siihen molempien kuulemaan voisi sitten aina palata.

Sinänsä on hyvä kuitenkin, että työilmoituksiin kirjoitetaan kaikki vaatimukset, se pienentää hakijoiden joukkoa kohtuullisemmaksi, samalla tavalla kuin muissakin töissä. Olen myös kuullut, kuten joku aikaisemminkin kirjoitti, että on paljon esim. väsyttäviä sairauksia joiden takia ei jaksa tehdä asioita tai keskittyä moneen haastatteluun peräkkäin. Se ei ole kaikissa tapauksissa vain haluamisesta kiinni.

Jos löytäisin ihanan avustettavan, niin tekisin kaiken mitä hän haluaisi ilolla. Työtunteja pitäisi olla kuitenkin ne 160 kuussa, jotta palkalla voisi tulla toimeen.