Työilmoitus henkilökohtaiseksi avustajaksi "En mitenkään voi haastatella kaikkia hakijoita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät hae oikeasti avustajaa vaan piikaa joka tekee esim. kodin suursiivoukset (ei todellakaan kuulu avustajan työhön). 

Luuletko oikeasti, että oikeuden avustajaan saa noin helposti, että avustajan voi hankkia ihan vain piiaksi? Vammainen voi aivan hyvin pystyä huolehtimaan itse syömisestä, pesulla ja wc:ssä käynnistä, liikkumisestakin, mutta ne vamman/sairauden rajoittamat resurssit eivät riitä enää muuhun esimerkiksi siihen siivoamiseen. Ei kaikki vammaiset ole pyörätuoliin sidottuja neliraajahalvaantuneita. Joku voi olla oikeutettu avustajaan vaikkapa fatiikin (uupuminen, väsymys) tai kipujen vuoksi. Jos pitäisi valita kumman tekisit mielummin yksin, ilman ulkopuolisia silmäpareja, kävisit kakalla ja suihkussa vai siivoaisit, niin kumman valitsisit?

Eikös sitä siivouspalvelua voi ostaa ihan rahalla lukuisilta tällaista toimintaa harrastavilta yrittäjiltä. Jos olisin henkilökohtainen avustaja niin en mistään hinnasta suostuisi suursiivouksen tekoon. Tuntuu siltä että moni avustettava haluaa käyttöönsä orjan jota nöyryyttää mielin määrin.

Mitä nöyryyttävää on siivoamisessa (ellei oteta pois itsestäänselvää kiusaamista kuten lattian pesemistä hammasharjalla)?

Olen lähihoitaja ja toiminut myös pitkään henkilökohtaisena avustajana liikuntavammaiselle ja kerron teille nyt yhden asian, jotka täällä sätkyilette:

1) jokainen henkilökohtaista avustajaa tarvitseva omaa täysin omanlaisensa työtehtävät, jotka kirjataan etukäteen työsopimukseen jokaisen työntekijän kanssa. Jokaisella on yksilölliset tarpeet ja avustajan tehtävä on avustaa ko. henkilöä asioissa, jotka tekisi itse, jos pystyisi.

2) tämän kaltaisessa työssä riippuu paljon siitä, miten henkilö asuu, kuuluuko esim. siivoustehtävät työhön vai ei. Tottakai se suursiivouskin voi kuulua, jos kukaan muu ei siivoa ja henkilö itse ei pysty

3) työaikalaki kuitenkin noudatetaan ja toivottavasti työnantaja kuuluu HETA- liittoon, joka pitää huolen työntekijän oikeuksista ( mitä en ihan ymmärrä kyllä, miksi on työnantajien liitto pelkästään)

4) Älkää hakeko tähän työhön, jos ette ole valmiita ymmärtämään vammojen ja erilaisten elämäntilanteiden aiheuttamiin puutteisiin heidän elämässään. Jokainen on yksilö ja haluaa tehtävän, mikä on heille tärkeää. He päättävät sen ja siitä teille maksetaan palkkaa. Jos et siihen sopeudu, niin olet väärässä paikassa!

Tiedostan kyllä, että myös henkisesti sairaat hakevat avustajia ja jokainen terve ihminen varmaan tajuaa sen jo haastatteluvaiheessa. Kannattaa viettää kokonainen päivä mahdollisen avustettavan kanssa ennekuin tekee mitään sopimusta, jotta saa käsityksen ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen avustaja useamman vuoden. Olen siis nyt kuntoutunut niin että pärjäilen omatoimisesti. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja täälläkin hakemuksia tuli kymmeniä per hakukerta. Poimin niistä yleensä noin kuusi jotka haastattelin tiettynö päivänä. Itse hain avustajaa aina erään järjestön kautta eli he laittoivat ilmoitukseni molliin ja toimittivat minulle hakemukset. Turvallisuussyistä heidän edustaja oli haastatteluissa aina mukana. Tämä jo rajoitti haastateltavien määrää. Oli toivottavaa että haastattelut saataisiin tehtyä yhden päivän aikana. En minäkään sairauden takia kovin montaa tuntia putkeen jaksanut.

Minä en tarvinnut sairaanhoidollista apua, en nostoa, peseytymistä jne. Avuntarpeeni oli arjenaskareet: siivous, ruoanlaitto, isompien tavaroiden kantaminen/ojentaminen sekä avustaminen kodin ulkopuolella (liikuin ulkona pyörätuolilla vaikka kotona selvisin kävellen). Voin sanoa että kyllä se suursiivouskin kuuluu avustajan tehtäviin. Itse en nyt niin sellaisista perusta, ei koko kämppää tarvitse puunata lattiasta kattoon ainkaan joka vuosi. Mutta tekeehän terveetkin suursiivouksia ja avustajan työ on auttaa niisdä asioissa joita vammainen tekisi itse jos voisi. Haastattelussa viimeistään kannattaa mainita jos on jotain erityistä mitä ei halua tehdä ja pyytää tarkat kuvaukset työtehtävistä.

Kaksi työsuhde kesti 2 vuotta kumpainenkin. Sitten pari muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Harva tekee tätä ihan päätyökseen, minulle ei ainakaan sellaista osunut. Yksi lähti opiskekemaan, loput oman alansa töihin. Yhden kanssa lopetettiin yhteisymmärryksessä kun hän ei tätä työtä jaksanutkaan koska työaika ei ollut hirveän säännöllinen. Siinä kävi hyvä tuuri ettei mitään isoja ongelmia tullut puolin tai toisin. Tosin jotain ongelmas oli kun avustaja ei esim kyennyt huomioimaan salassapitovelvollisuuttaan ja puhui asioitani eteenpäin.

Joskus hyväkin hakemus, sellainen josta jo heti lukiessa tuli vahva olo että tämä voi olla se oikea, paljastikin takaansa hakijan jota ei voinut harkitakaan. Haadtattelussakin saattoi tulla ilmi ettei hakija oikeasti edes halunnut työtä tai kuvitteli sen olevan ihan jotain muuta. Tällöinkin voi joutua laittamaan ilmoituksen piankin uudelleen.

Minua aina inhottaa kun vammaisia täällä niin paljon haukutaan. Toki on olemassa ikiäviä työnantajia, hankalia ihmisiä myls vammaisissa, niinkuin on terveissäkin. Mutta myös meitä asiallisia ja kivoja tyyppejä jitka avustajiaan arvostaa. Kyllä haastattelutilanne ja viimeistään koeaika usein kertoo millaisesta työympäristöstä ja avustettavasta on kyse. Etukäteen kannattaa varmistaa kaikki mikä huolettaa ja kirjata sopimukseen ylös niin ei tule puolin ja toisin ongelmia odotusten suhteen.

Ja se kemia, se on tosi tärkeää tässä työssä. Siksi haastattelussa kannattaa olla ihan juuri oma itsensä, ei esittää mitään. Moni ei ehkä ymmärrä miten vaikea tilanne on avustettavalle kun toinen ensin ihan vieras ihminen täytyy päästää todella lähelle yksityisyyden rajan toiselle puolen. Ja aina uudestaan kun edellinen työsuhde päättyy.

Ja mä taas voin sanoa, että suursiivous ei todellakaan kuulu avustajan tehtäviin.

Millä perusteella ei kuulu? Millä asiantuntemuksella tuon sanot? Avustamisen on tarkoitus mahdollistaa normaali elämä, eikä todellakaan kyse ole vain syömisessä ja juomisessa avustamisesta.

Tottakai normaali siivoaminen, esim imurointi, kuuluu avustajalle (olettaen, että avustajalla ei ole puolisoa), mutta suursiivoukset ikkunanpesuineen ei kuulu avustajalle. Avustaja ei ole mikään kotitonttu, joka tekee kaikki työt, mitä avustettava keksii vaatia. Ja joo, olen ollut avustajana enkä ole suostunut kaikkeen, mitä avustettava on vaatinut.

Kuka ne ikkunat pesee? Avustettava itse vai?

Siivousfirmat niinkuin ne tekevät muillekin jotka eivät syystä tai toisesta itse pese ikkunoitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen avustaja useamman vuoden. Olen siis nyt kuntoutunut niin että pärjäilen omatoimisesti. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja täälläkin hakemuksia tuli kymmeniä per hakukerta. Poimin niistä yleensä noin kuusi jotka haastattelin tiettynö päivänä. Itse hain avustajaa aina erään järjestön kautta eli he laittoivat ilmoitukseni molliin ja toimittivat minulle hakemukset. Turvallisuussyistä heidän edustaja oli haastatteluissa aina mukana. Tämä jo rajoitti haastateltavien määrää. Oli toivottavaa että haastattelut saataisiin tehtyä yhden päivän aikana. En minäkään sairauden takia kovin montaa tuntia putkeen jaksanut.

Minä en tarvinnut sairaanhoidollista apua, en nostoa, peseytymistä jne. Avuntarpeeni oli arjenaskareet: siivous, ruoanlaitto, isompien tavaroiden kantaminen/ojentaminen sekä avustaminen kodin ulkopuolella (liikuin ulkona pyörätuolilla vaikka kotona selvisin kävellen). Voin sanoa että kyllä se suursiivouskin kuuluu avustajan tehtäviin. Itse en nyt niin sellaisista perusta, ei koko kämppää tarvitse puunata lattiasta kattoon ainkaan joka vuosi. Mutta tekeehän terveetkin suursiivouksia ja avustajan työ on auttaa niisdä asioissa joita vammainen tekisi itse jos voisi. Haastattelussa viimeistään kannattaa mainita jos on jotain erityistä mitä ei halua tehdä ja pyytää tarkat kuvaukset työtehtävistä.

Kaksi työsuhde kesti 2 vuotta kumpainenkin. Sitten pari muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Harva tekee tätä ihan päätyökseen, minulle ei ainakaan sellaista osunut. Yksi lähti opiskekemaan, loput oman alansa töihin. Yhden kanssa lopetettiin yhteisymmärryksessä kun hän ei tätä työtä jaksanutkaan koska työaika ei ollut hirveän säännöllinen. Siinä kävi hyvä tuuri ettei mitään isoja ongelmia tullut puolin tai toisin. Tosin jotain ongelmas oli kun avustaja ei esim kyennyt huomioimaan salassapitovelvollisuuttaan ja puhui asioitani eteenpäin.

Joskus hyväkin hakemus, sellainen josta jo heti lukiessa tuli vahva olo että tämä voi olla se oikea, paljastikin takaansa hakijan jota ei voinut harkitakaan. Haadtattelussakin saattoi tulla ilmi ettei hakija oikeasti edes halunnut työtä tai kuvitteli sen olevan ihan jotain muuta. Tällöinkin voi joutua laittamaan ilmoituksen piankin uudelleen.

Minua aina inhottaa kun vammaisia täällä niin paljon haukutaan. Toki on olemassa ikiäviä työnantajia, hankalia ihmisiä myls vammaisissa, niinkuin on terveissäkin. Mutta myös meitä asiallisia ja kivoja tyyppejä jitka avustajiaan arvostaa. Kyllä haastattelutilanne ja viimeistään koeaika usein kertoo millaisesta työympäristöstä ja avustettavasta on kyse. Etukäteen kannattaa varmistaa kaikki mikä huolettaa ja kirjata sopimukseen ylös niin ei tule puolin ja toisin ongelmia odotusten suhteen.

Ja se kemia, se on tosi tärkeää tässä työssä. Siksi haastattelussa kannattaa olla ihan juuri oma itsensä, ei esittää mitään. Moni ei ehkä ymmärrä miten vaikea tilanne on avustettavalle kun toinen ensin ihan vieras ihminen täytyy päästää todella lähelle yksityisyyden rajan toiselle puolen. Ja aina uudestaan kun edellinen työsuhde päättyy.

Ja mä taas voin sanoa, että suursiivous ei todellakaan kuulu avustajan tehtäviin.

Millä perusteella ei kuulu? Millä asiantuntemuksella tuon sanot? Avustamisen on tarkoitus mahdollistaa normaali elämä, eikä todellakaan kyse ole vain syömisessä ja juomisessa avustamisesta.

Tottakai normaali siivoaminen, esim imurointi, kuuluu avustajalle (olettaen, että avustajalla ei ole puolisoa), mutta suursiivoukset ikkunanpesuineen ei kuulu avustajalle. Avustaja ei ole mikään kotitonttu, joka tekee kaikki työt, mitä avustettava keksii vaatia. Ja joo, olen ollut avustajana enkä ole suostunut kaikkeen, mitä avustettava on vaatinut.

Minusta taas on/oli ihan yks lysti, mitä ne työtunnit tein. Oikeastaan oli kiva, että tavallisen rutiinin katkaisi välillä joku erikoisempi homma. Esim. avustettava huomasi, että olen hyvä koirien kanssa, niin "sain" leikata kynnet ja putsata korvat. Tykkään tehdä ulkotöitä, joten mielelläni leikkasin ruohon ja trimmasin pensaat, sen sijaan, että olisin kuurannut vessaa...

Tottakai se on eri asia, jos oikeasti tykkää tehdä niitä pihahommia ja asiakas haluaisikin, että ne hoidettaisiin. On eri asia kuitenkin, että avustajan oletetaan ja käsketään tekemään suursiivous lattiasta kattoon ja ilmoitetaan ettei asian kanssa pitäisi olla nokan koputtamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen avustaja useamman vuoden. Olen siis nyt kuntoutunut niin että pärjäilen omatoimisesti. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja täälläkin hakemuksia tuli kymmeniä per hakukerta. Poimin niistä yleensä noin kuusi jotka haastattelin tiettynö päivänä. Itse hain avustajaa aina erään järjestön kautta eli he laittoivat ilmoitukseni molliin ja toimittivat minulle hakemukset. Turvallisuussyistä heidän edustaja oli haastatteluissa aina mukana. Tämä jo rajoitti haastateltavien määrää. Oli toivottavaa että haastattelut saataisiin tehtyä yhden päivän aikana. En minäkään sairauden takia kovin montaa tuntia putkeen jaksanut.

Minä en tarvinnut sairaanhoidollista apua, en nostoa, peseytymistä jne. Avuntarpeeni oli arjenaskareet: siivous, ruoanlaitto, isompien tavaroiden kantaminen/ojentaminen sekä avustaminen kodin ulkopuolella (liikuin ulkona pyörätuolilla vaikka kotona selvisin kävellen). Voin sanoa että kyllä se suursiivouskin kuuluu avustajan tehtäviin. Itse en nyt niin sellaisista perusta, ei koko kämppää tarvitse puunata lattiasta kattoon ainkaan joka vuosi. Mutta tekeehän terveetkin suursiivouksia ja avustajan työ on auttaa niisdä asioissa joita vammainen tekisi itse jos voisi. Haastattelussa viimeistään kannattaa mainita jos on jotain erityistä mitä ei halua tehdä ja pyytää tarkat kuvaukset työtehtävistä.

Kaksi työsuhde kesti 2 vuotta kumpainenkin. Sitten pari muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Harva tekee tätä ihan päätyökseen, minulle ei ainakaan sellaista osunut. Yksi lähti opiskekemaan, loput oman alansa töihin. Yhden kanssa lopetettiin yhteisymmärryksessä kun hän ei tätä työtä jaksanutkaan koska työaika ei ollut hirveän säännöllinen. Siinä kävi hyvä tuuri ettei mitään isoja ongelmia tullut puolin tai toisin. Tosin jotain ongelmas oli kun avustaja ei esim kyennyt huomioimaan salassapitovelvollisuuttaan ja puhui asioitani eteenpäin.

Joskus hyväkin hakemus, sellainen josta jo heti lukiessa tuli vahva olo että tämä voi olla se oikea, paljastikin takaansa hakijan jota ei voinut harkitakaan. Haadtattelussakin saattoi tulla ilmi ettei hakija oikeasti edes halunnut työtä tai kuvitteli sen olevan ihan jotain muuta. Tällöinkin voi joutua laittamaan ilmoituksen piankin uudelleen.

Minua aina inhottaa kun vammaisia täällä niin paljon haukutaan. Toki on olemassa ikiäviä työnantajia, hankalia ihmisiä myls vammaisissa, niinkuin on terveissäkin. Mutta myös meitä asiallisia ja kivoja tyyppejä jitka avustajiaan arvostaa. Kyllä haastattelutilanne ja viimeistään koeaika usein kertoo millaisesta työympäristöstä ja avustettavasta on kyse. Etukäteen kannattaa varmistaa kaikki mikä huolettaa ja kirjata sopimukseen ylös niin ei tule puolin ja toisin ongelmia odotusten suhteen.

Ja se kemia, se on tosi tärkeää tässä työssä. Siksi haastattelussa kannattaa olla ihan juuri oma itsensä, ei esittää mitään. Moni ei ehkä ymmärrä miten vaikea tilanne on avustettavalle kun toinen ensin ihan vieras ihminen täytyy päästää todella lähelle yksityisyyden rajan toiselle puolen. Ja aina uudestaan kun edellinen työsuhde päättyy.

Ja mä taas voin sanoa, että suursiivous ei todellakaan kuulu avustajan tehtäviin.

Millä perusteella ei kuulu? Millä asiantuntemuksella tuon sanot? Avustamisen on tarkoitus mahdollistaa normaali elämä, eikä todellakaan kyse ole vain syömisessä ja juomisessa avustamisesta.

Tottakai normaali siivoaminen, esim imurointi, kuuluu avustajalle (olettaen, että avustajalla ei ole puolisoa), mutta suursiivoukset ikkunanpesuineen ei kuulu avustajalle. Avustaja ei ole mikään kotitonttu, joka tekee kaikki työt, mitä avustettava keksii vaatia. Ja joo, olen ollut avustajana enkä ole suostunut kaikkeen, mitä avustettava on vaatinut.

Kuka ne ikkunat pesee? Avustettava itse vai?

Siivousfirmat niinkuin ne tekevät muillekin jotka eivät syystä tai toisesta itse pese ikkunoitaan.

Jossakin pesevät siivousfirmat ja jossakin ei. Luuletteko, että kaikilla avustettavilla on siivousfirma käytössään? Ja mitä sillä on väliä, jos joutuukin pesemään ikkunoita?Itse olen lähihoitaja ja olen kahdessa lähihoitajien työpaikassa isoissa firmoissa jo pessyt ikkunoita - so what?

Olin lähihoitajana työssä eräässä palvelutalossa vantaalla. Naispuolisella asukkaalla oli henkilökohtaisia avustajia päivittäin 3h/per päivä , avustajia oli 3. Asukas oli todella vaativa, hänelle ei kelvannut mikään. Hän haukkui hoitajat sekä avustajat selän takana. Hän ei halunnut kuntoutua, vaan ylipainoisena makasi sängyssä odottaen että hoitajat tekevät kaiken. Hän ei halunnut nousta sängystä vessaan, hänelle piti alusastia laittaa alle. Suuttui aina, kun ehdotettiin omatoimisuutta. Todella ärsyttävä ja vastenmielinen ihminen. Hakee jatkuvasti avustajia mol.fi. sivuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen avustaja useamman vuoden. Olen siis nyt kuntoutunut niin että pärjäilen omatoimisesti. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja täälläkin hakemuksia tuli kymmeniä per hakukerta. Poimin niistä yleensä noin kuusi jotka haastattelin tiettynö päivänä. Itse hain avustajaa aina erään järjestön kautta eli he laittoivat ilmoitukseni molliin ja toimittivat minulle hakemukset. Turvallisuussyistä heidän edustaja oli haastatteluissa aina mukana. Tämä jo rajoitti haastateltavien määrää. Oli toivottavaa että haastattelut saataisiin tehtyä yhden päivän aikana. En minäkään sairauden takia kovin montaa tuntia putkeen jaksanut.

Minä en tarvinnut sairaanhoidollista apua, en nostoa, peseytymistä jne. Avuntarpeeni oli arjenaskareet: siivous, ruoanlaitto, isompien tavaroiden kantaminen/ojentaminen sekä avustaminen kodin ulkopuolella (liikuin ulkona pyörätuolilla vaikka kotona selvisin kävellen). Voin sanoa että kyllä se suursiivouskin kuuluu avustajan tehtäviin. Itse en nyt niin sellaisista perusta, ei koko kämppää tarvitse puunata lattiasta kattoon ainkaan joka vuosi. Mutta tekeehän terveetkin suursiivouksia ja avustajan työ on auttaa niisdä asioissa joita vammainen tekisi itse jos voisi. Haastattelussa viimeistään kannattaa mainita jos on jotain erityistä mitä ei halua tehdä ja pyytää tarkat kuvaukset työtehtävistä.

Kaksi työsuhde kesti 2 vuotta kumpainenkin. Sitten pari muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Harva tekee tätä ihan päätyökseen, minulle ei ainakaan sellaista osunut. Yksi lähti opiskekemaan, loput oman alansa töihin. Yhden kanssa lopetettiin yhteisymmärryksessä kun hän ei tätä työtä jaksanutkaan koska työaika ei ollut hirveän säännöllinen. Siinä kävi hyvä tuuri ettei mitään isoja ongelmia tullut puolin tai toisin. Tosin jotain ongelmas oli kun avustaja ei esim kyennyt huomioimaan salassapitovelvollisuuttaan ja puhui asioitani eteenpäin.

Joskus hyväkin hakemus, sellainen josta jo heti lukiessa tuli vahva olo että tämä voi olla se oikea, paljastikin takaansa hakijan jota ei voinut harkitakaan. Haadtattelussakin saattoi tulla ilmi ettei hakija oikeasti edes halunnut työtä tai kuvitteli sen olevan ihan jotain muuta. Tällöinkin voi joutua laittamaan ilmoituksen piankin uudelleen.

Minua aina inhottaa kun vammaisia täällä niin paljon haukutaan. Toki on olemassa ikiäviä työnantajia, hankalia ihmisiä myls vammaisissa, niinkuin on terveissäkin. Mutta myös meitä asiallisia ja kivoja tyyppejä jitka avustajiaan arvostaa. Kyllä haastattelutilanne ja viimeistään koeaika usein kertoo millaisesta työympäristöstä ja avustettavasta on kyse. Etukäteen kannattaa varmistaa kaikki mikä huolettaa ja kirjata sopimukseen ylös niin ei tule puolin ja toisin ongelmia odotusten suhteen.

Ja se kemia, se on tosi tärkeää tässä työssä. Siksi haastattelussa kannattaa olla ihan juuri oma itsensä, ei esittää mitään. Moni ei ehkä ymmärrä miten vaikea tilanne on avustettavalle kun toinen ensin ihan vieras ihminen täytyy päästää todella lähelle yksityisyyden rajan toiselle puolen. Ja aina uudestaan kun edellinen työsuhde päättyy.

Ja mä taas voin sanoa, että suursiivous ei todellakaan kuulu avustajan tehtäviin.

Millä perusteella ei kuulu? Millä asiantuntemuksella tuon sanot? Avustamisen on tarkoitus mahdollistaa normaali elämä, eikä todellakaan kyse ole vain syömisessä ja juomisessa avustamisesta.

Tottakai normaali siivoaminen, esim imurointi, kuuluu avustajalle (olettaen, että avustajalla ei ole puolisoa), mutta suursiivoukset ikkunanpesuineen ei kuulu avustajalle. Avustaja ei ole mikään kotitonttu, joka tekee kaikki työt, mitä avustettava keksii vaatia. Ja joo, olen ollut avustajana enkä ole suostunut kaikkeen, mitä avustettava on vaatinut.

Kuka ne ikkunat pesee? Avustettava itse vai?

Siivousfirmat niinkuin ne tekevät muillekin jotka eivät syystä tai toisesta itse pese ikkunoitaan.

Jossakin pesevät siivousfirmat ja jossakin ei. Luuletteko, että kaikilla avustettavilla on siivousfirma käytössään? Ja mitä sillä on väliä, jos joutuukin pesemään ikkunoita?Itse olen lähihoitaja ja olen kahdessa lähihoitajien työpaikassa isoissa firmoissa jo pessyt ikkunoita - so what?

Jos haluaa puhtaat ikkunat, niin sitten ottakoot sellaisen firman joka niitä pesee. Jos sinä tykkäät tehdä töitä, mitkä eivät kuulu työtehtäviisi, niin tee ihmeessä. Minä en kuitenkaan ala tekemään sellaista, mikä ei kuulu työnkuvaani. Jos olen jonkun henkilökohtainen avustaja, niin olen sitten avustaja enkä kotiorja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sama nainen etsii taas avustajaa, samalla ilmoituksella. Onneksi en hakenut, taitaa olla aika hankalaluonteinen tapaus kyseessä.

Oon itsekin ihmetellyt, että miten noissa ilmoituksissa pyörii koko ajan samat henkilöt hakemassa uutta avustajaa. Voi tietysti johtua työn luonteesta, mutta väkisin tulee mieleen, että jokin vika näissä tyypeissä on, kun ei avustajat jaksa muutamaa kuukautta pidempään.

Tässäpä ilmoituksessa sanotaan, ettei työhön kuulu sairaanhoidollisia toimenpiteitä eikä avustettavaa tarvitse syöttää, juottaa tai nostaa.

Ilmeisesti tarvitsee vain palvelijan.

Ap

Jaksamatta lukea ketjua---onko kyseessä nainen Vantaan Matarista??  Sillähän on ollut kymmeniä hakuja jo......kyllä kaiki viisaat osaavat jo karttaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tuli mieleen, että monessa ilmoituksessa vaaditaan, että avustajalla tulisi olla oma auto, jolla kuljettaa avustettavaa. Voiko sellaista edes vaatia, ja jos voi, korvataanko siitä erikseen?

Avustettava maksaa omasta pussistaan normaalin laissa määrätyn kilometrikorvauksen. Olen tuo ylempi jolla ennen oli avustaja ja otin aina huomioon tuon että onko avustajalla mahdollisuus käyttää omaa autoa työssä. Tosin valitsin kyllä taad sitten autottomiakin jos muutoin tuntuivat sopivammalle. On huomattavasti helpompas ja vaivattomampaa jos avustajall on auto käytössä. Vammaisten kyytipalvelun matkoja on aina rajallinen määrä per kk ja niitä varten on tiukat aikataulut oltava jo kyydistä sovittaessa. Ainakin niin oli täällä meillä. Ei voinut vain soittaa niin kuin taksia normaalisti että olidin just nyt lähdössä kaupungilta kotiin vaan lähtö ja paluu piti sopia jo viimeistään edellisenä päivänä. Aina ei omasta voinnistakaan tiedä etukäteen kuinka pitkään jaksaa olla.

Kunta korvaa avustajan matkakulut.

Näinhän se pitäisi olla: 

"Kunnan tulee vammaispalvelulain mukaan korvata avustajasta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Näitä voivat olla esimerkiksi matkakulut: avustajan juna- tai lentolippu, hotellihuone, teatterilippu, narikkamaksu, mikä tahansa on sellainen kustannus, joka on välttämätön kulu siitä, että avustaja on mukana."

Niin avustajasta aiheutuvat kustannukset (ja tuo välttämätön on hyvin rajattu, ei ihan mitä vain.) Se on ihan eri asia kuin se että avustaja käyttää omaa autoa työssään. Monessa muussakin työssä kuljetaan omalla autolla työaikana paikasta toiseen työnantajan maksaessa km-korvauksen.

Pasanen? Oulusta.

Henkkarin työ on vaan sellainen, että kemioiden pitää kohdata. Pitää olla tietty empatia ja ymmärrys eikä henkkarin työtä voi koskaan ajatella vaan työnä mielestäni, koska siinä pitää olla tietynlainen sympatia ja empatia myös näitä avustettavia kohtaan. Totta on, että on sekä hyviä että huonoja avustajia ja työnantajia, mutta parhaimmillaan siitä voi kehkeytyä jopa pitkäaikainen ystävyyssuhde, josta saa vielä palkkaakin ja molemmat voivat hyvin:)

nimim. kokemus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tuli mieleen, että monessa ilmoituksessa vaaditaan, että avustajalla tulisi olla oma auto, jolla kuljettaa avustettavaa. Voiko sellaista edes vaatia, ja jos voi, korvataanko siitä erikseen?

Avustettava maksaa omasta pussistaan normaalin laissa määrätyn kilometrikorvauksen. Olen tuo ylempi jolla ennen oli avustaja ja otin aina huomioon tuon että onko avustajalla mahdollisuus käyttää omaa autoa työssä. Tosin valitsin kyllä taad sitten autottomiakin jos muutoin tuntuivat sopivammalle. On huomattavasti helpompas ja vaivattomampaa jos avustajall on auto käytössä. Vammaisten kyytipalvelun matkoja on aina rajallinen määrä per kk ja niitä varten on tiukat aikataulut oltava jo kyydistä sovittaessa. Ainakin niin oli täällä meillä. Ei voinut vain soittaa niin kuin taksia normaalisti että olidin just nyt lähdössä kaupungilta kotiin vaan lähtö ja paluu piti sopia jo viimeistään edellisenä päivänä. Aina ei omasta voinnistakaan tiedä etukäteen kuinka pitkään jaksaa olla.

Avustettava voi ostaa auton käyttöönsä. Hintakin olisi todennäköisesti edullinen kun on invalidivähennykset sun muut.

Oikeasti kuvittelet että esim takuueläkkeellä elävä vammainen ostaa auton muutamaa kauppareissua/kk varten sen sijaan että maksaa siitä avustajalle kilometrikorvauksen? Venkoiletteko näin paljon vastaan kaikkien muidenkin töiden kohdalla joissa vaaditaan oman auton käyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen avustaja useamman vuoden. Olen siis nyt kuntoutunut niin että pärjäilen omatoimisesti. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja täälläkin hakemuksia tuli kymmeniä per hakukerta. Poimin niistä yleensä noin kuusi jotka haastattelin tiettynö päivänä. Itse hain avustajaa aina erään järjestön kautta eli he laittoivat ilmoitukseni molliin ja toimittivat minulle hakemukset. Turvallisuussyistä heidän edustaja oli haastatteluissa aina mukana. Tämä jo rajoitti haastateltavien määrää. Oli toivottavaa että haastattelut saataisiin tehtyä yhden päivän aikana. En minäkään sairauden takia kovin montaa tuntia putkeen jaksanut.

Minä en tarvinnut sairaanhoidollista apua, en nostoa, peseytymistä jne. Avuntarpeeni oli arjenaskareet: siivous, ruoanlaitto, isompien tavaroiden kantaminen/ojentaminen sekä avustaminen kodin ulkopuolella (liikuin ulkona pyörätuolilla vaikka kotona selvisin kävellen). Voin sanoa että kyllä se suursiivouskin kuuluu avustajan tehtäviin. Itse en nyt niin sellaisista perusta, ei koko kämppää tarvitse puunata lattiasta kattoon ainkaan joka vuosi. Mutta tekeehän terveetkin suursiivouksia ja avustajan työ on auttaa niisdä asioissa joita vammainen tekisi itse jos voisi. Haastattelussa viimeistään kannattaa mainita jos on jotain erityistä mitä ei halua tehdä ja pyytää tarkat kuvaukset työtehtävistä.

Kaksi työsuhde kesti 2 vuotta kumpainenkin. Sitten pari muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Harva tekee tätä ihan päätyökseen, minulle ei ainakaan sellaista osunut. Yksi lähti opiskekemaan, loput oman alansa töihin. Yhden kanssa lopetettiin yhteisymmärryksessä kun hän ei tätä työtä jaksanutkaan koska työaika ei ollut hirveän säännöllinen. Siinä kävi hyvä tuuri ettei mitään isoja ongelmia tullut puolin tai toisin. Tosin jotain ongelmas oli kun avustaja ei esim kyennyt huomioimaan salassapitovelvollisuuttaan ja puhui asioitani eteenpäin.

Joskus hyväkin hakemus, sellainen josta jo heti lukiessa tuli vahva olo että tämä voi olla se oikea, paljastikin takaansa hakijan jota ei voinut harkitakaan. Haadtattelussakin saattoi tulla ilmi ettei hakija oikeasti edes halunnut työtä tai kuvitteli sen olevan ihan jotain muuta. Tällöinkin voi joutua laittamaan ilmoituksen piankin uudelleen.

Minua aina inhottaa kun vammaisia täällä niin paljon haukutaan. Toki on olemassa ikiäviä työnantajia, hankalia ihmisiä myls vammaisissa, niinkuin on terveissäkin. Mutta myös meitä asiallisia ja kivoja tyyppejä jitka avustajiaan arvostaa. Kyllä haastattelutilanne ja viimeistään koeaika usein kertoo millaisesta työympäristöstä ja avustettavasta on kyse. Etukäteen kannattaa varmistaa kaikki mikä huolettaa ja kirjata sopimukseen ylös niin ei tule puolin ja toisin ongelmia odotusten suhteen.

Ja se kemia, se on tosi tärkeää tässä työssä. Siksi haastattelussa kannattaa olla ihan juuri oma itsensä, ei esittää mitään. Moni ei ehkä ymmärrä miten vaikea tilanne on avustettavalle kun toinen ensin ihan vieras ihminen täytyy päästää todella lähelle yksityisyyden rajan toiselle puolen. Ja aina uudestaan kun edellinen työsuhde päättyy.

Ja mä taas voin sanoa, että suursiivous ei todellakaan kuulu avustajan tehtäviin.

Millä perusteella ei kuulu? Millä asiantuntemuksella tuon sanot? Avustamisen on tarkoitus mahdollistaa normaali elämä, eikä todellakaan kyse ole vain syömisessä ja juomisessa avustamisesta.

Tottakai normaali siivoaminen, esim imurointi, kuuluu avustajalle (olettaen, että avustajalla ei ole puolisoa), mutta suursiivoukset ikkunanpesuineen ei kuulu avustajalle. Avustaja ei ole mikään kotitonttu, joka tekee kaikki työt, mitä avustettava keksii vaatia. Ja joo, olen ollut avustajana enkä ole suostunut kaikkeen, mitä avustettava on vaatinut.

Kuka ne ikkunat pesee? Avustettava itse vai?

Siivousfirmat niinkuin ne tekevät muillekin jotka eivät syystä tai toisesta itse pese ikkunoitaan.

Jossakin pesevät siivousfirmat ja jossakin ei. Luuletteko, että kaikilla avustettavilla on siivousfirma käytössään? Ja mitä sillä on väliä, jos joutuukin pesemään ikkunoita?Itse olen lähihoitaja ja olen kahdessa lähihoitajien työpaikassa isoissa firmoissa jo pessyt ikkunoita - so what?

Käytössä? Kuule on kaikilla käytössä kun maksaa firman määrittämän taksan! Miksi vammaisten pitäisi aina saada kaikki ilmaiseksi??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen avustaja useamman vuoden. Olen siis nyt kuntoutunut niin että pärjäilen omatoimisesti. Asun keskikokoisessa kaupungissa ja täälläkin hakemuksia tuli kymmeniä per hakukerta. Poimin niistä yleensä noin kuusi jotka haastattelin tiettynö päivänä. Itse hain avustajaa aina erään järjestön kautta eli he laittoivat ilmoitukseni molliin ja toimittivat minulle hakemukset. Turvallisuussyistä heidän edustaja oli haastatteluissa aina mukana. Tämä jo rajoitti haastateltavien määrää. Oli toivottavaa että haastattelut saataisiin tehtyä yhden päivän aikana. En minäkään sairauden takia kovin montaa tuntia putkeen jaksanut.

Minä en tarvinnut sairaanhoidollista apua, en nostoa, peseytymistä jne. Avuntarpeeni oli arjenaskareet: siivous, ruoanlaitto, isompien tavaroiden kantaminen/ojentaminen sekä avustaminen kodin ulkopuolella (liikuin ulkona pyörätuolilla vaikka kotona selvisin kävellen). Voin sanoa että kyllä se suursiivouskin kuuluu avustajan tehtäviin. Itse en nyt niin sellaisista perusta, ei koko kämppää tarvitse puunata lattiasta kattoon ainkaan joka vuosi. Mutta tekeehän terveetkin suursiivouksia ja avustajan työ on auttaa niisdä asioissa joita vammainen tekisi itse jos voisi. Haastattelussa viimeistään kannattaa mainita jos on jotain erityistä mitä ei halua tehdä ja pyytää tarkat kuvaukset työtehtävistä.

Kaksi työsuhde kesti 2 vuotta kumpainenkin. Sitten pari muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Harva tekee tätä ihan päätyökseen, minulle ei ainakaan sellaista osunut. Yksi lähti opiskekemaan, loput oman alansa töihin. Yhden kanssa lopetettiin yhteisymmärryksessä kun hän ei tätä työtä jaksanutkaan koska työaika ei ollut hirveän säännöllinen. Siinä kävi hyvä tuuri ettei mitään isoja ongelmia tullut puolin tai toisin. Tosin jotain ongelmas oli kun avustaja ei esim kyennyt huomioimaan salassapitovelvollisuuttaan ja puhui asioitani eteenpäin.

Joskus hyväkin hakemus, sellainen josta jo heti lukiessa tuli vahva olo että tämä voi olla se oikea, paljastikin takaansa hakijan jota ei voinut harkitakaan. Haadtattelussakin saattoi tulla ilmi ettei hakija oikeasti edes halunnut työtä tai kuvitteli sen olevan ihan jotain muuta. Tällöinkin voi joutua laittamaan ilmoituksen piankin uudelleen.

Minua aina inhottaa kun vammaisia täällä niin paljon haukutaan. Toki on olemassa ikiäviä työnantajia, hankalia ihmisiä myls vammaisissa, niinkuin on terveissäkin. Mutta myös meitä asiallisia ja kivoja tyyppejä jitka avustajiaan arvostaa. Kyllä haastattelutilanne ja viimeistään koeaika usein kertoo millaisesta työympäristöstä ja avustettavasta on kyse. Etukäteen kannattaa varmistaa kaikki mikä huolettaa ja kirjata sopimukseen ylös niin ei tule puolin ja toisin ongelmia odotusten suhteen.

Ja se kemia, se on tosi tärkeää tässä työssä. Siksi haastattelussa kannattaa olla ihan juuri oma itsensä, ei esittää mitään. Moni ei ehkä ymmärrä miten vaikea tilanne on avustettavalle kun toinen ensin ihan vieras ihminen täytyy päästää todella lähelle yksityisyyden rajan toiselle puolen. Ja aina uudestaan kun edellinen työsuhde päättyy.

Ja mä taas voin sanoa, että suursiivous ei todellakaan kuulu avustajan tehtäviin.

Millä perusteella ei kuulu? Millä asiantuntemuksella tuon sanot? Avustamisen on tarkoitus mahdollistaa normaali elämä, eikä todellakaan kyse ole vain syömisessä ja juomisessa avustamisesta.

Tottakai normaali siivoaminen, esim imurointi, kuuluu avustajalle (olettaen, että avustajalla ei ole puolisoa), mutta suursiivoukset ikkunanpesuineen ei kuulu avustajalle. Avustaja ei ole mikään kotitonttu, joka tekee kaikki työt, mitä avustettava keksii vaatia. Ja joo, olen ollut avustajana enkä ole suostunut kaikkeen, mitä avustettava on vaatinut.

Kuka ne ikkunat pesee? Avustettava itse vai?

Siivousfirmat niinkuin ne tekevät muillekin jotka eivät syystä tai toisesta itse pese ikkunoitaan.

Jossakin pesevät siivousfirmat ja jossakin ei. Luuletteko, että kaikilla avustettavilla on siivousfirma käytössään? Ja mitä sillä on väliä, jos joutuukin pesemään ikkunoita?Itse olen lähihoitaja ja olen kahdessa lähihoitajien työpaikassa isoissa firmoissa jo pessyt ikkunoita - so what?

Jos haluaa puhtaat ikkunat, niin sitten ottakoot sellaisen firman joka niitä pesee. Jos sinä tykkäät tehdä töitä, mitkä eivät kuulu työtehtäviisi, niin tee ihmeessä. Minä en kuitenkaan ala tekemään sellaista, mikä ei kuulu työnkuvaani. Jos olen jonkun henkilökohtainen avustaja, niin olen sitten avustaja enkä kotiorja.

Kerrotko vielä, oi kaikkien avustajien malliesimerkki, mistä nämä universaalit ohjeet avustajien työtehtävistä/työnkuvasta löytyvät jotka kieltävät mm. ikkunanpesun henkilökohtaisen avustajan työtehtävänä? Mä kun olen 15 vuotta kys. työtä eri työnantajien palveluksessa tehneenä ollut raukka siinä uskossa, että ne työtehtävät vaihtelevat paikan mukaan... :P

Lähihoitajakin muuten joutuu työssään niitä ikkunoita pesemään, jos pomo käskee. Monissa paikoissa vielä siivoavatkin. Työpaikanvalintakysymys. Kuten henkkarinkin hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana palvelutalossa ja vihaan näitä ylilihavia hoidettavia. He makaavat kuin valaat, odottaen että me , puolta pienemmät hoitajat jaksamme käännellä näitä 200 kg. läskejä. Henkilökuntaa ei ole riittävästi ja minun 50 kg. pitää nostella näitä läskejä, jotka makaavat passiivisena odottaen täyttä palvelua.

Jos ei ole halua kuntoutua niin onko elämä enää edes elämisen arvoista. Saattohoitoon nämä henkilöt kuuluvat ja paras hoito on eutanasia.

Vammaiset jaksavat vaan valittaa vaikka moni asia on Suomessa todella hyvin. Painukaa jonnekin muualle missä asiat ovat paremmin niin ei tarvitse tällä palstalla koko ajan valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt sama nainen etsii taas avustajaa, samalla ilmoituksella. Onneksi en hakenut, taitaa olla aika hankalaluonteinen tapaus kyseessä.

Oon itsekin ihmetellyt, että miten noissa ilmoituksissa pyörii koko ajan samat henkilöt hakemassa uutta avustajaa. Voi tietysti johtua työn luonteesta, mutta väkisin tulee mieleen, että jokin vika näissä tyypeissä on, kun ei avustajat jaksa muutamaa kuukautta pidempään.

Palkkaus on ala-arvoinen ja koko työn luonne on sellainen, että kukaan ei halua sitoutua pidemmäksi aikaa. Myös ne avustettavat välillä hankalia, ettei kukaan kestä/jaksa pidempään jos parempaa työtä tarjolla. Jos olet henkilökohtainen avustaja, onko  esimerkiksi oikeus lomiin/ lomarahoihin? Ei varmasti ole.

Meitäkin on, jotka viihtyy tässä työssä. Palkka on mielestäni ok (työ ei ole niin vaativaa) ja kyllähän työntekijällä on oikeus lomaan ja lomarahaan ihan tessinkin mukaan. Itse pidän kesällä taas 5 viikkoa palkallista. Pitää myös muistaa, että on todella mukavia avustettavia ja pääsee itsekin kokemaan sellaista, johon ei välttämättä muuten olisi mahdollisuutta. Olin juuri pidemmällä reissulla yhden avustettavani kanssa  ja ensimmistä kertaa huomasin miettiväni, että sääliikö muut ihmiset oikeasti minua, kun olen "joutunut" tähän hommaan. Pikkusen liikaa tullut  luettua vauva-palstaa... 

Minulla ei ollut lomia koska ei ollut sijaista. Myös yleiset juhlapyhät olivat usein työpäiviä. Sen vuoksi ei tällaista työtä jaksa loputtomiin, varsinkin jos vaikka perustaa perheen. Sairastaa ei myöskään voinut vaan piti mennä puolikuntoisena töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoitajana palvelutalossa ja vihaan näitä ylilihavia hoidettavia. He makaavat kuin valaat, odottaen että me , puolta pienemmät hoitajat jaksamme käännellä näitä 200 kg. läskejä. Henkilökuntaa ei ole riittävästi ja minun 50 kg. pitää nostella näitä läskejä, jotka makaavat passiivisena odottaen täyttä palvelua.

Jos ei ole halua kuntoutua niin onko elämä enää edes elämisen arvoista. Saattohoitoon nämä henkilöt kuuluvat ja paras hoito on eutanasia.

Kuka siellä palvelutalossa avustettavat syöttää? Jos eivät pääse liikkumaan ollenkaan ja makaavat sängyssä? Miksi ei heille tarjota terveellistä ruokaa ja sopivia annoksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tuli mieleen, että monessa ilmoituksessa vaaditaan, että avustajalla tulisi olla oma auto, jolla kuljettaa avustettavaa. Voiko sellaista edes vaatia, ja jos voi, korvataanko siitä erikseen?

Mäkin oon tätä miettinyt, että kuka korvaa tämän taksipalvelun?

Siis eiks heillä ole ilmaiset taksiliput per kk myönnetty kyytejä varten?

Jotku sitten "säästää" näitä kyytejä ja vaatii että avustaja kuskaa omalla autollaan ja bensoillaan siis mitäh?

"Pidät kodinhoidosta ja osaat laittaa ruokaa sekä leipoa. Arvostan myös tietämystä kauneudenhoidosta." Lähihoitajan koulutus katsotaan eduksi," Oma auto on oltava käytettävissä perheen asioiden hoitamiseen ja liikkumiseen korvausta vastaan. "