Lue keskustelun säännöt.
Kerro miten ja millaisessa elämänätilanteessa "paino vain putosi"
04.02.2017 |
Olen aina ollut urheilullinen, mutta ruokavalio mättää välillä paljon. Väsyneenä ja stressaantuneena syön enemmän kuin olisi hyväksi. En ole pahasti ylipainoinen mutta kuitenkin sen verran että haluaisin myös että urheilullisuuteni näkyisi kunnolla. Kitukuurien kannalla en kuitenkaan ole. Ja tiedän miten kuuluu syödä järkevästi, en odota siis ruokavalioneuvoja. Vaan motivaatiota, miten siis itse laihduit "vahingossa", vaikuttiko joku tapahtuma elämässä vai mikä? Toki saa kertoa jos laihdutit systemaattisestikin. Yritän täällä motivoitua joka tapauksessa.
Kommentit (78)
Läheinen ihminen menehtyi ja muutenkin oli rankka aika elämäsä, laihduin 10 kg puolessa vuodessa, ruokahalu katosi enkä nukkunut... Olin vain 165/52 ennen laihtumista,eli olin varmaan aika pahan näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laihtunut sekä hyvässä elämäntilanteessa, että huonossa elämäntilanteessa. Kun olin oikein rakastunut, minulla riitti virtaa ja intoa treenata paljon sekä syödä puhtaasti. Toisaalta taas kun masensi todella paljon, ruokahalu meni pidemmäksi aikaa mikä vastaavasti aiheutti painon putoamisen. Normaalissa ja tasapaksussa arjessa taas saatan harrastaa välillä tunne- tai ajanvietesyömistä ja liikunta on epäsäännöllistä, joten painoa on vaikein pitää kurissa.
Oli joku tulehdustila elimistössä, laihduin aivan alipainon puolelle ja aloin näyttää jo tosi pahalle kun olen ruumiinrakenteeltanikin tosi hento. Tutkimuksiin en koskaan päässyt niin tämä ei selvinnyt. Terveyskeskuksessa aina vaan hoitaja lähetti kotiin kun pika cpr oli normaali. Kuumeilua kesti monta kuukautta ja oli paljon muitakin outoja oireita laihtumisen ja kuumeen lisäksi...
Joku aikaisemmin sanoi, että jännä, miten ihmiset reagoivat syömisillään niin eri tavoin suruun. Tämä on totta. Moni täällä näyttää laihtuneen menetettyään lähiomaisen.
Minä puolestani lihoin 30 kg menetettyäni 4 lähiomaista lyhyen ajan sisällä. Menin täysin lukkoon (ja sittemmin masennuinkin), ja pysyin visusti passiivisena neljän seinän sisällä syöden, syöden ja syöden. Edelleen ovat nuo 30 huimaa kiloa riesanani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsen kanssa kotona kuusi vuotta. Aloitin sauvakävelyn ja parin kuukauden kuluttua työt. Jouduin lopettamaan sauvakävelyn, paino putosi jo liikaakin, työ oli tosi fyysistä.
Toinen tapaus oli veljen itsemurha, paino tippui 6kg parissa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressi ja masennus laihduttaa.
JOITAKIN ihmisiä kyllä. Masentunut ihminen yleensä joko ylensyö tai ei syö mitään. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään. Olisi kiinnostavaa kuulla, jos av:lla sattuisi olemaan oikea psykologi, mistä johtuu se että ihmiset reagoivat eri tavoin suruun/masennukseen/rakastumiseen/stressiin mitä tulee syömiseen?
Suru ja rakkaus on minulle tunteita, jolloin en halua syödä mitään.
-Ap
Luin pääsykokeeseen 10h päivässä, ruokatauoista tuli säännöllisiä ja oli pakko syödä terveellisesti että jaksaa. Yhtäkkiä huomasin painon pudonneen vaan tuon säännöllisyyden ansiosta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Silloin kun aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa ja samaan aikaan tein todella paljon töitä (12-16h päivässä)
-Ahdistuneena ja masentuneena
Nanao kirjoitti:
-Silloin kun aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa ja samaan aikaan tein todella paljon töitä (12-16h päivässä)
-Ahdistuneena ja masentuneena
Milloin huomaat syöväsi enemmän sitten? Iloisena?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuksen pahenemisen myötä. Ei huvita tehdä mitään. En jaksa edes pureskella.
Sain aivovamman ja tiputin huomaamattani 10 kg puolessa vuodessa. Ruoka ei vaan maistunut tai siitä tuli paha olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole mikään vaikuttanut painoon mihinkään suuntaa, onneksi olen ollut normaalipainoinen luonnostaan! Välillä ihmetellyt tätä.
Esim 6kk sisäällä äiti sairastui, erosin, jäin yh:ksi, vaihdoin kotia ja työpaikkaa, äiti kuoli. Grammaakaan ei paino muuttunut stressin takia.
4 lasta ja yli 30 vuoden unettomuus ei ole laihduttanut, eikä työstressi.
Ainoa kerta kun olen vähän laihtunut oli viikon kestäneet hirvittävät vatsakivut, silloin paino putosi hetkeksi 4kg.
Toisaalta - en kyllä lihokaan.
Mielenkiintoinen näkökulma..
No mun isä kuoli, äiti sairasti ja oma vauvani sairasteli. Oli ihanaaaaaa kun paino tippui ja olin oikein riutuneen oloinen!
Voin suositella kaikille!!!!!! Hoikkuus on elämän pääasia!!!:)
En laihtunut varsinaisesti, paino on sama (ja olin/olen hoikka), mutta kroppani muuttui vielä paljon atleettisemman näköiseksi kuin ikinä ennen! Syy: uudelle paikkakunnalle muutto ilman autoa --> n. 10km kävelyt päivittäin yliopistolle ja takas ja kauppaan/salille tms, eli koulumatkoista eestaas tulee se 5km ja salireissusta toinen mokoma päivässä, ja jos en salilla käy niin teen niinä päivinä yleensä kauppareissun vähän pidemmälle citymarkettiin tai lidliin. Treenaan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, 3krt viikossa, mutta oikeasti tää kävely on tehnyt musta mielettömän fressin näköisen :D sillon kun oli auto, niin ei todellakaan tullut päivittäin hyötyliikuttua, vaikka silloinkin kyllä paljon pyöräilin kauppaan jne.
Ja yliopistoruoka on mielettömän hyvä homma hoikkana pysymisen kannalta. Kasvisruoat on taivaallisen hyviä usein, ja salaattia tulee syötyä urakalla kun on niin montaa lajia. Edullistakin.
Kolme kertaa elämässäni laihtunut rajusti tekemättä mitään. Ekan kerran kotoa pois muutettuani kun ei ollut rahaa mihinkään, laihtui väkisinkin kun ei ollut välillä päiväkausiin rahaa ruokaan. Tokan kerran synnytyksen jälkeen kun imetys lähti käyntiin. Kilot vaan karisi vaikka koko ajan söin ja join. Kolmannella kerralla laihduin kun sairastuin vakavaan burn outiin. Mutta ei se mitään. Kaikki on tullu korkojen kanssa takaisin. Kunnolla lihominen lähti salakavalasti käsistä kun loukkasin jalkani joka vieläkin on osin pois pelistä vaikka onnettomuudesta on jo monta vuotta aikaa. Ei vaan pysty enää liikkumaan sillä volyymillä mitä ennen.
Raitistuin ja n. 7 liikakiloa lähtivät itsestään.
Nyt masentuneena olen lihonut varmaan samoihin mittoihin joissa juodessa olin (vaan makaan sängyssä ja joskus lohtusyön.) No, sentään en dokaa xD Ehkä tästäkin vielä joskus selvitään.
En ole koskaan laihtunut terveellä tavalla, vaan taustalla on aina ollut jokin sairaus tai vaiva.
Vaikea masennus syömishäiriötaipumuksella vei kiloja varsin tehokkaasti. Ruokaa ei tehnyt mieli, vaikka edessä olisi ollut lempiruokaa tai suosikkiherkkua. Vaivoin sai syötyä yhden haarukallisen, nieleminen oli täyttä tuskaa. Lyhyessä ajassa on voinut tipahtaa kymmenenkin kiloa. Toisaalta myöhemmin on ollut masennusjaksoja, jolloin ruokahalu on ollut normaalia suurempi ja ahmittuani paino on luonnollisesti noussut.
Lääkitys on myös laskenut painoa. Cymbaltan käytön aloittaessani kaikki kuvotti niin paljon, että en pystynyt syömään kuin tiettyjä hedelmäkarkkeja ja tuoretta ruisleipää, mutta niitäkin pieniä määriä. Tämä laihtumisjakso kesti tosin vain pari viikkoa.
Tehokkain tähän astisista laihiksista on ollut keliakia. Paino tippui jotain 10-15 kilon välillä suht nopeasti. Diagnoosin saanti viivästyi myös, joten paino kerkesi tippua paljon sen vuoksi. Keliakian aiheuttama painonpudotus ei vain ollut pysyvää, koska suolen parannuttua elimistö sai taas ravinteet talteen.