Onko asuntosi kuolinkunnossa?
Kommentit (24)
Miksi olisi? En todennäköisesti ole kuolemassa lähiaikoina, ja jos joku sairaus tulisi niin kämpän kunto olisi viimeinen asia mielessä.
Ei se kovin kiva homma ole siivota kämppää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisi? En todennäköisesti ole kuolemassa lähiaikoina, ja jos joku sairaus tulisi niin kämpän kunto olisi viimeinen asia mielessä.
Niinkö, ettei harmita se avoinna oleva päiväkirja.
On, mä olen joskus heittänyt kaikkea noloa roskiin juuri sen takia.
On kaikki järjestyksessä, erittäin hyvässä. Toivon, etten kuole pitkään aikaan, mutta ei kyllä jäämistöä tarvitse hävetä. Selvittelyyn ei mene aikaa, edes turhia papereita ei ole.
Seksilelut ja muutama muistitikku saisi haihtua ilmaan siinä vaiheessa kun kuolen. Muuten on kaikki ok, saa tutut tai poliisit penkoa.
Vielä olis kuolinsiivous (=konmaritus) tekemättä ..
On! Tätä varten pidän aina kaapit kunnossa (oikeasti!)
On, olen himosiivooja. Tosin hautajaiskustannukset joutuvat hakemaan toimeentulotukena. Tuolla kaapissa on kylläkin dildo, se pitäisi varmaan hävittää.
Jossain vaiheessa hävitin vibran kun nolostelin ajatusta, että se löytyisi jos kuolen. En sitä kovin usein käyttänytkään, sormet riittää. Nyt voisin heittää veivit, mutta sivuhistoria pitäisi olla tyhjä. Tuhero on melko rämeikköisessä kunnossa, mutta ehkä se ei haittaisi jos en kuole nakuna. Kaikkea sitä miettiikin.
Pari kenkälaatikollista rakkauskirjeitä löytyy. Siinäpä sitten selviää läheisillekin, kuka minä oikeasti olin.
Mä kanssa usein tyhjennän sivuhistorian, koska eihän sitä koskaan tiedä...
Jumalalla on icloud ja se osaa lukea kaikki sivunne!
Mietin tätä useinkin. Minulla on keskimäärin 60% todennäköisyys keskimääräiseen elinikään, minulla on sydänsairaus.
Juu, monesti mietin esimerkiksi keittiön sekaisuutta. Joskus en vaan jaksa laittaa astioita koneeseen. Innostuin viime talvena tuosta konmarittamisesta, ja nyt onkin helpompaa, ei tarvitse miettiä enää turhaa tavaraa.
Aikuisiällä kirjoitetut päiväkirjat olen repinyt. Nuoreen aikuisuuteen asti ovat varsinaisia" poikakirjoja", että saavat lapset lukea, sisältävät runoja ja sydänsuruja enimmäkseen.
Enemmänkin kuin kodin kunto, minua ahdistaa oma ulkonäköni. Pukeudun kyllä ihan sottapyttymeiningillä kotona, oikein junttia juntimpaa meininkiä. Näytän ihan järkyttävältä. Ja sitten ulkonäkö: olen ihan kamalan näköinen ilman meikkiä, oikeasti ihan suohirviö, ja hiukset! Kenelläkään ei voi olla näin kamalannäköisiä värittömiä kasvoja!
Pelkään tilannetta, että joudun soittamaan ambulanssin, enkä ole käynyt suihkussa.
Mietin asiaa lähes päivittäin.
Niinkö te luulette ettei universumin luojalla ole rajaton muisti ja tallentilaa ja pääsy jokiseen sivuun elämässänne? Kun ne on jo ihan NSA llakin ihmiskonstein?
Olen sopinut siskoni kanssa, että hän tulee asuntoon ekana ja siivoaa kaiken epämääräisen pois.
Tekikin tämän jo kertaalleen, kun ajoin kerran pahan kolarin.
Päiväkirjojen kanssa olen monesti miettinyt, että mihin ne oikein pistäisi. Ison osan olen vuosien varrella hävittänyt, mutta joitain haluaisin kuitenkin säästää. Sitten aina mietin, että en kyllä todellakaan halua yhtään kenenkään lukevan niitä kuolemani jälkeen. Ongelmallista.
Ei ole. Pitäisi hävittää papereita ja siivota kaappeja.
Olisin niin KÄSITTÄMÄTTÖMÄN noloa olla epäsiisti ruumis!