Kerro miten ja millaisessa elämänätilanteessa "paino vain putosi"

Syöpähoitojen aikana piti yrittää syödä, että paino ei putoaisi. Painon putoaminen olisi voinut heikentää parantumista. Ruokahalua ei ollut ollenkaan, ja syöminen tuntui monesti vastenmieliseltä. Oli pakko vedellä suuria määriä pähkinöitä, kun tuntui, että mikään ruoka ei riitä. Sairaalassa vahdittiin painoa tarkasti.

Pitäkää hyvä huoli itsestänne, myös painon pudottamisen suhteen.

Imetin ekaa lasta. Maitoa tulvi ja mä söin suklaata ja tuntui, että mitä vaan ja silti laihduin vaikka kuinka

Vuorotyö, joka sisälsi myös yötyötä. En saanut nukuttua ja ruokahalu lähti kokonaan. Oli kyllä pääkin ihan sekaisin siitä univajeesta. Vajaa 10kg lähti parissa kuukaudessa normaalipainon sisällä. Paino kyllä nousi sitten työn loputtua kun aloin taas syömään. Ensin muutaman kilon ja loputkin ovat hiipineet takaisin salakavalasti parissa vuodessa.

Raskaus ja imetys. Synnärille jäi 10kg vaikka painoa oli tullut raskauden aikana vain 6kg. Imetyksen myötä lähti toiset 10kg.

On muuten jännä huomata, miten eri lailla ihmiset reagoivat stressiin, suruun yms. TOinen syö paljon, toinen unohtaa syödä. 

Äitiyslomalla. Molemmilla kerroilla. Tulee ihan sikana maitoa.

Nuorena aina, kun erosin jostain poikaystävästä. Ja ekan vauvan synnyttyä, kun se ei nukkunut kuin liikkeessä. Kävelin vuoden aikana varmaan enemmän kuin monena vuonna yhteensä. Ja ruoka ei maistunut, kun valvoin niin paljon. Hitsi, että olinkin hyvän näköinen... pahus, kun en enää.

Imetys. Olen aina ollut hyvin hoikka, mutta 1,5 vuoden imetyksen jälkeen BMI oli alle 17. Nousi onneksi itsestään takaisin, kun imetys loppui. 

Olin työtön, valvoin yöt ja nukuin päivät. En syönyt juuri mitään. Paino nousi pudonneet 15 kiloa takaisin vuoden aikana heti kun sain töitä, koska syön ja herkuttelen jaksaakseni tätä kellokorttielämää. Ääh.

Masentuneena.

Rakastuneena paino on tippunut. Syömishäiriöön sairastuttuani paino putosi myös todella nopeasti normaalipainosta alipainoon. Nykyisin olen normaalipainoinen mutta imetys on pudottanut painoa. Lisäksi olen ihastunut toiseen mieheen, jota ajattelen aivan liikaa. Syömishäiriö on alkanut hiipiä takaisin elämään. Pelkään että kohta en pysty syömään enää mitään :(

Paino on lapsen saamisen jälkeen pudonnut kuin itsestään. Arki on lapsen myötä aktiivisempaa, mutta pitkä imetys (nyt 1v 4kk) lienee myös vaikuttanut tähän. Painan 7kg vähemmän kuin ennen raskautta.

Avioerodieetti. Mies lähti yllättäen toisen naisen matkaan. Kuukaudessa tippu 8 kg normaalipainon sisällä.

Mieheni jäi keppiin 9kk kestäneestä rinnakkaissuhteesta (rakastui "korviaan myöten"). Ripuloin, oksensin enkä pystynyt syömään mitään. Lähtöpainoni oli normaalin rajoissa. Nelisen kiloa lähti parissa viikossa pelkästään makaamalla...

Vierailija kirjoitti:

Laihduin 15kg ensimmäisen seurusteluvuoden aikana (mies lihoi 20kg :D). Ensimmäisen raskauden jälkeen painoa oli 5kg vähemmän kuin ennen raskautta, joten raskausaikanakin laihduin huomaamatta ja vahingossa. Tuo on sinänsä aika ihme, sillä söin enemmän kuin koskaan ennen, kolme lämmintä ateriaa päivässä + aamu-, väli- ja iltapalat.

Lisättäköön vielä loppuun, ettei yksikään laihdutusyritys ole ikinä onnistunut. Ei Nutrilett-dietti, ei muunlainen kalorien laskenta eikä minkäänlainen treeni.

...Jatkan vielä, suhdetta nyt takana noin 6v ja esikoinen on reilun vuoden ikäinen. Kiloja ei ole ainakaan vielä tullut yhtään takaisin. Imetys (13kk) ja päivittäiset reippaat 10km vaunulenkit kävellen/hölkäten eivät vieneet elopainosta grammaakaan vaikka ruokavalionkin piti olla kohdillaan ja söin huomattavasti vähemmän kuin raskausaikana.

Kun iski 2-tyypin diabetes, laihduin 20kg nopeasti ja tekemättä sen eteen mitään. En tiedä miksi, kai korkea sokeri sen aiheutti.

Muistan kun ystäväni iloitsi, että on vihdoin laihtunut ne viisi sitkeää liikakiloa ja vähän lisää, kuin itsestään. Puolen vuoden päästä siitä oli kuollut joka puolelle levinneeseen syöpään.

Aloitin uuden työn useampi lapsisen perheen lastenhoitajana, ja lähdin perheen vanhempien työmatkalle mukaan hoitamaan lapsia. Työn piti olla perus 8h/pvä töitä, mutta kolmen viikon työmatkan aikana omaa aikaa oli kaiken kaikkiaan 10h, muuten Olin 24/7 vastuussa perheen lapsista koko työmatkan ajan. Vanhemmat eivät pärjänneet edes aamuisin itsekseen lasten kanssa hotelliaamiaisilla, jotta olisin saanut hetken omaa aikaa tai ylipäätään syödä rauhassa. Vaan aamiaisilla vanhemmat keskittyivät syömiseen ja minun tehtävä oli siivota lasten sotkuja sekä paimentaa heitä (vanhemmat eivät olleet älynneet opettaa lapsilleen mitään käytöstapoja, vaan pikkuiset säntäilivät pitkin ravintolan/ keittiön käytäviä).

Ja aamiaisen jälkeen vanhemmat lähtivät asioilleen ja jättivät lapset minun vastuulle, käytiin lasten kanssa sitten puistoilemassa, tutustumassa uuteen kaupunkiin, lounaalla ravintolassa, päikkärit nukuttiin hotellihuoneessa ja syötiin välipala, sen jälkeen ulkoilemaan ja illallinen ravintolassa ja sitten iltapesut hotellilla ja nukkumaan (vanhemmat nukkuivat eri hotellihuoneessa, koska tarvitsivat kuulemma lepoa jotta jaksavat hoitaa työnsä). Lapset heräilivät useasti yössä, vanhemmat eivät kuulemma jaksaneet opettaa heitä nukkumaan. Unohtivat vain pienen seikan eli sen että minäkin olisin voinut Kaivata hieman lepoa, jotta jaksaisin hoitaa työni lastenhoitajana hyvin.

Samaan aikaan yritin järjestellä omia asioita, saada asuntoa uudelta paikkakunnalta, myydä omaisuuttani saadakseni Rahaa. Tilillä oli 200€, ja tämä Uusi työkin oli erittäin alipalkattu verrattuna työmäärään, joten kaiken kiireen ja stressin keskellä en vain ehtinyt/ muistanut syödä. Laihduin tahtomatta kuukaudessa yli 10 kiloa (58kg-->47kg), ja viimeisinä aamuina työreissussa oli kieltämättä vaikeuksia pysyä pystyssä, pyörtyilin noustessa, mutta pakko oli vaan jaksaa ihanien hoitolasteni takia.

Joskus sitä miettii, että miten jotkut vanhemmat eivät osaa nauttia omista lapsistaan ja Halua viettää aikaa Lastensa kanssa. Tai edes opeta heille peruskäytöstapoja ja kasvata heistä sellaisia että heidän kanssaan pärjäisi. Kieltämättä joskus olen kateellinen perheellisille, itse olen vain pikkutytöstä asti haaveillut omista lapsista, mutta yrityksistä huolimatta kaikki raskauteni ovat päätyneet varhaisiin keskenmenoihin, syytä ei ole. Kai se on minun tarkoitukseni työskennellä lastenhoitajana ja olla läsnä turvallisena ja läsnäolevana aikuisena kaikille hoitolapsilleni, joiden vanhemmat eivät ymmärrä miten siunattuja he ovat.

Kun äitini äkillisesti kuoli ollessani 32v. äitini oli  iältään 50v.

Olin ollut puhelinyhteydessä vajaat 15 min. ennen äitini kuolemaa ja poliisit tulivat seuraavana päivänä kertomaan tämän tapahtuman.

No painoni tippui 10 kiloa seuraavan vajan 3 kuukauden kuluessa...

Lähiomaisen kuolema on hemmetin hyvä laihdutuskeino.

Lähes kymmenen vuoden parisuhde päättyi, töissä oli samaan aikaan yt-neuvottelut, ja eräs läheinen ystävä sairastui vakavasti, joten painoa putosi stressin ja ahdistuksen vuoksi  parissa-kolmessa kuukaudessa n. 15 kiloa.