Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että lapsen hankkiminen katkaisee urani
04.02.2017 |
Olen pian 30, ja haluaisin lähivuosina hankkia lapsen. Mieheni olisi tähän valmis jo nyt heti. Olen kuitenkin vahvasti siinä uskossa, että lapsen hankkiminen pahimmillaan tuhoaa urakehitykseni. Vähintään häiritsee sitä pahasti. Minulla on ollut loistavaa tuuria työnhaussa tähän mennessä, sillä alallani on korkea työttömyysaste.
Mikäli olisin keskeytyksettä töissä, uskon, että mahdollisuuteni hyvään tulotasoon ja muutenkin hienoon uraan ovat hyvät. Mutta lapsen hankkiminen ja vähintään vuoden töistä poissaoleminen eivät sovi tähän kuvioon mitenkään. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan luulisin että määräaikaisuuksia ketjutetaan ainakin muutaman vuoden ajan vielä. Jos tämän jälkeen saan vakipaikan, tuntuisi "väärältä" jäädä heti äitiyslomalle. Muutenkin tiedän, että tilalleni tähän työhön olisi luultavasti useita tuhansia halukkaita. Vaisto siis sanoo, että tästä on kynsin hampain pidettävä kiinni.
Vaikka suhtaudun uraani kunnianhimoisesti ja ymmärrän myös työnantajaa, jolle äitiyslomista tulee tietenkin harmia, uskon silti myös siihen ettei työura ole tarpeeksi hyvä syy jättää lasta hankkimatta, jos lapsia kerran haluaa. Miten te muut olette toimineet? Pahin pelkoni on, että äitiysloman jälkeen minulla ei olisi enää nykyistä paikkaa mihin palata, ja olisin samalla viivalla niiden tuhansien työttömien kanssa.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Se, että avoimiin paikkoihin on paljon hakijoita ei tarkoita, että tilanne on toivoton tai vain harvalla käy tuuri. Osaavilla ihmisillä on aina hyvät mahdollisuudet työllistyä, varsinkin kun on hyvää työkokemusta alla. Ennen niitä vakipaikkoja työskentelin määräaikaisissa pätkissä ja lopulta nykyisessä hyvässä vakituisessa työssä. Jatkoin määräaikaisia pätkiä äitiysloman jälkeen.
Ihminen ei ole mikään lastu laineilla vaan siihen omaan asemaan työmarkkinoilla voi vaikuttaa. Jos on hyvää työkokemusta, on aina hyvät mahdollisuudet saada töitä äitiysloman jälkeen. Nykyisessä työssäni viimeisin rekrytointikin oli muuten yksivuotiaan lapsen äiti, jonka edellinen työsuhde päättyi äitiysloman aikana. Hakijoita siihenkin paikkaan oli satoja.
Kerropa miten tämä yhtälö lasketaan. Työkkärissä on n. 10 000 avointa paikkaa. Sanotaan että niitä kuuluisia piilotyöpaikkoja on 10-kertainen määrä. Eli 110 000 työpaikkaa.
600 000 työtöntä (ja työllistä) hakee noita paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
76, olen maisteri koulutukseltani, kiitos kysymästä. Toinen lapsistani on alakouluikäinen ja toinen päivähoidossa. En ole mikään poikkeus. Omassa kaveripiirissäni jokainen korkeasti koulutettu äiti on luonut uraa perhevapaiden välissä ja jälkeen. Muunlaisia kohtaloita en edes tiedä.
Kuvittelevatko ihmiset ihan oikeasti että heidän vastauksensa on niin kiinnostava, että joku palaa etsimään numeron perusteella kommentin johon he vastailevat?
Luulisi että maisterin koulutuksella löydät lainaa-nappulan.
Vierailija kirjoitti:
Määräaikaisuudet - etenkään kulttuurialalla, jolta tämä ap:n juttu vaikuttaa - ei ole 'ura'. Vaan reality. Siinä toki oikeassa, että työt loppuu, kun lapsen hommaa. Nimim. samalla alalla, ei lapsia, mutta paljon on entisiä työkavereita, joiden sopimuksia ei ole uusittu raskauden jälkeen. Ja hyvä niin,
Pakko sanoa tähän väliin, että en ole kulttuurialalla, vaan luonnontieteellisellä. Ala on haastava ja on työllistänyt aiemmin paremmin. Tietenkään juuri mikään ala ei ole säästynyt taantuman vaikutuksilta.
Pyydän, ettei miestäni liikaa soimattaisi. Onhan hän vähän vanhanaikainen, mutta hän elättäisi kyllä minut, mikäli kotiäidiksi haluaisin. Mutta se ei ole minua. Suhtaudun intohimoisesti työhöni, ja olen valmis kestämään mm. näitä määräaikaisuuksia, sillä vaikka työnantaja voisi olla reilumpi työntekijöitä kohtaan, saan tässä paikassa juuri sellaista kokemusta mitä tarvitsenkin. Ja olen vieläpä korkeammassa asemassa kuin olisin osannut tässä vaiheessa toivoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sitä oikeaa aikaa ei kyllä tule koskaan jos sitä jää odottamaan. Aina tulee uusia epävarmuustekijöitä, esim. uusi pomo, haastava projekti tms. Itse tein lapseni 33-vuotiaana, onneksi vielä onnistui; nyt jälkikäteen ajateltuna olisi ollut helppo toimia jo 5 v aikaisemmin, niin uskaltaisi toivo vielä sisarustakin. Hedelmällisyysklinikoiden käppyröissä 35 jälkeen alkaa viivasuora alamäki.
Nuo "käppyräsi" muuten ovat viime vuosisadalta, mutta edelleen niillä pelotellaan naisia.
Kotiin jäämällä sulle urkeaa uusi ura, joka on 1000x arvokkaampi ja antoisampi kuin työurasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy jo nyt sääliksi tulevaa lastanne, onko lapsi siis aina ja pienestä saakka hoidossa kun "vanhemmilla nyt on tärkeämpää tekemistä" kannattaako sitä hankkia ollenkaan jos ura on sinulle noin tärkeä?
Käy sääliksi ihmisiä, jotka kuvittelevat, että elämä on pelkkää lisääntymistä.
Oikeasti elämässä saa olla paljon paljon muutakin, eikä se ole edes itsekästä, vaan tervettä, normaalin ihmisen tapaa suhtautua maailmaan ja olemiseen.
Hienosti ainakin ymmärrät lukemaasi :)) lasten kanssa olisi suotavaa viettää aikaansa = elämä on pelkkää lisääntymistä. Just niinhän mä sanoin.
Minäkin kyllä tulkitsisin, että mielestäsi elämä on pelkkää lisääntymistä, jos olet sitä mieltä että tavallisiin toimistoaikoihin työtä tekevällä ei riitä aikaa olla lastensa kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määräaikaisuudet - etenkään kulttuurialalla, jolta tämä ap:n juttu vaikuttaa - ei ole 'ura'. Vaan reality. Siinä toki oikeassa, että työt loppuu, kun lapsen hommaa. Nimim. samalla alalla, ei lapsia, mutta paljon on entisiä työkavereita, joiden sopimuksia ei ole uusittu raskauden jälkeen. Ja hyvä niin,
Pakko sanoa tähän väliin, että en ole kulttuurialalla, vaan luonnontieteellisellä. Ala on haastava ja on työllistänyt aiemmin paremmin. Tietenkään juuri mikään ala ei ole säästynyt taantuman vaikutuksilta.
Pyydän, ettei miestäni liikaa soimattaisi. Onhan hän vähän vanhanaikainen, mutta hän elättäisi kyllä minut, mikäli kotiäidiksi haluaisin. Mutta se ei ole minua. Suhtaudun intohimoisesti työhöni, ja olen valmis kestämään mm. näitä määräaikaisuuksia, sillä vaikka työnantaja voisi olla reilumpi työntekijöitä kohtaan, saan tässä paikassa juuri sellaista kokemusta mitä tarvitsenkin. Ja olen vieläpä korkeammassa asemassa kuin olisin osannut tässä vaiheessa toivoa.
Ap
Minä taas pyydän, että soimaat miestäsi. Et tee sitä läheskään tarpeeksi. Jos elämässä haluaa jotain, silloin joutuu pitämään puolensa. Eikä se, jota vastaan pidät puolesi, ole ikinä siitä iloinen.
No minä ratkaisin ongelman niin, että tein vanhempainvapaat ja hoitovapaat osa-aikatyötä. Soviteltiin sitten miehen kanssa asiat näin. Hän onkin onneksi moderni mies, eikä "perinteinen".
Lapsia on 3, olen nyt 42 ja etenin juuri päälliköksi alallani. Oli helppo sujahtaa takaisin työelämään, kun oli näyttöä, että olen koko ajan ollut työelämässä. Jos osa-aikatyö ei ole tilanteessasi mahdollista, niin käy kuitenkin koko ajan alasi seminaareissa, opiskele alaasi liittyvää täydennyskoulutusta (minä esim. henkilöstöjohtamista), jotta näkee, että olet yhä mukana geimeissä. Äitiysloma nyt on ns. normaali-ihmiselle aika leppoisaa aikaa, jolloin voi hyvin kehittää itseään, eikä taantua johonkin leikkipuisto-av-asetukseen. Ekalla äitiyslomallani tein gradun loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehtoja on kaksi: joko hankit lapsen ennen vakituista työtä tai sitten odotat kärsivällisesti vakinaistamista. Ei sen vaikeampaa. Ymmärtääkseni esimerkiksi tutkijoilla ei juuri vakituisia töitä nykyään ole. Silti useimmat perustavat perheen.
Vierailija kirjoitti:
"luoda uraa"? Hyi ***vetti :(
Oletko entinen Siwan kassa, joka vääntää nyt lasta putkessa, ettei tarttis vahingossakaan mennä töihin ja toivoa, että muksuja syntyy siihen asti, että onkin jo auttamattomasti kaikkien työllistämismahdollisuuksien ulkopuolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyysaste on alle kahdeksan prosenttia, eli jokaisesta sadasta työhaluisesta enemmän kuin 92 on töissä. Ei se työllistyminen nyt ihan NIIN vaikeaa ole.
Puhumattakaan siitä, että korkeasti koulutettujen työttömyysasten on selvästi alhaisempi kuin muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä joitain käytännön ratkaisuja omasta ympäristöstäni:
- Lasten hoito ja perhevapaat jaetaan tarkkaan puoliksi miehen kanssa.
- Perinteisen perhepäivähoitajan etsiminen ilmoituksella.
- Isovanhemmat hoitavat sen 6-12 kuukautta, kun vanhemmat eivät vielä halua laittaa lasta kokopäivähoitoon.
- Molemmat vanhemmat hoitovapaalla osa-aikaisesti etenkin toisen lapsen jälkeen.
- Palkataan lastenhoitaja 1-2 vuodeksi kotiin.
- Jos työpaikka sallii, esim. luova ala tai tutkimusta, tehdään töitä vapaallakin.
Aloitus on nykyajan todellisuutta, ja kaikki syyllistävät kotimammat voi haistaa kakkavaipan.
Olen alalla, jolla työllistyminen ei luultavasti ole ihan yhtä hankalaa, kuin ap:lla, mutta ei nyt ihan helpoimmasta päästäkään. Olen hyvä työssäni, olen saanut huomattavaa tunnustusta osaamisestani useampaan otteeseen, kerran jo ennen perhevapaitani.
Sain lapset 31- ja 35-vuotiaana. Ensimmäiselle äitiysvapaalle jäin määräaikaisesta työsuhteesta, joka tosin olisi ollut voimassa vielä vanhempainvapaan päättyessä.
Kesken äitiysvapaani työnantajalle tuli mahdollisuus vakinaistaa 4 työntekijää. Yksi vakinaistetuista olin minä, vaikka olin äitiysvapaalla. Työnantaja siis muisti meriittini, kun vakinaistamisesta päätettiin, vaikka en sillä hetkellä töissä ollutkaan.
Hyvin meni! :)
Vierailija kirjoitti:
No minä ratkaisin ongelman niin, että tein vanhempainvapaat ja hoitovapaat osa-aikatyötä. Soviteltiin sitten miehen kanssa asiat näin. Hän onkin onneksi moderni mies, eikä "perinteinen".
Lapsia on 3, olen nyt 42 ja etenin juuri päälliköksi alallani. Oli helppo sujahtaa takaisin työelämään, kun oli näyttöä, että olen koko ajan ollut työelämässä. Jos osa-aikatyö ei ole tilanteessasi mahdollista, niin käy kuitenkin koko ajan alasi seminaareissa, opiskele alaasi liittyvää täydennyskoulutusta (minä esim. henkilöstöjohtamista), jotta näkee, että olet yhä mukana geimeissä. Äitiysloma nyt on ns. normaali-ihmiselle aika leppoisaa aikaa, jolloin voi hyvin kehittää itseään, eikä taantua johonkin leikkipuisto-av-asetukseen. Ekalla äitiyslomallani tein gradun loppuun.
Ei jatkoon. Av:n ihanteen äiti omistautuu lapselleen 105 prosenttisesti, eikä äitiyslomalla tod. pysty muuhun kuin imettämiseen ja muiden äitien kyttäämiseen. Työssäkäyvän puolisonkin pitää osallistua kotitöihin vähintään 50-prosenttisesti, koska se lapsen hoitaminen on niin kamalan raskasta. Lihavakin täytyy olla, koska ei äiti-ihminen voi kerta kaikkiaan venyä sellaisiin asioihin, kuten terveellisen ruoan teko liikunnasta puhumattakaan. Ja helvetin tulessa palakoon nämä lastenhoitajaa ym. ehdottavia. Jos lasta hoitaa joku muu kuin oma äiti, niin on sanomattakin selvää, että lapsi tekee luultavasti itsemurhan jo varhaisteini-iässä tai parhaimmillaan syrjäytyy huumeidenkäyttäjäksi.
Onko aupair/nanny vaihtoehto? 3kk äitiysloma ja sen jälkeen nanny hoitaa lapsen. Tämä tekee toki terveen kiintymyssuhteen muodostamisen vaikeaksi, mutta tällaistahan se on monissa maissa joissa äitiysloman pituus lasketaan viikoissa eikä kuukausissa.
Ja vaikka tällaista suunnittelisikin, niin pitää myös varautua siihen vaihtoehtoon, että äidiksi tuleminen muuttaa ihmistä. Vaikka etukäteen suunnittelisi pitävänsä vain lyhyen äitiysloman, se äitiys saattaa viedä mennessään niin ettei se ura tunnu enää niin tärkeältä ja pelkkä ajatuskin vauvasta erossa olemisesta ahdistaa.
70-luvulla, jolloin moni meistä on syntynyt, päivähoitopaikkoja oli tarjolla ani harvalle ja äitiyslomat oli lyhyitä, muutaman kuukauden vai mitä ne oli. (Ja neuvolan imetysneuvotkin oli sen kaltaisia, että se imetys kyllä ehti loppua jo äitiysloman aikana, jos pääsi edes alkamaan.) Kun äiti palasi töihin, vauvaa tuli hoitamaan joku 16-17-vuotias sukulaistyttö tai muu tuttu. En tiedä tuliko meistä tervepäisiä, mutta hengissä ollaan.
Komppaan näitä ohjeita! Meillä molemmat muksut hoidettu kotona 2-vuotiaaksi, vaikka kumpikaan vanhempi ei oo missään välissä ollut kuin max. puoli vuotta täysin pois työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
No minä ratkaisin ongelman niin, että tein vanhempainvapaat ja hoitovapaat osa-aikatyötä. Soviteltiin sitten miehen kanssa asiat näin. Hän onkin onneksi moderni mies, eikä "perinteinen".
Lapsia on 3, olen nyt 42 ja etenin juuri päälliköksi alallani. Oli helppo sujahtaa takaisin työelämään, kun oli näyttöä, että olen koko ajan ollut työelämässä. Jos osa-aikatyö ei ole tilanteessasi mahdollista, niin käy kuitenkin koko ajan alasi seminaareissa, opiskele alaasi liittyvää täydennyskoulutusta (minä esim. henkilöstöjohtamista), jotta näkee, että olet yhä mukana geimeissä. Äitiysloma nyt on ns. normaali-ihmiselle aika leppoisaa aikaa, jolloin voi hyvin kehittää itseään, eikä taantua johonkin leikkipuisto-av-asetukseen. Ekalla äitiyslomallani tein gradun loppuun.
FM kirjoitti:
4) jokainen voi saada uran ja rahhoo, muttei omaa lasta.
Uskooko joku muka oikeasti että tämä pitää paikkansa? joo ne ehkä joiden elämänkokemus on äärimmäisen rajallinen, muttaa kyllä nyt jokainen koulussa ja työelämässä ollut sen on nähnyt että ihmisissä on kyvykkäämpiä ja vähemmän kyvykkäitä. Tiettyä satunnaisuutta ja pärstäkertoimia mahtuu mukaan, mutta minä ainakin olen nähnyt niin tyhmiä/saamattomia/laiskoja/ongelmaisia ihmisiä, että heillä on vaikeuksia saada mitään järjellistä työtä, ja vielä enemmän sellaisia jotka jotenkuten ei-uratyöstään selviävät, mutta sokeakin näkee että ylentää heitä ei kannata. Kyse ei ole pelkästää älykkyydestä vaan on paljon ihmisiä jotka ovat niin saamattomia, kyvyttömiä vastuunkantoon tai eivät kestä stressiä ollenkaan, ja heistä eivät tosiaan voi mitään uraa tehdä.
Hienosti ainakin ymmärrät lukemaasi :)) lasten kanssa olisi suotavaa viettää aikaansa = elämä on pelkkää lisääntymistä. Just niinhän mä sanoin.