Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että lapsen hankkiminen katkaisee urani
04.02.2017 |
Olen pian 30, ja haluaisin lähivuosina hankkia lapsen. Mieheni olisi tähän valmis jo nyt heti. Olen kuitenkin vahvasti siinä uskossa, että lapsen hankkiminen pahimmillaan tuhoaa urakehitykseni. Vähintään häiritsee sitä pahasti. Minulla on ollut loistavaa tuuria työnhaussa tähän mennessä, sillä alallani on korkea työttömyysaste.
Mikäli olisin keskeytyksettä töissä, uskon, että mahdollisuuteni hyvään tulotasoon ja muutenkin hienoon uraan ovat hyvät. Mutta lapsen hankkiminen ja vähintään vuoden töistä poissaoleminen eivät sovi tähän kuvioon mitenkään. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan luulisin että määräaikaisuuksia ketjutetaan ainakin muutaman vuoden ajan vielä. Jos tämän jälkeen saan vakipaikan, tuntuisi "väärältä" jäädä heti äitiyslomalle. Muutenkin tiedän, että tilalleni tähän työhön olisi luultavasti useita tuhansia halukkaita. Vaisto siis sanoo, että tästä on kynsin hampain pidettävä kiinni.
Vaikka suhtaudun uraani kunnianhimoisesti ja ymmärrän myös työnantajaa, jolle äitiyslomista tulee tietenkin harmia, uskon silti myös siihen ettei työura ole tarpeeksi hyvä syy jättää lasta hankkimatta, jos lapsia kerran haluaa. Miten te muut olette toimineet? Pahin pelkoni on, että äitiysloman jälkeen minulla ei olisi enää nykyistä paikkaa mihin palata, ja olisin samalla viivalla niiden tuhansien työttömien kanssa.
Kommentit (204)
Syyllistä uraäidit. Teidän takianne syntyvyys romahtaa Suomessa. Teidän itsekkyytenne takia Valtaosa ihmisistä ovat pian eläkeiässä. Mistä niille eläkkeet maksetaan, koska työssäkäyvä väestö vähenee hurjaa vauhtia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ehkä halua lukea tätä... Jäin äitiyslomalle päivälleen kolme vuotta sitten. Sen jälkeen olen tehnyt satunnaista keikkaa (tavallaan toki ihan ok). Nyt lapsia on kaksi, työttömyyspäiviä aika monta. En tiedä, mitä tekisin.
Vierailija kirjoitti:
Syyllistä uraäidit. Teidän takianne syntyvyys romahtaa Suomessa. Teidän itsekkyytenne takia Valtaosa ihmisistä ovat pian eläkeiässä. Mistä niille eläkkeet maksetaan, koska työssäkäyvä väestö vähenee hurjaa vauhtia?
Mä olen uraäiti. Mulla on 2 fiksua lasta ja uran lisäksi mun aika riittää näille kahdelle hyvin.
Vaikka olisin jäänyt työttömäksi tms, niin en jokatapauksessa olisi hankkinut enempää lapsia. Millä mä olisin isompaa katrasta pienemmillä tuloilla elättänytkään?
En tajua, miten mun urani on vähentänyt suomalaisten syntyvyyttä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sitä oikeaa aikaa ei kyllä tule koskaan jos sitä jää odottamaan. Aina tulee uusia epävarmuustekijöitä, esim. uusi pomo, haastava projekti tms. Itse tein lapseni 33-vuotiaana, onneksi vielä onnistui; nyt jälkikäteen ajateltuna olisi ollut helppo toimia jo 5 v aikaisemmin, niin uskaltaisi toivo vielä sisarustakin. Hedelmällisyysklinikoiden käppyröissä 35 jälkeen alkaa viivasuora alamäki.
Nuo "käppyräsi" muuten ovat viime vuosisadalta, mutta edelleen niillä pelotellaan naisia.
Oh please… http://www.advancedfertility.com/ivf-age.htm Kivulias fakta myöntää, mutta jos lasta ei kuulu 38 v niin ei se mikään biologinen ihme ole. Enemminkin luulisi, että fertiliteettiklinikat haluaisivat "kaunistella" tilastoja, jotta ihmiset syytäisivät rahaa hoitoihin onnistumisen pelossa, mutta ihan realiteeteissa meitä ainakin infottiin.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyysaste on alle kahdeksan prosenttia, eli jokaisesta sadasta työhaluisesta enemmän kuin 92 on töissä. Ei se työllistyminen nyt ihan NIIN vaikeaa ole.
Peukut 0-5, vaikka tuo on aivan pesunkestävä fakta. Että mitähän vittua, mammat? Vinkki: älkää luottako mielikuviin vaan faktoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä ratkaisin ongelman niin, että tein vanhempainvapaat ja hoitovapaat osa-aikatyötä. Soviteltiin sitten miehen kanssa asiat näin. Hän onkin onneksi moderni mies, eikä "perinteinen".
Lapsia on 3, olen nyt 42 ja etenin juuri päälliköksi alallani. Oli helppo sujahtaa takaisin työelämään, kun oli näyttöä, että olen koko ajan ollut työelämässä. Jos osa-aikatyö ei ole tilanteessasi mahdollista, niin käy kuitenkin koko ajan alasi seminaareissa, opiskele alaasi liittyvää täydennyskoulutusta (minä esim. henkilöstöjohtamista), jotta näkee, että olet yhä mukana geimeissä. Äitiysloma nyt on ns. normaali-ihmiselle aika leppoisaa aikaa, jolloin voi hyvin kehittää itseään, eikä taantua johonkin leikkipuisto-av-asetukseen. Ekalla äitiyslomallani tein gradun loppuun.
Päälliköksi 42-vuotiaana ei ole varsinaisesti mikään ura, vaan normaali työelämän kiertokulku. Jos sellainen on tavoitteena, niin ei ole pienintäkään mitään syytä pelätä lasten hankkimista.
Eikä kyllä muutenkaan, koska moni huippujohtajakin on ne lapset hankkinut. Kyvyistä se on kiinni, eikä vuoden äitiyslomasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että lapsi, ura ja "perinteinen" (eli itsekeskeinen) mies eivät sovi yhteen. Voit saada kaksi kolmesta, et kaikkia. Jos siis haluat uran ja lapsen, ala harkita uuden miehen etsimistä mitä pikimmin.
Tämä! Uran ja lapsen yhdistäminen vaatii miehen, joka innolla on mukana lapsen hoidossa ja oma-alotteisesti jäämässä tämän kanssa kotiin, ellei halua laittaa lasta esim. 9 kk ikäisenä hoitoon pitkillä päivillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ura menee pilalle vuoden breikistä? Oletteko nyt ihan tosissanne?
Mä jäin määräaikaisesta asiantuntijatyöstä äitiyslomalle 7v sitten. Ura oli siihen asti aukoton. Viimeiset 7v olen ollut äitiyslomilla, hoitovapailla, surkeissa ja huonopalkkaisissa pätkätöissä ja välillä työttömänä. Yhtäkkiä onkin tosi vaikea löytää mitään hyvää työtä. Lapset valvottaneet, ovat erityislapsia, voimia ei ole riittänyt opiskeluun...Lapset ihania mutta monesti olen miettinyt että vakityö olisi pitänyt hommata ennen lapsia...olisi nauttinutkin paljon enemmän vapaista kun ei tarvisi stressata työnhakua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin täytyy muistaa että naisella on tärkeää olla kunnon tulot jos on lapsi. Miehiin ei voi luottaa kun liitot on pätkäliittoja ja lapsi hylätään avioerossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä ratkaisin ongelman niin, että tein vanhempainvapaat ja hoitovapaat osa-aikatyötä. Soviteltiin sitten miehen kanssa asiat näin. Hän onkin onneksi moderni mies, eikä "perinteinen".
Lapsia on 3, olen nyt 42 ja etenin juuri päälliköksi alallani. Oli helppo sujahtaa takaisin työelämään, kun oli näyttöä, että olen koko ajan ollut työelämässä. Jos osa-aikatyö ei ole tilanteessasi mahdollista, niin käy kuitenkin koko ajan alasi seminaareissa, opiskele alaasi liittyvää täydennyskoulutusta (minä esim. henkilöstöjohtamista), jotta näkee, että olet yhä mukana geimeissä. Äitiysloma nyt on ns. normaali-ihmiselle aika leppoisaa aikaa, jolloin voi hyvin kehittää itseään, eikä taantua johonkin leikkipuisto-av-asetukseen. Ekalla äitiyslomallani tein gradun loppuun.
Päälliköksi 42-vuotiaana ei ole varsinaisesti mikään ura, vaan normaali työelämän kiertokulku. Jos sellainen on tavoitteena, niin ei ole pienintäkään mitään syytä pelätä lasten hankkimista.
Eikä kyllä muutenkaan, koska moni huippujohtajakin on ne lapset hankkinut. Kyvyistä se on kiinni, eikä vuoden äitiyslomasta.
Siis onko nää kommentoijat nyt työelämässä ollenkaan. On se päälliköksi eteneminen jossakin ihan oikea "ura". On nääs päälliköitä ja päälliköitä. On esim. Alepan myymäläpäälliköitä ja sitten on esim. eduskunnan kansliapäällikkö.
Aika suppeaksi jää ura-käsite, jos ainoastaan jollain huippujohtajalla on "ura".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kumpaa kadut enemmän tulevaisuudessa:
1. Urakehityksesi tyssää äitiyslomaan.
2. Jäät lapsettomaksi.
Kaikki eivät oikeasti saa lapsia tuosta noin vaan. Jos aloittaa nuorempana yrityksen, on enemmän aikaa yrittää. Hedelmällisyys laskee iän myötä, mutta on myös yli 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä. Ongelma on vaan se, ettei etukäteen tiedä, kuinka nopeasti tulee raskaaksi.
Ihan itse sinun täytyy miettiä, oletko valmis riskeeraamaan uran vai perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä ratkaisin ongelman niin, että tein vanhempainvapaat ja hoitovapaat osa-aikatyötä. Soviteltiin sitten miehen kanssa asiat näin. Hän onkin onneksi moderni mies, eikä "perinteinen".
Lapsia on 3, olen nyt 42 ja etenin juuri päälliköksi alallani. Oli helppo sujahtaa takaisin työelämään, kun oli näyttöä, että olen koko ajan ollut työelämässä. Jos osa-aikatyö ei ole tilanteessasi mahdollista, niin käy kuitenkin koko ajan alasi seminaareissa, opiskele alaasi liittyvää täydennyskoulutusta (minä esim. henkilöstöjohtamista), jotta näkee, että olet yhä mukana geimeissä. Äitiysloma nyt on ns. normaali-ihmiselle aika leppoisaa aikaa, jolloin voi hyvin kehittää itseään, eikä taantua johonkin leikkipuisto-av-asetukseen. Ekalla äitiyslomallani tein gradun loppuun.
Päälliköksi 42-vuotiaana ei ole varsinaisesti mikään ura, vaan normaali työelämän kiertokulku. Jos sellainen on tavoitteena, niin ei ole pienintäkään mitään syytä pelätä lasten hankkimista.
Eikä kyllä muutenkaan, koska moni huippujohtajakin on ne lapset hankkinut. Kyvyistä se on kiinni, eikä vuoden äitiyslomasta.
Siis onko nää kommentoijat nyt työelämässä ollenkaan. On se päälliköksi eteneminen jossakin ihan oikea "ura". On nääs päälliköitä ja päälliköitä. On esim. Alepan myymäläpäälliköitä ja sitten on esim. eduskunnan kansliapäällikkö.
Aika suppeaksi jää ura-käsite, jos ainoastaan jollain huippujohtajalla on "ura".
Tuo oli jotain henkilöstösontaa. Ala, jossa kilpailu ja vaatimustaso lähestyy asymptoottisesti nollaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin täytyy muistaa että naisella on tärkeää olla kunnon tulot jos on lapsi. Miehiin ei voi luottaa kun liitot on pätkäliittoja ja lapsi hylätään avioerossa.
80 % eroista on naisten alullepanemia. Miesten luotettavuus vaikuttaa ihan hyvältä tästä vinkkelistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kumpaa kadut enemmän tulevaisuudessa:
1. Urakehityksesi tyssää äitiyslomaan.
2. Jäät lapsettomaksi.
Kaikki eivät oikeasti saa lapsia tuosta noin vaan. Jos aloittaa nuorempana yrityksen, on enemmän aikaa yrittää. Hedelmällisyys laskee iän myötä, mutta on myös yli 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä. Ongelma on vaan se, ettei etukäteen tiedä, kuinka nopeasti tulee raskaaksi.
Ihan itse sinun täytyy miettiä, oletko valmis riskeeraamaan uran vai perheen.
Ei tarvitsisi riskeerata, jos rinnalla olisi kunnon mies.
Aika huonoissa kantimissa on uranäkymät muutenkin, jos markkina-arvo on sitä tasoa, että vakituisen työn saaminen on jo vaikeaa tai että vuoden poissaolo romauttaa kaikki mahdollisuudet. Ei silloin ole niin paljon hävittävää, että kannattaa jättää perhe perustamatta, jos siis sellaisen haluaa. Anna palaa ap, jos siltä tuntuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sitä oikeaa aikaa ei kyllä tule koskaan jos sitä jää odottamaan. Aina tulee uusia epävarmuustekijöitä, esim. uusi pomo, haastava projekti tms. Itse tein lapseni 33-vuotiaana, onneksi vielä onnistui; nyt jälkikäteen ajateltuna olisi ollut helppo toimia jo 5 v aikaisemmin, niin uskaltaisi toivo vielä sisarustakin. Hedelmällisyysklinikoiden käppyröissä 35 jälkeen alkaa viivasuora alamäki.
Nuo "käppyräsi" muuten ovat viime vuosisadalta, mutta edelleen niillä pelotellaan naisia.
Oh please… http://www.advancedfertility.com/ivf-age.htm Kivulias fakta myöntää, mutta jos lasta ei kuulu 38 v niin ei se mikään biologinen ihme ole. Enemminkin luulisi, että fertiliteettiklinikat haluaisivat "kaunistella" tilastoja, jotta ihmiset syytäisivät rahaa hoitoihin onnistumisen pelossa, mutta ihan realiteeteissa meitä ainakin infottiin.
Olenko ainut joka ei saa tästä kommentista mitään tolkkua?
Vierailija kirjoitti:
Aika huonoissa kantimissa on uranäkymät muutenkin, jos markkina-arvo on sitä tasoa, että vakituisen työn saaminen on jo vaikeaa tai että vuoden poissaolo romauttaa kaikki mahdollisuudet. Ei silloin ole niin paljon hävittävää, että kannattaa jättää perhe perustamatta, jos siis sellaisen haluaa. Anna palaa ap, jos siltä tuntuu!
Suosittelen myös sinulle työttömyystilastoihin tutustumista.
Ei synnytys sitä uraa katkaise, mutta joitain repeämiä voi alatiesynnytyksessä tulla.
Kannattaa muistaa, että näissä skenaarioissa aina miettii sitä normaalia raskautta ja normaalia lasta...edes se ei ole itsestäänselvää. Lasta yrittäessä ja saadessa elämä voi mennä niin monella eri tavalla uusiksi. :/