Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että lapsen hankkiminen katkaisee urani
04.02.2017 |
Olen pian 30, ja haluaisin lähivuosina hankkia lapsen. Mieheni olisi tähän valmis jo nyt heti. Olen kuitenkin vahvasti siinä uskossa, että lapsen hankkiminen pahimmillaan tuhoaa urakehitykseni. Vähintään häiritsee sitä pahasti. Minulla on ollut loistavaa tuuria työnhaussa tähän mennessä, sillä alallani on korkea työttömyysaste.
Mikäli olisin keskeytyksettä töissä, uskon, että mahdollisuuteni hyvään tulotasoon ja muutenkin hienoon uraan ovat hyvät. Mutta lapsen hankkiminen ja vähintään vuoden töistä poissaoleminen eivät sovi tähän kuvioon mitenkään. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan luulisin että määräaikaisuuksia ketjutetaan ainakin muutaman vuoden ajan vielä. Jos tämän jälkeen saan vakipaikan, tuntuisi "väärältä" jäädä heti äitiyslomalle. Muutenkin tiedän, että tilalleni tähän työhön olisi luultavasti useita tuhansia halukkaita. Vaisto siis sanoo, että tästä on kynsin hampain pidettävä kiinni.
Vaikka suhtaudun uraani kunnianhimoisesti ja ymmärrän myös työnantajaa, jolle äitiyslomista tulee tietenkin harmia, uskon silti myös siihen ettei työura ole tarpeeksi hyvä syy jättää lasta hankkimatta, jos lapsia kerran haluaa. Miten te muut olette toimineet? Pahin pelkoni on, että äitiysloman jälkeen minulla ei olisi enää nykyistä paikkaa mihin palata, ja olisin samalla viivalla niiden tuhansien työttömien kanssa.
Kommentit (204)
Ei ole mitään väärää jäädä äitiyslomallle siiten kun sinut vakinaistetaan. Väärää on tuollainen määräaikaisten suhteiden ketjuttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota vuosi-kaksi, jos vakityö näyttää mahdolliselta sillä aikavälillä. Jos ja kun saat vakipaikan, niin älä ajattele liikaa työnantajan näkökulmaa. Eivät hekään ajattele niiden kolmekymppisten naisten kotitilannetta ketjuttaessaan (laittomasti) määräaikaisuuksia.
Jos vakityö ei näytä mahdolliselta, niin tee ihmeessä lapsi. Jaatte kuitenkin miehen kanssa mahdollisimman tasaisesti ne vapaat ja ylläpidät työkokemusta kotoakin käsin tavalla tai toisella (verkostot, lyhyt pätkä, kirjoitustyö, kurssi tms.) On tosi sääli, mutta yhä useampi joutuu vanhempainvapaallakin ylläpitämään omaa osaamistaan. Erityisesti jos olet pätkätyöläinen.
Jos vakityö ei näytä realistiselta seuraavaan 3-5 vuoteen, niin en tiedä osittaisinko. Mitä vanhempana palaat kotoa työelämään, sitä vaikeampi ehkä työllistyä uudelleen. Nuorena sinulla olisi kuitenkin ikä puolellasi.
Vierailija kirjoitti:
Uraohjus(ko?) kirjoitti:
Mikä se sellainen hieno ura on, jossa ei ole edes vakituista työsuhdetta?
Olen nelikymppinen, minulla on 45 alaista ja 5000€:n palkka, eikä tämä nyt kummoinen ura mielestäni ole.
Monella alalla pätkätyökin voi olla huipputyö. Onhan presidenttikin "työssään" määräaikaisen kauden.
Kunhan huvittaa tuo "uran" korostaminen. Minusta ihmisen pitää olla vähintäänkin liiketoimintajohtaja suuressa firmassa, että kannattaa ääneen puhua urasta. Nykyisin jokainen kassavastaava ja osaprojektipäällikkökin on olevinaan uraihminen. Minusta me kaikki olemme ihan tavallisia työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
No sinä ainakin syyllistät vain ja ainoastaan sitä lapsen äitiä. Miehen vapautit vastuusta aivan täydellisesti. Hyökkäsit vain naisen kimppuun.
Tuossa tekstissä mihin vastasin puhuttiin naisista, eli puhuin siis myös naisista kun siihen vastasin.
Vierailija kirjoitti:
Et voi kyllä oikein hävitäkkään. Se, että tulet hankimaan lapsia ja että siitä tulee työnantajalle kustannuksia on joka tapauksessa huomioon sinua palkatessa. Tästä syystä "naisen euro" on noin 80 senttiä.
Jos miehelläsi on kelvollinen työ, niin miksi et alkaisi oikeasti naiseksi. Tee lapset ja hoida niitä samalla kun miehesi järjestää elannon. Kaikkea ei voi saada, vaan joudutaan tekemään kompromisseja.
Oikea mies on sitten oikea unelmapuoliso, ei käy vieraissa eikä koske alkoholiin. Mies maksaa naiselle kunnon eläkevakuutuksen ja antaa palkkansa naiselle, joka päättää sen käytöstä. Tärkeintä on, että mies ei ikinä missän vaiheessa edes harkitse avioeroa. Olisiko sinusta oikeaksi mieheksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan pahinta tuossa on, jos ei tee mitään. Jos mies on noin haluton ottamaan vastuuta, pitää nopeasti selvittää saako eron uhka hänet järkiinsä. Tosin minulla on ystävä, jonka ura oli hurjassa nousukiidossa ja pariskunta halusi lapsen. Mies lupasi hoitaa vauvan, jos nainen suostuu lapsen hankkimiseen. Kun lapsi syntyi, miehellä muuttui mieli. Naisparka jäi hoitamaan lasta, ikävin seurauksin. Ai niin, mies työskentelee tehtaassa pakkaajana...
Ja vielä ihmetellään, kun akateemiset naiset eivät mielellään ota kouluttamatonta miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
No sinä ainakin syyllistät vain ja ainoastaan sitä lapsen äitiä. Miehen vapautit vastuusta aivan täydellisesti. Hyökkäsit vain naisen kimppuun.
Tuossa tekstissä mihin vastasin puhuttiin naisista, eli puhuin siis myös naisista kun siihen vastasin.
Eli jos joku toinen puhuu naisista, näppiksesi menee lukkoon etkä kykene kirjoittamaan miehistä omassa kommentissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaa no. Oot vähän munaton. Oon halunnut kaiken, uran ja perheen. Lapsi on ykkönen, mutta urani olen hoitanut kyllä. Tee töitä sen eteen mitä haluat äläkä siirrä vastuuta syyttämällä yhteiskuntaa tai miestä.
Miestä saa ja pitää syyttää, jos mies ei suostu ottamaan vastuuta omasta lapsestaan jonka itsekin haluaa.
Ymmärrän sinua ap, minulla oli määräaikainen työsuhde eikä sitä jatkettu kun tulin raskaaksi ja kyllä harmitti. Lapsi on minulle todella tärkeä, mutta minulla on myös voimakas työminä ja stressaan työttömyyttä.
Minulla on pco, joten yritimme lasta puolitoista vuotta. Siksi nyt työttömänä vanhenpainvapaalaisena ei kaduta, olen todella onnellinen että lapsen sain.
Laitoin työhakemyksen tässä vanhempainvapaalla, jossa kerroin että voin tulla kesällä töihin niin yllättäen kutsuivatkin haastatteluun. Jos pääsisin töihin heti vanhenpainvapaan jälkeen niin mies jäisi hetkeksi hoitovapaalle ja äitini ilmoitti halukkuutensa jäädä vuorotteluvapaalle hoitamaan lasta puoleksi vuodeksi, joten lapsen ei tarvitsisi mennä hoitoon kuin vasta noin kaksivuotiaana ja lisäksi en itse tulisi ihan höperöksi kotona. Koska kaikille pelkkä kotona olo ei vaan sovi. Tämä olisi ihannetilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
No sinä ainakin syyllistät vain ja ainoastaan sitä lapsen äitiä. Miehen vapautit vastuusta aivan täydellisesti. Hyökkäsit vain naisen kimppuun.
Tuossa tekstissä mihin vastasin puhuttiin naisista, eli puhuin siis myös naisista kun siihen vastasin.
Eli jos joku toinen puhuu naisista, näppiksesi menee lukkoon etkä kykene kirjoittamaan miehistä omassa kommentissasi.
Voi luoja. Voin myös kirjoittaa kissoista ja siitä miten niitä otetaan vain kesäksi ja se on niin väärin, mutta ei taida liittyä tuohon tekstiin mitenkään mihin vastasin!
Parempi jättää muksujen teko muille jos tuollai miettiä pitää, luultavasti miehesikin tulee tekemään lapsensa jonkun muun kanssa sillä aikaa kun keikut urasi huipulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
No sinä ainakin syyllistät vain ja ainoastaan sitä lapsen äitiä. Miehen vapautit vastuusta aivan täydellisesti. Hyökkäsit vain naisen kimppuun.
Tuossa tekstissä mihin vastasin puhuttiin naisista, eli puhuin siis myös naisista kun siihen vastasin.
Eli jos joku toinen puhuu naisista, näppiksesi menee lukkoon etkä kykene kirjoittamaan miehistä omassa kommentissasi.
Voi luoja. Voin myös kirjoittaa kissoista ja siitä miten niitä otetaan vain kesäksi ja se on niin väärin, mutta ei taida liittyä tuohon tekstiin mitenkään mihin vastasin!
Niin. Ja sinun mielestäsi mies ei ilmeisesti liity mitenkään eikä millään tavalla lapsensa hoitoon, yhtään enempää kuin kesäkissat. Naisella on vastuu ja naista syyllistät.
Sillattiinii kirjoitti:
Parempi jättää muksujen teko muille jos tuollai miettiä pitää, luultavasti miehesikin tulee tekemään lapsensa jonkun muun kanssa sillä aikaa kun keikut urasi huipulla.
Elämänkoululainen ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
No sinä ainakin syyllistät vain ja ainoastaan sitä lapsen äitiä. Miehen vapautit vastuusta aivan täydellisesti. Hyökkäsit vain naisen kimppuun.
Tuossa tekstissä mihin vastasin puhuttiin naisista, eli puhuin siis myös naisista kun siihen vastasin.
Eli jos joku toinen puhuu naisista, näppiksesi menee lukkoon etkä kykene kirjoittamaan miehistä omassa kommentissasi.
Voi luoja. Voin myös kirjoittaa kissoista ja siitä miten niitä otetaan vain kesäksi ja se on niin väärin, mutta ei taida liittyä tuohon tekstiin mitenkään mihin vastasin!
Niin. Ja sinun mielestäsi mies ei ilmeisesti liity mitenkään eikä millään tavalla lapsensa hoitoon, yhtään enempää kuin kesäkissat. Naisella on vastuu ja naista syyllistät.
LUE MIHIN VASTASIN. Hän puhui naisista!
Ap, entä jos päätät tehdä sen lapsen / lapsia ja urasi tosiaan menee pilalle? Mitä sitten? Syyllistätkö lasta, miestä? kadutko että teit lapsen?
Kannattaa ottaa kaksi asiaa huomioon:
Saattaa aivan hyvin olla, että et saa vakituista työtä pitkään, pitkääm aikaan vaan olet vuosikausia määräaikaisissa työsuhteissa. Jos ehtona raskauden yrittämiselle on, että ensin on oltava se vakipaikka, voi olla että sitä odotellessa menee lastentekoaika ohi.
Toinen on, että ajattelet aivan liian "kiltisti" ja työnantajalähtöisesti, että muka olisi jotenkin noloa jäädä "heti" äitiyslomalle ja vanhempainvapaille, jos/kun sen vakipaikan saat. Työnantaja ajattelee omaa etuaan, sinä omaasi. On varsin turhaa potea huonoa omatuntoa lakisääteisistä ja normaaliin elämään kuuluvista asioista, kuten äitiysvapaasta. Jos vaikka yt-neuvottelut osuu kohdalle, niin siinä vaiheessa kukaan ei sano, että annetaan tuon Mirkun nyt pitää työpaikkamsa kun se on oikein lapsetkin jättänyt firman etua ajatellen tekemättä.
Elämä ei yleensä mene ihan niin kuin on suunnitellut. Jos ei ihan kauhea vauvakuume ole, niin odottele vuosi-pari ihan rauhassa ja keskity uraasi.
Itse olen kolmen 11-15 vuotiaan äiti, sain ensimmäisen vakipaikkani nuorimman ollessa 2v ja olen sen jälkeen edennyt johtotehtäviin. Mulla olis lapset jäänyt tekemättä jos olisin sitä vakipaikkaa odotellut, olin silloin 38 v kun sen sain.
Itse pidän itseäni menestyjänä. Määrittelen sen niin, että teen työtä, jota rakastan ja elämäntilanteeni on juuri sellainen kuin olen aina halunnut. En olisi tässä pisteessä, jos olisin ap:n kaltainen riskien välttelijä.
Just joo mies haluu pentuja muttei itse suostu jäädä vanhempainvapaalle :Dd
En suosittele lastenhankintaa ollenkaan. Jos sinä ja mies eroatte niin hän jättää lapsen sinulle ja olet yh ja saat sanoa heipat urallesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kunnioitan työtä tekeviä äitejä. Se on rankkaa ja väsyttävää elämää, mutta palkitsevaa. Saa kasvattaa lapsensa, mutta myös toteuttaa itseään. Kokemukseni mukaan ne jotka täälläkin rääkyvät, että lapsia ei pitäisi hankkia, ovat usein niitä joilta se koulutus ja ura puuttuvat kokonaan. Happamia, sanoi kettu jne. Mitä nämä naiset tekevät siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä? Eivät töitä ainakaan.
Et tietysti ymmärrä että uraäidin ja kotiäidin välilläkin voi olla jotain? Vaikka ihminen joka tekee kyllä töitä, kun lapset eivät ole enää ihan pieniä, mutta se ura ei ole tärkeämpi kuin ne lapset? Minusta ihmisen, joka tosissaan miettii on harmissaan siitä että "lapsi pilaa" hänen uransa, ei kannata lapsia hankkia. Pahimmillaan sitä lasta syyllistetään siitä kun äiti ei saanut toteuttaa unelmiaan, tai vanhemmat tappelevat kumpi joutuu joustamaan töistään, esim jäämään sairaan lapsen kanssa kotiin. Lapsi varmasti tuntee olonsa rakastetuksi.
No sinä ainakin syyllistät vain ja ainoastaan sitä lapsen äitiä. Miehen vapautit vastuusta aivan täydellisesti. Hyökkäsit vain naisen kimppuun.
Tuossa tekstissä mihin vastasin puhuttiin naisista, eli puhuin siis myös naisista kun siihen vastasin.
Eli jos joku toinen puhuu naisista, näppiksesi menee lukkoon etkä kykene kirjoittamaan miehistä omassa kommentissasi.
Voi luoja. Voin myös kirjoittaa kissoista ja siitä miten niitä otetaan vain kesäksi ja se on niin väärin, mutta ei taida liittyä tuohon tekstiin mitenkään mihin vastasin!
Niin. Ja sinun mielestäsi mies ei ilmeisesti liity mitenkään eikä millään tavalla lapsensa hoitoon, yhtään enempää kuin kesäkissat. Naisella on vastuu ja naista syyllistät.
LUE MIHIN VASTASIN. Hän puhui naisista!
ÄLÄ HUUDA. Jos joku toinen puhuu naisista, se ei pakota sinua syyllistämään naista.
Jaaa no. Oot vähän munaton. Oon halunnut kaiken, uran ja perheen. Lapsi on ykkönen, mutta urani olen hoitanut kyllä. Tee töitä sen eteen mitä haluat äläkä siirrä vastuuta syyttämällä yhteiskuntaa tai miestä.