Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että lapsen hankkiminen katkaisee urani
04.02.2017 |
Olen pian 30, ja haluaisin lähivuosina hankkia lapsen. Mieheni olisi tähän valmis jo nyt heti. Olen kuitenkin vahvasti siinä uskossa, että lapsen hankkiminen pahimmillaan tuhoaa urakehitykseni. Vähintään häiritsee sitä pahasti. Minulla on ollut loistavaa tuuria työnhaussa tähän mennessä, sillä alallani on korkea työttömyysaste.
Mikäli olisin keskeytyksettä töissä, uskon, että mahdollisuuteni hyvään tulotasoon ja muutenkin hienoon uraan ovat hyvät. Mutta lapsen hankkiminen ja vähintään vuoden töistä poissaoleminen eivät sovi tähän kuvioon mitenkään. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan luulisin että määräaikaisuuksia ketjutetaan ainakin muutaman vuoden ajan vielä. Jos tämän jälkeen saan vakipaikan, tuntuisi "väärältä" jäädä heti äitiyslomalle. Muutenkin tiedän, että tilalleni tähän työhön olisi luultavasti useita tuhansia halukkaita. Vaisto siis sanoo, että tästä on kynsin hampain pidettävä kiinni.
Vaikka suhtaudun uraani kunnianhimoisesti ja ymmärrän myös työnantajaa, jolle äitiyslomista tulee tietenkin harmia, uskon silti myös siihen ettei työura ole tarpeeksi hyvä syy jättää lasta hankkimatta, jos lapsia kerran haluaa. Miten te muut olette toimineet? Pahin pelkoni on, että äitiysloman jälkeen minulla ei olisi enää nykyistä paikkaa mihin palata, ja olisin samalla viivalla niiden tuhansien työttömien kanssa.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry, mutta mistään urasta ei ole kysymys silloin, kun käy pätkäduuneissa.
Eli sun mielestä esim. henkilö, joka saa tällaisen pestin tenure trackinä, ei tee uraa:
https://www.helsinki.fi/en/news/3-professor-positions-open
Et taida tietää paljon akateemisesta maailmasta...
Akateeminen maailma on "aina" toiminut määräakaisuuksilla ja tuottavuus ja innovatiivisuus on ollut vaade, kuin nykytyömeininki jo etuajassa. Kuitenkin niillä menestyneillä naisilla (vakiviroissa, professoreja jne) on lähes kaikilla lapsia. Harva on pitänyt kolmen vuoden kotiäitiyksiä peräjälkeen, useat jakaneet vapaita miehen kanssa, joillakin muttei läheskään kaikilla ollut isovanhempia tukena. Jos tuota tutkijamaailmaa pitää ennusteena uran etenemiselle, niin kyllä lapsia voi tehdä ilman, että uransa menettää. Viisaita ja rohkeita ratkaisuja kannattaa tehdä, välttää turhaa jäykistymistä yhteen vaihtoehtoon (kalifiksi kalifin paikalle), oman osaamisen pitäminen tarpeeksi laajana ja yhteistyökykyisyyteen panostaminen on ainakin tuossa ympäristössä näyttänyt toimivan ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan silti. Ensimmäisenä ap sun kannattaa tehdä suunnitelma urastasi. Missä iässä haluat olla missäkin asemassa. Sen jälkeen mietit, mitä tavoitteeseen pääseminen sinulta edellyttää. Voitko luoda urasi vain tuossa yhdessä työpaikassa eli onko siellä toivomasi etenemismahdollisuudet vai joudutko jossain vaiheessa kuitenkin vaihtamaan työnantajaa. Mieti sitten, pystytkö kerryttämään tarvittavan osaamisen myös silloin, jos hankit lapsen. Esim pystytkö opiskelemaan äitiyslomalla sellaisia asioita, jotka edistävät urakehitystäsi. Mieti myös, millaiset tukiverkostot sinulla on tai onko teillä varaa palkata lastenhoitoapua, kun lapsi sairastaa tai sun pitäisi joustaa työajoissa. Voitko tehdä töitä etänä silloin, kun lapsi on sairaana. Edellyttääkö urakehityksesi matkustamista..kotimaassa tai ulkomailla. Jos edellyttää, miten pystyt hoitamaan nämä asiat, jos sulla on lapsia.
Lisääntymisikäinen nainen on aina työnantajalle riski, olipa naisella lapsia tai ei. Yleensä nainen, joka haluaa edetä urallaan, ei hanki kuin enintään kaksi lasta. Työssäkäynti onnistuu isommankin perheen kanssa, mutta uralla etenemiseen ei välttämättä riitäkään enää aika.
Itse olen huomannut jännän ilmiön julkisella sektorilla. Kaikki äiti-ihmiset etenevät oikein vauhdilla urallaan. Siis lähtökohta, että ovat saaneet jonkin vakituisen viran, sen jälkeen vauhti on taattu eli mitä useampi muksu ja kunnon hoitovapaa, sitä kovempi on uravauhti, niin että miehiäkin hirvittää. Perusasetuksena tietenkin, että äippällä on miellyttävä pomorintamaa nuoleskeleva tyyli ja osaa delegoida, delegointi on tärkeä taito. Pitkä hoitis takana ja kas kummaa Minna - Maarit palaa suoraan säteilevänä apulaisjohtajan pestiin, never ever siihen pikkasen alempaa pomohommaan tai asiantuntijapestiin mistä lähti äippäilemään vaan suoraan johtajaksi - taidot eivät näköjään unohdu tai pitää tietenkin olla laaja apukaarti ympärillä, joka saa hoitaa ikävät substanssikiemurat, mutta sisäänkirjoitettu salainen sääntö ainakin julkispuolella että äiti etenemään ns. "tramppapomppu" -dokkari . Kyllä äiti edetä osaa eikä siihen tarvita edes reittä tai mitä enemmän siinäkin on sellua, niin that's better...
Eli sun mielestä esim. henkilö, joka saa tällaisen pestin tenure trackinä, ei tee uraa:
https://www.helsinki.fi/en/news/3-professor-positions-open
Et taida tietää paljon akateemisesta maailmasta...