Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että lapsen hankkiminen katkaisee urani
04.02.2017 |
Olen pian 30, ja haluaisin lähivuosina hankkia lapsen. Mieheni olisi tähän valmis jo nyt heti. Olen kuitenkin vahvasti siinä uskossa, että lapsen hankkiminen pahimmillaan tuhoaa urakehitykseni. Vähintään häiritsee sitä pahasti. Minulla on ollut loistavaa tuuria työnhaussa tähän mennessä, sillä alallani on korkea työttömyysaste.
Mikäli olisin keskeytyksettä töissä, uskon, että mahdollisuuteni hyvään tulotasoon ja muutenkin hienoon uraan ovat hyvät. Mutta lapsen hankkiminen ja vähintään vuoden töistä poissaoleminen eivät sovi tähän kuvioon mitenkään. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan luulisin että määräaikaisuuksia ketjutetaan ainakin muutaman vuoden ajan vielä. Jos tämän jälkeen saan vakipaikan, tuntuisi "väärältä" jäädä heti äitiyslomalle. Muutenkin tiedän, että tilalleni tähän työhön olisi luultavasti useita tuhansia halukkaita. Vaisto siis sanoo, että tästä on kynsin hampain pidettävä kiinni.
Vaikka suhtaudun uraani kunnianhimoisesti ja ymmärrän myös työnantajaa, jolle äitiyslomista tulee tietenkin harmia, uskon silti myös siihen ettei työura ole tarpeeksi hyvä syy jättää lasta hankkimatta, jos lapsia kerran haluaa. Miten te muut olette toimineet? Pahin pelkoni on, että äitiysloman jälkeen minulla ei olisi enää nykyistä paikkaa mihin palata, ja olisin samalla viivalla niiden tuhansien työttömien kanssa.
Kommentit (204)
Jos on ura noussut noin päähän niin on syytäkin katkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä täysin sama tilanne. Työhistoriaa takana nyt 7vuotta ja vaihdoin alaa viime vuonna. Nyt vasta kunnolla ura lähdössä käyntiin, miehen kanssa 8 vuotta yhdessä ja lasten teko alkaisi olla vähitellen ajankohtaista. Kaikki kaverit saaneet esikoisensa viimeisen kahden vuoden aikana.
Olen yli kolmekymppinen ja haluaisin uran,mutta myös lapsia. Nyt jos en tee lapsia pariin vuoteen voi se olla jo liian myöhäistä ja jään lapsettomaksi. Nyt jos teen lapsen jää ura ihan varmasti moneksi vuodeksi tauolle ja en koskaan pääse tavoittelemaani palkkatasoon ja asemaan.
Todella ahdistavaa, olisi helpompaa olla mies.
Tämä ei nyt varsinaisesti vastaa ap:n kysymykseen, mutta kirjoitan kuitenkin jos joku ap:ta nuorempi pähkäilee samaa asiaan.
Pari aikaisempaa vastaajaa suosittelee perheen perustamista nuorena. Itse tein toisin ja nyt kyllä ymmärrän että jos vain on mahdollista niin perhe kannattaa perustaa alle 30-vuotiaana. Alle kolmekymppisenä tosiaan aika harvoilla on mitään kovin merkittävää työkokemusta eikä sen ikäisenä yleensä pääse ylenemään kovin hyvin vaikka koulutus olisikin hyvä. Eli siinä mielessä äitiyslomasta ei ole uran kannalta haittaa. Sen sijaan jos nainen on 30-40-vuotiaana pitkään pois työelämästä, saattaa käydä niin että ylenemismahdollisuudet jää saamatta. Sitten töihin palatessa on jo "liian vanha". Jos tekee yhden lapsen ja palaa töihin vuoden äitiysloman jälkeen, ei varmaan mitään suurta vahinkoa satu. Mutta kahdenkin lapsen kanssa tulee väistämättä aika pitkä poissaolo, joka jo haittaa uraa.
Ei nämä ole helppoja valintoja. Ap:lle ehkä neuvoisin, että ryhtyy perheenperustamiseen jo nyt, jos haluaa lapsen. Ei tuo uran ja perheen yhdistämisen vaikeus ainakaan helpommaksi tule odottamalla.
Raha auttaa paljon. Oli vähintään yhtäläisessä hoitovastuussa vauvasta alkaen, kun äiti teki uraa. Myöhemmin oli joitain jonkin aikaa yksinhuoltaja. Onneksi tulot riittivät tilapäisiin ja pysyvämpiin hoitojärjestelyihin. Se oli jälkikäteen ajatelle hyvää aikaa. Pienituloisella olisi vaikeampaa, mutta ap yhdessä miehensä kanssa pystyy kahden hengen tuloilla tekemään vaikka mitä järjestelyjä, jos laittavat tulonsa 3-5 vuoden ajan lasten välittömiin tarpeisiin eikä esim. isoon asuntoon tai muuten kalliiseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huonoissa kantimissa on uranäkymät muutenkin, jos markkina-arvo on sitä tasoa, että vakituisen työn saaminen on jo vaikeaa tai että vuoden poissaolo romauttaa kaikki mahdollisuudet. Ei silloin ole niin paljon hävittävää, että kannattaa jättää perhe perustamatta, jos siis sellaisen haluaa. Anna palaa ap, jos siltä tuntuu!
Suosittelen myös sinulle työttömyystilastoihin tutustumista.
6,8-7,0 % on korkeakoulutettujen työttömyys Akavan mukaan tällä hetkellä, ja työttömien määrä vieläpä laski vuoden takaiseen verrattuna. Eli 93 sadasta duunissa.
Tutustuin nyt asiaan ja huomasin, että tilanne on vielä valoisampi kuin luulin! Vain noin bottom 10 % -tyypeillä on ongelmia, harmi sinänsä toki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun talous kasvaa, voisi olla oikea hetki tehdä vauva. Pahinta on jäädä äitiyslomalta työttömäksi sellaisena vuonna, kun ketään ei oteta töihin. Siitä tulee ikävän usein elinikäinen stigma.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä täysin sama tilanne. Työhistoriaa takana nyt 7vuotta ja vaihdoin alaa viime vuonna. Nyt vasta kunnolla ura lähdössä käyntiin, miehen kanssa 8 vuotta yhdessä ja lasten teko alkaisi olla vähitellen ajankohtaista. Kaikki kaverit saaneet esikoisensa viimeisen kahden vuoden aikana.
Olen yli kolmekymppinen ja haluaisin uran,mutta myös lapsia. Nyt jos en tee lapsia pariin vuoteen voi se olla jo liian myöhäistä ja jään lapsettomaksi. Nyt jos teen lapsen jää ura ihan varmasti moneksi vuodeksi tauolle ja en koskaan pääse tavoittelemaani palkkatasoon ja asemaan.
Todella ahdistavaa, olisi helpompaa olla mies.
Hukkasit aikaa 7 vuotta, mutta pelkäät, että se on nyt ne 1-2 vuotta lapsen kanssa, mitkä pilaavat rahan- ja vallanhimosi täyttymisen? Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lapsi per heti, olet vielä nuori ja pian takaisin töissä. Uraan tulee vain hetkellinen "häiriö". 35-45 v. äidiksi on pahin ikä uran kannalta. 4 -kymppisenä olet suurin piirtein siinä asemassa ja tulotasossa, mihin tulet jäämään jos ei käy sikä hyvä tuuri / lisäksi ponnistele kovasti ja osoita poikkeuksellista kehitysasennetta edelleen. Silloin kannattaa olla paikalla töissä :) Tosin lapselle ei ole koskaan ns. oikea aika - go for it.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sitä oikeaa aikaa ei kyllä tule koskaan jos sitä jää odottamaan. Aina tulee uusia epävarmuustekijöitä, esim. uusi pomo, haastava projekti tms. Itse tein lapseni 33-vuotiaana, onneksi vielä onnistui; nyt jälkikäteen ajateltuna olisi ollut helppo toimia jo 5 v aikaisemmin, niin uskaltaisi toivo vielä sisarustakin. Hedelmällisyysklinikoiden käppyröissä 35 jälkeen alkaa viivasuora alamäki.
Nuo "käppyräsi" muuten ovat viime vuosisadalta, mutta edelleen niillä pelotellaan naisia.
Oh please… http://www.advancedfertility.com/ivf-age.htm Kivulias fakta myöntää, mutta jos lasta ei kuulu 38 v niin ei se mikään biologinen ihme ole. Enemminkin luulisi, että fertiliteettiklinikat haluaisivat "kaunistella" tilastoja, jotta ihmiset syytäisivät rahaa hoitoihin onnistumisen pelossa, mutta ihan realiteeteissa meitä ainakin infottiin.
Olenko ainut joka ei saa tästä kommentista mitään tolkkua?
Olet ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen tärkein tavoite on tulla äidiksi, älä nyt hyvänen aika uhraa onneasi yhden typerän työpaikan takia.
Ura ja ura,voiko olla tyhmempää juttua. Lapsi on kuule vähän tärkeempi juttu kui joku hikinen ura,mistä ei kiitosta saa eikä muutakaan,mutta lapsesta riittää iloa loppuelämäksi.
Työpaikkoja menee ja tulee,ei ikinä kannata luulla,että se on sun paikka loppuikäsi. Huomenna sulla voi olla jo syöpä ja hikinen urasi on siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin aina tätä perustelua, että mies ei voi jäädä kotiin koska tienaa enemmän? Eikös sillon juuri hänen kannattaisi jäädä? Parempi päiväraha ja vaimolla mahdollisuus kiriä palkkaeroa kiinni??
Jos ap:llä ja puolisolla on hyvät tulot niin voivathan he palkata lastenhoitajan kotiin .Ap menee töihin takaisin esim.3 kk synnytyksestä tai aiemmin.Tämähän on ihan normikäytäntö monissa maissa.Siihen en ota kantaa onko hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uran kannalta äitiysvapaa on ok eikä näy urakehityksessä, kunhan se ei veny yli vuoden-puolentoista mittaiseksi.
Paljon tärkeämpi on että isä tämänjälkeen kantaa yhtäläisen vastuun lapsesta, jotta äidilläkin on mahdollista työskennellä välillä pidempää ja lähteä työmatkoille. Jos lasten noudot päiväkodista jää aina äidin hoidettavaksi ja jokaisen räkätaudin iskiessä se on aina äiti joka jää kotiin on aika vaikeaa luoda äitinä uraa varsinkaan jos ei lapsen isovanhemmat ole auttamassa tai lastenhoitopalveluja osteta.
Minusta sinun tulee keskustella nämä asiat miehesi kanssa ennenkuin yritätte lasta.
No ei oo kyllä niistä lapsistakaan kauheasti iloa jos syövän saa.
Vierailija kirjoitti:
Ura ja ura,voiko olla tyhmempää juttua. Lapsi on kuule vähän tärkeempi juttu kui joku hikinen ura,mistä ei kiitosta saa eikä muutakaan,mutta lapsesta riittää iloa loppuelämäksi.
Työpaikkoja menee ja tulee,ei ikinä kannata luulla,että se on sun paikka loppuikäsi. Huomenna sulla voi olla jo syöpä ja hikinen urasi on siinä.
Jos haluat lapsia niin suotta odottelet. Ei niitä välttämättä noin vain saa. Siinä vaiheessa ei kuule oma ura ole enää ihan päälimmäisenä mielessä.
Älä hanki lasta, jos ura menee edelle. Todella surullista että lasta viedään sairaana hoitoon tai tyyrätään sukulaisille kun on vaan pakkoo painaa niitä töitä urakalla ja lapsi on lähinnä vai haittaava tekijä sinä.
Lapsi pitäisi hankkia sillä asenteella, että ihan sama vaikka se ura menisikin, lapsi on tärkein.
Jokainen tyylillään, mutta itse lopetin työt kokonaan, koska tärkeämpiäkin asioita on elämässä. Kyllä on mukava laitella lasta alulle ilman stressiä ja kiirettä ;) Ilman mun mahtavaa miestä ei ois ollu mahista jäädä töistä pois joksikin aikaa.
Lasten hankkiminen voi katkaista uran. Tuttavalle kävi näin. Hän sai erityislapsen, jota ei hänen vaikeahoitoisuutensa takia pystytty ottamaan päivähoitoon tai eskariin. Tänä vuonna pitäisi alkaa koulun, mutta ei ole tiedossa kykeneekö lapsi siirtymään kouluun. Hän kärsii useista jatkuvia toimenpiteitä vaativista sairauksista ja immunipuolustuksen heikkoudesta.
Ura-äiti joutui jäämään omaishoitajaksi. Mies liukeni kuvioista nopeasti.
Mistä vinkkelistä? Millä logiikalla miehen luotettavuuden todistaa se, että vaimo ottaa hänestä eron?