Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että lapsen hankkiminen katkaisee urani
04.02.2017 |
Olen pian 30, ja haluaisin lähivuosina hankkia lapsen. Mieheni olisi tähän valmis jo nyt heti. Olen kuitenkin vahvasti siinä uskossa, että lapsen hankkiminen pahimmillaan tuhoaa urakehitykseni. Vähintään häiritsee sitä pahasti. Minulla on ollut loistavaa tuuria työnhaussa tähän mennessä, sillä alallani on korkea työttömyysaste.
Mikäli olisin keskeytyksettä töissä, uskon, että mahdollisuuteni hyvään tulotasoon ja muutenkin hienoon uraan ovat hyvät. Mutta lapsen hankkiminen ja vähintään vuoden töistä poissaoleminen eivät sovi tähän kuvioon mitenkään. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa, vaan luulisin että määräaikaisuuksia ketjutetaan ainakin muutaman vuoden ajan vielä. Jos tämän jälkeen saan vakipaikan, tuntuisi "väärältä" jäädä heti äitiyslomalle. Muutenkin tiedän, että tilalleni tähän työhön olisi luultavasti useita tuhansia halukkaita. Vaisto siis sanoo, että tästä on kynsin hampain pidettävä kiinni.
Vaikka suhtaudun uraani kunnianhimoisesti ja ymmärrän myös työnantajaa, jolle äitiyslomista tulee tietenkin harmia, uskon silti myös siihen ettei työura ole tarpeeksi hyvä syy jättää lasta hankkimatta, jos lapsia kerran haluaa. Miten te muut olette toimineet? Pahin pelkoni on, että äitiysloman jälkeen minulla ei olisi enää nykyistä paikkaa mihin palata, ja olisin samalla viivalla niiden tuhansien työttömien kanssa.
Kommentit (204)
Jos päädyt odottamaan vielä lasten hankkimisen suhteen, kannattaa pakastuttaa varmuuden vuoksi munasoluja, kun se kerran on nykyään mahdollista. Urakuvioiden tuoksinassa voi hurahtaa helposti viisikin vuotta, ja siinä vaiheessa lapsen saanti ei välttämättä ole niin yksinkertaista - eikä se ole sitä monille nuoremmillekaan. Itse olisin mieluusti käyttänyt pakastamismahdollisuuden hyväkseni, jos se olisi ollut olemassa siinä vaiheessa, kun siitä olisi ollut itselleni hyötyä.
https://www.mehilainen.fi/felicitas/hoidot/ennakoiva-munasolujen-pakast…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa kaksi asiaa huomioon:
Saattaa aivan hyvin olla, että et saa vakituista työtä pitkään, pitkääm aikaan vaan olet vuosikausia määräaikaisissa työsuhteissa. Jos ehtona raskauden yrittämiselle on, että ensin on oltava se vakipaikka, voi olla että sitä odotellessa menee lastentekoaika ohi.
Toinen on, että ajattelet aivan liian "kiltisti" ja työnantajalähtöisesti, että muka olisi jotenkin noloa jäädä "heti" äitiyslomalle ja vanhempainvapaille, jos/kun sen vakipaikan saat. Työnantaja ajattelee omaa etuaan, sinä omaasi. On varsin turhaa potea huonoa omatuntoa lakisääteisistä ja normaaliin elämään kuuluvista asioista, kuten äitiysvapaasta. Jos vaikka yt-neuvottelut osuu kohdalle, niin siinä vaiheessa kukaan ei sano, että annetaan tuon Mirkun nyt pitää työpaikkamsa kun se on oikein lapsetkin jättänyt firman etua ajatellen tekemättä.Elämä ei yleensä mene ihan niin kuin on suunnitellut. Jos ei ihan kauhea vauvakuume ole, niin odottele vuosi-pari ihan rauhassa ja keskity uraasi.
Itse olen kolmen 11-15 vuotiaan äiti, sain ensimmäisen vakipaikkani nuorimman ollessa 2v ja olen sen jälkeen edennyt johtotehtäviin. Mulla olis lapset jäänyt tekemättä jos olisin sitä vakipaikkaa odotellut, olin silloin 38 v kun sen sain.
Tuo odottelu on juuri pahinta mitä voi tehdä. Odottelee ja pysyy saman miehen kanssa, joka on ilmeisen haluton ottamaan vastuuta. Sitten onkin kiire tehdä ne lapset, miestä ei ehdi enää vaihtaa. Vakipaikkaa ei löydy. Kolme vuotta lapsen hoitamista yksin, työt loppuu, sitten työttömyyttä ja hanttihomia hautaan asti. Pahimmassa tapauksessa.
Nyt on asiat ihan toisin kuin 15 vuotta sitten. Silloin ei ollut taantumasta tietoakaan. Nyt se on uusi normaali. Ja siksi aloittajalla on syytä huoleen.
Ei katkaissut Tarja Halosenkaan uraa.
Vierailija kirjoitti:
Käy jo nyt sääliksi tulevaa lastanne, onko lapsi siis aina ja pienestä saakka hoidossa kun "vanhemmilla nyt on tärkeämpää tekemistä" kannattaako sitä hankkia ollenkaan jos ura on sinulle noin tärkeä?
Käy sääliksi ihmisiä, jotka kuvittelevat, että elämä on pelkkää lisääntymistä.
Oikeasti elämässä saa olla paljon paljon muutakin, eikä se ole edes itsekästä, vaan tervettä, normaalin ihmisen tapaa suhtautua maailmaan ja olemiseen.
Ei kannata ajatella, että ura loppuu lasten saamiseen. Voit jatkaa uraasi äitiysloman jälkeen, vaikkei sinulla olisi nyt vakipaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään kun ne vakituisetkaan paikat eivät ole aidosti vakituisia. Jäät vanhempainvapaslle ja paikallesi on tullut uusi pätevä henkilö. Tullessa takaisin tehtävänkuvaasi muutetaan ja alennetaan, kunnes saat potkut.
Mikään pakko ei ole olla kolmea vuotta kotona. Itse olen kaksi kertaa jäänyt äitiyslomalle ilman vakipaikkaa ja kummallakin kerralla saanut töitä äitiysvapaan jälkeen. Ensimmäisen vakityön sain vasta kun kuopus oli kolmevuotias. Olen oikein tyytyväinen etten jäänyt odottelemaan vakituista työtä. Elämää on myös lasten syntymän jälkeen. Työelämää varsinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että:
1) eläköityessäsi sinun tämänhetkinen pomosi todennäköisesti on jo eläkkeellä ja peet välittää/muistaa kauanko olit äitiysvapaalla
2) hautajaisiisi ei kukaan työpaikaltasi tule havuseppele vinossa kiittämään miten hyvä työntekijä olit kun juoksit synnäriltä suoraan työpaikallesi
3) älä laske sen varaan että HETI tärppää, jos päätättekin yrittää sitten kun olet 34 -vee.
4) jokainen voi saada uran ja rahhoo, muttei omaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ajatella, että ura loppuu lasten saamiseen. Voit jatkaa uraasi äitiysloman jälkeen, vaikkei sinulla olisi nyt vakipaikkaa.
Et sitten viitsinyt lukea aloitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin kyllä aloituksen. Itsekin olen jäänyt äitiyslomalle ilman vakituista työtä alalla, jossa jokaista avointa työpaikkaa kohden on satoja hakijoita. Niin vaan olen nyt vakituisessa, koulutustani vastaavassa työssä.
FM kirjoitti:
Muista, että:
1) eläköityessäsi sinun tämänhetkinen pomosi todennäköisesti on jo eläkkeellä ja peet välittää/muistaa kauanko olit äitiysvapaalla
2) hautajaisiisi ei kukaan työpaikaltasi tule havuseppele vinossa kiittämään miten hyvä työntekijä olit kun juoksit synnäriltä suoraan työpaikallesi
3) älä laske sen varaan että HETI tärppää, jos päätättekin yrittää sitten kun olet 34 -vee.
4) jokainen voi saada uran ja rahhoo, muttei omaa lasta.
1ja 2) Aloittaja oli huolissaan, että hänellä ei ehkä ole pomoa eikä työpaikkaa enää, jos nyt keskyttää uransa.
3) Tuolla annettiin jo neuvoja tähän.
4) Jokainen ei saa uraa eikä rahaa, ei läheskään jokainen. Vilkaise huviksesi tämän hetken työttömyystilastoja. Lapsen saaminen on paljon, paljon helpompaa kuin työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin kyllä aloituksen. Itsekin olen jäänyt äitiyslomalle ilman vakituista työtä alalla, jossa jokaista avointa työpaikkaa kohden on satoja hakijoita. Niin vaan olen nyt vakituisessa, koulutustani vastaavassa työssä.
Vai satoja? Kuule, on työpaikkoja joihin on tuhansia hakijoita. Ja miksi kuvittelet että se jotenkin rohkaisee, jos olit yksi sadasta onnekkaasta? Entä ne 99 muuta?
Et tajunnut aloituksesta mitään, kun olet yksi niistä harvoista joilla kävi tuuri. Ja luulet että se on kaikilla samoin.
Vierailija kirjoitti:
Luin kyllä aloituksen. Itsekin olen jäänyt äitiyslomalle ilman vakituista työtä alalla, jossa jokaista avointa työpaikkaa kohden on satoja hakijoita. Niin vaan olen nyt vakituisessa, koulutustani vastaavassa työssä.
Mitä luulet, ovatko kaikki muutkin sadat työpaikkaasi hakeneet nyt vakityössä? Vai voisiko olla, että suuri osa niistä muista on nyt työttömänä, mitä apkin pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoisin, että lapsi, ura ja "perinteinen" (eli itsekeskeinen) mies eivät sovi yhteen. Voit saada kaksi kolmesta, et kaikkia. Jos siis haluat uran ja lapsen, ala harkita uuden miehen etsimistä mitä pikimmin.
Vierailija kirjoitti:
Mikään pakko ei ole olla kolmea vuotta kotona. Itse olen kaksi kertaa jäänyt äitiyslomalle ilman vakipaikkaa ja kummallakin kerralla saanut töitä äitiysvapaan jälkeen. Ensimmäisen vakityön sain vasta kun kuopus oli kolmevuotias. Olen oikein tyytyväinen etten jäänyt odottelemaan vakituista työtä. Elämää on myös lasten syntymän jälkeen. Työelämää varsinkin.
Oletko ammatiltasi siivooja tai lähihoitaja? Vai tapahtuiko tuo 15-20 vuotta sitten?
Jos et ole sattunut huomaamaan, sitä työelämää ei ihan oikeasti monen kohdalla ole enää. Puolen miljoonan ihmisen kohdalla. Ja alkaa näyttää siltä, että ei ole tulevaisuudessakaan. Tilanne on ollut tämä kohta 10 vuotta.
Se, että avoimiin paikkoihin on paljon hakijoita ei tarkoita, että tilanne on toivoton tai vain harvalla käy tuuri. Osaavilla ihmisillä on aina hyvät mahdollisuudet työllistyä, varsinkin kun on hyvää työkokemusta alla. Ennen niitä vakipaikkoja työskentelin määräaikaisissa pätkissä ja lopulta nykyisessä hyvässä vakituisessa työssä. Jatkoin määräaikaisia pätkiä äitiysloman jälkeen.
Ihminen ei ole mikään lastu laineilla vaan siihen omaan asemaan työmarkkinoilla voi vaikuttaa. Jos on hyvää työkokemusta, on aina hyvät mahdollisuudet saada töitä äitiysloman jälkeen. Nykyisessä työssäni viimeisin rekrytointikin oli muuten yksivuotiaan lapsen äiti, jonka edellinen työsuhde päättyi äitiysloman aikana. Hakijoita siihenkin paikkaan oli satoja.
Määräaikaisuudet - etenkään kulttuurialalla, jolta tämä ap:n juttu vaikuttaa - ei ole 'ura'. Vaan reality. Siinä toki oikeassa, että työt loppuu, kun lapsen hommaa. Nimim. samalla alalla, ei lapsia, mutta paljon on entisiä työkavereita, joiden sopimuksia ei ole uusittu raskauden jälkeen. Ja hyvä niin,
Luulen, että sitä oikeaa aikaa ei kyllä tule koskaan jos sitä jää odottamaan. Aina tulee uusia epävarmuustekijöitä, esim. uusi pomo, haastava projekti tms. Itse tein lapseni 33-vuotiaana, onneksi vielä onnistui; nyt jälkikäteen ajateltuna olisi ollut helppo toimia jo 5 v aikaisemmin, niin uskaltaisi toivo vielä sisarustakin. Hedelmällisyysklinikoiden käppyröissä 35 jälkeen alkaa viivasuora alamäki.
76, olen maisteri koulutukseltani, kiitos kysymästä. Toinen lapsistani on alakouluikäinen ja toinen päivähoidossa. En ole mikään poikkeus. Omassa kaveripiirissäni jokainen korkeasti koulutettu äiti on luonut uraa perhevapaiden välissä ja jälkeen. Muunlaisia kohtaloita en edes tiedä.
Hankkia? Lapset saadaan, ei niitä hankita.
Lapsen hoitaminen on myös ura sinänsä ja paras ura ikinä.