Lue keskustelun säännöt.
En osaa mitään.
04.02.2017 |
En osaa oikeasti yhtään mitään. En osaa keskustella, väitellä, perustella mielipiteitäni, argumenttini ovat lapsellisia, en osaa piirtää tai soittaa mitään, en osaa edes englantia, matikka on kamalan hankalaa, ruokaa en osaa tehdä ollenkaan, enkä osaa edes puhua selkeästi. Minä en ole lahjakas missään. Onko tällaisesta ihmisestä mitään hyötyä yhteiskunnalle? Pitäisikö minun vain lähteä täältä? En ole koskaan edes seurustellut.
Kommentit (82)
Jos tosiaan ap olet 15-vuotias, niin ikäiseksesi osaat hämmästyttävän hyvin kiteyttää tilannettasi. Havainnoit itseäsi ja ympäristöä hyvin ja osaat sanoittaa ne napakasti.
Jos sosiaalisissa tilanteissa on takkuista, niin uskoakseni sinulla on vahvuuksia some-puolella. Monet saavat itsevarmuutta vasta parinkympin korvilla niin paljon, että rohkenevat tuoda itseään esiin porukoissa. Lahjakkaat ja ymmärtävät kuuntelijat ovat arvokkaita ja harvinaisiakin. Sinussa saattaa olla ainesta myös sellaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas vastauksista. :) Olette ihanan kannustavia.
Ap
Kirjoitin jo aiemmin tässä keskustelussa siitä, että minulla ei ole työelämän kannalta hyödyllisiä taitoja. Pitäisikö siis olla työtön koko loppuelämä? Onko joku onnistunut saamaan töitä olemalla hidas, aloitekyvytön, ihmiskontakteja välttelevä ja muutoksia haluamaton?
Tuntuu että nykymaailmassa työntekijöiltä vaaditaan vähintään ripeää työtahtia, itsenäistä ongelmanratkaisua ja joka päivä uuden työtehtävän opettelemista. Minä haluaisin tehdä tyyliin sellaista hommaa, että liukuhihna liikkuu hitaasti ja pitää yhdistää 2 osaa toisiinsa. Suuri plussa olisi jos saisi tehdä hommaa täysin yksin eikä jonkun parin kanssa. Suoritukseni huononee jos joku tarkkailee. Luulen tekeväni kaiken väärin.
n19
Ehkä se sun rumuus onkin syy yksinäisyyteen?
En ole ruma, ihan normaali mutta en kaunis.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on uskomattoman julmaa porukkaa... Yksinäisyyttä ei varmasti juuri kukaan itse valitśde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että ap sinulla on oikeasti ongemia. Sula on vaan käynyt paska tsägä mitä tulee kavereiden ja itsetunnon saamiseen. Yksinäisyydestä tulee helposti kierre ja siitä johtuen ajautuu ajattelemaan itsestään negatiivisesti.
Sanon tmän koska mulla ei koskaan ole ollut ystäviä. Olen ollut kypsä ikäisekseni ja luokkakaverit ovat tuntuneet typeriltä. Koulu mulla kyllä sujui mutta koska kirjoitat paremmin kuin iso osa tällä foorumilla juttelevista aikuisista, en usko että olet ollenkaan typerä. Oppimisessa on pitkälti kyse itseluottamuksesta.
Sanoisin että paikkasi on ehdottomasti lukio koska kyseenalaistat asioita. Siellä saisit lisää aikaa miettiä sitä, mikä oikeasti kiinnostaa. Ei ammattikoulutus kannata jos et tiedä mitä haluat tehdä. Ihminen masentuu viimeistään sitten, kun huomaa koko elämän olevan pakkoa.
Mene vaikka kymppiluokalle korottamaan arvosanoja vuodeksi jos et nyt pysty kirimään päästäksesi lukioon? Lukiossa ei ole enää samaa kiusausmentaliteettia kuten joissakin peruskouluissa. Ja yritä päästä lukioon, jonne ihan kaikki eivät pääse.
En usko hetkeäkään että olisit tyhmä, luota itseesi ja juttele opon kanssa rohkeasti ongelmistasi. Hänen tehtävänsä on ohjata sinut ammatinvalintapsykologille.
En usko että olisit epäviehättäväkään (sikli kun sillä on väliä). Suosituimmat tytöt omalta yläasteeltani ovat nykyään kauhealta näyttäviä kantturoita. Olen itse 37 ja tiedän olevani viehättävä. Kadehtia ei kannata vaan miettiä sitä, millaisten asioiden tekeminen saa sinut tuntemaan hyväksi. Älä kiusaajiesi tyyliä tai elämäntapaa ainakaan lähde kopioimaan :)
Sinun kannattaisi mennä puhumaan itsetunnostasi psykologille, terkkarille jne, vaikka olo ei masentuneelta tuntuisikaan. Se helpottaisi oloasi huomattavasti. Muistan itsekin, kuinka hankalalta tuntui olla teini-iässä heikolla itsetunnolla varustettuna ja suhteellisen yksinäinen minäkin olin silloin. Elämää on vielä sinulla paljon edessä, ja sinusta voi tulla vaikka mitä, kun vain jaksat uskoa :) tsemppiä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn juttelemassa säännöllisesti koulupsykologilla huonon itsetunnon takia. Siitä on ainakin vähän apua.
Ap
Ap päivittää tilannetta. Pääsin lukioon ja olen pärjännyt hienosti, olen saanut uusia kavereita ja peruskoulun päättäreissä säin stipendin äidinkielestä. Pääsin tutkimuksiin keväällä ja minulla diagnosoitiin hahmotushäiriö ja keskittymishäiriö. Kaikki on nyt paremmin enkä ole enää yksin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vieläkään seurustellut, vaikka olen 37. Hyvä olen kyllä monessakin asiassa ja olisin panemisessakin.
Mikä on todistuksesi keskiarvo?
En enää muista, mutta ei se hyvä ollut. Nyt lukiossa olen tsempannut paljon ja numerot ovat parempia. Kaikki on nyt paremmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saattaa olla. Olisinpa vähän älykkäämpi 😖
Ap
Kirjoitat hyvää suomea, parempaa kuin 80% tämän palstan sekoilijoista.
koulussa on vaikeaa en opi mitään kaikki tietävät enemmän kuin minä en osaa mitään:(((
Vierailija kirjoitti:
En usko olevani masentunut, olen muuten ihan tyytyväinen ja iloinen. En vain osaa mitään eikä ole ystäviä.
Ap
Kyllä sulla joku häiriö on. Ensin valitat ”täältä lähtemiseen” saakka kurjuuttasi, rivitokulla, ja myös, että ”alkaa tuntua elämä kurjalta”. Ja sitten kirjoitat olevasi ”muuten ihan tyytyväinen ja iloinen”. Yritä hakea apua jostain. Eihän toi ole mitään normaalia enää! Noi lauseet ei sovellu yhteen! Vai käytkö vaan tänne provoja kirjoittelemassa? Sekin on tyhmää.
Ei ole yhtään noloa masennus. Jotkut jopa tappaa itsensä sen takia!
Luin tämän vanhan ketjun, ja tulin hyvin onnelliseksi kun luin että sinulla menee paremmin.
Olisi kiva tietää mitä sinulle AP kuuluu nyt?:)
En minäkään osannut piirtää, argumentoida, handlata yhtään matikkaa ja englantia ennen kuin opettelin. Ihan kaikkeean ei pysty itse vaikuttamaan, mutta aika moneen pystyy, aikaresurssien rajoissa tietysti.